Kaikki jotka on eronnu....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mammanpojat
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä olin 20, exä 24. Oltiin yhdessä n. 3vuotta ja suurin osa siitä avoliitossa. Syynä eroon miehen alkoholin käyttö, aborttiin pakottaminen uhkailulla josta seurasi että mun rakkaus miestä kohtaa hävisi ja petin miestä useamman kerran.... Henkistä väkivaltaa yms. Ja minä olin se joka lopulta sanoi että nyt riittää, mies olisi vaan halunnut jatkaa vaikka latasin suoraan päin naamaa kaikki pettämiset yms.

Ero oli toisaalta helpotus mulle, yli puoli vuotta olin jo kärsinyt siinä helvetissä. Ikinä en voi antaa exälle kaikkea anteeksi. Ei olla missään väleissä nykyään, ei edes moikata jos sattumalta nähdään.

Minä löysin nykyisen mieheni noin puoli vuotta erosta, siinä välissä oli muutama kevyt juttu... Nyt ollaan avoliitossa neljättä vuotta, meillä on 2 lasta ja kaikki hyvin! Exäkin alkoi kuuleman mukaan seurustelemaan, ja sama meno jatkuu kuulemma edelleen viinan ja henkisen väkivallan suhteen. Käy sääliksi tyttörukkaa, on vielä aika nuorikin.
 
Olimme 35 ja 36, naimisissa 17v, lapsia kolme 6.9 ja 13-vuotiaat. Kasvoimme varmaankin vaan erilleen, ei kummempia syitä oli ns. hyvä mies.
Miehellä pian uusi ja yhteen muuttivat. Itsellä ollut satunnaisia mutta ei mitään vakavaa, kenenkään kanssa en ole yhdessä asunut eron jälkeen josta aikaa pian 19 vuotta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mammanpojat:
Tekee pahaa kertoa, mulla mieheni ilmoitti minulle sunnuntaina, aivan yhtäkkiä...
Että olemme muka kasvaneet erilleen, ja hän on tuntenut näin kauan aikaa..
Ei jaksa kuulemma enää, ja tää tuli niin puun takaa, mä ihan säikähdin kun matto vetästiin alta :'( Tunnen itteni tosi masentuneeksi, en olisi voinut koskaan kuvitella että mieheni haluaa eron.. Rakastan häntä niin paljon! Ja hän on antanut ymmärtää minun koko ajan, että hänkin rakastaa mua. Pelottaa ajatus, kun se tänään tulee töistä kotiin, että pitäisi alkaa puhumaan tavaroiden jakamisesta ja muusta, hyi :ashamed: Itkettää koko ajan, niin paha olla.

Voi sua, ikävää kun yllättäen tulee. Meillä minä olin lähtijä mutta kaipa mieskin ajatteli samoin. Hyvissä väleissä erosimme ja oli auttamassa muutossani ja vielä seuraavassakin muutossa kun vaihdoin asuntoa.
Kyllä sinäkin siitä yli pääset vaikka nyt pahalta tuntuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mammanpojat:
Minkä ikäisiä olitte kumppaninne kanssa? Naimisissa? Lapsia? Yhteinen talous? Mikä syy, että ero tuli...

Kuinka kauan meni että molemmilla oli uusi puoliso, tai ainakin sillä joka eroa halusi.

Toivottavasti joku jaksaa vastata... :ashamed:

Minä olin 22, mies 27. Naimisissa oltiin, onneksi ei lapsia
Yhdessä asuttiin vuokralla, mies etsi uuden asunnon
Mies joi, petti, hakkas niin ja sairastu skitsofreniaan :saint:

Miä löysin uuden miesystävän ja sen seurauksena tuli ero
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mammanpojat:
Tekee pahaa kertoa, mulla mieheni ilmoitti minulle sunnuntaina, aivan yhtäkkiä...
Että olemme muka kasvaneet erilleen, ja hän on tuntenut näin kauan aikaa..
Ei jaksa kuulemma enää, ja tää tuli niin puun takaa, mä ihan säikähdin kun matto vetästiin alta :'( Tunnen itteni tosi masentuneeksi, en olisi voinut koskaan kuvitella että mieheni haluaa eron.. Rakastan häntä niin paljon! Ja hän on antanut ymmärtää minun koko ajan, että hänkin rakastaa mua. Pelottaa ajatus, kun se tänään tulee töistä kotiin, että pitäisi alkaa puhumaan tavaroiden jakamisesta ja muusta, hyi :ashamed: Itkettää koko ajan, niin paha olla.

