Kaikki joillalapsettomuus johtuu VAIN miehestä!!

Jos olet itse se "vikaa-löytyy"-osapuoli, ÄLÄ lue ettet pahoita mieltäsi, se ei ole tämän viestin tarkoitus!!


Hei! Eli kohtalotovereita kaipaisin..

Meillä lapsettomuus miehestä johtuvaa, minä raskaudun helposti(yksi lapsi edellisestä suhteesta on).
Luovutetulla spermalla km:n johtanut inssi takana, nyt jatko pohdinnassa.
Tuntuu vaan niin kamalan raskaalta kun ei itse voi mitään sille lapsettomuudelle, mutta toiselle ei oikein voi katkeruuttaan asiasta näyttää kun tietää et toinenkin kärsii..

Tosin olen kyllä jo päästänyt sen sammakon suustani et "kaduttaa et mentiin naimisiin kun en saa siksi enää lapsia"..Hävetti ja suretti kamalasti,heti sen jälkeen kun sen sanoin ja anteeksi pyysin monesti.(Ja mies antoi anteeksi kun on niin ihana!!).
Eli rakastan miestäni ihan mielettömästi mutta tämä lapsettomuus ja kaikki siihen liittyvä tuntuu kestämättömältä!

Miten ootte selvinny kaikkien tunteiden ja pettymysten kanssa? Oletteko katkeria? Mietittekö eroa?
Itselleni ero ei ole vaihtoehto, mutta välillä tuntuu että ei jaksa rakastaa toista kun itsellä on niin paha ja surullinen olo..Olen itse vielä ainoa lapsi ja siksi haluan pakottavasti lapselle sisaruksia, olen aina haaveillut suurperheestä. Mutta nyt jos vaan edes toinen saataisiin niin olisin jo iloinen ja tyytyväinen!

Ja sit vielä se kun meillä noi luovutetut on oikeestaan ainoa vaihtoehto, ja niiden saatavuudesta ei ole tietoa kunhan se lakimuutos tulee..Tuntuu et siinäkin tulee seinä vastaan.

Masentaa niin kamalasti!!!!!!

 

Meillä ei ole lapsettomuutta, mutta ymmärrän tilanteesi. Ei varmasti ole helppoa. Miehesi kuulostaa ymmärtäväiseltä ja mukavalta ihmiseltä, jos rakastat häntä, kestätte yhdessä mitä vaan. Ja jos hän on hyvä isä lapsellesi, kannattaa pitää hänestä kiinni, hyviä miehiä on harvassa, sen saa tältäkin palstalta usein lukea.

Antakaa ajan vähän kulua ja miettikää uudelleen luovutettujen käyttöä. Toivon kaikkea hyvää teille ja voimaa päätöksiinne :heart: pitäkää huolta siitä yhdestä kullanmurusta joka teillä on! Kyllä se aurinko siitä vielä paistaa

 

Meillä miehen simpat heikkolaatuisia ja lääkärin mukaan ei saada lasta ilman hoitoja. Minusta ei vikaa ole löytynyt. Yksi keskenmeno minulla on ihan luomuraskaudesta. Eli ainakin yksi hyvä simppa siellä on uiskennellut.

Kun kuulin miehen tulokset, olin ihan hajalla. Töistä kotiin ajaessa mietin, että nyt kun pamautan tuohon kallioon. Ja oikeesti ei ikinä oo käyny tollaset mielessä. Kyllä minäkin mietin, et miks piti mennä naimisiin (tuo km oli ennen naimisiin menoa), ihan hyvin voisin ottaa eron. Sitten aloin miettiä, että eihän se mies sitä tahallaan tee ja että olisin todella itsekäs jos sen takia ottaisin eron ettemme saa lasta. Eri asia olisi, jos hän ei haluaisi lasta. Huomaan kuinka mies kärsii tästä kaikesta todella paljon ja niin kärsin minäkin. Kuitenkin olemme luvanneet rakastaa toisiamme ylä- ja alamäessä, joten en voisi tämän asian takia miestäni jättää.

Onneksi lääkäri on ollut positiivinen meidän suhteen. Nyt jännitämme ensimmäisen inssin tulosta. Miehen simpat olivat parantuneet huomattavasti ensimmäisestä testistä, josta olemme todella iloisia.

Voimia sinulle ja rakastakaa ja keskustelkaa. Molemmille varmasti rankkaa ja vaikeaa aikaa. Yhdessä siitä selviää parhaiten.

