A
"aloittaja"
Vieras
Kun odotin esikoistani yli 15 v sitten, silloin oli sama meininki. Anoppi ilmoitti heti alkumetreillä, että sieltä tulee varmasti poika. Mietti jo nimiäkin valmiiksi, Ville vai Kalle-tyyliin. Samoin neuvolantäti "kuuli" sydänäänet poikasikiölle kuuluviksi. Kun tyttöni oli sitten syntynyt ja pääsimme osastolle, viereisen sängyn äiti hehkutti vauvaansa katsomaan tulleille poikavauvastaan (perheen toinen lapsi, esikoinen tyttö). Olivat ilmeisesti jostakin maalta ja vieraatkin toitottivat kovaan ääneen että kyllä nyt miehesi on varmasti tosi onnellinen kun sai pojan...Itse olin hyvin onnellinen omasta esikoistytöstäni, samoin mieheni. mutta kyllä nämä ulkopuolisten puheet jättivät silti pahan mielen. Ihmisille tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää, että jokainen lapsi on persoona. Ei kolmen tytön perheessä ole "vain" kolme tyttöä vaan kolme oman laistaan, ihanaa, persoonallista lasta.
Mieheni on maalta, joten onkohan siksi hänen vanhemmillaan se toive, että esikoisen olisi oltava poika - tai ainakin nyt tämän toisen. Vai mistä lie tulee se käsitys...
Tuntuu, että jos on pelkkiä poikia niin se ei ole yhtään paha. Tai vaikka surkuteltaisiin, kun ei voi prinsessamekkoja ostaa niin silti ei tosissaan olla pahoillaan - päin vastoin kuin tässä meidä tapauksessa kun on "pelkkiä" tyttöjä. Ja tuntuu, että jos kolmatta vielä yritetään niin kaikki ajattelee, että yritämme vielä sitä poikaa... ja auta armias jos kolmaskin on tyttö...