KÄTKYTHÄLYTIN - kannattaako ostaa?

Meillä oli tuollainen Babysense käytössä ensimmäisen vuoden ajan. Itseasiassa siihen asti, kunnes eräänä iltana tenava oppi irroittamaan anturien piuhat siitä hälytinyksiköstä ja meinasin hypätä nahoistani sen hälyttäessä..

Tykkäsin tuosta systeemistä tosi paljon, olin aluksi hyppäämässä koko ajn vauvan sängyn vieressä ja heräilin pienimpäänkin äännähdykseen, mutta kun hankittiin tuo hälytin, pystyin nukkumaan rauhassa yöni. Eli en nyt tiedä oliko siitä sinällään muuta hyötyä, kuin äidin mielenrauhan turvaaminen. Tuo kuitenkin oli omalla kohdallani aivan loistava laite hyvien yöunien kannalta ja n. 100 euroa hyvistä yöunista ei mielestäni ollut mikään paha hinta.

 

Meillä oli käytössä Babysense keskosena syntyneen vauvan kanssa. Babysense hälyyttää jo silloin, kun hengitystahti hidastuu epänormaaliksi. Toi mielenrauhaa ja toimi luotettavasti.

 

Ei tuota suositella edes synnärillä

Joo, niinpä.
Synnytyslääkäri sanoi, että ei kätkytkuolemalle voi tehdä mitään.
Jos se tulee, niin tulee. Ikävä kyllä...

 

no se ei kätkytkuolemaa estä. koska sä saat vaikka istua ja seurata siinä vieressä ja mitään et voi tehdä, jos lapsi kätkytkuolee. toki jos sillä itselleen mielenrauhan saa niin onhan se syy sekin ostaa

 

Voit itse ehkäistä kätkytkuoleman riskiä - ohjeita

Omilla toimillaan voi todellakin vähentää kätkytkuoleman riskiä. Se on ihan todistettu mm. Britanniassa ja Ranskassa. Harmi, että Suomessa neuvolat eivät jaa oikeastaan muuta ohjetta, kuin että vauva tulee nukuttaa selälleen (mikä onkin oikea ohje) eikä kätkytkuolemasta puhuta - siitä vaietaan. Kuitenkin miltei joka viikko Suomessa kuolee yksi vauva kätkytkuolemaan, mikä on aika paljon.

"Kätkytkuolema on odottamaton imeväisikäisen kuolema, joka kohtaa n. 35-40 lasta Suomessa vuosittain. Kätkytkuoleman syy on tuntematon, mutta monia altistavia seikkoja on tutkimuksissa voitu osoittaa: vatsallaan makuuttaminen on osoittautunut riskitekijäksi ja liian lämpimästi pukemiseen, keskosuuteen ja äidin nuoreen ikään näyttää kätkytkuolemalla myös olevan yhteyksiä. Monasti vähäiset hengitystieinfektion oireet edeltävät tapahtumaa, vaikka eivät ole itse kuoleman syy. Kuolinmekanismina arvellaan olevan lapsen autonomisen hermoston kehittymättömyydestä ja sen toiminnan epätasapainosta johtuva elintärkeiden toimintojen häiriintyminen."
--Anne Santalahti, yleislääketieteen erikoislääkäri (Vauva-lehti 1999/3)

Kätkytkuolema (SIDS, Sudden Infant Death Syndrome) on traaginen vauvan yhtäkkinen kuolema unen aikana. Sitä on tutkittu paljon, mutta yksiselitteistä syytä sille ei ole löydetty. Yleensä kätkytkuoleman´ kokevat vauvat ovat 0-6 kuukauden ikäisiä, eniten niitä sattuu noin 3 kuukauden ikäisille. On kuitenkin löydetty joitakin ympäristöllisiä selittäviä tekijöitä: Vanhempien alhainen sosioekonominen status, äidin tupakointi, ennenaikainen syntymä ja hengitysvaikeudet syntymän jälkeen sekä se, jos sisarus on kätkytkuoleman uhri. Kätkytkuolema ei johdu kuristumisesta, vuodevaatteisiin tukehtumisesta tai vauvan päälle kierähtämisestä. Mielenkiintoinen tieto on, että niissä kulttuureissa, joissa perheet nukkuvat yhdessä, kätkytkuolema on paljon harvinaisempi kuin länsimaissa.

Nykyään kätkytkuolemaa pidetään pikemminkin unihäiriönä. Vauva ei osaa kontrolloida automaattisesti hengitystään unen aikana tai havahtua unesta hengitysvaikeuden seurauksena. Unen aikana happi-hiilidioksidi-tasapainosta huolehtivat pienet kemoreseptorit suurten verisuonten seinämissä. Jos veren happipitoisuus laskee tai hiilidioksidipitoisuus nousee liiaksi, lähettävät nämä reseptorit aivoille käskyn kiihdyttää hengitystä. Ensimmäisinä kuukausina nämä automaattiset hengityksensäätelyjärjestelmät ovat kehittymättömiä kaikilla vauvoilla. Vauvojen hengityksessä ei ole vielä säännöllistä kaavaa, vaan siinä esiintyy silloin tällöin jopa 10-15 sekunnin katkoksia, jonka jälkeen hengitys taas jatkuu. Näitä katkoksia kutsutaan apneaksi. Joskus katkokset ovat jopa 20 sekunnin mittaisia ja niiden aikana sydämen syke laskee noin 20 prosentilla. Silloin joko automaattinen säätelyjärjestelmä kytkeytyy päälle taikka vauva herää, ja hengitys jatkuu taas. Onkin arveltu, että kätkytkuoleman uhreilla joko automaattinen säätelyjärjestelmä on synnynnäisesti häiriintynyt tai he eivät jostain syystä herkästi herää hengityskatkokseen.

