Kaikki ilo kadonnut perhe-elämästä ja äitiydestä

[Tympääntynyt]

Miten saisin tilanteen korjattua? Tällä hetkellä olen vain tosi kyllästynyt ja tympääntynyt.

Esikoinen kiukuttelee käytännössä koko illan tultuaan eskarista - kiljuu, huutaa, nimittelee, puhuu epäkohteliaasti. Ja 2-vuotiaalla on uhmaikä. Lisäksi tuo uhmaikäinen jatkuvasti ottaa leikkiin tavaroita, joita ei saisi ja rikkookin niitä - ei tarvitse kuin unohtaa laukkunsa eteisen pöydälle, niin hän kiipeää hakemaan sen. Tuntuu, että äitiydestä on jäljellä vaan kaikki ikävät asiat. En nauti enää lasten seurasta ollenkaan. Myös parisuhde on käytännössä kuollut eikä kumpikaan halua enää edes elvyttää sitä (molemmat siis haluamme eron, kunhan käytännön asiat hoidettu), joten siitäkään ei saa voimaa jaksamiseen.

Nyt yritän vaan olla mahdollisimman paljon pois kotoa - töissä, kavereiden kanssa, harrastuksissa. Aina, kun on minun vuoroni hoitaa lasten iltatoimet, se alkaa vituttaa jo monta tuntia aiemmin. Kotitöiden teko ei kiinnosta, joten kotona on aikamoinen sekasotku koko ajan. Mies ei laita ruokaa, ja minua ärsyttää että minun pitäisi yksin se tehdä. Yleensä täällä syödään jotain valmisruokia. Ja sekin harmittaa, että tulee tosi paljon huudettua lapsille. Tuntuu, että kaikki illat ja viikonloput ovat pelkkää kieltämistä, huutamista, jäähylle laittamista... eihän tämän tällaista kuuluisi olla.

Mitä kannattaisi tehdä? Aina ei ole ollut tällaista. Miten saisin takaisin kiinnostuksen ja ilon perhettä (lapsia) kohtaan ja se, että oikeasti jaksaisin hoitaa heitä, kotia, yms?

 

[dsdf]

No mitäpä tuossa muuta kuin odottelemaan sitä, että mies ottaa vuoroviikoin lapset ja saa kokeilla millaista se kodinhoito on.

Otapa se esikoinen syliin ja halaukseen, kun seuraavan kerran tulee eskarista. Juttele, kysele, leiki, rakasta. Mun eskarilainen alkaa kiukutella, jos ei saa tarpeeksi huomiota ja rakkautta. Vaikka on "iso", tarvitsee paljon äitiä. Ole läsnä. Osta vaikka sitä valmisruokaa ja vaikka paperilautasia. Kunhan annat lapsille aikaasi.

 

[Bboerass]

Eli kaikki huutaa ja kiukuttelee toissilleen ja purkaa väsymystä toisiinsa. Noh. Mistä lienee lapset saaneet moiselle käytökselle? Mitä luulet?

 

["tähti"]

Kun itsestä alkaa tuntua, että lapset vaan kiukuttelee ja rupeaa todella ärsyttämään, otan kakarat syliin ja halaan/kutitan/pusutan. Yleensä kaikilla on parempi mieli sen jälkeen...

 

[Keckman]

Home sweet home?

https://www.youtube.com/watch?v=KBwcegc8XIU

PETER GABRIEL LYRICS - Home Sweet Home

EDIT: omakotikullankallis?

 

["Kukkanen"]

Teidän aikuisten käytös on varmastikin se ongelma. On kurjaa että te ette ota vastuuta siitä vaan panette lapset kärsimään. Ei lapset ole tyhmiä. Luuletko sinä etteivät he huomaa, että äiti ei halua olla heidän kanssaan? Lapsilla on varmaan paha olla ja äiti vaan välttelee heitä :O Lakkaa lietsomasta kiukkuasi ja päätä että on sinun tehtäväsi tehdä hyvää ruokaa itsellesi ja lapsillesi ja luoda hyvää tunnelmaa tekemällä jotain kivaa heidän kanssaan. Riitaa voi tulla silti, mutta joskus se yritys palkitseekin. Sinun pitäisi olla aikuinen teidän perheessä, vaikka ei tuntuisikaan kivalta ja vaikka mies lusmuilisi.

 

[Tympääntynyt (ap)]

[QUOTE="Kukkanen";30671692]Teidän aikuisten käytös on varmastikin se ongelma. On kurjaa että te ette ota vastuuta siitä vaan panette lapset kärsimään. Ei lapset ole tyhmiä. Luuletko sinä etteivät he huomaa, että äiti ei halua olla heidän kanssaan? Lapsilla on varmaan paha olla ja äiti vaan välttelee heitä :O Lakkaa lietsomasta kiukkuasi ja päätä että on sinun tehtäväsi tehdä hyvää ruokaa itsellesi ja lapsillesi ja luoda hyvää tunnelmaa tekemällä jotain kivaa heidän kanssaan. Riitaa voi tulla silti, mutta joskus se yritys palkitseekin. Sinun pitäisi olla aikuinen teidän perheessä, vaikka ei tuntuisikaan kivalta ja vaikka mies lusmuilisi.[/QUOTE]

Niin, mutta MITEN muutan tämän kaiken? Miten saan takaisin sen tunteen, että haluan tehdä ja olla jne.

