Aloin pohtimaan...meinaan sitä, että vaikka en itse polta enkä juo kuin hyvin harvoin (ja viskiä, konjakkia yms en juo koskaan), niin mun oli pakko saada viskipaukku ja kulaus konjakkia kun esikoinen sai rajun kouristus/tajuttomuuskohtauksen, soitettiin ambulanssi, lasta ei saatu hereille millään, kuume nousi yhtäkkiä 42 asteeseen, lapsi vietiin sairaalaan, yms. Kun tulin kotiin, alkoi tajuton tärinä ja stressireaktio, ja siihen siis oli oikeasti pakko ottaa pari paukkua, jotta rauhoituin niin, että pystyin hoitamaan kuopustani, sillä olin totaalisessa sekoamispisteessä, kun olin pelännyt menettäväni esikoiseni. Jos olisin ollut raskaana, olisin varmaan silti ottanut viskipaukun - koska siitä kammottavasta tärinästä ja vapinasta, paniikista, olisi varmaan ollut suurempaa haittaa vauvalle ja taaperolle kuin pienestä määrästä alkoholia.
BV ehkä säikähti myös tosissaan, ja tarvitsi ihan kirjaimellisesti ne hermosauhut rauhoittuakseen, ettei pahempaa tapahtuisi. Saattaa kuulostaa tyhmältä (mäkään en uskoisi ellen itse olisi ollut tuossa kertomassani tilanteessa) ja jonkun mielestä taatusti kuulostaa tekosyyltä, mutta mä väitän, että joskus vaan tulee tilanteita, joissa ihminen pelästyy ihan perkeleesti, eikä rauhoitu ilman sitä tupakkaa tai vaikkapa 2 cl viskiä. Se on ihan eri asia kuin varsinainen raskausajan tupakointi. Mun mielestä.
Enkä mä tiedä pelästyiko BV ihan hitosti sitä kaatumista. Kunhan pohdin.
