Kaikki ovat pettyneitä siihen, että meille tulee TAAS tyttövauva - jopa mieheni :(

["vieras"]

Kurjaa. Kyllähän näitä vielä löytyy.
Uusimmassa vauvalehdessäkin eräs äiti tilitti psykologille pettymystään, kun oli jo kaksi poikaa ja odotti kaksosia ja kuuli niidenkin olevan poikia.
Onhan nuo tunteet ihan normaalejakin, mutta minun mielestä myös erittäin surullisia. Lapsen pitäisi jo ennen syntymäänsä olla jotain, jota ei ole.

 

[Tönt]

[QUOTE="aloittaja";23086599]...nimenomaan tuo sairauden epäily teki odotusajasta pitkään raskasta. Sitten kun selvisi, että kaikki ok, niin helpotti. Tosin vieläkin joskus ollut pientä huolta raskaudessa ja itsellä kuitenkin tunne, että jos jotain kuitenkin on vialla ja ei tutkittu tarpeeksi tms... :/[/QUOTE]

ehkä sun pitäisi kertoa niille että ei ole ollu kovin helppo odotus ja että haluaisit nauttia siitä kun vielä voit ja todennäköisesti on viimeinen. monet ei vaan tajua miten ne loukkaa sanoillaan ellei niitä pistetä seinää vasten. jos koko suku on tottunut että saa sanoa mitä sylki suuhun tuo niin voihan se olla ettei ne niin pahasti tarkoittaneet mutta jos tuntuu siltä että sulle kuuluu anteeksipyyntö niin pyydä. ehkä ne tulevaisuudessa osaavat paremmin valita sanojaan.

 

["aloittaja"]

Teillä ja etenkin miehellä on ilmeisesti jotenkin vähän idioottimainen suku. Todennäköisesti asutte jossain vähän syrjemmässä maalla, missä ihmisillä usein on melko vanhanaikaisia käsityksiä asioista.
Mutta joo, noita vähäjärkisiä sukulaisia on turha yrittää muuttaa, omalle miehellesi voit yrittää takoa järkeä päähän, joskin hänkin vaikuttaa melko yksinkertaiselta. Eli helpoimmalla pääset, kun keskityt vain itse olemaan onnellinen lapsestasi ja annat noiden kivikautisten sukulaistesi miettimä mitä lystäävät.

...eikä kyllä maalle olla muuttamassakaan, vaikka anoppi ja appi painostaakin rakentamaan talon heidän naapuriin!

Tätini ei ole saanut lapsia, mutta silti hänkin kommentoi loukkaavasti tyttöuutista. Myös sukulaisten poikalapsia ylistää. Ja sellaisetkin, joilla itselläänkin monta tyttöä ja esim. kuopus poika mollaavat, kun ei heti poikaa saatu - tai ainakin sanovat, että pitää poikaa vielä yrittää.

 

[no joku vaan]

Kautta ihmiskunnan historian ne poikalapset ovat olleet "arvokkaampia" kuin tyttölapset. Olen itsekin nainen ja miettinyt, onko se miesten parempipalkkaisuus ym jutut tätä perua, että poikalapsetkin katsotaan arvokkaammiksi kuin tytöt. Vaikka kuinka elämme mukamas suvaitsevaisessa modernissa yhteiskunnassa, niin monissa kulttuureissa sitä poikaa odotetaan tulevaksi ja kaikkein mieluiten vielä esikoiseksi. Omasta mielestäni on tärkeintä, että saisi terveen lapsen. Joissain kulttuureissa surmataan tyttövauvoja niin kauan, että tulee se poika, jos ei ole varaa pitää kaikkia. On se vaan sairasta tämä maailmanmeno joskus.

 

["vieras"]

4 tyttöä saaneena voin kertoa että mun tutkimustulokset ei oikein täsmää.

Eikö se ole niin että pikaseksin harrastajat saavat poikia ja jotka rakastelevat pitkään ja kiihkeästi saavat tyttöjä

 

[fifiia]

[QUOTE="aloittaja";23086599]...nimenomaan tuo sairauden epäily teki odotusajasta pitkään raskasta. Sitten kun selvisi, että kaikki ok, niin helpotti. Tosin vieläkin joskus ollut pientä huolta raskaudessa ja itsellä kuitenkin tunne, että jos jotain kuitenkin on vialla ja ei tutkittu tarpeeksi tms... :/[/QUOTE]

Useimmat kai miettii raskauden jossakin vaiheessa entä jos kaikki ei ole kunnossa, mitä jos tapahtuu jotakin yllättävää, vielä enemmän huolta lisää toki selvä epäily sairaudesta tai vammasta. Jostakin on vain löydettävä se luottamus että kaikki sujuu lopulta niin kuin kuuluukin tai niin kuin on tarkoitettukin.

