Kaksikymppiset toiveilijat 2013
- Viestiketjun aloittaja Miramei
- Ensimmäinen viesti
Miramei: Kovin huolissani en olekaan, vain kärsimätön luonne. Sitä olen kyllä alkanut ihmettelemään, että miten ihmiset onnistuvatkaan tulemaan vahingossa raskaaksi 
. Oma tupakointihistoria tietysti hieman mietityttää, koska olen tupakoinut elämästäni yhteensä n. kahdeksan vuotta kun muutama puolen vuoden - vuoden lakko otetaan huomioon. Söin myös e-pillereitä aika monta vuotta, ennen kuin innostuin luonnonmukaisista menetelmistä.
Onkos muuten muita, jotka ovat aloittaneet tupakkalakon raskaustoiveiden takia?
. Oma tupakointihistoria tietysti hieman mietityttää, koska olen tupakoinut elämästäni yhteensä n. kahdeksan vuotta kun muutama puolen vuoden - vuoden lakko otetaan huomioon. Söin myös e-pillereitä aika monta vuotta, ennen kuin innostuin luonnonmukaisista menetelmistä. Onkos muuten muita, jotka ovat aloittaneet tupakkalakon raskaustoiveiden takia
?tarana olisimme päässeet heti, mutta päätimme kokeilla kaksi kiertoa pelkillä clomeilla, koska olemme onnistuneet kahdesti luomusti. Naisten polin gyne laittaa lähetteen yksityiselle heti sitä halutessamme, koska niitä ei tehdä meidän sairaalassa. Ei tartte jonottaa vaan pääsee kun siltä tuntuu. Meillä syynä siis minun ovishäiriö ja miehellä vasta-aineet simpoissa. Antavat yrittää luomuna kun miehellä on niin runsaasti simppoja ja mahdollisuus on onnistua näinkin. Inssiä suositeltiin, koska molemmissa pientä vikaa :stick:
Nyu: Minä lukeudun juurikin noihin vahingossa raskaaksi tulleisiin. Ilman ehkäisyä oltiin muutama kuukausi peuhattu, mutta mies ei koskaan heittänyt rojuja ränniin. Yhtäkkiä tajusinkin menkkojen olevan myöhässä, ja kyllä vain raskaaksi oli tultu. Keskeytykseenhän tuo päättyi, mutta nyt sitten on ihan tarkoituksellista yritystä. Itse olen tupakoinut 4-5 vuotta askin päivässä, ja lopetan sitten kun raskaustesti näyttää positiivista. Alkoholinkäyttöä olen jo rajoittanut merkittävästi.
Ilman ehkäisyä oltiin muutama kuukausi peuhattu, mutta mies ei koskaan heittänyt rojuja ränniin. Yhtäkkiä tajusinkin menkkojen olevan myöhässä, ja kyllä vain raskaaksi oli tultu. Keskeytykseenhän tuo päättyi, mutta nyt sitten on ihan tarkoituksellista yritystä. Itse olen tupakoinut 4-5 vuotta askin päivässä, ja lopetan sitten kun raskaustesti näyttää positiivista. Alkoholinkäyttöä olen jo rajoittanut merkittävästi.Nyu minäkin oon maailman malttamattomin, mutta täytynyt niellä kiukku tämän asian kohdalla. Itse en onneksi ole koskaan tupakkaa edes kokeillut ja pillereitäkin käytin vain 1,5 vuotta. Ja onneksemme mahdollisuutemme saada raskaus alulle ovat hyvät.
Mun yksi kaveri on kaksi raskautta saanut aikaiseksi pillereiden läpi, joten vahinkoja kyllä sattuu. Tuntuu vaan että sattuu aina sellasiin tilanteisiin kun niitä ei kaivata ja sellaisille henkilöille jotka on itsekkin vielä lapsia.
Täälläkin on muutama todella nuori. Haluaisinkin kysyä, miten olette päätyneet yrittämään lasta näin nuorena? Mitä mielestänne vanhemmuus vaatii?
Minusta olin itsekkin nuori tähän hommaan ryhtyessäni vajaa kaksi vuotta sitten ja nuori edelleen Henkilökohtaisesti en olisi ollut valmis äidiksi hetkeäkään ennen kuin alotimme yrityksen. Koulu oli pahasti kesken molemmilla, parisuhdetta liian vähän takana. Nyt molemmilla hyvät työt ja talokin nousee pian. Uskon, että nyt on helpompaa luoda hyvät puitteet lapselle. Ja yksi ehdottomista toiveistani on antaa lapselle EHJÄ perhe, sellainen jossa meistäkin kumpainenkin on kasvanut. TIedän ettei lapsi tarvitse pelkästään materiaa, mutta vankka parisuhde on mielestäni tärkein ja molempien henkinen tasapainoisuus ja se, että tietää mitä tekee ja sitoutuu siihen täysin. Pieni elämä kuitenkin muuttaa kaiken. Minulla on myös mahdollisuus olla pidempään kotona lapsen kanssa.
Mun yksi kaveri on kaksi raskautta saanut aikaiseksi pillereiden läpi, joten vahinkoja kyllä sattuu. Tuntuu vaan että sattuu aina sellasiin tilanteisiin kun niitä ei kaivata ja sellaisille henkilöille jotka on itsekkin vielä lapsia.
Täälläkin on muutama todella nuori. Haluaisinkin kysyä, miten olette päätyneet yrittämään lasta näin nuorena? Mitä mielestänne vanhemmuus vaatii?
Minusta olin itsekkin nuori tähän hommaan ryhtyessäni vajaa kaksi vuotta sitten ja nuori edelleen
Henkilökohtaisesti en olisi ollut valmis äidiksi hetkeäkään ennen kuin alotimme yrityksen. Koulu oli pahasti kesken molemmilla, parisuhdetta liian vähän takana. Nyt molemmilla hyvät työt ja talokin nousee pian. Uskon, että nyt on helpompaa luoda hyvät puitteet lapselle. Ja yksi ehdottomista toiveistani on antaa lapselle EHJÄ perhe, sellainen jossa meistäkin kumpainenkin on kasvanut. TIedän ettei lapsi tarvitse pelkästään materiaa, mutta vankka parisuhde on mielestäni tärkein ja molempien henkinen tasapainoisuus ja se, että tietää mitä tekee ja sitoutuu siihen täysin. Pieni elämä kuitenkin muuttaa kaiken. Minulla on myös mahdollisuus olla pidempään kotona lapsen kanssa.
