W
warum
Vieras
tänne kait saa valittaa, vaikka myötätuntoa ei heltiäisi. Tahdon vaan jonnekin "huutaa" kuinka pahalta tuntuu. Kun elämä on ollut tähänkin asti yhtä tarpomista, ihmisten pilkkaa koko nuoruusiän ja myöhemminkin ulkopuolisena oloa. Vihdoin luulin löytäneeni jonkun joka välittää, niin eipä muuta kuin turpiin tulee aina välilllä. Tyhmänä olen jäänyt, kun en haluaisi olla yksin, kun tiedän, että en ketään toista tulisi enää löytämään. Lapsen saimme, mutta nyt minun ollessa täällä pohjalla en voi tarjota parasta äitiä hänelle. Oliko liian paljon pyydetty, että nuoruudessa olisi voinut tehdä sitä mitä muutkin eikä olla ainaisen pilkan kohteena. Oliko liikaa pyydetty, että opiskelluaikana minäkin olisin joskus saanut jonkun mukaan baarista? Oliko liikaa pyydetty, että se kuka sitten lopuksi huoli, olisi pyyteettä rakastanut eikä lyönyt? Oliko "tavallinen" perhe jossa kaikkia kunnioitetaan ja rakastetaan liikaa pyydetty?
Ero kait on tulossa, näyttää synkältä. Uudessa työssä pitäisi aloittaa kuukauden päästä ja samalla järjestellä näitä asioita.
Miksi joillain elämä vaan menee putkeen? Miksi meistä toisista tulee pelkästään ulkonäön perusteella häviäjiä?
Ero kait on tulossa, näyttää synkältä. Uudessa työssä pitäisi aloittaa kuukauden päästä ja samalla järjestellä näitä asioita.
Miksi joillain elämä vaan menee putkeen? Miksi meistä toisista tulee pelkästään ulkonäön perusteella häviäjiä?