Kukaan ei valitettavasti luvata sitä että saat lapsia, ei sitä että niitä on sekä tyttö että poika, ei edes sitä että lapsella ei koskaan tule olemaan mitään sairautta tai vammaa tai että synnytys sujuu 100% varmasti ongelmitta. Onneksi useinmiten kaikki kuitenkin sujuu ilman suurempia ongelmia joten onnea tyttölapsen(?) odottajalle <3

 

["aloittaja"]

ehkä sun pitäisi kertoa niille että ei ole ollu kovin helppo odotus ja että haluaisit nauttia siitä kun vielä voit ja todennäköisesti on viimeinen. monet ei vaan tajua miten ne loukkaa sanoillaan ellei niitä pistetä seinää vasten. jos koko suku on tottunut että saa sanoa mitä sylki suuhun tuo niin voihan se olla ettei ne niin pahasti tarkoittaneet mutta jos tuntuu siltä että sulle kuuluu anteeksipyyntö niin pyydä. ehkä ne tulevaisuudessa osaavat paremmin valita sanojaan.

...että jos alan sanomaan sukulaisille vastaan tai puolustamaan tyttövauvaa niin kaikki luulevat, että olen loukkaantunut/vihainen siksi, etten saanut poikaa... en osaa selittää, mutta siis että kun vain hymyilen vienosti ja sanon esim. että "käypähän esikoisen vaatteet" tms niin en vaikuta siltä, etten hyväksyisi asiaa. Siis jos suutun, se tarkoittaisi sitä, että olen itsekin pettynyt tyttölapseen... :/

Niin, ja on tosiaan ihan sellainen tunnelma ainakin meidän suvussa, että vaikka kukaan ei suoraan ääneen sanoisikaan (vaan pelkästään hymisee voi ei-tyyliin) niin kaikki tietää, että poikia pitäisi tulla. Miehen suvussa taas asia sanotaan suoraan (esim. anoppi "poikahan sen pitää olla", miehen mummu "jaa, rupesit sitten pojan tekoon" yms)...

 

[Tönt]

Omasta mielestäni on tärkeintä, että saisi terveen lapsen. Joissain kulttuureissa surmataan tyttövauvoja niin kauan, että tulee se poika, jos ei ole varaa pitää kaikkia. On se vaan sairasta tämä maailmanmeno joskus.

niin no mikä sitten on terve lapsi? ja entäs jos ei ookkaan terve? tai sairastuu myöhemmin?
mun mielestä on tärkeintä että saa lapsen, ja että lapsi saa vanhemman joka haluaa sitä ja rakastaa sitä sellaisena kuin se on.

ja oon vieläkin sitä mieltä että toiveita saa olla, kunhan ne ovat kohtuullisia.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";23086729]Eikö se ole niin että pikaseksin harrastajat saavat poikia ja jotka rakastelevat pitkään ja kiihkeästi saavat tyttöjä [/QUOTE]

...no sitten tämän tokan pitäis olla poika... muistan nimittäin täsmälleen miten ja milloin sai alkunsa...

 

[Sapfo]

Ap onnea tyttäristäsi! Meillä on niitä kolme ja kaikki ovat olleet hyvin tervetulleita sekä minun että mieheni että sukumme taholta.

Sanoisin että tuollaisessa tilanteessa sano suvulle että turha tulla sitten katsomaan vauvaa jos sitä ei osata arvostaa sen takia ettei ole poika. Itse en katsoisi ollenkaan jos joku tuolla tavoin mollaisi syntymätöntä vauvaani. Eivät olisi tervetulleita kylään ilman asennemuutosta.

 

[.]

Ei tuollaisia ihmisiä VOI OLLA oikeassa elämässä. Kuulostaa ihan järjettömältä. Miten jollekin voisi sukupuolella olla jotain merkitystä. Tätä en ehkä koskaan tule tajuamaan. :O

iso peesi tälle!