 

Meillä myös käytetään luovutettuja. Nyt on viikko edellisestä inssistä ja jännittää että miten käy...
Mä olen kans miettinyt että voi kun olisi valinnut toisin niin kaikki olis helpompaa, mutta en ole syyttänyt miestäni siitä -tai ehkä mielessäni joitakin kertoja :ashamed:
En ole halunnut vielä ainakaan ajatella että mitä elämä tuo tullessaan jos saadaan niitä lapsia. mekään emme halua jättää yhteen ja jos tämä nyt onnistuu niin toinen täytyy saada aikaiseksi kolmen vuoden sisällä jotta voi käyttää samoja siittiöitä. Sekin pelottaa että jaksaako sitä heti niin pian..
Me ei kamalasti puhuta tästä asiasta, alussa puhuttiin enemmän ja osataan jo vitsaillakin siitä. se mua ehkä eniten ahdistaakin kun musta tuntuu että tää on vain mun juttu ja mies ei kamalasti ole kiinnostunut asioista. Mutta niin kait se on "normaaleilla" ihmisilläkin...
sellainenkin hullu ajatus käynyt mielessä että pystyykö miehen vanhemmat pitää lasta "oikeana" lapsenlapsenaan... He ovat kyllä suvaitsevaisia ja ovat ymmärtäväisiä asian suhteen mutta kaikkia asioita tulee mieleen....

Kaikenlaisia ajatuksia sitä tulee mieleen kun täytyy tehdä asiat erilailla kuin ne kuuluisi olla, mutta jospa meistä tulee kuitenkin onnellisia perheitä...

 

Mukavaa että miehesi on hyväksynyt luovutettujen siittiöiden käytön.

Onko tilanne tosiaan niin huono? Meillä vika myös miehessä, inseminaatioilla ei tulosta ja mentiin pian suoraan ICSI:iin, josta ekassa tuoresiirrossa tulos! ICSIhän tehdään heikkolaatuiselle spermalle. Ja tietääkseni onkivat myös kiveksistä soluja, jos lopputuotteessa ei ole? Ainkain kai kokeiluasteella. Miehestä johtuva lapsettomuus kuitenkin yl. helpompi hoitaa.

Mutta samoja tubtemuksia minullakin oli. Hyvä että lähditte pian hoitoihin ja mies on avoin eri vaihtoehdoille. Toimikaa nopeasti, jos luovutetut ainoa vaihtoehto ts. lainmuutos...

 

Meillä vikaa ei ole löytynyt kummastakaan, mutta voi hyvin kuvitella tunteenne. Kaippa se on aivan luonnollista, että "syypää-kumppania" kohtaan tunteet heittelevät vihasta sääliin ja kaikkea siltä väliltä. Haluaisin silti heittää mukaan yhden ajatuksen. Vaikka miehessänne on todettu jokin vika ja naisessa ei, se ei silti tarkoita sitä, etteikö myös naisessa voisi jotakin vikaa olla. Kaikkia lapsettomuuden syitä ei nykykeinoilla voi saada selville. Myöskään se, että naisella on ennestään lapsi ei poissulje sitä vaihtoehtoa, että myös naisessa olisi vika. Meillä on ennestään yhteinen luomulapsi, mutta selittämätöntä sekundäärilapsettomuutta takana n. 4 vuotta. Jokin syy siis on, jommassa kummassa.

Seuraavaksi kun siis tulee jonkinmoinen negatiivinen tunne miestä kohtaan, on hyvä muistaa että asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Tällainen ajatustapa saattaa helpottaa myös miestä.

 

meillä kans johtuu mun miehestä..mä raskaudun miltei aina ku kikkelin nään..heh.(mulla siis kuitenkin vaan 2 enkeli lasta..ja tämä hoidoilla saatu prinsessa.)

mut kyllä mä silti koen olevani lapseton,vaikka mä niitä lapsia saisinkin ilman hoitoja.mutta ku me ei saada niit yhessä..

oon kyllä "sillon"(ihan niinku siit ois kauan.. =) ) raskaus aikana kironu miehen tuhkamunaksi,yms..mut ei me olla viel semmosten takia erottu..riidoissa me kumpikin sanotaan puolin ja toisin tosi pahoja juttuja toisistamme..

T:kaisa81 +neiti 12 vko

 

Lapsettomuustutkimuksissa todettiin, että miehellä on hyvin vähän ja huonosti liikkuvia siittiöitä, itselläni kaikki pelaa normaalisti ja hyvin. "Vikaa" löytyi siis ainoastaan miehestä. Tosin miehellä on yli 20 vuotta sitten saatu luomulapsi (mies on vähän yli 40).

Ei tulisi mieleenkään syyttää miestä mistään, sillä lapsettomuutemme on tasan yhteinen ongelma. Hänet olen valinnut elämänkumppanikseni, ja siihen asiaan ei vaikuta se, saammeko lapsia vai emme. Meille ainoa hoitomuoto on icsi, jonka kävimme läpi viime syksynä. Ensiyrittämällä ei onnistunut, mutta ehkä pakastetuilla alkioilla sitten. Miehelleni asia tuntui jollakin tasolla olevan kova paikka, ja hän oli kauhuissaan minun piikittämisistäni, sanoi että ottaisi mieluummin itse ne piikit nahkaansa sillä "hänessähän se vika on". Siinä minä sitten terapoin miesparkaani, että sillä asialla ei ole mitään merkitystä minulle eikä kenellekään. Varmuudeksi keskustelimme lahjasiittiöistä ja muusta, mutta luultavasti sitä vaihtoehtoa ei tulla tarvitsemaan, sillä alkioita tuli runsaasti omilla siittiöillä.