Vauva on siis neurologisesti ja kehityksellisesti epäkypsä nukkumaan yksin. McKennan tutkimustulokset tukevat sitä oletusta, äidin lähellä nukkuminen aktivoi vauvaa hengittämään. Kun vauvan hengitys katkeaa, äiti ehkä tiedostamattaan liikahtaa, mikä taas havahduttaa vauvaa sen verran, että hengitys taas jatkuu. Vauva tuntee patjan välityksellä äidin hengityksen sekä kuulee sen rytmin, mikä auttaa vauvaa rytmittämään omaa hengitystään. Yksin nukkuvalla vauvalla tätä valvontamekanismia ei ole. Suoraan näistä tuloksista ei kuitenkaan voi sitä johtopäätöstä vetää, että yhdessä nukkuminen ehkäisisi kätkytkuolemia. Tätä mieltä on kuitenkin lastenlääkäri, lääketieteen tohtori William Sears, 8 lapsen isä ja perhepedin vankkumaton kannattaja. Hän lisää vielä, että nimenomaan rintaruokituilla lapsilla kätkytkuoleman riski on pienempi. Hän perustaa hypoteesinsa puhtaasti henkilökohtaiselle vakaumukselle, jossa kuitenkin on perusteita olla totta. Onhan niin, että nimenomaan rintaruokitut vauvat heräilevät keskimäärin useammin öisin kuin korvikkeella ruokitut, koska rintamaito sulaa nopeammin kuin korvike. Tämä voisi olla yksi luonnon mekanismeista suojata vauvaa liian syvältä ja liian pitkältä unelta, josta vielä kehittymättömät säätelymekanismit eivät saa vauvaa hereille, varsinkaan jos vauva nukkuu yksin omassa sängyssään, mahdollisesti jopa omassa huoneessaan.

Myös äidin voi sanoa olevan "kehityksellisesti epäkypsä" nukkumaan erossa vauvasta. Äiti todennäköisesti heräilee ainakin aluksi useita kertoja yössä tarkistamaan, vieläkö vauva hengittää. Jokaisesta risauksesta äiti on hetkessä vauvan sängyn vieressä, ja pahimmassa tapauksessa vauva säikähtää tätä hämärästä ilmestyvää pörrötukkaista aavetta ja herää itkemään. Onhan paljon helpompaa vain ojentaa kätensä ja laskea se rauhoittavasti vauvan päälle ja jatkaa unia.

Ranskassa asuva Jertta kertoi että heillä kampanjoidaan aktiivisesti kätkytkuolemien vähentämiseksi ja tämän johdosta kätkytkuolemien määrä on vähentynyt.

Ranskan synnytyssairaaloiden ohjeet:

lapsi on nukutettava huoneessa, jossa lämpötila on 19 astetta (ei enempää, ei vähempää)

lapsi nukutetaan aina selälleen

lapsen sängyssä ei koskaan saa olla peitettä, tyynyä, pehmoleluja tai mitään muutakaan irrallista, johon lapsi voisi vahingossakaan tukehtua

lapsi ei saa nukkua vanhempien kanssa samassa sängyssâ, koska siellä
on noita em. tyynyjä, peittoja jne.

lapselle puetaan yöksi (peiton tilalle) makuupussi/unipussi, jossa pää ja kädet jäävät ulkopuolelle.

Iso-Britanniassakin neuvotaan uusille äideille miten kätkytkuoleman riskiä voidaan pienentää. Vuonna 1995 aloitettiin kätkytkuolemien vähentämiseen pyrkivä kampanja, jolloin vanhempia neuvottiin nukuttamaan vauvat mieluummin selällään kuin vatsallaan. Kätkytkuolemien määrä vähenikin vuodessa 50 prosentilla, mutta viime aikoina kuolemat ovat taas lisääntyneet. Edellä mainitun FsiD:n uusimpien ohjeiden mukaan kätkytkuoleman riskiä voidaan vähentää selvästi yhdeksällä askelmalla (toistan vain ne joita ei ranskalaisissa ohjeissa ollut):

lopeta raskausaikainen tupakointi, tämä koskee myös isiä

älä anna kenenkään tupakoida samassa huoneessa kuin vauvasi on

katso että vauvallasi ei ole liian kuuma

pidä vauvan pää paljaana ja laita vauvan jalat kohti sängyn jalkopäätä, jotta hän ei joutuisi peiton alle

jos vauvasi on sairas, älä aikaile avun hakemisen suhteen

älkää nukkuko perhepedissä jos olette tupakoitsijoita, olette juoneet alkoholia, ottaneet rauhoittavia lääkkeitä tai olette erittäin väsyneitä

jos vauva nukkuu erillisessä sängyssä, pidä silloin vauvan sänky omassa makuuhuoneessasi ainakin ensimmäisten kuuden kuukauden aikana

älä nukahda vauvasi kanssa sohvalle

Vauvamyssyä suositellaan usein pidettävän vauvan päässä vuorokauden ympäri. Kätkytkuolemien vähentämisneuvoissa (kts. yllä) tätä kuitenkin pidetään vaarallisena, koska vauvan lämmönsäätelykyky on vielä vajavainen. Pitämällä vauvan pää ja kasvot paljaina liika lämpö pääsee helpommin poistumaan vauvan kehosta. Tätä on helppo toteuttaa kotona, mutta neuvoissa korostetaan että tämä pitäisi muistaa myös lämpimässä autossa, julkisissa kulkuneuvoissa, kaupoissa jne. - vauvan päähine kannattaa poistaa vaikka vauva siihen heräisikin!