 

[juuhs]

[QUOTE="aloittaja";23086363]

Tuntuu, että jos on pelkkiä poikia niin se ei ole yhtään paha. Tai vaikka surkuteltaisiin, kun ei voi prinsessamekkoja ostaa niin silti ei tosissaan olla pahoillaan - päin vastoin kuin tässä meidä tapauksessa kun on "pelkkiä" tyttöjä. Ja tuntuu, että jos kolmatta vielä yritetään niin kaikki ajattelee, että yritämme vielä sitä poikaa... ja auta armias jos kolmaskin on tyttö...[/QUOTE]

Kyllä se joittenkin mukaan on ihan yhtä paha se, että on pelkkiä poikia. Meidän kolmosen (meillä siis kolme poikaa) sain sukulaisilta "onnitteluina" lähes pelkästään "ensi kerralla sitten vihdoin se tyttö" -toivotuksia. Jotkut valehtelematta pahoittelivat suorin sanoin sitä, että kuopuskin on poika.

Lisäksi stereotypiat istuvat hyvin vahvassa, ainakin meidän suvussa vanhemman polven keskuudessa poikien pitäisi pieninä olla jonkin sortin "Eemeleitä". Meidän poikamme ovat ilmeisesti vääränlaisia poikia, tai ehkä me olemme kasvattaneet heidät väärin. He ovat iloisia, toisinaan vilkkaitakin, mutta samalla myös hyvin herkkiä ja etenkin keskimmäinen myös suht ujo ja taiteellinen. Ovat koulussa kunnolla ja pärjäävät hyvin. Eivät tappele, vaan selvittävät riidat niin pitkälle kuin mahdollista ihan sanallisesti. Pussaavat ja halaavat läheisiään (lähinnä meitä vanhempia ja isovanhempiaan) avoimesti, jopa tuo 11-vuotias esikoisemme. Vanhemmat pojat lukevat 3-vuotiaalle pikkuveljelleen iltasatuja ja ottavat leikkeihinsäkin välillä mukaan.

Minun suvustani ainoastaan omat vanhempani, sisarukseni ja mummuni (reilusti yli 90-vuotias teräsnainen) "ymmärtävät" meidän poikiamme. Muiden mielestä he ovat ns. liian kunnollisia, eivät tarpeeksi poikamaisia. Mä sen sijaan olen erittäin tyytyväinen ja ylpeä siitä, että olen aina voinut mennä mihin tahansa yksinäni noiden kolmen kanssa ja tiennyt, että tilanne pysyy mulla hanskassa.

Nauti omista lapsistasi ja viis veisaa muitten kotkotuksista. Tämä on tietysti helppo sanoa, mutta kunhan saat itsellesi tietynlaisen "hengen päälle", niin kaikki on helpompaa. Ja puhu asiasta miehesi kanssa, kerro miltä sinusta tuntuu.

 

[fth]

Tässä voi olla suvun puolelta kyse jostain nimenjatkamiskysymyksestä. Ja kun palstakin on täynnä näitä "tietysti otan mieheni nimen" -naikkosia, niin ihmekös tuo!

 

["vieras"]

Meillä on kolme poikaa ja neljättä lasta odotetaan. Kaikki sukulaiset puhuvat vaan tyttövauvasta, jopa oma äitikin kuulemma ristii kätensä kyynärpäitä myöten että nyt tulisi tyttö, samoin miehen äiti odottaa vaan tyttöä ja kaikki muutkin.
Meille on ihan sama kumpaa sukupuolta tuleva lapsi on, mutta on se sit kiva synnytyksen jälkeen katsella kaikkien tympeitä naamoja jos sattuu tämäkin olemaan poika.

 

["mä"]

[QUOTE="aloittaja";23086363]
Tuntuu, että jos on pelkkiä poikia niin se ei ole yhtään paha. Tai vaikka surkuteltaisiin, kun ei voi prinsessamekkoja ostaa niin silti ei tosissaan olla pahoillaan - päin vastoin kuin tässä meidä tapauksessa kun on "pelkkiä" tyttöjä.[/QUOTE]

Tässä olet kyllä aivan oikeassa.

 

["minä"]

Ap, sukulaisesi ja miehesi sukulaiset ovat idiootteja, mutta armahda sentään miehesi.

