Kaikki miehet on itsekkäitä paskiaisia!

[itku ei lopu]

Vihdoin luulin löytäneeni hyvän miehen mutta samanlainen itsekäs kusipää sekin on kuin kaikki muutkin!

Tekis mieli huutaa ja riehua, niin täynnä mä oon raivoa!!!
Tyydyn kuitenkin vaan purkamaan tänne ja itkemään silmät päästäni.

 

["Virve"]

Höh.. mitä tapahtu?

 

["vieras"]

 

["vieras"]

Niin ja sitten kun kerrankin löydät sen aidon, mukavan ja sinua arvostavan miehen, käy näin:

Naiset vaan rakastaa paskiaisia...

 

["vieras"]

Voimahaleja<3 On niitä unelma miehiä myös mutta sure nyt rauhassa.

 

[itku ei lopu]

No mä luulin että tuo on se unelmamies mut ei.
Vuosi oltu yhdessä ja niin se vaan sekin paljastui omahyväiseksi kusettajaksi joka ajattelee vaan itseään.

Kiitos tsempistä. Kai se tästä. Nyt mä vaan ymmärrön niitä jotka ovat loppuelämänsä yksin.

Mä jo ennen tätä miestä päätin etten koskaan enää luota, mutta se vaan tuntui niin hyvältä ja just sellaiselta mitä olin toivonut.

Tämän jälkeen en oikeasti enää ikinä koskaan luota kehenkään enkä perusta parisuhdetta.

 

[meici]

puskista tuli, vuoden jälkeen ihan yllättäen tämä itsekkyys? Mitä tapahtui? :/

 

[astrolabe]

Kuinka usein se pettymys on aito totaalinen kulissin romahtaminen, kun huomataan, että toinen on hyväksikäyttävä narsisti-idiootti ja milloin on kyseessä vain se, että jalustalle asetettu ihminen nähdäänkin omana itsenään, inhimillisenä virheitä tekevänä henkilönä, jolla on omat puutteensa? Meinaan, näillä kahdella on eroa ja veikkaan, että jälkimmäinen on yleisempää.

Kevyessä suhteessa on helppo luovuttaa toisen tavallisen kuolevaisuuden tullessa ruusunpunaisten lasien takaa ilmi. Mikäs siinä, siirrytään seuraavaan, joka on muutaman hetken täydellinen. Kun taas on sitouduttu, päästään siitä pettymyksestä yli ja hyväksytään, että se kumppanikin on vain lihaa ja verta.

 

[Shark mac]

Sinä nyt satut viehättymään vain itsekkäistä paskiaisista.

 

[MIES!]

Eikä olla kaikki itsekkäitä paskiaisia, löytyy myös pelkästään paskiaisia tai ihan vaan itsekkäitä.

 

[ruutiukko]

varmaan ollaan mutta niin on naisetkin

pata kattilaa soimaa

 

[raipatirai]

Mitä tästä opimme? Ei kannata pistää kaikkia munia samaan koriin

 

[Miu Tiuskis]

Mun neuvo: ala itse itsekkääksi paskiaiseksi niin huomaat että sun ympärille kertyy niitä kilttejä miehiä. Ja sitten taas itkettää. Roolit vaihtelevat, mutta itkun määrä pysyy vakiona.

 

[Akire]

Millainen on epäitsekäs paskiainen?

 

["Vieras"]

Ou jeah. Miehet on kaikki itsekkäitä paskiaisia mutta naiset ne on kaikki niiiin epäitsekkäitä uhrautuvaisia älykkäitä fiksuja kypsiä ja ennen kaikke yhtään koskaan yleistämättömiä...

 

["No niin"]

Sen mies on jäänyt kiinni valehtelusta ja pettänyt jonkun lupauksistaan. Kohta ap. menee siihen lankaan, että lupaa vielä yrittää, koska mies niin nöyränä esittää katuvaa. Ei se siitä parane. Se äijä vaan oppii peittelemään tekosiaan entistä paremmin, kunnes käy hutiloivaksi ja jää taas kiinni petetyistä valoistaan. Vuosi on aika normaali raja, minkä ajan kusipäät jaksavat peittää kusipäisyytensä, sitten alkaa tapahtua lipsumisia. Emännät antavat vihjeiden mennä läpi sormien, koska tahtovat niin kovasti uskoa ja luottaa, mutta aina siinä huonosti käy.

 

[no hei]

Sellaista se elämä on, että sitä kuvittelee kusettavansa ja olevansa niin pätevä valehtelija että. Ei se mitään katuvaa esitä, kenelle nyt tollasta tarinaa isketään, mieshän se lupasi yrittää. Eihän se edes osaa katua, saati anteeksi pyytää.Nalkuttaa, ivata ja haukkua se toisia osaa ja kehua itseänsä. Jälkimmäisessä on niin taitava, että useimmat eivät näe sen taakse.
Miten se nyt emännälle huonosti käy? Eiköhän se mies ole se ainoa, jolle huonosti käy. Jos tarkoitat, että ero olisi jotenkin huono valehtelijasta, niin erehdyt. Ainoa ihmetyksen aihe on, että joku muukin ihan tieten tahtoen haluaa saman valehtelijan. Hyvistä valehtelijoista on siis huutava puute.