Vauvaa ei tule jättää yksin autoon nukkumaan, eikä ruotsalaisen Socialstyrelsenin neuvojen mukaan myöskään yksin talvella ulos nukkumaan. Suomessa on erittäin tavallista että vauvat nukkuvat esim. parvekkeella vuoden ympäri, ja ainahan voi vähän väliä käydä tarkistamassa että vauvalla on kaikki hyvin ja tarpeeksi lämmin, mutta ei liian kuuma. Vauvoilla on useimmiten liikaa vaatetusta, eikä liian vähän. Jos vauvan niska tai rinta on hikinen ja kuuma, vauvan vaatetusta kannattaa vähentää. Vaikka vauvan jalat tai kädet tuntuisivat hieman kylmiltä, tämä ei ole merkki siitä että vauva palelee, vaan se on vauvalle aivan normaalia. Vauvan kasvoista huomaa myös helposti jos vauvalla on kuuma.


Perhepeti?

Ranskalaisissa ohjeissa neuvotaan ettei lapsen tulisi nukkua vanhempien kanssa samassa sängyssä. Perhepeti lienee kuitenkin tavallisimpia nukkumisjärjestelyjä ympäri maailman. On myös tutkijoita joiden mielestä kätkytkuolemariski vähenee perhepedissä. Äiti on lähellä ja pystyy nopeastikin reagoimaan esim. vauvan mahdolliseen hengityskatkokseen.

"In Japan, for example, where co-sleeping is the norm, SIDS rates are among the lowest in the world, which suggests that this arrangement may actually help to prevent SIDS." (Dr James J. McKenna, World Health 1996.) Eli Japanissa, jossa perhepeti on sääntö, kätkytkuolemien määrä on alhaisin maailmassa. Tämä järjestely voi todellakin estää kätkytkuoleman.

Jos nukutte perhepedissä ja pelkäät että vauva joutuu peittosi alle voit nostaa vauvan syötön jälkeen pääsi korkeudelle ja pitää peittoasi hieman alempana ja/tai vauvalla voi olla oma pienempi peitto, tai voit käyttää vauvalla unipussia. Perhepedissä nukkumisesta voi olla myös se hyöty että vauva syö öisin useammin ja tämäkin näyttää vähentävän kätkytkuolemariskiä. Myös Ruotsissa ollaan tultu siihen tulokseen että imetyksellä on kätkytkuolemien kannalta jonkinlainen suojaava vaikutus. Imetä siis jos voit.

Ihmislapsen aivojen kehitys tapahtuu pääasiassa syntymän jälkeen. Ihmisellä on vain 25 % aivojen tilavuudesta syntyessään, kun lähimmällä sukulaisellamme, simpanssilla, on 45 %. Ihmislapsen hermostollinen kypsymättömyys mahdollistaa ihmislajin sopeutumisen moniin erilaisiin ympäristöihin. Aivot muokkaantuvat ympäristön antaman mallin mukaan. Muutaman vuoden ikäinen lapsi on jo sopeutunut omaan ympäristöönsä. Joutuessaan yhtäkkiä toisenlaiseen maailmaan hänen mahdollisuutensa heikkenevät.

Tämä aivojen ja hermoston nopea kypsyminen vauvaiässä vaatii runsaasti energiaa. Suurimmalle osalle, jopa 90 %:lle maailman ihmisistä perhepeti on itsestään selvä osa vauvaperheen elämää. Perhepeti nähdään myös imetystä tukevana toimintamallina. Äidinmaito sulaa nopeasti ainutlaatuisen koostumuksensa takia. Siksi rintaruokitut vauvat tarvitsevat ruokaa usein, joten äidin on pysyttävä vauvan lähellä päivin ja öin. Yösyötöt saattavat olla yksi luonnon mekanismeista suojata vauvaa liian syvältä ja liian pitkältä unelta, josta vielä kehittymättömät säätelymekanismit eivät saa vauvaa hereille. Jos vauva nukkuu yksin omassa sängyssään, mahdollisesti jopa omassa huoneessaan, hän ei välttämättä heräile yhtä helposti.

Lähde: http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

 

Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James McKenna on tutkinut vauvojen nukkumista jo vuosia ja hänen mukaansa pitkät unijaksot eivät ole luonnollisia ihmisvauvoille.

Pienet vauvat havahtuvat hereille unestaan useita kertoja yössä ja sillä näyttää olevan selkeä merkitys vauvan selviytymisen kannalta.

Tuore tutkimus antaa osviittaa, että vauvat, jotka nukkuvat liian syvästi ja liian pitkään saattavat olla suuremmassa riskissä kätkytkuolemalle. Vauvan unijakson pidentäminen pidempien unijaksojen toivossa ei siis välttämättä ole vauvan edun mukaista.