:hug:
Yritä kovasti selvittää, miks mies haluaa eroa
Eiköhän ole yhtään valmis taistelemaan liittonne eteen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mammanpojat:
Teillä kaikilla on jokin selvä syy eroonne... Mutta kun tässä ei ole mitään järkevää syytä saatu, niin se tekee kipeää. Nuoria kun olemme molemmat (23) niin eniten pelkään sitä, että miehelläni on joku tai tulee olemaan heti eron jälkeen, enkä kestäisi sitä missään muodossa.

Onhan sekin syy jos miehesi vain henkisesti kasvanut erilleen kuten minäkin miehestäni. Periaatteessa ei mitään syytä ja kukaan ei ymmärtänyt miksi erosimme mutta eipä se vieraille kuulukaan.
Miehesi on voinut hautoa asiaa kauankin, minäkin useamman vuoden pyörittelin ajatusta ja kerran vain ruokatauolla laitoin asuntopaperit vetämään ja sain pian asunnon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja samperi:
Alkuperäinen kirjoittaja Mammanpojat:
Tekee pahaa kertoa, mulla mieheni ilmoitti minulle sunnuntaina, aivan yhtäkkiä...
Että olemme muka kasvaneet erilleen, ja hän on tuntenut näin kauan aikaa..
Ei jaksa kuulemma enää, ja tää tuli niin puun takaa, mä ihan säikähdin kun matto vetästiin alta :'( Tunnen itteni tosi masentuneeksi, en olisi voinut koskaan kuvitella että mieheni haluaa eron.. Rakastan häntä niin paljon! Ja hän on antanut ymmärtää minun koko ajan, että hänkin rakastaa mua. Pelottaa ajatus, kun se tänään tulee töistä kotiin, että pitäisi alkaa puhumaan tavaroiden jakamisesta ja muusta, hyi :ashamed: Itkettää koko ajan, niin paha olla.

:hug:
Yritä kovasti selvittää, miks mies haluaa eroa
Eiköhän ole yhtään valmis taistelemaan liittonne eteen?

No en tiedä, tuntuu ettei ole valmis tekemään muuta kuin eroamaan. Se on niin sulkeutunut, ettei siitä saa selvää. :ashamed:
 
Eilen illalla sain pienen hetken puhuttua mieheni kanssa... Ajattelin, että saisin jotain konkreettista hänestä irti mutta ei, aivan puskista yhtäkkiä vetäisi, hän epäilee että olen pettänyt häntä joskus alkuaikoina. Enkä ole, enkä voi sellaista myöntää, koska en ole tehnyt niin. Hän sanoi, että aloitetaan puhtaalta pöydältä, ja tämä saadaan toimimaan jos myönnän pettäneeni. Hän ei usko mua, ei mitenkään... Aika epätoivoinen olo! :snotty:
 
Alkuperäinen kirjoittaja CrystalBlue:
Alkuperäinen kirjoittaja Mammanpojat:
Pelottaa lasten kanssa muuttaminen, en edes tiedä mihin muuttaisin...
Kaikki raha asiat, en varmaan saisi elatusapujakaan jos yhteishuoltajuus pysyy. Kamala ajatella tätä asiaa, nyt ainakin tuntuu etten koskaan selviä, enkä pysty rakastamaan ketää muuta kuin miestäni. :'(

Elatusapu tulee aina! vaikka oliskikin yhteishuoltajuus!

paitsi jos lapset on yhtä paljon isällä sekä äidillä esim.viikko-viikko?
 
Minkä ikäisiä olitte kumppaninne kanssa? minä olin noina vuosina 18-23vuotias ja mies 22-27v
Naimisissa? ehdittiin olla reilut 1,5v
Lapsia? kaksi. eron aikaan 2v ja 3kk
Yhteinen talous? oli kyllä
Mikä syy, että ero tuli... miehellä suhde ystäväni kanssa ja halusivat sit elää yhdessä, siihen miksi alunperin on pettämiseksi homma mennyt ei ole mulla vastauksia. mies ei missään vaiheessa puhunut mitään ongelmista.