Viimeksi muokattu:
miramei myöskään meijän sairaalassa ei tehä inssejä mutta pk-seudulla kyllä. Eli laittaakohan ne lähetteen sinne vaan saadaankohan mennä yksityiselle? niin pääsis nopeemmin. Sama siis myös meillä, mulla ovishäiriö ja miehellä vasta-aineita+ liian vähän siimapäitä. Nyt ku on muutama päivä saanu nukuttua ja ollaan yhessä mietititty asiaan niin paljon paremmilla fiiliksillä ollaan ku sillon muutama päiväs sitte
Täällä on kans koiraihminen.. :wave:
Meillä kolme koiraa, ja kissa löytyy, sekä kaneja pari kappaletta. Niiden lisäksi pihalla on kotieläimiä talli täynnä. Lampaita, sikoja, kanoja, ankkoja, ihan vain omaksi iloksi. Itse toin perheeseemme kaksi koiraa, ja mies yhden, ja kaikki tulee toimeen erinomaisesti keskenään vaikka pienimmän ja suurimman kokoero on 40kg Iso makaa maassa ja pieni repii korvista ja hännästä. Tiibetinspanieli, Suomenajokoira, ja sitten tämä erikoisrotuinen vartio-lintukoira jota en halua täällä mainita. Sen rodun saralta piiri on hyvinkin pieni.
Mulla työ on henkisesti ja fyysisesti raskasta, ja työpäivät ovat useimmiten 14-18 tuntia. Rekkamies siis olen
Tosin tämän työn tekeminen ei onnistu sen jälkeen kun on lapsia, ja nyt onkin ammatin vaihto edessä. Rakastan työtäni, mutta selväähän se on, että noin pitkiä päiviä ei voi tehdä kun on lapsia.
Miramein kysymykseen:
Olen valmis äidiksi, todellakin. Olen kasvanut aikuiseksi jo ajat sitten isäni alkoholismin takia. Oma äitini sai minut ollessaan 19 vuotias, ja aiemmin jo synnytti enkelivauvan vajaa 18 vuotiaana. Myös yksi painava syy miksi lapsia nyt, niin on, mieheni ikä.
Olin ylpeä pienenä siitä, että vanhempani olivat nuoria ja jaksavia. Samoin mummolaan oli ihana mennä, kun mummo ja ukki jaksoivat touhuta meidän kanssa. Nyt isovanhempani ovat 65 vuotiaita, eli isoisovanhempinakin vielä toivottavasti monta vuotta edessä.. :hug:
Meidän suvussa lapset on tehty nuorena, ja itse olen samaa mieltä. Miehen suku taas tekee lapset viime tipassa. Ajattelevat että saavat viettää nuoruuden rauhassa. En vaan sitä tajua, että miten 40 vuotiaat vanhemmat jaksaa touhuta vilkaan eskarilaisen kanssa, jolloin vanhempien ikä viipottelee lähellä 50- vuotta. Tällaiset vanhemmat ei välttämättä näe edes lapsen lapsiaan ikinä..
Jokainenhan tietää mikä on itselle parasta, mutta itse henkilökohtaisesti haluan tehdä lapset ajoissa, ja nauttia vanhempana ihmisenä mahdollisista lapsenlapsista täysin rinnoin.
Meillä kolme koiraa, ja kissa löytyy, sekä kaneja pari kappaletta. Niiden lisäksi pihalla on kotieläimiä talli täynnä. Lampaita, sikoja, kanoja, ankkoja, ihan vain omaksi iloksi. Itse toin perheeseemme kaksi koiraa, ja mies yhden, ja kaikki tulee toimeen erinomaisesti keskenään vaikka pienimmän ja suurimman kokoero on 40kg
Iso makaa maassa ja pieni repii korvista ja hännästä. Tiibetinspanieli, Suomenajokoira, ja sitten tämä erikoisrotuinen vartio-lintukoira jota en halua täällä mainita. Sen rodun saralta piiri on hyvinkin pieni.Mulla työ on henkisesti ja fyysisesti raskasta, ja työpäivät ovat useimmiten 14-18 tuntia. Rekkamies siis olen
Tosin tämän työn tekeminen ei onnistu sen jälkeen kun on lapsia, ja nyt onkin ammatin vaihto edessä. Rakastan työtäni, mutta selväähän se on, että noin pitkiä päiviä ei voi tehdä kun on lapsia.
Miramein kysymykseen:
Olen valmis äidiksi, todellakin. Olen kasvanut aikuiseksi jo ajat sitten isäni alkoholismin takia. Oma äitini sai minut ollessaan 19 vuotias, ja aiemmin jo synnytti enkelivauvan vajaa 18 vuotiaana. Myös yksi painava syy miksi lapsia nyt, niin on, mieheni ikä.
Olin ylpeä pienenä siitä, että vanhempani olivat nuoria ja jaksavia. Samoin mummolaan oli ihana mennä, kun mummo ja ukki jaksoivat touhuta meidän kanssa. Nyt isovanhempani ovat 65 vuotiaita, eli isoisovanhempinakin vielä toivottavasti monta vuotta edessä.. :hug:
Meidän suvussa lapset on tehty nuorena, ja itse olen samaa mieltä. Miehen suku taas tekee lapset viime tipassa. Ajattelevat että saavat viettää nuoruuden rauhassa. En vaan sitä tajua, että miten 40 vuotiaat vanhemmat jaksaa touhuta vilkaan eskarilaisen kanssa, jolloin vanhempien ikä viipottelee lähellä 50- vuotta. Tällaiset vanhemmat ei välttämättä näe edes lapsen lapsiaan ikinä..
Jokainenhan tietää mikä on itselle parasta, mutta itse henkilökohtaisesti haluan tehdä lapset ajoissa, ja nauttia vanhempana ihmisenä mahdollisista lapsenlapsista täysin rinnoin.
Minnah ethän sinä edes tämän ketjun nuorimpiin lukeudu Munkin mielestä parempi tehdä nuorena, mutta onhan se eri asia 19v ja 23vuotiaskin. Siinä ehtii tapahtua vaikka mitä välissä. Haluaisin saada lapseni ennen 30 tai vähän sen jälkeen. Ja tiedän kyllä 40v teinejäkin harvemmassa ne silti on kuin oikeasti teinit. Peräänkuulutan kuitenkin vahvan parisuhteen merkitystä.
Voi "vanhanakin" olla aktiivinen ja pitää huolta itsestään ja elää terveellistä elämää. Ei se aina ikää siis katso. Ja nuorenakin voi kuolla tai sairastua.
