Mää toivon ja rukoilen että tuo pieni poika löytyy!!! ja elossa! itse olen tullut äidiksi juuri 2kk sitten ja mikä kauhea tunne.. mun tekis mieli mennä ottamaan se ylös tuolta sängystä ja vaan rutistaa sitä!! Mää en voisi edes kuvitella mikä tunne kun oma lapsi on kadoksissa ja ei tietoa edes onko elossa enää! Antakaa näiden näsäviisaiden sydämmettömien vaan jauhaa, huomennapa saa enemmän tietoa varmasti miten on asia tapahtunut, ja ovat ihan varmasti saaneet jauhaa taas suunsa ohitse.. Minä en myöskään ala ketään syyllistämään.. Luulen että poikaa vahtineen tai hänen kanssa juuri katoamisajankohtana olleet sitä tekevät ihan itse yltäkyllin juuri nyt..
Mutta joillakin kun on omantunnon tuskia niin pitää niitä tulla juuri tämmöisille "sopiville" palstoille tulla takoomaan kuinka hyviä äitejä sitä ollaan!! 2-vuotiaat lapset pelkäävät jo pudotuksia ja kovia jyrkänteitä joita noissakin kuvissa näkee joten toivon todellakin että hän ei olisi sinneppäin lähtenyt. Vesi tosiaan taas on yleenpäätään kiinnostavaa tuon ikäisillä lapsilla.. Toivotaan ja rukoillaan. Ja voimia pojan vanhemmille!!!
Kasvatuspedakogi, joka työskennellyt 6vuotta 2-7v vuotiaiden lasten kanssa.