Kuinka kauan meni että molemmilla oli uusi puoliso, tai ainakin sillä joka eroa halusi: no exällä heti, minulla ei edelleenkään ja erosta on kohta kolme vuotta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mammanpojat:
Eilen illalla sain pienen hetken puhuttua mieheni kanssa... Ajattelin, että saisin jotain konkreettista hänestä irti mutta ei, aivan puskista yhtäkkiä vetäisi, hän epäilee että olen pettänyt häntä joskus alkuaikoina. Enkä ole, enkä voi sellaista myöntää, koska en ole tehnyt niin. Hän sanoi, että aloitetaan puhtaalta pöydältä, ja tämä saadaan toimimaan jos myönnän pettäneeni. Hän ei usko mua, ei mitenkään... Aika epätoivoinen olo! :snotty:

sen verran sanon että hyvä että ootte päässeet juttelun alkuun. menkää perheterapiaan juttelemaan lisää. kyllä se auttaa, jos ei muussa niin selkeyttää tilannetta ja päätöksentekoa.

mutta älä missään nimessä ota kontollesi asiaa jota et ole koskaan tehnyt!!!!! jos myönnät tekemättömän niin miehesi käyttää sitä aseena sinua vastaan. niinkun jokainen inhimillinen olento tekisi.

:hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:
Alkuperäinen kirjoittaja Mammanpojat:
Eilen illalla sain pienen hetken puhuttua mieheni kanssa... Ajattelin, että saisin jotain konkreettista hänestä irti mutta ei, aivan puskista yhtäkkiä vetäisi, hän epäilee että olen pettänyt häntä joskus alkuaikoina. Enkä ole, enkä voi sellaista myöntää, koska en ole tehnyt niin. Hän sanoi, että aloitetaan puhtaalta pöydältä, ja tämä saadaan toimimaan jos myönnän pettäneeni. Hän ei usko mua, ei mitenkään... Aika epätoivoinen olo! :snotty:

sen verran sanon että hyvä että ootte päässeet juttelun alkuun. menkää perheterapiaan juttelemaan lisää. kyllä se auttaa, jos ei muussa niin selkeyttää tilannetta ja päätöksentekoa.

mutta älä missään nimessä ota kontollesi asiaa jota et ole koskaan tehnyt!!!!! jos myönnät tekemättömän niin miehesi käyttää sitä aseena sinua vastaan. niinkun jokainen inhimillinen olento tekisi.

:hug:


En koskaan pystyisi sanomaan miehelleni että olen sinua pettänyt, koska en ole niin tehny. Heikoillahan minä olen kun minua hän ei usko.
En voi muuten alkaa tätä todistaan, kuin sanomalla.
Tahtoisin kyllä käydä jossain parisuhde terapiassa selvittämässä asioita, ennen kuin erotaan, kerta jos on sellaisia asioita mistä pitää selvitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hyb Rid:
Jos kerran selvää syytä eroon ei ole, niin nyt sitten vähän sitkeyttä peliin!!!!
Älkää nyt hitossa antako periksi.
Lähtekää yhdessä kävelylle ja alkakaa puhumaan.

Puhukaa, puhukaa, puhukaa.... sitkeesti.
Vaikka tuntuis, ettei mitään edistymistä tapahdu.

Jatkakaa sitkeesti, siitä se nousu vähitellen alkaa. Ottaa aikaa, ja vaatii paljon, mutta onnistuu ja palkitsee lopulta.

Eri asia olis, jos taustalla olis jokin SELKEÄ SYY.

Mutta jos kerran ei syytä ole, niin hoitakaa suhteenne kuntoon!

kokemus puhuu!

Ei se nyt ihan noinkaan välttämättä ole. Minun tapauksessani ainakin mies oli puhunut asiasta kavereilleen jo vuoden verran ja tahoillaan asiaa pohdiskellu sen vuoden ennen kuin sanoi minulle mitään. Tulevaisuuttakin suunniteltiin sen viimeisen vuoden aikana ja ostettiin mm. yhteinen auto eikä mies sanonut tulevasta erosta yhtään mitään. Siinä vaiheessa, kun sanoi minulle niin hänellä ei ollut enää mitään puhuttavaa ja, kun yritin ehdottaa terapiaa jne. niin minulle vain todettiin ettei se enää auta, kun asia on ollut jo vuoden verran vireillä. :/