Ja miksi on ok, että mies lusmuilee? Miksi juuri minun pitää tehdä ruokaa? Minusta olisi ok, että tekisimme miehen kanssa vaikka vuorotellen. Koska itse EN JAKSA laittaa koko ajan ruokaa. Sinusta minun pitää, mutta miten löydän sen jaksamisen siihen????? SE on ongelmani, ei se ettenkö tietäisi mitä pitäisi tehdä.

 

[9mmm]

Niin, mutta MITEN muutan tämän kaiken? Miten saan takaisin sen tunteen, että haluan tehdä ja olla jne.

Ja miksi on ok, että mies lusmuilee? Miksi juuri minun pitää tehdä ruokaa? Minusta olisi ok, että tekisimme miehen kanssa vaikka vuorotellen. Koska itse EN JAKSA laittaa koko ajan ruokaa. Sinusta minun pitää, mutta miten löydän sen jaksamisen siihen????? SE on ongelmani, ei se ettenkö tietäisi mitä pitäisi tehdä.

ootko ollu koska yötä pois ja levänny sillain et oot ihan yssin ja tuulen humina vaan käy?

 

[viera.s]

Niin, mutta MITEN muutan tämän kaiken? Miten saan takaisin sen tunteen, että haluan tehdä ja olla jne.

Ja miksi on ok, että mies lusmuilee? Miksi juuri minun pitää tehdä ruokaa? Minusta olisi ok, että tekisimme miehen kanssa vaikka vuorotellen. Koska itse EN JAKSA laittaa koko ajan ruokaa. Sinusta minun pitää, mutta miten löydän sen jaksamisen siihen????? SE on ongelmani, ei se ettenkö tietäisi mitä pitäisi tehdä.

Ei ole ok, että mies lusmuilee. Tosin ei kai hän nyt täysin vastuutaan pakene, kun pääset sentään käymään harrastuksissa jne. Jos koittaisit tehdä kuitenkin oman osuutesi siitä kokkailusta, eli ottaisit tavoitteeksi että teet vaikka pari-kolme kertaa viikossa ruokaa. Usein sitä samaa voi syödä parina iltana. Muina iltoina sitten terveellisimpiä vaihtoehtoja valmisruuista. Jos ei ole taloudellisesti kovin tiukkaa, niin voi ostaa palvelutiskiltä valmista salaattia, se helpotti minulla kovasti ja kun sitä salaattia ei kuitenkaan pienessä perheessä paljon kulu, ei välttämättä ei edes mene rahaa enempää kuin jos ostaisi kaikki aineet erikseen (ja osa ehtisi jääkaapissa pilaantumaan).

Lasten kanssa sen sijaan sinun saattaisi kannattaa vaan höllätä. Keskittyä enemmän läheisyyteen ja vähemmän rangaistuksiin. Ainakaan meillä nuo jäähyt ei edes toimineet eikä taida teilläkään kovin hyvin toimia, jos monta kertaa päivässä tarvitsee niitä aina käyttää. Mieti, ovatka kaikki kiellot ja rajoitukset tarpeen. Varsinkin 2-vuotiaan uhmiksen kanssa kannattaa valita taistelunsa.

 

["Kukkanen"]

Niin, mutta MITEN muutan tämän kaiken? Miten saan takaisin sen tunteen, että haluan tehdä ja olla jne.

Ja miksi on ok, että mies lusmuilee? Miksi juuri minun pitää tehdä ruokaa? Minusta olisi ok, että tekisimme miehen kanssa vaikka vuorotellen. Koska itse EN JAKSA laittaa koko ajan ruokaa. Sinusta minun pitää, mutta miten löydän sen jaksamisen siihen????? SE on ongelmani, ei se ettenkö tietäisi mitä pitäisi tehdä.

Sen takia sinä, koska muuten asioihin ei tule muutosta. Jos sinä kierit katkeruudessa ja ajattelet ettet tee mitään kun tuo paskiainenkaan ei tee, niin arvaa kuka siitä kärsii? Minä veikkaan että eniten sinä. Onko oikeudenmukaisuus tärkeämpää kuin onnellisuus? Ihan oman itsesi takia neuvoisin sinua yrittämään positiivisen kautta. Jos voimat on vähissä, koita keskittyä alkuun hyvään oloon. Tee omalla ajalla asioita joista nautit. Jos oikeasti inhoat ruuanlaittoa etkä vain miehen takia, niin osta valmisruokia kotiin ja relaa siivouksen suhteen, mutta koita saada järjestettyä mukavia hetkiä lasten kanssa ja koita itse nauttia kotona olosta.

Minulla on hyvä parisuhde, mutta välillä tuntuu siltä että vastuut eivät mene aina tasan tai muuten mies ärsyttää ja olen silloin huomannut, että oikeasti se ongelma on ollut minun päässäni. Kun olen relannut kotitöistä ja järjestänyt mukavia asioita itselleni, mieskin on lakannut ärsyttämästä, vaikka ei ole oikeasti muuttunut mitenkään, eikä hänessä alun alkaenkaan ole tainnut olla kummoisempaa vikaa... Erotilanteessa asetelma on tietysti vaikeampi kuin normisuhteessa, mutta minä uskon että ihmiset eivät eroaisi niin paljon, jos eivät sälyttäisi vastuuta omasta onnellisuudestaan puolison harteille.