Minä halusin esikoisesta tyttöä ja olin todellakin hetken aikaa pettynyt, kun saimme tietää, että poika sieltä tulee. Mies oli onnessaan eikä minun "pettymyksiini" mitenkään suuttunut. Toista kn aloimme odottaa toivon koko ajan poikaa (halusin, että lapset olisivat samaa sukupuolta). Jälleen saimme etukäteen tietää sukupuolen ja tyttö oli kuulemma tulossa. Ja taas mies oli onnessaan ja minä hetken aikaa pettynyt...

Tällä tarinalla halusin vain kertoa, että typerien sukulaisten takia olet liian ankara miehellesi.

 

[hoh]

Menkää hoitoon. Oikeasti siis, ota se ukko ja vie jonnekin yhteisterapiaan (vaikka sä et sitä terapiaa tarvikaan). Sehän halventaa myös sinua, tyttönä syntynyttä, tuollaiset asenteet. Eikö se tajua??

Voi lapsiparat, jos ja kun saavat oppia että ovat huonompia kuin pojat.

 

[hoh]

Tai kysy, mitä sille ei-toivotulle tytölle pitäis tehdä. Minkä maan mallin mukaan mennään? Annetaan pois, tapetaan, jätetään nälkään, vai mitä? Kun et ukko tätä huoli niin mitens tää ongelma sun mielestä hoidettais?
Mua suututtaa, me ei saada ei tyttöä ei poikaa, ja joku saatana kehtaa valittaa "väärästä sukupuolesta". mad:

 

["aloittaja"]

... mistä sukulaisten mielipiteet/toiveet ovat peräisin...

Anoppini isä tuntuu vahvasti olevan sitä mieltä, että pojat ovat arvokkaampia kuin tytöt. Poikansa (siis anoppini veljen) pojanpoikaa (siis meidän "isoukitettavaa", meidän lapsemme pikkuserkkua) hän on lahjonut ja lellinyt - vaikkei ole ensimmäinen lapsenlapsen lapsikaan - mutta kun on pojanpojanpoika. Aiemmin (ja myöhemmin) suvussa syntyneitä tyttölapsia ei ole samalla tavalla huomioinut. Liekä anoppikin lapsuudenkodissaan jo saanut tuntea, ettei hänkään tyttölapsena ole yhtä arvokas kuin veljensä?? Ja mieheni (joka siis tämän isoukin tyttären poika) ei ilmeisesti ole ollut yhtä "suosittu" kuin serkkunsa (eli isoukin pojanpoika). Eli varmaan asenne on jo sieltä lähtöisin, että poikia pitää tulla. Tosin, jos on itse joutunut kokemaan syrjintää sukupuolen takia, niin miksi pitää siirtää sitä kauheutta eteenpäin??

Mieheni isä on sisarussarjansa nuorin ja ainoa poika, nimen jatkaja. Ehkä hän toivoo poikaa juuri nimen jatkamis syystäkin..?? Miehelläni on myös veli, mutta hänen elämäntyylinsä perusteella kukaan ei varmaan koskaan usko hänen lapsia edes saavan... Kaikki toivo on siis mieheni harteilla. Vai en tiedä onko maalla kasvamisella myös vaikutuksensa appiukon vanhoillisiin mielipiteisiin.

Eli jollain tavalla ymmärrän mistä mielipiteet ovat peräisin - vaikken niitä hyväksykään. Tai ei niitä tarvitse päin naamaa ainakaan sanoa!!

Osa huomauttelijoista/voivottelijoista, esim. tätini on itse lapseton. Tekisi mieli sanoa takaisin, että itse et ole yhtään lasta saanut!! Luulisi nimenomaan hänen ajttelevan, että hyvä, kun edes saa lapsia!

Lisäksi tuntuu, että jotkut, joilla on poikia, ovat vahingoniloisia siitä, ettemme saa vieläkään poikaa. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, kertoessamme tyttöuutisen he virnuilevat ivallisesti..!!??

Ehkä olen ollut liian ankara miehelle sen takia että suku on ollut tässä asiassa niin moukkamaista. Miestäkin on suututtanut sukulaisten kommentit, vaikka hän itsekin toivoi poikaa.

 

[joku aina harmaana]

mul on esikoinen poika ja sen jälkeen 3 tyttöä ja tiedän et jos joskus vielä saan vauvan niin hänkin on tyttö.

 

[fifiia]

Nauti lapsistasi, jätä muiden mielipiteet omaan arvoonsa. Vanhoja asenteita varmasti on vielä nykyäänkin. Pohdikelu ei asioita muuta, sanot reippaasti että minä olen oikein iloinen ja tyytyväinen lapsistani. Mennyttä on vaikea muuttaa, omille lapsillesi voit toivottavasti opettaa uusia ajattelumalleja.

 

[no mutta]

Mä olen melkein sitä mieltä, että jos teillä olisi poikia, niin eipä se tilanne siltikään olisi välttämättä yhtään erilainen. Poikanne voisivat tavalla tai toisella olla vääränlaisia. Eiväthän kaikki pojat ole kiinnostuneita metsästyksestä ja muista miesten jutuista. Entä jos teillä olisikin poikia, mutta he olisivat taiteellisia ja haluaisivat vaikka alkaa tanssimaan balettia? Veikkaan, että miesten sukulaisten asenne siinäkin kohtaa olisi hyvin nuiva.

Miesten sukulaisten asenne on täysin typerä nykyaikana (mutta jos ovat hyvin vanhoillisia, niin sen asenteen voi jopa ymmärtää). Mä luulen muuten, että nuo sukulaiset vaikuttavat myös miehesi haluihin, hänkin on varmaan tuntenut kovaa painostusta siihen, että lapsen pitäisi olla poika (kukapa ei haluaisi olla mieliksi omille vanhemmilleen tai isovanhemmilleen). Luultavasti siitä syystä miehesi oli alkuun pettynyt tyttöuutisesta, ehkä hänestä tuntuu, että hän on jollakin tapaa taas pettänyt vanhempansa ja isoisänsä. Miehesi on kuitenkin selkeästi huomannut sukulaisten asenteen menevän yli, koska se suututtaa häntäkin. Ja ihan varmasti hän tulee rakastamaan syntyvää toista tytärtään samalla tavoin, kuin jos syntyvä lapsi olisi poika. Tsemppiä!

 

["Minni"]

Mullekin sanoi sukulaismies että olishan se kiva jos toinen olis poika ja vaikka itse en edes tiennyt kumpi oli tulossa niin puolustin ajatusta miks tyttö olis vähintään yhtä hyvä tai ehkä parempikin. Toinen tyttö tuli ja oli juuri se meidän perheen puuttuva palanen.

Ja kyllä se pitää sanoa että on siinä etunsa kun on kaksi samaa sukupuolta, käy samat vaatteet, urheiluvälineet ja lelut ja leikit.

 

["hih"]

Kun oma äitini odotti kolmatta lastaan (kaksi tyttöä ennestään), niin naapurin rouva kysyi häneltä, että eikö olisi noloa jos tuo kolmaskin olis tyttö! "En minä sitä sulle antaisi, vaikka oiskin!" tokaisi äitini.

 

[sivusta]

Mä olen melkein sitä mieltä, että jos teillä olisi poikia, niin eipä se tilanne siltikään olisi välttämättä yhtään erilainen. Poikanne voisivat tavalla tai toisella olla vääränlaisia. Eiväthän kaikki pojat ole kiinnostuneita metsästyksestä ja muista miesten jutuista. Entä jos teillä olisikin poikia, mutta he olisivat taiteellisia ja haluaisivat vaikka alkaa tanssimaan balettia? Veikkaan, että miesten sukulaisten asenne siinäkin kohtaa olisi hyvin nuiva.

Miesten sukulaisten asenne on täysin typerä nykyaikana (mutta jos ovat hyvin vanhoillisia, niin sen asenteen voi jopa ymmärtää). Mä luulen muuten, että nuo sukulaiset vaikuttavat myös miehesi haluihin, hänkin on varmaan tuntenut kovaa painostusta siihen, että lapsen pitäisi olla poika (kukapa ei haluaisi olla mieliksi omille vanhemmilleen tai isovanhemmilleen). Luultavasti siitä syystä miehesi oli alkuun pettynyt tyttöuutisesta, ehkä hänestä tuntuu, että hän on jollakin tapaa taas pettänyt vanhempansa ja isoisänsä. Miehesi on kuitenkin selkeästi huomannut sukulaisten asenteen menevän yli, koska se suututtaa häntäkin. Ja ihan varmasti hän tulee rakastamaan syntyvää toista tytärtään samalla tavoin, kuin jos syntyvä lapsi olisi poika. Tsemppiä!

Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä.