olin 21.v poika oli silloin 2v. ja tyttö 2kk ikäinen oltiin naimisissa tyhmä olin ku menin, ei onneksi yhteistä lainaa tms. ostin asunnon itselleni vasta pari vuotta eron jälkeen siihen asti asuin vuokralla.
Päivääkään en ole katunut että erosin, ainoa ikävä puoli että säälin aina exääni vaikka kuinka koitan jatkaa eteenpäin..
Eron syy : mies petti, käytti liikaa päihteitä, meillä oli ihan eri käsitys rahankäytöstä jne. miljoona syytä..
itse halusin eron, ex olisi halunnut vielä yrittää mutta sanoin jos lopettaa sekoilun niin voidaan yrittää mutta ei siitä mitää tullut ja kello kävi loppuun ja otin lopullisen eron..
mulla oli muutamia lyhyitä irtosuhteita ja sellasta pientä säätöä siinä kodin ja arjen ulkopuolella.
mutta vasta kun pienempi lapsi oli 1v.
eli reilu 1.5v sitten
niin mulla oli pikkusen vakavampi juttu joka loppui sitten, mutta se oli ensimmäinen kun otin lapset mukaan kuvioihin.
siitä meni taas yli vuosi että tapasin nykysen miesystäväni (tämän vuoden heinäkuussa) ja nyt ollaankin ihan vakavissamme mutta edetään tosi hitaasti ja harkiten, olin niin kauan yksin yli 2 vuotta että en ikinä uskonut että tapaan ketään joka sopeutus tähän meidän elämään ja kaikkeen menneisyyteen mutta nyt olen huomannut että niitä kunnon miehiä on maailma täynnä senkun vaan ettii sen itelleen sopivan..