On normaalia, että 6 kk vauva herää vielä useita kertoja yössä ja kahteen ikävuoteen asti useimmat lapset heräilevät öisin. Vauvan katsotaan nukkuvan läpi yön, kun hän nukkuu yhtäjaksoisesti 5 tuntia yöllä.

Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan tulisi aina nukkua vanhempiensa huoneessa. Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä.

 

Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa.

On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa.

Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä.

lähde: Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiiri: http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649

 

Täytyy kommentoida, että tuo Babysense ei toimi, jos vauva nukkuu äitinsä vieressä parisängyssä. Siksi ei toimi, että jos vauva lakkaisi hengittämästä, niin anturi ei reagoi, koska äiti jatkaa hengittämistä.

Japanissa on "sääntö", että vauva nukkuu ainakin ensimmäisen vuoden äidin kanssa samassa vuoteessa. Mielenkiintoista on se, että Japanissa kätkytkuolema on liki tuntematon käsite. Siellä niitä ei vain tapahdu.

On olemassa lukuisia tutkimuksia, joissa on todistettu, että vieressä nukkuva vauva ei kuole läheskään niin usein kätkytkuolemaan kuin yksin pinnasängyssään nukkuva vauva. Tämä lukee ihan myös Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin sivuilla, unikoulun kohdalla. Tutkijat ovat arvelleet, että kun vauva saa nukkua äitinsä vieressä samalla patjalla, äidin liikkeet ja hengitys stimuloivat vauvaakin hengittämään, eikä vauva lakkaa hengittämästä. Ja äiti on niin herkkä, että kun vauva lakkaa hengittämästä, äiti liikahtaa vaistomaisesti unessaan tai herää, joka aktivoi vauvaa taas hengittämään. Ja onhan se biologisestikin niin tarkoitettu, että vauva kuuluisi äidin viereen nukkumaan, ei erilleen.

Mielestäni se on paras kätkytkuolemien ehkäisy, se vieressänukkuminen. Japani on siinä jo hyvä todiste. Vauvan aivothan ovat kehittymättömät ja vauva ei osaa kontrolloida automaattisesti hengitystään. Siksi kaikkien vauvojen tulisi saada nukkua edes samassa huoneessa kuin vanhempansa. Liika lämpö mimimoidaan unipussilla. Vauva unipussiin.

 

Antropologi, filosofian tohtori James McKenna on tutkinut äidin ja vauvan yhdessä nukkumista. Kalifornian yliopiston neurologian laitoksen unihäiriökeskuksessa 3 kk ikäiset vauvat äiteineen nukkuivat laboratoriossa muutamia öitä. Äiti-vauva -parit oli jaettu etukäteen kahteen ryhmään sen mukaan, nukkuivatko he kotioloissa yhdessä vai erikseen. Laboratoriossa he nukkuivat 2 yötä tottumaansa tapaan ja yhden yön päinvastoin. Nukkumista kuvattiin videolle ja elintoimintoja monitoroitiin. Tulosten mukaan yhdessä nukkuminen lisäsi kokonaisunimäärää riippumatta siitä, oliko siihen aikaisempaa tottumusta vai ei. Yhdessä nukkuminen pidensi imetysaikaa ja -tiheyttä, ja vauva ilmaisi itkien nälkäänsä vain erikseen nukkuessa. I ja II-vaiheen uni lisääntyi, III- ja IV-vaiheen uni väheni yhdessä nukkuessa, eli vauva on herätettävissä helpommin. Yhdessä nukkuminen lisäsi äidin ja vauvan unen samanasteisuutta ja hereillä oloa yhtä aikaa. Yhdessä nukkuessa vauva nukkui harvemmin vatsallaan, mitä pidettiin hyvänä asiana. Yhdessä nukuttiin hyvin lähekkäin, kasvokkain, mikä lisäsi vauvan saamaa sensorista stimulaatiota. Äidit myös valvoivat lapsensa unta myös nukkuessaan. Riippumatta aikaisemmista nukkumistavoista kaikki siis hyötyivät yhdessä nukkumisesta.

Kätkytkuolema (SIDS, Sudden Infant Death Syndrome) on traaginen vauvan yhtäkkinen kuolema unen aikana. Sitä on tutkittu paljon, mutta yksiselitteistä syytä sille ei ole löydetty. Yleensä kätkytkuoleman´ kokevat vauvat ovat 0-6 kuukauden ikäisiä, eniten niitä sattuu noin 3 kuukauden ikäisille. On kuitenkin löydetty joitakin ympäristöllisiä selittäviä tekijöitä: Vanhempien alhainen sosioekonominen status, äidin tupakointi, ennenaikainen syntymä ja hengitysvaikeudet syntymän jälkeen sekä se, jos sisarus on kätkytkuoleman uhri. Kätkytkuolema ei johdu kuristumisesta, vuodevaatteisiin tukehtumisesta tai vauvan päälle kierähtämisestä. Mielenkiintoinen tieto on, että niissä kulttuureissa, joissa perheet nukkuvat yhdessä, kätkytkuolema on paljon harvinaisempi kuin länsimaissa.

