Kaikki ovat pettyneitä siihen, että meille tulee TAAS tyttövauva - jopa mieheni :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tytön odottaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kun odotin esikoistani yli 15 v sitten, silloin oli sama meininki. Anoppi ilmoitti heti alkumetreillä, että sieltä tulee varmasti poika. Mietti jo nimiäkin valmiiksi, Ville vai Kalle-tyyliin. Samoin neuvolantäti "kuuli" sydänäänet poikasikiölle kuuluviksi. Kun tyttöni oli sitten syntynyt ja pääsimme osastolle, viereisen sängyn äiti hehkutti vauvaansa katsomaan tulleille poikavauvastaan (perheen toinen lapsi, esikoinen tyttö). Olivat ilmeisesti jostakin maalta ja vieraatkin toitottivat kovaan ääneen että kyllä nyt miehesi on varmasti tosi onnellinen kun sai pojan...Itse olin hyvin onnellinen omasta esikoistytöstäni, samoin mieheni. mutta kyllä nämä ulkopuolisten puheet jättivät silti pahan mielen. Ihmisille tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää, että jokainen lapsi on persoona. Ei kolmen tytön perheessä ole "vain" kolme tyttöä vaan kolme oman laistaan, ihanaa, persoonallista lasta.

Mieheni on maalta, joten onkohan siksi hänen vanhemmillaan se toive, että esikoisen olisi oltava poika - tai ainakin nyt tämän toisen. Vai mistä lie tulee se käsitys...

Tuntuu, että jos on pelkkiä poikia niin se ei ole yhtään paha. Tai vaikka surkuteltaisiin, kun ei voi prinsessamekkoja ostaa niin silti ei tosissaan olla pahoillaan - päin vastoin kuin tässä meidä tapauksessa kun on "pelkkiä" tyttöjä. Ja tuntuu, että jos kolmatta vielä yritetään niin kaikki ajattelee, että yritämme vielä sitä poikaa... ja auta armias jos kolmaskin on tyttö...
 
Kyllähän se rikkaus on jos saa molempia sukupuolia, faktahan se on.

Mutta mutta, tytöt ja pojat ovat kaikki luonteeltaan erilaisia, sukupuoleen katsomatta, niin onko sillä loppujen lopuksi väliä saako vain yhtä vai kumpaakin sukupuolta.

Se hyvä puoli on, että kaikki vaaatteet ja tarvikkeet voi kierrättää, kun on jo valmiiksi sinistä tai punaista. =)

Itsellä meni pitkä penni pojan jälkeen tyttövauvalle tarvikkeitten ostamiseeen, kun piti kaikki hommata niiin prinsessaa niin prinsessaa. :heart:
 
Mietin vain tuota miehesi kommenttia että eihän sitä varmaks tiedä kuitenkaan että on tyttö... Oikeessahan se on, tälläkin on aina tarinoita että yllättäen sukupuoli olikin vauvalla eri. Siis haen vain takaa sitä että ehkä tämä oli mieheltäsi vain heitto eikä toive siitä että lääkäri olisi erehtynyt.

Eiköhän se tuleva prinsessa syntyessään sulata kaikkien sydämet. Jopa niitteen dorkien sukulaisten.

...on mies vakuutellutkin, ettei sukupuolella ole oikeasti väliä, mutta myöntänyt myös, että pojankin olisi halunnut... Ja toki, ei kai mikään ole varmaa vielä... vaikka kyllä lääkäri mielestään varmaksi sukupuolen näki ja sen mukaan olen itsekin elänyt ja esikoisen vanhoja vaatteita pessyt ja kaappiin valmiiksi viikannut...


Eniten tuntuu pahalta, kun yhdessä vaiheessa raskautta meitä säikäytettiin tiedolla, että lapsi ei ehkä ole ihan terve. Kuitenkin tarkemmissa tutkimuksissa kaikki oli ok ja silloin kyllä molemmat miehen kanssa ajateltiin että sama sukupuolelle, kunhan vaan on terve. Suurin osa sukulaisista ei tiedä tästä sairasepäilystä... Tosin esim. miehen vanhemmat tietävät ja ovat silti töksäytelleet... :/
 
[QUOTE="aloittaja";23086363]Mieheni on maalta, joten onkohan siksi hänen vanhemmillaan se toive, että esikoisen olisi oltava poika - tai ainakin nyt tämän toisen. Vai mistä lie tulee se käsitys...