Lapsettomuus aiheuttaa muutenkin surua, pelkoa, pahaa oloa ja alemmuuden tuntemuksia, että tuntuisi todella julmalta vielä kaiken sen päälle alkaa itse syyttää kumppaniaan asiasta, jolle hän ei kertakaikkiaan voi mitään. En ole vahingossakaan, edes pahimmassa riidan tuoksinassa, koskaan sanonut asiasta mitään syyttävää tai edes vihjannut sinnepäin. Päinvastoin, minun hommani on olla hänen tukenaan ja mieluummin valaa uskoa, että kyllä me vielä onnistumme. Ja jos emme, parhaamme on kuitenkin yritetty, ja ainakaan minä en niin paljon tarvitse lasta, että antaisin elämäni miehen mennä sellaisen asian vuoksi. Parinkymmenen vuoden päästä sitä ollaan taas kahden kuitenkin, joten kyllä meidän kahden parisuhde on se kaikkein tärkein juttu.

 

Meilläkin "vika" vain miehessä. Luovutettuja siittiöitä käytetty viidessä inseminaatiossa ja nyt odotetaan koeputkihedelmöitystä, joka tehdään ilm. maaliskuussa.
Meillä ei ole muita vaihtoehtoja, että kuin käytetään luovutettuja siittiöitä. Jos ei onnistu, niin me olemme onnellisia sitten kaksin.

 

Olen mäkin miettinyt että jos minussakin on vikaa ja ensin tietenkin olin varma että minussa se vika on, ennen kuin selvisi miehen tilanne... sitten jos näillä insseillä ei onnistu vaan täytyy ryhtyä voimakkaimpiin hoitoihin niin luulen että se tulee olemaan rankkaa.. Se pelottaa mua aivan valtavasti. Olen melko varma ettei tämäkään inssi onnistunut.
Lääkäri sanoi myös meille että voidaan yrittää viidellä inssillä ennen kuin siirrytään seuraavaan...
ahistaa kun aika kuluu koko ajan eteenpäin ja un mahdollisuudet aina vaan pienenee kun ikää tulee lisää.

Kyllä nämä asiat on kuitenkin niin isoja juttuja että väkisinkin tulee negatiivisia asioita mieleen ja muistan silloin kun asia tuli ilmi että kuinka ajattelin asioita laidasta laitaan... Kävin läpi mielessäni kaikki exät ja että kuka niistä olis ollut paras isä lapsilleni, mutta tiedän että nykyinen mieheni on se paras. Sydäntä repii kun näen hänen hoitavan toisten lapsia ja kuinka lapset tykkäävät hänestä... Aina kuvittelen että ne on meidän omia... :'(

 

\

Meilläkin "vika" vain miehessä. Luovutettuja siittiöitä käytetty viidessä inseminaatiossa ja nyt odotetaan koeputkihedelmöitystä, joka tehdään ilm. maaliskuussa.
Meillä ei ole muita vaihtoehtoja, että kuin käytetään luovutettuja siittiöitä. Jos ei onnistu, niin me olemme onnellisia sitten kaksin.

heippa ! jos sinun miehessä vai on vika , niin mikset ole tullut rskaaksi, vakka 5 kertaa tehty toi inseminaatio ? mikä on yleensä toi onnistumi prosentti ??
onko sulla ennestään lapsia jos saa kysyä ?

meillä on kanssa vika miehessä ja mulla on nyt kauhea tressi, jos meile ei tule ees luovtetuilla lasta..

voisitko kertoo mulle vähä tästä inseminaatiosta.. vaiheita ja sellasta?

 

Me yritettiin kolme vuotta ja sitten vihdoinkin uskaltauduttiin tutkimuksiin ja miehestä löytyi vika. Miehen DNA tutkittiin ja löytyi Y-kromosomin alueen deleetio eli pala Y-kromosomista, joka tuottaa siittiöitä, puuttuu. Meille on tehty kaksi ICSIä joista toisessa onnistuttiin ja nyt ollaan sitten raskaana, rv 22 menossa. Aikamoisen urakan mieheni joutui tekemään, kun ensimmäiseen ICSIin piti antaa kolme spermanäytettä, jotta saatiin kuudelle munasolulle parit. No se hoito epäonnistui. Toiseen hoitoon mentiin sitten selkä seinää vasten, koska läääri oli ilmoittanut, että noilla muutamalla siittiöllä ei ole mahdollisuutta. Mies antoi kaksi näytettä, joissa kummassakin, Yllätys, oli siittiöitä ja saatiin 11 munasolua hedelöitettyä ja yksi top 8-soluinen siirrettiin. Uskomaton juttu ja olen ylpeä miehestäni, että pystyi kokoaamaan itsensä ja olemaan niin vahva tosi pahassa paikassa.

Meillä tämä lapsettomuus on ollut toki kovin raskasta, mutta yhdessä on menty ja ei oltu missään vaiheessa luovuttamassa. Puhetta oli luovutetuista siittiöistä muutaman kerran, mutta jaksettiin uskoa onnistumiseen niillä muutamilla omilla. Ei ole tarvinnut asiasta riidellä ja se on lähentänyt meitä entisestään. Nyt ollaan sitten onnellisia poikavauvan odottajia. Tämä poika on ihme!