Nykyään kätkytkuolemaa pidetään pikemminkin unihäiriönä. Vauva ei osaa kontrolloida automaattisesti hengitystään unen aikana tai havahtua unesta hengitysvaikeuden seurauksena. Unen aikana happi-hiilidioksidi-tasapainosta huolehtivat pienet kemoreseptorit suurten verisuonten seinämissä. Jos veren happipitoisuus laskee tai hiilidioksidipitoisuus nousee liiaksi, lähettävät nämä reseptorit aivoille käskyn kiihdyttää hengitystä. Ensimmäisinä kuukausina nämä automaattiset hengityksensäätelyjärjestelmät ovat kehittymättömiä kaikilla vauvoilla. Vauvojen hengityksessä ei ole vielä säännöllistä kaavaa, vaan siinä esiintyy silloin tällöin jopa 10-15 sekunnin katkoksia, jonka jälkeen hengitys taas jatkuu. Näitä katkoksia kutsutaan apneaksi. Joskus katkokset ovat jopa 20 sekunnin mittaisia ja niiden aikana sydämen syke laskee noin 20 prosentilla. Silloin joko automaattinen säätelyjärjestelmä kytkeytyy päälle taikka vauva herää, ja hengitys jatkuu taas. Onkin arveltu, että kätkytkuoleman uhreilla joko automaattinen säätelyjärjestelmä on synnynnäisesti häiriintynyt tai he eivät jostain syystä herkästi herää hengityskatkokseen.

Vauva on siis neurologisesti ja kehityksellisesti epäkypsä nukkumaan yksin. McKennan tutkimustulokset tukevat sitä oletusta, äidin lähellä nukkuminen aktivoi vauvaa hengittämään. Kun vauvan hengitys katkeaa, äiti ehkä tiedostamattaan liikahtaa, mikä taas havahduttaa vauvaa sen verran, että hengitys taas jatkuu. Vauva tuntee patjan välityksellä äidin hengityksen sekä kuulee sen rytmin, mikä auttaa vauvaa rytmittämään omaa hengitystään. Yksin nukkuvalla vauvalla tätä valvontamekanismia ei ole. Suoraan näistä tuloksista ei kuitenkaan voi sitä johtopäätöstä vetää, että yhdessä nukkuminen ehkäisisi kätkytkuolemia. Tätä mieltä on kuitenkin lastenlääkäri, lääketieteen tohtori William Sears, 8 lapsen isä ja perhepedin vankkumaton kannattaja. Hän lisää vielä, että nimenomaan rintaruokituilla lapsilla kätkytkuoleman riski on pienempi. Hän perustaa hypoteesinsa puhtaasti henkilökohtaiselle vakaumukselle, jossa kuitenkin on perusteita olla totta. Onhan niin, että nimenomaan rintaruokitut vauvat heräilevät keskimäärin useammin öisin kuin korvikkeella ruokitut, koska rintamaito sulaa nopeammin kuin korvike. Tämä voisi olla yksi luonnon mekanismeista suojata vauvaa liian syvältä ja liian pitkältä unelta, josta vielä kehittymättömät säätelymekanismit eivät saa vauvaa hereille, varsinkaan jos vauva nukkuu yksin omassa sängyssään, mahdollisesti jopa omassa huoneessaan.

Myös äidin voi sanoa olevan "kehityksellisesti epäkypsä" nukkumaan erossa vauvasta. Äiti todennäköisesti heräilee ainakin aluksi useita kertoja yössä tarkistamaan, vieläkö vauva hengittää. Jokaisesta risauksesta äiti on hetkessä vauvan sängyn vieressä, ja pahimmassa tapauksessa vauva säikähtää tätä hämärästä ilmestyvää pörrötukkaista aavetta ja herää itkemään. Onhan paljon helpompaa vain ojentaa kätensä ja laskea se rauhoittavasti vauvan päälle ja jatkaa unia.

Ensimmäinen ajatus perhepedistä puhuttaessa on usein: "Entä jos kierähdän vauvan päälle?" Äiti on kuitenkin luonnostaan niin tietoinen vauvansa läsnäolosta, ettei tätä tapahdu. Eikä vauvakaan ole tilanteessa täysin puolustuskyvytön, vaan todennäköisesti herää itkemään, jos joku yrittää hänen päälleen kierähtää. Vain silloin, jos äiti on alkoholin, huumeiden tai huumaavien lääkkeiden vaikutuksen alainen, yhdessä nukkumista tulisi välttää. Turvallisuusnäkökohtia ei muutenkaan kannata ohittaa ilman paneutumista asiaan. Vauva kannattaa sijoittaa äidin ja seinän tai laidan väliin, sillä isä ei ehkä ole yhtä tietoinen vauvasta kuin äiti eivätkä isään päde hormonien aiheuttamat unen muutokset. Yksilöllisiä eroja isien unen laadussa ja nukkumistavoissa tietysti on. Jos äiti epäilee itseäänkin, voi vauvan ympärille asetella esimerkiksi peiton ringiksi suojaamaan. Nukkumisalusta ei saisi olla liian pehmeä. Tarvittaessa voi vauvan laittaa vähän kovemmalle alustalle, esimerkiksi hoitoalustalle, jolloin hän myös on vähän korkeammalla kuin muu perhe. Vesisängyssä ei yhdessä nukkumista suositella. On hyvä myös miettiä vauvan vaatetusta, sillä yhdessä nukkuessa, varsinkin saman peiton alla, vauva ei tarvitse yhtä paljon vaatetta kuin yksin. Isomman ja liikkuvan vauvan lattialle putoaminen on aina mahdollista. Sänkyyn voi kehitellä laidat tai muuten peitto- ja tyynykasoin rakentaa barrikadeja tai lattialle sängyn viereen voi laittaa patjan. Jos sänky on liian kapea koko perheelle, voi vauvan oman sängyn asettaa "sivuvaunuksi" laskemalla siitä laidan tai poistamalla sen kokonaan. Myös tavallinen lisävuode sängyn vieressä lisää tilaa, siinä voi nukkua vaikkapa isä. Kannattaa tarkistaa, ettei mihinkään sänkyjen väliin tai seinän ja patjan väliin jää koloja, joihin vauva voi juuttua tai tukehtua.