Niin raskas ero kyllä oli ja tuo tapa miten se hoidettiin jätti kyllä ikuiset arvet minuun. Varmaan muistan aina kuin eilisen sen päivän jolloin elämäni romahti. Ja kohta taas on eron vuosipäivä ja niin se vaan on jo nyt kummittelee minulla mielessä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peuhu:
Alkuperäinen kirjoittaja Mammanpojat:
Ja minä en ite pystyis koskaan ottamaan itelleni ketään... Jos eroan miehestäni :ashamed:

Usko pois , tossa asiassa sun mieli vielä muuttu :)

Mä oon sellanen ihminen, etten pysty kyllä koskaan ottamaan ketää, jos eroan. Tahdon vaan selvittää asiat mieheni kanssa, ja asiat taas olemaan hyvin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hyb Rid:
Alkuperäinen kirjoittaja Peuhu:
Alkuperäinen kirjoittaja Mammanpojat:
Ja minä en ite pystyis koskaan ottamaan itelleni ketään... Jos eroan miehestäni :ashamed:

Usko pois , tossa asiassa sun mieli vielä muuttu :)

Eipäs mennä nyt asioiden edelle.
Tsempataan nämä korjaamaan suhteensa, eikä kannusteta eroamaan

Kiitos :heart:
 
:hug: :hug: mulle tuli paha mieli sun puolesta :| voimia. toivottavasti saisitte edes puhuttua lisää. se on kyllä hankalaa jos toinen on tehnyt eroa mielessään jo ties kuinka kauan ja pitänyt toista pimennossa ja sitten vedetään matto alta. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hyb Rid:
Alkuperäinen kirjoittaja Peuhu:
Alkuperäinen kirjoittaja Mammanpojat:
Ja minä en ite pystyis koskaan ottamaan itelleni ketään... Jos eroan miehestäni :ashamed:

Usko pois , tossa asiassa sun mieli vielä muuttu :)

Eipäs mennä nyt asioiden edelle.
Tsempataan nämä korjaamaan suhteensa, eikä kannusteta eroamaan

olekko sie oikeesti sitä mieltä että ap:n pitäis myöntää pettäneensä miestään vaikkei ole sitä tehny?

tekisitkö sie niin?

koska se tuntuu olevan liiton jatkumisen ehto!

 
Jos tuo myöntäminen on ainut suhteen jatkumisen ehto, niin en voi mitään. Koska itsestäni en niin heikkoa tee, että sanoisin suustani sellaista, mitä en ole ikikuuna päivänä mennyt tekemään. :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mammanpojat:
Jos tuo myöntäminen on ainut suhteen jatkumisen ehto, niin en voi mitään. Koska itsestäni en niin heikkoa tee, että sanoisin suustani sellaista, mitä en ole ikikuuna päivänä mennyt tekemään. :ashamed:

eikä pidäkään. oletko kysynyt sitä miksi mies epäilee sinun pettäneen häntä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mammanpojat:
Jos tuo myöntäminen on ainut suhteen jatkumisen ehto, niin en voi mitään. Koska itsestäni en niin heikkoa tee, että sanoisin suustani sellaista, mitä en ole ikikuuna päivänä mennyt tekemään. :ashamed:

No et tietenkään sano. Mielestäni miehesi käyttäytyy tosi oudosti et tuollaista sinulta vaatii ja muka ei millään usko sanaasi. Onko hänellä oikeasti jotain syytä miksi epäilee? Oletko antanut jotain aihetta silloin aikanaan? Jos et niin pahasti haiskahtaa et mies vaan tempas tuulesta tuollaisen syyn ja ne oikeat syyt on ihan muualla :/
 
Toivottavasti saatte asiat selvitettyä! On tuo outoa että mies epäilee sinusta tuollaista jos ei ole mitään syytä. Sanoiko mies miksi epäilee sellaista? Tai jos se on vain tekosyy ja hän ei halua/kehtaa sanoa oikeaa? (Tai yrittää vierittää syytä sinun niskoille? sellainen tuli vain mieleen) Koittakaa vielä puhua ja mennä vaikka tosiaan perheterapiaan juttelemaan, järjestäkää itsellenne kaksinkeskeistä aikaa ja puhukaa. :hug: toivottavasti asiat selviävät! :hug:
 

Yhteistyössä