Itse olen elänyt pitkän lapsuuden, hyvin onnellista, vakaata ja turvallista elämää. Hyvä niin, lapsuus on kuitenkin lyhyt jakso ihmisen elämässä. Samaa toivon lapselleni. Ja edelleenkin olen nuori äiti, jos lähivuosina lapsen saan
Munkin mielestä parempi tehdä nuorena, mutta onhan se eri asia 19v ja 23vuotiaskin. Siinä ehtii tapahtua vaikka mitä välissä. Haluaisin saada lapseni ennen 30 tai vähän sen jälkeen. Ja tiedän kyllä 40v teinejäkin harvemmassa ne silti on kuin oikeasti teinit. Peräänkuulutan kuitenkin vahvan parisuhteen merkitystä.Voi "vanhanakin" olla aktiivinen ja pitää huolta itsestään ja elää terveellistä elämää. Ei se aina ikää siis katso. Ja nuorenakin voi kuolla tai sairastua.
Itse olen elänyt pitkän lapsuuden, hyvin onnellista, vakaata ja turvallista elämää. Hyvä niin, lapsuus on kuitenkin lyhyt jakso ihmisen elämässä. Samaa toivon lapselleni. Ja edelleenkin olen nuori äiti, jos lähivuosina lapsen saan
miramei: En tiedä kuulunko nyt noihin mainitsemiisi "todella nuoriin", mutta vastaanpa kuitenkin. Haluan lapsen nyt, koska olen jo aikoja sitten päättänyt lisääntyä viimeistään 25-vuotiaana, mielummin ennen. Lisäksi avokkini on minua 13 vuotta vanhempi ja hänen kehossaan on tapahtunut tiettyjä terveydellisiä muutoksia, jotka saattavat vaikuttaa hedelmällisyyteen. Jos en tekisi lapsia nyt, niin sitten niiden teko venyisi väkisinkin vähintään neljän vuoden päähän, sillä haluan suorittaa tulevat amk-opintoni yhteen putkeen ilman keskeytyksiä. Muutimme lisäksi vastikään omakotitaloon, jossa tilaa uudelle perheenjäsenelle on yllin kyllin.
Mielestäni vanhemmuuteen vaaditaan ehdottomasti vastuuntuntoista, johdonmukaista ja maalaisjärjellä varustettua luonnetta. Lisäksi pidän erittäin tärkeänä vanhemman tasapainoisuutta ja päihteettömyyttä lapsen läsnäollessa. Mikäli lapsi tulee pariskunnalle, on parisuhteen ehdottomasti oltava vakaalla pohjalla, avoin, rakastava ja onnellinen jo ennen lasta. Vanhempien tulisi pystyä vetämään yhtä köyttä lapsen kasvatuksessa ja hoidossa sekä tukemaan toisiaan vaikeissa tilanteissa ja joustamaan tarvittaessa. Lapsen tulisi tietysti olla myös kummankin vanhemman puolelta yhtä lailla toivottu. Sopivalla suhteella rajoja ja rakkautta pääsee pitkälle, ja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on ensisijaisen tärkeää toimia perheenä yhteisten pelisääntöjen mukaan.
Haluan lapsen nyt, koska olen jo aikoja sitten päättänyt lisääntyä viimeistään 25-vuotiaana, mielummin ennen. Lisäksi avokkini on minua 13 vuotta vanhempi ja hänen kehossaan on tapahtunut tiettyjä terveydellisiä muutoksia, jotka saattavat vaikuttaa hedelmällisyyteen. Jos en tekisi lapsia nyt, niin sitten niiden teko venyisi väkisinkin vähintään neljän vuoden päähän, sillä haluan suorittaa tulevat amk-opintoni yhteen putkeen ilman keskeytyksiä. Muutimme lisäksi vastikään omakotitaloon, jossa tilaa uudelle perheenjäsenelle on yllin kyllin.Mielestäni vanhemmuuteen vaaditaan ehdottomasti vastuuntuntoista, johdonmukaista ja maalaisjärjellä varustettua luonnetta. Lisäksi pidän erittäin tärkeänä vanhemman tasapainoisuutta ja päihteettömyyttä lapsen läsnäollessa. Mikäli lapsi tulee pariskunnalle, on parisuhteen ehdottomasti oltava vakaalla pohjalla, avoin, rakastava ja onnellinen jo ennen lasta. Vanhempien tulisi pystyä vetämään yhtä köyttä lapsen kasvatuksessa ja hoidossa sekä tukemaan toisiaan vaikeissa tilanteissa ja joustamaan tarvittaessa. Lapsen tulisi tietysti olla myös kummankin vanhemman puolelta yhtä lailla toivottu. Sopivalla suhteella rajoja ja rakkautta pääsee pitkälle, ja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on ensisijaisen tärkeää toimia perheenä yhteisten pelisääntöjen mukaan.
Galluppiin: Mulla on yksi ammatti jo taustalla, mutta en pystynyt tekemään sitä työtä kuin reilut puoli vuotta ja kroppa petti. Sen jälkeen opiskelin AMK:ssa pari vuotta liiketaloutta, mutta sekin on nyt jäähyllä. Sain tuossa puolisen vuotta sitten loistavan tilaisuuden siirtyä kiinteistönvälitykseen, joten sitä olen tässä jo aloitellut ja tarkoitus olisi aloittaa sen alan opinnot keväällä.
Koiria onkin monella! =) Me myös haluttais koira, mutta ollaan päätetty että lapsi tulee ensin, sitten koira.
Miramei kyselit nuoremmista. En nyt koe enää olevan kovin nuori, mutta ottaen huomioon jo meidän ikäeron ja sen että olemme aloittaneet yrityksen about samoihin aikoihin, niin voisin ajatella että kysymys suuntautuu (edes osittain) minuun? Tietenkin tästä on joskus ennen täällä puhuttu, mutta jos nyt jotenkin nopeasti "tarinoisin". Silloin 1½ vuotta sitten kun tämä päätös ja toivo lapsista syntyi, olimme jo olleet yhdessä n. 6 vuotta ja asuneet samassa taloudessa n. 2 vuotta. Suhde oli siis hyvällä pohjalla. Kun läheisillemme alkoi tuota jälkikasvua siunaantumaan (juuri noihin aikoihin) ja heidän elämää seurasi, myös itselle tuli sellainen olo että sen oman lapsen hankkiminen voisi olla ajankohtaista. Elämä ei ole antanut meille viime vuosina mitään helposti ja vaikka saamme olla tyytyväisiä että meillä on näinkin hyvä tilanne, monet saavat kaiken helpommin ja nopeammin. Olen aina uskonut ja tulen uskomaan, että asioiden on tapana järjestyä. Vaikka asiat näyttäisi olevan hyvin, ilo voi olla lyhytaikaista.