Lisää: http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&i d=95&Itemid=139

 

Jostain syystä elää sitkeässä käsitys, että lapselle olisi turvallisempaa olla ja nukkua omassa vuoteessaan. Tämä käsitys on ehkä peräisin samasta lähteestä kuin pari- kolmekymmentä vuotta sitten vallinnut käsitys, että vastasyntynyttä ei sää päästää ihokontaktiin äitinsä kanssa, jotteivät äidin bakteerit tartu häneen.

Myöhemmin on huomattu, että luonto on nimenomaan tarkoittanut äidin tartuttamaan oman, inhimillisen bakteerikantansa vastasyntyneeseen ennenkuin ympäristön mahdollisesti haitalliset vieraat bakteerit pääsevät valtaamaan alaa.

Se, että vauva nukkuu aikuisen vieressä on ilman epäilystä luonnon normi ihmislajin kohdalla. Siksi pitäisi ennemminkin vaatia perusteluita siitä poikkeaville järjestelyille - eli kysyä, onko yksin nukkuminen vauvalle turvallista.

Asiaa on tutkittukin. Mikään tutkimus ei ole osoittanut, että vieressä nukkuminen sinällään olisi vauvalle minkäänlainen riski. Jotkut tutkimukset näyttävät viittaavan, että kätkytkuoleman riski on vieressä nukkuvalla lapsella pienempi kuin omassa huoneessa nukkuvalla

http://www.lapsiperhe.net/kantoliinat/perhepeti.html

 

Täällä

http://www.imetys.fi/itu/suuritarpeinen.php

"suuritarpeisen vauvan" hoidosta puhutaan myös perhepedistä mm. seuraavaa:

Perhepeti" tarkoittaa sitä, että vauva nukkuu yhdessä vanhempiensa - tai ainakin imettävän äidin kanssa. Monissa kulttuureissa ei tulisi mieleenkään laittaa muutaman kuukauden ikäistä vauvaa yksin vuoteeseensa ja Suomessakin on onneksi tapana, että pieni vauva nukkuu ainakin samassa huoneessa vanhempiensa kanssa jos ei aivan samassa sängyssä.

Jotkut vauvat tuntuvat vaativan melkeinpä jatkuvaa ihokontaktia hoitajaansa nukkuakseen ollenkaan. Jos näin on, on tuskin järkevää taistella vastaan ja tuhota omakin leponsa yrittämällä väksin opettaa vauvaa omaan vuoteeseen. Vauvaiän vieressä nukuttaminen ei mitenkään aiheuta myöhempää riippuvuutta vieressä nukkumisesta.

On myös tutkittu, että kun äiti ja lapsi nukkuvat vierekkäin, heidän unensa rytmi - vaikka kuinka riekaleinen - "tahdistuu" niin, että vauva ei herätä äitiä juuri silloin kun äidin uni on syvimmässä vaiheessa. Erityisen hyvin tämä toimii, jos he menevät nukkumaan samaan aikaan.

Perhepedin turvallisuus askarruttaa joitakin. Tietyin edellytyksin vauvan nukuttaminen vanhemman vuoteessa on kuitenkin luotettavasti todistettu yhtä turvalliseksi kuin vauvan oma vuode vanhempien huoneessa. Paljon riskialttiimpaa on, jos vauva nukkuu eri huoneessa. Vauvan kanssa nukkuva aikuinen ei saa olla voimakkaan lääkityksen, alkoholin tai huumeiden alainen, eikä esimerkiksi korkean kuumeen takia tokkurassa. Patja ei saa olla liian pehmeä eikä peitto raskas, eikä vuoteessa saa olla patjojen tai patjan ja seinän väliä, johon vauva joi kierähtää ja upota. Terve, selvä aikuinen ei nukkuessaan voi kierähtää vahingossa vauvan päälle ja tukehduttaa tätä.

Yksi versio perhepedistä on ns. "sivuvaunu" eli vauvan oma sänky heti vanhempien vuoteen vieressä. Kätevä on esimerkiksi pinnasänky, josta yksi laita on poistettu tai ns. tenavasänky. Jos vauva ei kaipaa aivan suoraa kosketusta äitiin, tämä voi olla kaikkien unen laadun kannalta todella hyvä ratkaisu

 

Perhepeti lienee kuitenkin tavallisimpia nukkumisjärjestelyjä ympäri maailman.

On myös tutkijoita joiden mielestä kätkytkuolemariski vähenee perhepedissä. Äiti on lähellä ja pystyy nopeastikin reagoimaan esim. vauvan mahdolliseen hengityskatkokseen.

"In Japan, for example, where co-sleeping is the norm, SIDS rates are among the lowest in the world, which suggests that this arrangement may actually help to prevent SIDS." (Dr James J. McKenna, World Health 1996.) Eli Japanissa, jossa perhepeti on sääntö, kätkytkuolemien määrä on alhaisin maailmassa. Tämä järjestely voi todellakin estää kätkytkuoleman.

Jos nukutte perhepedissä ja pelkäät että vauva joutuu peittosi alle voit nostaa vauvan syötön jälkeen pääsi korkeudelle ja pitää peittoasi hieman alempana ja/tai vauvalla voi olla oma pienempi peitto, tai voit käyttää vauvalla unipussia. Perhepedissä nukkumisesta voi olla myös se hyöty että vauva syö öisin useammin ja tämäkin näyttää vähentävän kätkytkuolemariskiä. Myös Ruotsissa ollaan tultu siihen tulokseen että imetyksellä on kätkytkuolemien kannalta jonkinlainen suojaava vaikutus. Imetä siis jos voit.

Lähde: http://www.babyidea.fi/vinkkeja/katkytkuolemasta.html

 

http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=49

Vauvat nukkuvat parhaiten äitiensä läheisyydessä, koska heidän tarpeensa tulevat näin nopeammin tyydytetyiksi ja he ovat rentoutuneempia. Vauvojen uni on ensimmäisten 3-4 kuukauden aikana hyvin erilaista kuin aikuisten, esimerkiksi REM-unen osuus on suurempi kuin aikuisilla.

Vauvan kypsymättömät aivot eivät aluksi osaa säädellä hengitystä, joka vaihtelee erilaisten unijaksojen mukaan, mutta vauvat osaavat kyllä mukauttaa hengityksensä äidin hengityksen ja unirytmin mukaiseksi. Kyvyllä saattaa olla kätkytkuolemia ennaltaehkäisevä vaikutus, yksin nukkuvilla vauvoilla hengityksen "tahdistaja" puuttuu. Yksin nukkuvat vauvat vaipuvat syvempään uneen ja heidän yhtäjaksoiset unijaksonsa ovat pidempiä kuin yhdessä vanhempien kanssa nukkuvilla vauvoilla

 

James McKennan sivut: äidin ja vauvan nukkuminen vierekkäin:

http://www.nd.edu/~jmckenn1/lab/


Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat. Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille: "Nukkukaa lastenne kanssa!", ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa. McKenna on tarkkaillut vähintäänkin satoja äiti-lapsipareja unilaboratoriossaan ja on havainnut saman kaavan yhä uudelleen ja uudelleen.

McKennan mukaan vauvojen unta säätelee samassa huoneessa ja sängyssä nukkuvien hengitys, vauva tahdistuu äidin (yleensä vauvan vieressä nukkuja on äiti) hengityksestä ja liikkeistä. Tämä ilmiö saattaa olla yhteydessä kätkytkuolemiin, joskin niihin vaikuttavat todennäköisesti lukuisat muutkin tekijät. On kuitenkin viitteitä siitä, että joissain tapauksissa yksin nukkuva vauva saattaa vaipua liian syvään uneen, koska hänellä ei ole vierellään "tahdistajaa".

Mckenna on havainnut myös sen, että monien pelkäämä vauvan päälle kierähtäminen ja vauvan tukahduttaminen on melko mahdotonta: pienikin vauva potkii ja kiljuu tuntiessaan olonsa epämukavaksi. Todellinen vaara vauvoille ovat liian pehmeät tai upottavat peitot ja tyynyt ja se, että vauvan varoitusjärjestelmä on estetty, vauva on esimerkiksi kapaloitu niin tiukkaan, että hän ei voi liikkua. Turvallisuuden vuoksi aikuinen ei saa nukkua samassa vuoteessa vauvan kanssa jos on nauttinut alkoholia, lääkkeitä tai huumeita, kärsii univajeesta tai vaikeista mielenterveysongelmista.

Syy, miksi joissain yhteiskunnissa lailla kiellettiin perheiden yhdessä nukkuminen, johtuu siitä, että köyhissä ja monilapsisissa perheissä vauvoja kuoli "päälle kierähtämisen" seurauksena liian usein. Todelliseksi kuolinsyyksi epäillään kuitenkin sitä, että perheet hankkiutuivat yöllisellä tukehduttamisella eroon jälleen yhdestä uudesta lisäruokittavasta.

Perheiden nukkumisjärjestlyihin on vaikuttanut myös romanttisen rakkauden ajatus, joka "keksittiin" vasta keskiajalla.

 

Yleisesti uskotaan, että jos nukkuu vauvan vieressä, voi milloin tahansa kierähtää lapsen päälle. Pinnasänky onkin usein ensimmäinen asia, joka vauvaperheeseen hankitaan. Malla Rautaparralle riitti lampaantalja ja kantoliina. Meille taas kulkeutui monessa huushollissa kiertänyt pinnasänky. Siinä säilytetään täkkejä, isoveljen ohutlehtisiä kirjoja ja konttaavan tyttöni suuhun eksyviä, lattialta löytyneitä pikkuesineitä.

Pari vuotta sitten iltapäivälehdessä hehkutettiin pikkuvauvan tapaturmaisesta kuolemasta vesisängyssä tämän jäätyä vieressä nukkuvan vanhempansa alle. Siitä puhuttiin leikkipuistossa. Juttu sai varmasti monen unenpöpperöisen äidin nousemaan jokaisen yösyötön jälkeen huojuvana pystyyn ja nostamaan vauvan omaan turvalliseen pinnasänkyynsä. Ensimmäisen lapseni synnyttyä syyllistin itseäni siitä, että nukahdin aina vauvan viereen. Toisen lapseni unettavasta tuhinasta uskalsin jo nauttia estottomasti. Malla Rautaparta huomauttaa, että siitä ei puhuta, kuinka moni lapsi jää henkiin nukkuessaan äidin vieressä.