Tuntuu, että jos on pelkkiä poikia niin se ei ole yhtään paha. Tai vaikka surkuteltaisiin, kun ei voi prinsessamekkoja ostaa niin silti ei tosissaan olla pahoillaan - päin vastoin kuin tässä meidä tapauksessa kun on "pelkkiä" tyttöjä. Ja tuntuu, että jos kolmatta vielä yritetään niin kaikki ajattelee, että yritämme vielä sitä poikaa... ja auta armias jos kolmaskin on tyttö...[/QUOTE]

Kyllä sitä, että on "pelkkiä" poikia, surkutellaan vähintäänkin yhtä paljon. Ja sitä surkutellaan vielä nimeomaan äidille, koska kaikki luulevat, että jokainen äiti halua sen tytön ja on niin hiton onneton ilman sitä prinsessaansa. Kokemusta on. Mulla kolme poikaa ja lapsiluku täys. Ja olen onnellinen ja ylpeä jokaisesta lapsestani :) Ja näin olen jokaiselle surkuttelijalleki sanonut.
 
Minusta tuo kuulostaa hassulle kun omassa lähipiirissäni on niin paljon "tyttötoiveita". Itselläni kaksi tytärtä ja kolmas lapsikin saisi mielellään olla tyttö, vaikka poikaa rakastaisin varmasti yhtä paljon. Lohdutuksesti voin sanoa, että tulet vielä olemaan todella onnellinen tytöistäsi, itse ihmettelen joka päivä kahden pikku tyttömme läheisyyttä (vaikka personastakin kiinni niin uskon että sama sukupuoli vaikuttaa myös positiivisesti). Ehkäpä miehesi tosiaan kaipaa sitä "kalakaveria'", mutta hän voi sen todennäköisesti saada myös tyttäristään :) Onnellista raskausaikaa!
 
Meille tulossa kolmas poika ja voi sitä päivittelyn määrä kun meille ei nyt sitten ikinä kuuna kullanvalkeana tule tyttölasta! Kolmas lapsihan me tittyjen ihmisten kommenttien perusteella tehtiin VAIN koska yritetään tyttöä. Ensinnäkään emme ole koskaan sanoneet, että perhelukumme olisi täynnä kolmen lapsen jälkeen. Eli älä huoli, jos sulla ei satu olemaan sitästandardi 1 poika+1 tyttö asetelmaa, kyllä niitä taivastelijoita riittää!!! Minulta kysyi eräs hyvä ystäväni, että mitä mie aion nyt tehdä kun kolmas poika tulee?! Mie en pysty ymmärtämään edes mitä merkitystä lapsen sukupuolella on, koska mielestäni tyttö voi olla iskän kalakaveri aivan yhtähyvin kuin poikakin.
Tsemppiä sulle! Täytyi osata jättää moiset kommentit omaan arvoonsa, mutta ne on niin typeriä, ettei vaan voi.Olen kasvanut samanlaisten pojanylistys kommenttien keskellä koko lapsuuteni. Veljeni nostettiin aina jalustalle pienestä pitäen ja passattiin pilalle. Mukavampaa kun ovat sisrukset nyt teillä (ja meillä) samalla viivalla.
Kohta 3 viikarin äiti
 
Monet tölväyttelee tollasia juttuja kun usein kuitenkin aatellaan että kaikki haluavat poika- JA tyttölapsia.
Vaikkakin noi apen ja anopin jutut nyt on mun mielestä vähän liikaa.
 
Jos tarkoitat rakastelua, tämä ei pidä paikkaansa :) Päinvastoin!

Voi taivas - onko tutkimuksesi otanta laajakin?

But seriously, mä tunnen hiukan samaa tuskaa, vaikka meidän suvussa ei niin avoimesti ole poikia toivottukaan. Omasta isästä ja anopista tiedän ainakin että poikaa toivotaan, ja tyttö on tulossa. Itsekin olisin toivonut poikaa, mitta pettynyt en ole todellakaan, eikä
mieskään ainakaan tunnusta olevansa.
 
meilläkin on vain "pelkkiä " tyttöjä. Mullekkin (jännä ku miehelle ei ole kukaan) on tultu vaikka millaisia kommentteja sanomaan tästä...