Aina ajatellaan että koulutus, vakituinen työ ja oma asunto/talo ovat hyvät perusteet lapsen hankkimiseen, nekin asiat voi kaatua. Koulutus voi osoittautua turhaksi jos sitä työtä ei pystykään tekemään. Töistä voi aina saada potkut, joutua lomautetuksi tai joutua itse lähtemään. Edes se oma asunto ei välttämättä ole pysyvä jos sitä ei pysty maksamaan... Niin mites tämä juttu nyt tähän suuntaan ajautui?
Lyhyesti mun piti kirjoitta! Kuitenkin. Kysyit mitä hyvään vanhemmuuteen vaaditaan. Halua tarjota lapselle kaikki mahdollinen: hyvä kasvuympäristö, rakkautta, tukea, turvaa... Eväät elämään!
Koiria onkin monella! =) Me myös haluttais koira, mutta ollaan päätetty että lapsi tulee ensin, sitten koira.
Miramei kyselit nuoremmista. En nyt koe enää olevan kovin nuori, mutta ottaen huomioon jo meidän ikäeron ja sen että olemme aloittaneet yrityksen about samoihin aikoihin, niin voisin ajatella että kysymys suuntautuu (edes osittain) minuun?
Tietenkin tästä on joskus ennen täällä puhuttu, mutta jos nyt jotenkin nopeasti "tarinoisin". Silloin 1½ vuotta sitten kun tämä päätös ja toivo lapsista syntyi, olimme jo olleet yhdessä n. 6 vuotta ja asuneet samassa taloudessa n. 2 vuotta. Suhde oli siis hyvällä pohjalla. Kun läheisillemme alkoi tuota jälkikasvua siunaantumaan (juuri noihin aikoihin) ja heidän elämää seurasi, myös itselle tuli sellainen olo että sen oman lapsen hankkiminen voisi olla ajankohtaista. Elämä ei ole antanut meille viime vuosina mitään helposti ja vaikka saamme olla tyytyväisiä että meillä on näinkin hyvä tilanne, monet saavat kaiken helpommin ja nopeammin. Olen aina uskonut ja tulen uskomaan, että asioiden on tapana järjestyä. Vaikka asiat näyttäisi olevan hyvin, ilo voi olla lyhytaikaista.Aina ajatellaan että koulutus, vakituinen työ ja oma asunto/talo ovat hyvät perusteet lapsen hankkimiseen, nekin asiat voi kaatua. Koulutus voi osoittautua turhaksi jos sitä työtä ei pystykään tekemään. Töistä voi aina saada potkut, joutua lomautetuksi tai joutua itse lähtemään. Edes se oma asunto ei välttämättä ole pysyvä jos sitä ei pysty maksamaan... Niin mites tämä juttu nyt tähän suuntaan ajautui?
Lyhyesti mun piti kirjoitta! Kuitenkin. Kysyit mitä hyvään vanhemmuuteen vaaditaan. Halua tarjota lapselle kaikki mahdollinen: hyvä kasvuympäristö, rakkautta, tukea, turvaa... Eväät elämään!
Viimeksi muokattu:
Miramei itse koen vielä olevani iältäni nuori yrittämään lasta, mutta olen aina mennyt omia reittejä ja aikuistunut nopeammin kuin useat kaverini (esim. enpä tunne muita 20-vuotiaita omakotitalonomistajia ). Yritys aloitettiin miehen aloitteesta, kun heijän suvussaan on lapset aina tehty ajoissa. Mies kun tuntee olevansa jo vanha aloittamaan lapsenteon, kun on 23, sillä heijän isällä oli tuossa iässä jo kaksi lasta.
Olen kuullut paljon kuitenkin kannustusta siihen, että lapsi kannattaa hankkia nuorena, sillä silloin jaksaa ja aina voi töitä tehdä ja opiskella. Rakkaus ja tasapainoisuus parisuhteessa ja vastuuntuntoisuus on mielestäni lapsen tulon edellytykset. Lisäksi mua innostaa omassa lapsessa se, että hällä olis monta isovanhempaa ja isoisovanhempaa ja jopa yksi isoisoisovanhempi, joiden kanssa lapsi sais touhuta ja lapsi tois iloa heijän elämään. Ittelläni kun ei oo ollu kuin kaks isovanhempaa joista toistakin nähtiin harvoin. Miehellä syntyessään oli esim. 7 mummua ja kertoilee aina mukavia muistoja lapsuudestaan sukulaisten kanssa. Haluan tarjota sellaista myös omille lapsille.
). Yritys aloitettiin miehen aloitteesta, kun heijän suvussaan on lapset aina tehty ajoissa. Mies kun tuntee olevansa jo vanha aloittamaan lapsenteon, kun on 23, sillä heijän isällä oli tuossa iässä jo kaksi lasta.Olen kuullut paljon kuitenkin kannustusta siihen, että lapsi kannattaa hankkia nuorena, sillä silloin jaksaa ja aina voi töitä tehdä ja opiskella. Rakkaus ja tasapainoisuus parisuhteessa ja vastuuntuntoisuus on mielestäni lapsen tulon edellytykset. Lisäksi mua innostaa omassa lapsessa se, että hällä olis monta isovanhempaa ja isoisovanhempaa ja jopa yksi isoisoisovanhempi, joiden kanssa lapsi sais touhuta ja lapsi tois iloa heijän elämään. Ittelläni kun ei oo ollu kuin kaks isovanhempaa joista toistakin nähtiin harvoin. Miehellä syntyessään oli esim. 7 mummua ja kertoilee aina mukavia muistoja lapsuudestaan sukulaisten kanssa. Haluan tarjota sellaista myös omille lapsille.