"Keskushermoston kypsymättömyydestä johtuen pikkulapsen hengitystoiminta vakiintuu hitaasti ja hengityskatkokset ovat alle yksivuotiailla tavallisia. Useimmiten lapsi alkaa hengittää hengityskatkoksen jälkeen normaalisti, mutta joskus harvoin hengitys pysähtyy kokonaan. Amerikkalainen antropologi James McKenna uskoo, että aikuisen läheisyys yöllä voi auttaa nukkuvaa lasta löytämään uudestaan oman hengitysrytminsä", Rautaparta kirjoittaa uudessa kirjassaan ja tietää mistä puhuu.

Hänen omalla lapsellaan oli sairaalakäyntiä vaatinut hengityskatkos. Olisiko äiti lainkaan herännyt unestaan, jos sätkivä lapsi olisi ollut usean metrin päässä pinnasängyssä?

Malla Rautaparran mukaan äiti nukkuu usein itse paremmin lapsen vieressä. Olen itsekin huomannut, että imetys sujuu unen ja valveen rajamailla oikein hyvin, enkä usein edes tiedä, miten monta kertaa olen yön aikana herännyt.

Rautaparta kehottaa kuitenkin ottamaan varotoimenpiteet tosissaan. Pitää olla iso sänky, tukeva patja ja mielellään joku barrikadi isän ja pikkuvauvan välillä.

Sikeästi nukkuva isä voi hyvinkin ruhjoa vastasyntyneen alleen, mutta herkkävaistoinen äiti ei noin vain kierähdä pienokaisensa päälle, ellei ole humalassa, huumetokkurassa tai yliväsynyt.

Lisää: http://www.voima.fi/content/view/full/164

 

keikkaa

 

[QUOTE="vieras";23069278]http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=49
Vauvan kypsymättömät aivot eivät aluksi osaa säädellä hengitystä, joka vaihtelee erilaisten unijaksojen mukaan, mutta vauvat osaavat kyllä mukauttaa hengityksensä äidin hengityksen ja unirytmin mukaiseksi. Kyvyllä saattaa olla kätkytkuolemia ennaltaehkäisevä vaikutus, yksin nukkuvilla vauvoilla hengityksen "tahdistaja" puuttuu. Yksin nukkuvat vauvat vaipuvat syvempään uneen ja heidän yhtäjaksoiset unijaksonsa ovat pidempiä kuin yhdessä vanhempien kanssa nukkuvilla vauvoilla[/QUOTE]

Mä en kyllä ymmärrä tuota tahdistusasiaa, kun aikuinen hengittää about 12 kertaa minuutissa ja vauva ainakin tuplasti enemmän. Eli jos vauva tahdistaa hengityksensä äidin mukaan siihen 12 kertaan minuutissa, niin elimistöön kertyy hiilidioksidia, joka johtaa hiilidioksidinarkoosiin ja vauvan tajuttomuuteen.

Ja itse uskon kyllä, että pysyisin pelastamaan kätkytkuolemalta jos olisi tuommoinen hälytin. Lasten sydänpysähdyksistä oikeastaan kaikki johtuu hapenpuutteesta (lukuunottamatta synnynnäisiä sydänvikoja), joten puhalluselvytyksellä on todennäköistä saada ainakin viivytettyä sydänpysähdystä, jos elottomaksi meno huomataan vain sekuntien viiveellä. Ja vaikka kaikki ei siitä virkoaisikaan, niin pidän kuitenkin todennäköisenä, että osa virkoaa.

Ja elvytystoimintahan on tehotonta, mutta yleensä ennuste on kuitenkin huomattavasti parempi kun elottomaksi meno on nähty ja elvytys aloitettu viiveettä.

 

Vai että turha laitos?

Kyllähän tuo hälytin on tarpeellinen juuri kaiken sen muun kannalta, kuin kätkytkuoleman ehkäisemiseksi. Kätkytkuolema ei ole kuolinsyy, vaan monien asioiden summa, mutta kuolinsyy on jäänyt epäselväksi, niin on annettu kuolinsyyksi tuntematon kätkytkuolema. Jos pahasti flunssainen tai kuumeinen lapsi esimerkiksi hengittää huonosti, on tuo nimenomaan silloin tarpeellinen.

Oma lapseni syntyi huonon sydämen kanssa ja luojan kiitos, yönä, jona sydän pysähtyi, lapsi itki ensin, jolloin häntä päästiin elvyttämään heti ja kutsuttua apua paikalle. Nyt en pysty edes ajattelemaan nukkumista ilman tuota laitetta, koska sydän on jo lukuisista elvytyksistä ottanut itseensä niin paljon, ettei tiedä milloin se pettää taas, ennenkuin aikaa on kulunut riittävästi ja voidaan todeta sydämen olevan täysin terve.

Ei ole turha laite, eikä ehkäise kätkytkuolemaa, mutta kaikkia niitä miljoonaa muuta syytä, jolloin hengitys vaikeutuu, varten tuo on varsin mainio keksintö.