Onnea odotukseen ja vauvan tuoksuisia päiviä.
 
[QUOTE="mie";23086425]Kyllä sitä, että on "pelkkiä" poikia, surkutellaan vähintäänkin yhtä paljon. Ja sitä surkutellaan vielä nimeomaan äidille, koska kaikki luulevat, että jokainen äiti halua sen tytön ja on niin hiton onneton ilman sitä prinsessaansa. Kokemusta on. Mulla kolme poikaa ja lapsiluku täys. Ja olen onnellinen ja ylpeä jokaisesta lapsestani :) Ja näin olen jokaiselle surkuttelijalleki sanonut.[/QUOTE]

...että "pelkkiä" poikiakin surkutellaan... mutta jotenkin se ei ole samanlaista - tai siis ainakaan meidän suvussa. Esim. kun serkulle syntyi toinen poika ei kukaan ollut siitä harmissaan. Serkku itse kertoi, että haluaisi myös tytön (minkä on jo kyllä sitten myöhemmin saanutkin) , mutta kukaan muu ei ollut pahoillaan pojasta.

En osaa selittää oiekin hyvin, mutta tuntuu, että (ainakin meidän suvussa) poikalapsi on "oikeasti" arvokas ja toivottu. Jos on jo monta poikaa niin tyttökin on tervetullut, mutta ei kuitenkaan välttämättömyys...

On toki meidän esikoistyttöön suhtauduttu hyvin, vaikka ei ollutkaan toivottua sukupuolta. En usko, että kukaan alkaa toisen lapsemme syntymän jälkeen tätä mollaamaan. Enempi se on nyt tätä surkuttelua raskausaikana...
 
Meillä anoppi oli ihan varma, että poika tulee, kun heidän suvussaan on aina vaan poikia, ja meille sitten tuli tyttö (anopin eka lapsenlapsi). Nyt kun odotan toista lasta, niin anoppi on taas ihan varma, että nyt tulee poika.

Itselleni on jotenkin aivan sama, kumpi sieltä tulee, mutta on alkanut jo ärsyttää tuo anopin poikatoiveilu niin kovasti, että mekein alan toivoa tyttöä kiusallani. :D Ja kaikin puolin muuten hyvät välit on anopin kanssa, mutta joskus ei vaan jaksais kuunnella jankkaamista jostain noin turhanaikasesta asiasta. Rakastan sitä ihan yhtä paljon, oli se tyttö tai poika...
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44 v;23086292:
Tuosahan on hyvät mahdollisuudet pitemmällekin sukuvihalle, en varmasti jättäisi tilaisuutta käyttämättä :D

Sanot vain kaikille miehen puolen sukulaisille että "Voi perkeleen perkele kun tuollaisen tuhkamunaäijän nain joka ei kykene edes yhtä poikalasta siittämään!!"

Mahtava ajatusmaailma sinulla! :D
 
Minä sain kommentin anopilta kun kerrottiin raskaudesta: Mitä? Poika tulossa???!!

Olin siihen että jahas, tuli selväksi mitä toivoo..... noh, ultrassa näkyi tyttö :D

Ultrasta kun kerrottiin, kun kysyi että saatiinko tietää kumpi, niin kysyi vielä viikon parin päästä että onko se varmasti tyttö, ettette vaan huijaa??? hohhoijaa ajattelin silloin.
 
[QUOTE="vieras";23086225]no sanopa sille miehelle että se on miehen syy, ettei osaa poikia tehdä[/QUOTE]

Niinpä!

Ja muille sukulaisille ja isovanhemmille myös.
Syyttäköön miestäs eikä sua!
 
Meilläkin on lähes kaikki sovinisteja, jossain vaiheessa ärsytti kun kaikki oli niin innoissaan sukupuolesta, vaikka minun mielestäni itse vauva ja terveys on tärkeimpiä. Ihan kiusallaan teki mieli väittää vauvaa tytöksi. :D
 
Neuvolalääkäriltä pääsi sammakko suustaan :/
Minulla oli neukkutätinä semmoinen vanha jo eläkkeellä oleva joka sivutoimena teki näitä äitiysneuvolan juttuja.


Odotin 3 lastamme, neukku lääkäri totesi "ai vahinko kävi?"
Jolloin sanoin että ei vaan ihan tarkoituksella.
Vaan lääkäri siihen"Miksi ihmeessä? Teillähän on jo tyttö ja poika miksi VIELÄ lisää?"

Täytyy kyllä sanoa että ei kovin hyvä mieli tullut, jos sinulla on 2 lasta ja molemmat edustaa eri sukupuoltakin niin et kai nyt enään lapsia tee?
 
[QUOTE="aloittaja";23086424]
Eniten tuntuu pahalta, kun yhdessä vaiheessa raskautta meitä säikäytettiin tiedolla, että lapsi ei ehkä ole ihan terve. Kuitenkin tarkemmissa tutkimuksissa kaikki oli ok ja silloin kyllä molemmat miehen kanssa ajateltiin että sama sukupuolelle, kunhan vaan on terve. Suurin osa sukulaisista ei tiedä tästä sairasepäilystä... Tosin esim. miehen vanhemmat tietävät ja ovat silti töksäytelleet... :/[/QUOTE]

tunteelleen ei voi mitään mutta tyhmyydelle ja moukkamaiuudelle pitäis osata tehdä jotain. jos ei muuta niin olla hiljaa. onneks teilläkin on valinnanoikeus. ei ole pakko ottaa vastaan ihan mitä vaan, vaikka onkin sukuu. miehesi voisi tässä asiassa pitää teidän puolianne. odotus pitäis olla iloista ikaa teille, ja ilmeisesti ollut raskasta sen sairauden epäilyn takiakin, ilman painostusta sellaisesta mihin ette edes voi vaikuttaa!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tönt;23086545:
tunteelleen ei voi mitään mutta tyhmyydelle ja moukkamaiuudelle pitäis osata tehdä jotain. jos ei muuta niin olla hiljaa. onneks teilläkin on valinnanoikeus. ei ole pakko ottaa vastaan ihan mitä vaan, vaikka onkin sukuu. miehesi voisi tässä asiassa pitää teidän puolianne. odotus pitäis olla iloista ikaa teille, ja ilmeisesti ollut raskasta sen sairauden epäilyn takiakin, ilman painostusta sellaisesta mihin ette edes voi vaikuttaa!!

...nimenomaan tuo sairauden epäily teki odotusajasta pitkään raskasta. Sitten kun selvisi, että kaikki ok, niin helpotti. Tosin vieläkin joskus ollut pientä huolta raskaudessa ja itsellä kuitenkin tunne, että jos jotain kuitenkin on vialla ja ei tutkittu tarpeeksi tms... :/
 
Teillä ja etenkin miehellä on ilmeisesti jotenkin vähän idioottimainen suku. Todennäköisesti asutte jossain vähän syrjemmässä maalla, missä ihmisillä usein on melko vanhanaikaisia käsityksiä asioista.
Mutta joo, noita vähäjärkisiä sukulaisia on turha yrittää muuttaa, omalle miehellesi voit yrittää takoa järkeä päähän, joskin hänkin vaikuttaa melko yksinkertaiselta. Eli helpoimmalla pääset, kun keskityt vain itse olemaan onnellinen lapsestasi ja annat noiden kivikautisten sukulaistesi miettimä mitä lystäävät.
 
...että varmasti tämä lapsi saa tuntea olevansa TODELLA rakas minulle ja aion tehdä kaikkeni, ettei kukaan pääse ainakaan häntä kommenteillaan loukkaamaan!

Esikoistyttökin siis toivoo pikkusiskoa ja on siitä mielissään. Tympäsee, kun anoppi tytöllekin sanonut, että poikahan se olisi kivempi yms... Onneksi esim. oma äitini (vaikka hänkin veikkaili mahani perusteella poikaa ja liekö sitä toivonut) osaa jutellla tytölle mukavasti miten kiva on kun on sitten siskoksilla yhteiset tyttöjen leikit ym.
 

Yhteistyössä