 

[Noita kuspäitä]

Niitä on kahta sorttia (ainakin). Toinen ylpistelee ja kukkoilee, ivaa toisia ja saa vain tuulta purjeisiin kun huomaa, että joku lähtee siihen vainoamiseen mukaan. Sitten on se toinen sortti, joka esittää kilttiä ja nöyrää, mutta on peto sisältä. Manipuloi ja valehtelee, saa muut näyttämään huonoilta ja pyrkii tavoitteisiinsa tallomalla toisia selän takana. Sellainenkin tyyppi saa tuulta purjeisiin, kun joku haksahtaa niihin juttuihin ja lähtee tukemaan. Näitä kahta sorttia yhdistää tietyt piirteet: molemmat ovat hyviä esittämään olevansa uhreja tai muutoin väärin kohdeltuja. Molemmat ovat hyviä piilottamaan todelliset tarkoitusperänsä ja esittämään parempia kuin ovatkaan. Molemmat ovat hämmentävän hyviä valehtelemaan. Niin, sitten sekin, että molemmat ovat taitavia löytämään 'oikeanlaisia' uhreja. Yleensä sellaisia, joilla on jo valmiiksi huonot kokemukset vastakkaisesta sukupuolesta ja hirvittävän kova halu uskoa ja löytää edes joku, joka palauttaisi luottamuksen. Usko, luottamus, ja sinisilmäisyys ovat tällaisten tyyppien ravintoa. Niiden voimalla tällaiset tyypit pyörittävät maailmaa: muiden ihmisten toiveilla ja odotuksilla, joita armotta murskataan ja hyödynnetään omien tarkoitusperien ravinnoksi.

 

[thfgfhfhg]

Kuinka usein se pettymys on aito totaalinen kulissin romahtaminen, kun huomataan, että toinen on hyväksikäyttävä narsisti-idiootti ja milloin on kyseessä vain se, että jalustalle asetettu ihminen nähdäänkin omana itsenään, inhimillisenä virheitä tekevänä henkilönä, jolla on omat puutteensa? Meinaan, näillä kahdella on eroa ja veikkaan, että jälkimmäinen on yleisempää.

Kevyessä suhteessa on helppo luovuttaa toisen tavallisen kuolevaisuuden tullessa ruusunpunaisten lasien takaa ilmi. Mikäs siinä, siirrytään seuraavaan, joka on muutaman hetken täydellinen. Kun taas on sitouduttu, päästään siitä pettymyksestä yli ja hyväksytään, että se kumppanikin on vain lihaa ja verta.

Todella hyvä pointti ja hyvin kirjoitettu
Mutta jos se toinen selvästi valehtelee paljon, kaikesta. Pettää. Eikä mitään myönnä. (syyttää esim. sinua kaikesta) Niin kyllä kallistuisin enemmän narsistisuuden puoleen. Tai jonkun muun persoonallisuushäiriön.

 

[Asiankannattaja]

Vihdoin luulin löytäneeni hyvän miehen mutta samanlainen itsekäs kusipää sekin on kuin kaikki muutkin!

Tekis mieli huutaa ja riehua, niin täynnä mä oon raivoa!!!
Tyydyn kuitenkin vaan purkamaan tänne ja itkemään silmät päästäni.

Hysss nyt. Ei tota saa kertoa.

Tottakait me miehet ollaan itsekkäitä kusipääpaskiaisia, mutta ihmissuvun jatkumisen kannalta on oleellista, että naiset hoksaavat asian vasta noin viiskymppisinä.

 

["miu"]

Kun elämässä on ympärillä vaan kusipäisiä miehiä pitää miettiä mikä on heitä yhdistävä tekijä....


Se olet sinä ap. Eikä se tarkoita nyt sitä että olisit syyllinen. Mutta jotain sinussa on joka saa sinut toistamaan samaa virhettä uudelleen ja uudelleen. Haet/viehätyty vääränlaisista ihmisistä? ehkä niistä jotka ovat alussa kovia sinua kehumaan ja valmiita antamaan vaikka kuun taivaalta. Näihin ansoihin lankeaa usein ne jotka tarvitsevat kehuja itsetuntonsa "pönkitykseen". Mieti rauhassa, mitkä seikat näissä kaikissa sun "paskoissa miehissä" on ollut samaa. Ja pohdiskele miksi juuri heihin olet ihastunut ja opettele tuntemaan itseäsi sitä kautta.

 

[Timppa]

Kannattaako kaikkia miehiä haukkua jos itsellä ei arvostelukyky riitä puolison valinnassa?

 

[Asiankannattaja]

Kannattaako kaikkia miehiä haukkua jos itsellä ei arvostelukyky riitä puolison valinnassa?

No ei ny asiasta kande syyllistääkään. Ihminen on lajina niin nuori ja vasta hetki sitten laskeutunut puusta, että naarasotukset ny vaan viehättyvät siitä lauman vahvimmasta apinasta.