Täällä kirjoittelee pk:n eskariope
Ja syy miksi lasta "näin nuorena", eli alle kolmekymppisenä:
Teininä jo ollu toooooodella epäsäännölliset menkat, joten ajateltiin että on parempi jättää ehkäisy pois heti kun vähänkään on sellainen olo että oltas lapsi valmis vastaanottaamaan tähän maailmaan ja yriteltäs sitä sitten "tulee jos on tullakseen"-taktiikalla, mutta silti hedelmällisiä päiviä tarkkaillen Molemmat kuitenkin jo nuorena tiennyt haluavansa niiin paljon lapsia kun luoja sua, kroppa kestää ja taloudellinen tilanne periksi antaa! Parisuhde ja työkuviotkin ollu nyt vuoden päivät molemmilla vakaat ja hyvät niin ei nähty siihen mitään estettä enää
no nyt yk8 kohdalla alkaa olla jo muttunut tuo "tulee jos on tullakseen" asenne jo vähän epätoivoisemmaksi.. että jos ensimmäinen lapsi on näin vaikea saada alulle nuorena, niin mites sitten mahdolliset seuraavat kun ikääkin alkaa olla sitten enemmän..
mut ei sais vaipua epätoivoon :ashamed:
mulla on muuten ovistestit näyttänyt jo 3 päivää ihan täyttä plussaa..onkoha se ihan normaalia kellään muulla kokemusta moisesta?? nyt siis kp25...
Ja syy miksi lasta "näin nuorena", eli alle kolmekymppisenä
:Teininä jo ollu toooooodella epäsäännölliset menkat, joten ajateltiin että on parempi jättää ehkäisy pois heti kun vähänkään on sellainen olo että oltas lapsi valmis vastaanottaamaan tähän maailmaan ja yriteltäs sitä sitten "tulee jos on tullakseen"-taktiikalla, mutta silti hedelmällisiä päiviä tarkkaillen
Molemmat kuitenkin jo nuorena tiennyt haluavansa niiin paljon lapsia kun luoja sua, kroppa kestää ja taloudellinen tilanne periksi antaa! Parisuhde ja työkuviotkin ollu nyt vuoden päivät molemmilla vakaat ja hyvät niin ei nähty siihen mitään estettä enää no nyt yk8 kohdalla alkaa olla jo muttunut tuo "tulee jos on tullakseen" asenne jo vähän epätoivoisemmaksi..
että jos ensimmäinen lapsi on näin vaikea saada alulle nuorena, niin mites sitten mahdolliset seuraavat kun ikääkin alkaa olla sitten enemmän..mut ei sais vaipua epätoivoon :ashamed:
mulla on muuten ovistestit näyttänyt jo 3 päivää ihan täyttä plussaa..onkoha se ihan normaalia kellään muulla kokemusta moisesta?? nyt siis kp25...
Sanotaanko vaikka niin, että mun työni liittyy ravitsemukseen
Mekin haaveillaan kyllä koirasta, mutta toiveena olisi, että lapset ensin. Ehkä koira vasta sitten, kun ne lapset olis isompia ja osallistuisi myös koiran hoitoon.
Ja mähän kuulun selvästikin sinne vanhimpaan päähän tällä palstalla... Mutta olisimme kyllä erittäin valmiita vanhemmiksi, tää mennyt vuosikin on kasvattanut itseä ja ajatusmaailmaa todella paljon.
Mekin haaveillaan kyllä koirasta, mutta toiveena olisi, että lapset ensin. Ehkä koira vasta sitten, kun ne lapset olis isompia ja osallistuisi myös koiran hoitoon.
Ja mähän kuulun selvästikin sinne vanhimpaan päähän tällä palstalla... Mutta olisimme kyllä erittäin valmiita vanhemmiksi, tää mennyt vuosikin on kasvattanut itseä ja ajatusmaailmaa todella paljon.
Kannatan ehdottomasti sitä että koira vasta lapsen jälkeen.
Meillä vaikein päätös oli ja on edelleen, että jos lapsia saadaan ja tuo iso vötkylä ei tule vauvan kanssa toimeen, tai muuten epäilyttää, niin silloin on kova päätös tehtävä, ja maailman rakkain koiravauva on laitettava ikuiseen uneen. Miten tuollaisesti ku*ipäästä on voinutkin tulla minulle noin rakas, ja ajatuskin siitä, että joutuisin koirasta luopumaan on järjettömän raskas.. :'(
Meillä vaikein päätös oli ja on edelleen, että jos lapsia saadaan ja tuo iso vötkylä ei tule vauvan kanssa toimeen, tai muuten epäilyttää, niin silloin on kova päätös tehtävä, ja maailman rakkain koiravauva on laitettava ikuiseen uneen. Miten tuollaisesti ku*ipäästä on voinutkin tulla minulle noin rakas, ja ajatuskin siitä, että joutuisin koirasta luopumaan on järjettömän raskas.. :'(
Täällä kans ollaan koiran omistaja, sekarotuisen sellaisen! Löytökoiratalosta otettu, lapsia hieman vierastaa joten aika jännitys on perseen alla, että miten haukku siihen mahdolliseen tulevaan perheenjäseneen reagoi. Ilmankaan ei kyllä osaisi olla... Olen täysin maatalon tyttö, eli lemmikkejä on ollut jos monenlaista. Toivottavasti tulevaisuudessa voisi omakotitalon ostaa jossa mahdollisesti talli pihassa ja voisi uuden hevosenkin ottaa... Ja Leonbergin koiran! Haaveita haaveita.. =)
Galluppiin: Eli alla yksi ammattitutkinto kirjapainoalalta ja nyt opiskelen sairaanhoitajaksi, eli jos joku halusi kokemuksia opiskelusta kuulla niin minulta voi niitä kysellä. Vastaan mielelläni!
Itse olen suurperheestä ja jotenkin nyt viimevuosien aikana on tajunnut kuinka tasapainoinen ja hyvä lapsuus on itsellään ollut ja toivoo vaan että pystyisi omille lapsille antamaan edes puolet siitä mitä omat vanhemmat ovat meille antaneet. Lapset olen aina halunnut nuorena.
Minulla oli "7-vuotis suunnitelma". (Seurustelua 3 vuotta, kihloihin: kihloissa vuosi, naimisiin: naimisissa 2 vuotta ja lapsi tulille) Eli alle 30 vuotiaana kaikki. En kyllä ihan tosissaan näin ollut suunnitellut, mutta sanoin jo kaikille kavereilleni ja jopa vanhemmilleni, että jos sitä lasta ei 30 vuotiaana ole vielä tullut ja ei ole miestä niin tämä tyttö menee keinohedelmöitykseen. Onneksi kävi paremmin kuin hyvin ja toi unelmien rinssi mustalla ratsullaan porhalsi paikalle. :heart:
Nuorena jaksaa paremmin (koulussa juuri äitiys- ja lastenhoitotyö takanapäin ja opettajat valittivat koko ajan ku ensisynnyttäjien ikä kasvaa ja kasvaa ja sitä myötä riskit) ja tosissaan kerkee sitten nähdä ne omien lapsien lapset. Jotenkin on vaikea perustella että miksi just nyt koska tonne päähän on tullu ääni joka sanoo että nyt on just se hyvä ja oikee hetki, vaikka on koulut kesken ym. mutta asiat sutvaantuu ja koulua kerkee käydä vaikka lopun ikäänsä.
Ja se että luulin että en lapsia pysty saamaan kun edellisessä suhteessa ilman ehkäisyä 4 vuotta ja mitään ei tapahtunut niin pieni pelkohan tässä on koko ajan perseen alla.. Ei tosissaan yritetty mut kyllä mä itkin joka kerta ku ne menkat sieltä tuli.. Ja miten sitä aatteli että ittessään se vika on, voihan ollaki mutta todistettavasti oltu nyt edes kerran raskaana!
Tuli iha järkky pitkä! lukekoon ne rohkeat jotka jaksaa!
Galluppiin: Eli alla yksi ammattitutkinto kirjapainoalalta ja nyt opiskelen sairaanhoitajaksi, eli jos joku halusi kokemuksia opiskelusta kuulla niin minulta voi niitä kysellä. Vastaan mielelläni!
Itse olen suurperheestä ja jotenkin nyt viimevuosien aikana on tajunnut kuinka tasapainoinen ja hyvä lapsuus on itsellään ollut ja toivoo vaan että pystyisi omille lapsille antamaan edes puolet siitä mitä omat vanhemmat ovat meille antaneet. Lapset olen aina halunnut nuorena.
Minulla oli "7-vuotis suunnitelma".
(Seurustelua 3 vuotta, kihloihin: kihloissa vuosi, naimisiin: naimisissa 2 vuotta ja lapsi tulille) Eli alle 30 vuotiaana kaikki. En kyllä ihan tosissaan näin ollut suunnitellut, mutta sanoin jo kaikille kavereilleni ja jopa vanhemmilleni, että jos sitä lasta ei 30 vuotiaana ole vielä tullut ja ei ole miestä niin tämä tyttö menee keinohedelmöitykseen. Onneksi kävi paremmin kuin hyvin ja toi unelmien rinssi mustalla ratsullaan porhalsi paikalle. :heart:Nuorena jaksaa paremmin (koulussa juuri äitiys- ja lastenhoitotyö takanapäin ja opettajat valittivat koko ajan ku ensisynnyttäjien ikä kasvaa ja kasvaa ja sitä myötä riskit) ja tosissaan kerkee sitten nähdä ne omien lapsien lapset. Jotenkin on vaikea perustella että miksi just nyt koska tonne päähän on tullu ääni joka sanoo että nyt on just se hyvä ja oikee hetki, vaikka on koulut kesken ym. mutta asiat sutvaantuu ja koulua kerkee käydä vaikka lopun ikäänsä.
Ja se että luulin että en lapsia pysty saamaan kun edellisessä suhteessa ilman ehkäisyä 4 vuotta ja mitään ei tapahtunut niin pieni pelkohan tässä on koko ajan perseen alla.. Ei tosissaan yritetty mut kyllä mä itkin joka kerta ku ne menkat sieltä tuli.. Ja miten sitä aatteli että ittessään se vika on, voihan ollaki mutta todistettavasti oltu nyt edes kerran raskaana!
Tuli iha järkky pitkä!
lukekoon ne rohkeat jotka jaksaa!Verppu välillä on kiva avautua ja tekstiä vaan tulee
Ennenvanhaanhan lapset tehtiin tooosi nuorena, siinä 18-24 vuotiaana varmaan suurin osa! Nyt tosiaan se keskisynnyttäjien ikä on + 10v tosta.. että ollaan me kai kaikki ihan nuoria Mutta sitä mieltä kanssa että sitten kun on valmis siihen niiin mikä ettei, ei ikä aina kerro koko totuutta.. Ja mikäs sen ihanampaa kun on valmis ja jos kaikki menee hyvin ja vuosia karttuu äitinä/isänä ollessa onnellisessa perheessä.
Ennenvanhaanhan lapset tehtiin tooosi nuorena, siinä 18-24 vuotiaana varmaan suurin osa! Nyt tosiaan se keskisynnyttäjien ikä on + 10v tosta.. että ollaan me kai kaikki ihan nuoria
Mutta sitä mieltä kanssa että sitten kun on valmis siihen niiin mikä ettei, ei ikä aina kerro koko totuutta.. Ja mikäs sen ihanampaa kun on valmis ja jos kaikki menee hyvin ja vuosia karttuu äitinä/isänä ollessa onnellisessa perheessä.Galluppiin: Päätin jo 15vuotiaana että teen lapset nuorena. Minulla kolme nuorempaa sisarusta joita olen saanut hoitaa paljon, ehkä sekin osasyynä että haluan lapset nuorena kun siihen lapsien hoitoon on tottunut nuoresta pitäen Meillä siis omistusasunto ja hyvä suhde ja lapsella olisi rakastavat vanhemmat, isovanhemmat että isoisovanhemmat Minun suvun puolella lapset on tehty nuorena 20-23 vuotiaina Niin ja nuorena jaksaa touhuta lasten kanssa paremmin. En voisi kuvitella, että olisin itse 40 ja tekisin ensimmäisen lapseni, mutta jokainen tyylillään Onneksi tässä työssä saa/joutuu näkemään vaikka mitä.
Meillä siis omistusasunto ja hyvä suhde ja lapsella olisi rakastavat vanhemmat, isovanhemmat että isoisovanhemmat Minun suvun puolella lapset on tehty nuorena 20-23 vuotiaina Niin ja nuorena jaksaa touhuta lasten kanssa paremmin. En voisi kuvitella, että olisin itse 40 ja tekisin ensimmäisen lapseni, mutta jokainen tyylillään Onneksi tässä työssä saa/joutuu näkemään vaikka mitä.
Viimeksi muokattu:
Ansku sitä juuri sanoinkin, että olen itsekkin kovin nuori Itsekkin olen hoitanut ikäni serkkujani, naapureiden lapsia ja kavereiden. Ihania ovat<3
Itsekkään en haluaisi tehdä lapsia lähempänä 40v mutta tunnen silti pari todella aktiivista 40v mammaa, ettei sitä kai voi koskaan sanoa, että ois hyvä tai huono aika tehä lapsia.
Itsekkin olen hoitanut ikäni serkkujani, naapureiden lapsia ja kavereiden. Ihania ovat<3Itsekkään en haluaisi tehdä lapsia lähempänä 40v mutta tunnen silti pari todella aktiivista 40v mammaa, ettei sitä kai voi koskaan sanoa, että ois hyvä tai huono aika tehä lapsia.
KAKSKYMPPISET TOIVEILIJAT
TORSTAI 24.1.
Nimimerkki.........kp...................ikä.......yk...........toiveissa
Kp 31 ->
Nenni88..........kp57/28...............24v...........yk4................2.lapsi
Caro...............kp49/31-41............20v..........yk7..................1.lapsi
millinkäinen......kp40/25-40.............22v.............yk10.............1.lapsi
Leva................kp39/33................23v..............yk6.............1.lapsi
nnela.............kp32/29-34................22v............yk4...............1.lapsi
Kp 21-30
sinsa................kp30/30....................20v...........yk1...........1.lapsi
Henksuliini93....kp28/28-30.............19v..........yk7..............1.lapsi
Grill................kp26/25-32.............22v........yk16.................1.lapsi
Melody89........kp26/29-39........... 23v............yk8.............1.lapsi
Anlii...............kp25/27-30(54).........23v...........yk16.........1.lapsi
Alexandra89.....kp24/28-35...............23v..........yk1.............1.lapsi
memsie..........kp24/31-38..........22v.........yk10.................2.lapsi
Hopeakissa.....kp23/28-38(107)............24v.........yk10...........1.lapsi
hensq ............kp23/??................26v..................yk 4........2.lapsi
Mamiksi.......... kp21/29.........................21v..........yk8............1.lapsi
Kp 11->20
Nuttis..............kp15/30..............20v............yk6................1.lapsi
pantera...........kp15/27-33...........19v.............yk6..............1.lapsi
josmu.............kp12/27-32..........20v............yk10...........1.lapsi
Miwwi..............kp12/30-36............22v.............yk1(9)...........1.lapsi
kinuzki............kp11/??.................22v............yk1...............1.lapsi
Kp 1-10
tarana............kp10/27-28..........25v............yk11...............1.lapsi
Nyu................kp8/26-28...........24v............yk4...............1.lapsi
susupala..........kp5/38-40(72).....23v............yk3(4)..........1.lapsi
verppu..........kp4/27-28...............23v.........yk3..............1.lapsi
Ansku-89........kp4/29..................23v............. yk2.............1.lapsi
Miramei......... ..kp3/36................25v.........yk6(12)............1.lapsi
Minnah88........kp2/27-31...............24v...........yk3...............1.lapsi
Piinailijatopcorn:
Nimimerkki.....dpo....jännäpäivä
sinsa............dpo12......27.1
Grill..............dpo8.......1.2
Alexandra89...??..........3.2
Mamiksi..........??..........3.2
Mukana menossa
icy, -es-, Nemppis, Mojito, Helluunen, Ruska-, Lindu, thewholestory, nepulis, PisaraSadetta, minssu, miuku9, Agnes, Haid89, Jonna_91, kurasaapas, Sachie, Dreamer2, Nelistin, Kyyneltenhymy, lumihiutale92, maijac, -90, Ole luonani aina
Plussanneet
2011
mimmiih, hensq, Ippe89, petrra, Laretzki, Nomppeli, Zenpu, Hömelö, Epa-88, Kekkuvekku, Icy, Bubble89, Bela88, Lintsa, Princessa, Sanyo, SeInka, Poikka, Emby^, funny87, Kaarnikka, pampulainen87, Jaanel, minea_, mamiia, Mesikämmen, Vanilja 87, äippä-88, Johanna88
2012
KaisaKaisanen, nellinu, ttty, pikkumyy1, Annie24, neonroze, Iippari, Jnni, ikuinenkuumeilija, Maija-tyttö, Ain00, Hukkapiru, Vilmaliini, Amore, Naspula, AnnisK, Ruby 88, murkku, Henkari, nanna_, BDU, Mosmos, Pamsku, JeNski91, Niiu, AnnuLiisa, Punnabis, Taru_
TAMMIKUU
Skeggo
Supermassive
piupiuu
Mona Lisa
Plussanneiden oma ketju:
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2231594-kakskymppisista-toiveilijoista-plussanneet-2013-a/#post27899004
Yritys-/raskausblogeja:
odotan.
haaveissa oma pieni
Ei kenenkään äiti
Kukkerinmäeltä, päivää!
Se haaveiden taivaan kirkkain tähti
Muutospyynnöt listaan:
Punaisella ja lihavoidulla.
Kun kiertopäiviä yli 60, eikä mitään kuulu, lisätään "mukana menossa" -listalle.
Kiitos! :flower:
TORSTAI 24.1.
Nimimerkki.........kp...................ikä.......yk...........toiveissa
Kp 31 ->
Nenni88..........kp57/28...............24v...........yk4................2.lapsi
Caro...............kp49/31-41............20v..........yk7..................1.lapsi
millinkäinen......kp40/25-40.............22v.............yk10.............1.lapsi
Leva................kp39/33................23v..............yk6.............1.lapsi
nnela.............kp32/29-34................22v............yk4...............1.lapsi
Kp 21-30
sinsa................kp30/30....................20v...........yk1...........1.lapsi
Henksuliini93....kp28/28-30.............19v..........yk7..............1.lapsi
Grill................kp26/25-32.............22v........yk16.................1.lapsi
Melody89........kp26/29-39........... 23v............yk8.............1.lapsi
Anlii...............kp25/27-30(54).........23v...........yk16.........1.lapsi
Alexandra89.....kp24/28-35...............23v..........yk1.............1.lapsi
memsie..........kp24/31-38..........22v.........yk10.................2.lapsi
Hopeakissa.....kp23/28-38(107)............24v.........yk10...........1.lapsi
hensq ............kp23/??................26v..................yk 4........2.lapsi
Mamiksi.......... kp21/29.........................21v..........yk8............1.lapsi
Kp 11->20
Nuttis..............kp15/30..............20v............yk6................1.lapsi
pantera...........kp15/27-33...........19v.............yk6..............1.lapsi
josmu.............kp12/27-32..........20v............yk10...........1.lapsi
Miwwi..............kp12/30-36............22v.............yk1(9)...........1.lapsi
kinuzki............kp11/??.................22v............yk1...............1.lapsi
Kp 1-10
tarana............kp10/27-28..........25v............yk11...............1.lapsi
Nyu................kp8/26-28...........24v............yk4...............1.lapsi
susupala..........kp5/38-40(72).....23v............yk3(4)..........1.lapsi
verppu..........kp4/27-28...............23v.........yk3..............1.lapsi
Ansku-89........kp4/29..................23v............. yk2.............1.lapsi
Miramei......... ..kp3/36................25v.........yk6(12)............1.lapsi
Minnah88........kp2/27-31...............24v...........yk3...............1.lapsi
Piinailijat
opcorn:Nimimerkki.....dpo....jännäpäivä
sinsa............dpo12......27.1
Grill..............dpo8.......1.2
Alexandra89...??..........3.2
Mamiksi..........??..........3.2
Mukana menossa
icy, -es-, Nemppis, Mojito, Helluunen, Ruska-, Lindu, thewholestory, nepulis, PisaraSadetta, minssu, miuku9, Agnes, Haid89, Jonna_91, kurasaapas, Sachie, Dreamer2, Nelistin, Kyyneltenhymy, lumihiutale92, maijac, -90, Ole luonani aina
Plussanneet
2011
mimmiih, hensq, Ippe89, petrra, Laretzki, Nomppeli, Zenpu, Hömelö, Epa-88, Kekkuvekku, Icy, Bubble89, Bela88, Lintsa, Princessa, Sanyo, SeInka, Poikka, Emby^, funny87, Kaarnikka, pampulainen87, Jaanel, minea_, mamiia, Mesikämmen, Vanilja 87, äippä-88, Johanna88
2012
KaisaKaisanen, nellinu, ttty, pikkumyy1, Annie24, neonroze, Iippari, Jnni, ikuinenkuumeilija, Maija-tyttö, Ain00, Hukkapiru, Vilmaliini, Amore, Naspula, AnnisK, Ruby 88, murkku, Henkari, nanna_, BDU, Mosmos, Pamsku, JeNski91, Niiu, AnnuLiisa, Punnabis, Taru_
TAMMIKUU
Skeggo
Supermassive
piupiuu
Mona Lisa
Plussanneiden oma ketju:
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2231594-kakskymppisista-toiveilijoista-plussanneet-2013-a/#post27899004
Yritys-/raskausblogeja:
odotan.
haaveissa oma pieni
Ei kenenkään äiti
Kukkerinmäeltä, päivää!
Se haaveiden taivaan kirkkain tähti
Muutospyynnöt listaan:
Punaisella ja lihavoidulla.
Kun kiertopäiviä yli 60, eikä mitään kuulu, lisätään "mukana menossa" -listalle.
Kiitos! :flower:
Pientä galluppia: Kuinka tulette yleensä lasten kanssa toimeen, ja onko suhtautumisenne muuttunut kuumeilun myötä?
Itse olen saanut useammaltakin ihmiseltä lempinimen "lapsivihaaja", mutta en nyt itse tuota ihan allekirjoittaisi... Enemmänkin kyse on siitä, etten vaan yksinkertaisesti osaa olla lasten kanssa luontevasti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, enkä esim. osaa eläytyä lasten leikkeihin. Vauvojen kanssa tulen erinomaisesti toimeen, mutta heti niiden oppiessa kommunikoimaan selkeämmin ja ymmärtämään enemmän maailmasta jäädyn aivan totaalisesti, enkä osaa enää suhtautua niihin oikein mitenkään. Lasten seurassa pyrin välttämään kontaktia niiden kanssa ja olemaan mahdollisimman huomaamaton, etteivät nekään ottaisi minuun kontaktia. Kenties tämä kaikki juontaa juurensa siitä, että tulen paremmin toimeen eläinten kuin ihmisten kanssa, enkä hallitse small talkia edes aikuisten kanssa. Pienet vauvat ovat eleiltään ja kommunikoinniltaan niin eläinten tapaisia, että kenties siksi pystyn niiden kanssa olemaan luontevasti. Ala-asteikäisten lasten kanssa tulen melko hyvin juttuun enkä yleensä ahdistu ainakaan pahasti heidän seurassaan, mutta tämäkin vaihtelee aika paljon lapsen luonteen mukaan. Poikien kanssa tulen tyttöjä paremmin toimeen (en vain ymmärrä mitään nukke- tai prinsessaleikkejä), ja toiveissa olisikin oma poika.
edit: Suhtautumiseni ei juurikaan ole muuttunut kuumeilun myötä. Huomaan tosin suloisia pikkulapsia, vauvoja, vaunuja ja raskaana olevia paljon normaalia enemmän, ja he saavat minussa aikaiseksi typerää tuijotusta ja urpoa hymyä silmät kiiluen.
Itse olen saanut useammaltakin ihmiseltä lempinimen "lapsivihaaja", mutta en nyt itse tuota ihan allekirjoittaisi... Enemmänkin kyse on siitä, etten vaan yksinkertaisesti osaa olla lasten kanssa luontevasti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, enkä esim. osaa eläytyä lasten leikkeihin. Vauvojen kanssa tulen erinomaisesti toimeen, mutta heti niiden oppiessa kommunikoimaan selkeämmin ja ymmärtämään enemmän maailmasta jäädyn aivan totaalisesti, enkä osaa enää suhtautua niihin oikein mitenkään. Lasten seurassa pyrin välttämään kontaktia niiden kanssa ja olemaan mahdollisimman huomaamaton, etteivät nekään ottaisi minuun kontaktia. Kenties tämä kaikki juontaa juurensa siitä, että tulen paremmin toimeen eläinten kuin ihmisten kanssa, enkä hallitse small talkia edes aikuisten kanssa. Pienet vauvat ovat eleiltään ja kommunikoinniltaan niin eläinten tapaisia, että kenties siksi pystyn niiden kanssa olemaan luontevasti.
Ala-asteikäisten lasten kanssa tulen melko hyvin juttuun enkä yleensä ahdistu ainakaan pahasti heidän seurassaan, mutta tämäkin vaihtelee aika paljon lapsen luonteen mukaan. Poikien kanssa tulen tyttöjä paremmin toimeen (en vain ymmärrä mitään nukke- tai prinsessaleikkejä), ja toiveissa olisikin oma poika. edit: Suhtautumiseni ei juurikaan ole muuttunut kuumeilun myötä. Huomaan tosin suloisia pikkulapsia, vauvoja, vaunuja ja raskaana olevia paljon normaalia enemmän, ja he saavat minussa aikaiseksi typerää tuijotusta ja urpoa hymyä silmät kiiluen.
Viimeksi muokattu: