Käsi sydämelle: oletko koskaan ollut töistä pois feikkisaikulla?

Yrittäjän puolisona olen ihmetellyt että millaisia työntekijöitä suomalaiset oikein on. Hakeudutaan esim. työharjoitteluun ja sitten kun pitäisi tulla töihin niin heti ollaan 2 viikkoa sairaslomalla. Sitten soitetaan 15 minuuttia ennen työvuoron alkua että käteen sattuu, ei pääse töihin. Lähipiirissä on näitä urheita raksamiehiä ym. työläisiä jotka on ihan krapulassa, ja ottavat saikkua. Entisessä työpaikassa työkaveri kerran tuumasi että jahas, pitääpä ottaa pieni vi*utus-loma, ja seuraavana päivänä hän oli jäänyt viikon saikulle.

Suomalaisella työntekijällä ei ole kovin hyvä työmoraali, ei ainakaan minun kokemukseni mukaan. Vaikka työnantaja maksaa huimasti sosiaalimaksuja, vakuutuksia, ym. sairaslomia, silti tuntuu ettei suomalainen arvosta työpaikkaansa tai työnantajaansa. Palkkakin saattaa olla hyvä, mutta kun ei nappaa.

Jos työ ei nappaa, niin kannattaisiko olla hakeutumatta sellaiseen työhön? Käy kalliiksi pienyrittäjälle nämä tällaiset motivaatiolomat. Sääliksi käy, kun tietää että firma ei tuota paljon ylimääräistä. Suomalaiset eivät ole kiinnostuneita yrityksen tulevaisuudesta tai oman työpanoksen tärkeydestä. Mietitään enemmän viikonlopun tekemisiä ja perhelomia.
Saksassa ollessani ihmisillä oli huomattavasti parempi työmotivaatio. Suomalaiset ovat mielestäni laiskaa porukkaa.

Johtuu huonosta ja liian ankarasta työnantajasta jos jää saikulle vaikkei ole kipeä.

 

Yrittäjän puolisona olen ihmetellyt että millaisia työntekijöitä suomalaiset oikein on. Hakeudutaan esim. työharjoitteluun ja sitten kun pitäisi tulla töihin niin heti ollaan 2 viikkoa sairaslomalla. Sitten soitetaan 15 minuuttia ennen työvuoron alkua että käteen sattuu, ei pääse töihin. Lähipiirissä on näitä urheita raksamiehiä ym. työläisiä jotka on ihan krapulassa, ja ottavat saikkua. Entisessä työpaikassa työkaveri kerran tuumasi että jahas, pitääpä ottaa pieni vi*utus-loma, ja seuraavana päivänä hän oli jäänyt viikon saikulle.

Suomalaisella työntekijällä ei ole kovin hyvä työmoraali, ei ainakaan minun kokemukseni mukaan. Vaikka työnantaja maksaa huimasti sosiaalimaksuja, vakuutuksia, ym. sairaslomia, silti tuntuu ettei suomalainen arvosta työpaikkaansa tai työnantajaansa. Palkkakin saattaa olla hyvä, mutta kun ei nappaa.

Jos työ ei nappaa, niin kannattaisiko olla hakeutumatta sellaiseen työhön? Käy kalliiksi pienyrittäjälle nämä tällaiset motivaatiolomat. Sääliksi käy, kun tietää että firma ei tuota paljon ylimääräistä. Suomalaiset eivät ole kiinnostuneita yrityksen tulevaisuudesta tai oman työpanoksen tärkeydestä. Mietitään enemmän viikonlopun tekemisiä ja perhelomia.
Saksassa ollessani ihmisillä oli huomattavasti parempi työmotivaatio. Suomalaiset ovat mielestäni laiskaa porukkaa.

Olen myös huomannut, että työntekijät, joita arvostetaan, jotka saavat ansaitsemaansa palkkaa ja joihin luotetaan ja joiden panosta pidetään tärkeänä, eivät roiku turhilla sairaslomilla.
Tiedän sensijaan paljon pienyrittäjiä, jotka nihkeilevät jokaisesta eurosta, työkalusta, ylityökorvauksesta, arkipyhäkorvauksesta ym. ym. ym. Palkka ei tule ajallaan ja jos tulee, siitä puuttuu aina jotakin ja sitten saa mankua ja rukoilla rahojaan ja ne ehkä maksetaan joskus.
Hyvät työnantajat saa hyviä työntekijöitä. Surkeat työnantajat ei saa lojaaleja ja hyviä työmiehiä. Niille hyville työmiehille kun löytyy niitäkin työnantajia, jotka maksaa ihan oikeaa palkkaa ajallaan ja osaa arvostaa niiden työpanosta.

 

Itse en ole pitänyt turhia sairaslomia. Olen saattanut jäädä kotiin semi- kipeänä, kun olen tiennyt, ettei töissä sinä päivänä ole kiirettä.

 

Olen ollut, paiskin hurjasti hommia, että olisin saanut määräaikaiselle sopimukselle jatkoa joka oli ensin luvattu. Kun sitä ei jatkoa sitten tullutkaan niin työmotivaatio laski ja loppuajan olin päivän/pari kuussa feikkisaikulla milloin mistäkin syystä. Tuomittavaa joo, en sitä kiellä- Mutta en katso kyllä hyvällä näitä "töihin vaikka pää kainalossa" -tyyppejä jotka kehuvat että yhtään päivää en ole ollut töistä sairauden takia poissa. Töihin mennään vaikka vatsa kuralla tai hullussa kuumeessa että voi jatkossakin kehuskella sairalomattomuudella. Onko se sitten sen parempi työntekihä joka menee kipeenä töihin ja tartuttaa siinä samalla mahdollisesti työkaverit.

 

Olen, keskimäärin ehkä pari viikkoa vuodessa. Harrastan samaa jatkossakin.

 

Olen myös huomannut, että työntekijät, joita arvostetaan, jotka saavat ansaitsemaansa palkkaa ja joihin luotetaan ja joiden panosta pidetään tärkeänä, eivät roiku turhilla sairaslomilla.
Tiedän sensijaan paljon pienyrittäjiä, jotka nihkeilevät jokaisesta eurosta, työkalusta, ylityökorvauksesta, arkipyhäkorvauksesta ym. ym. ym. Palkka ei tule ajallaan ja jos tulee, siitä puuttuu aina jotakin ja sitten saa mankua ja rukoilla rahojaan ja ne ehkä maksetaan joskus.
Hyvät työnantajat saa hyviä työntekijöitä. Surkeat työnantajat ei saa lojaaleja ja hyviä työmiehiä. Niille hyville työmiehille kun löytyy niitäkin työnantajia, jotka maksaa ihan oikeaa palkkaa ajallaan ja osaa arvostaa niiden työpanosta.

Tämä on totta.
Kannattaa siis vilkaista peiliin yrittäjä hyvä

 

Johtuu huonosta ja liian ankarasta työnantajasta jos jää saikulle vaikkei ole kipeä.

Juuri näin. Tai sitten töissä/työpaikalla on muita ongelmia. Itse en aikaisemmin ollut ikinä pois töistä, ellei ollut aivan kamalan kipeä. Mutta viimeisimmässä työpaikassa, jossa pomoni oli kamala kusipää, olen lukuisia kertoja ollut muka kipeänä, kun ei vain huvita mennä töihin.

 

Muutaman kerran. Toisaalta olen tullut sairaana töihin tai järjestellyt sairaalle lapselle hoitoa jotta itse pääsen vetämään seminaarin, istumaan neuvottelupöytään, käymään yrityskäynnillä... Olen myös keskeyttänyt lomani, jotta tilintarkastus saatiin sujumaan. Eli en nyt noista alle kymmenestä feikkisaikusta viitsi edes omantunnontuskia potea.

 

Käsi sydämellä: Olen

 

Olen KERRAN! Mieheni veli kuoli ja tiesin hautajaispvän 3 viikkoa aikaisemmin.(Hänen veli oli myös minun ystäväni)
Pyysin vapaapäivää, mutta esimies ei antanut koska hän ei ollut minun lähiomainen.
Itse sain samalla viikolla keskenmenon kun ystävä kuoli.
Kaikista pyynnöistä huolimatta en saanut LA-päivää vapaaksi. Pe ja SU oli vapaata.
Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hakea saikkua. Työterveyslääkäri ihmetteli esimieheni käytöstä ja kirjoitti saikkua mulle VIIKON!
Onneksi tuo esimies on jo lähtenyt pois. Olen tästä keskustellut uuden esimieheni kanssa, ja hän myös ihmetteli...

 

TAvallaan kyllä. Esimies pakotti työhön jota en pystynyt tekemään psyykkisistä syistä ja kerroin sen hänelle(ei ollut vakituinen hommani) ja kun olisi ollut pakko tehdä niin jäin sairaslomalle näinä päivinä useita kertoja. Alle tunnin hommasta oli kyse ja kyseessä voimakas paniikkihäiriö jonka esimies tiesi, mutta pakotti näihin töihin.

 

Olen ollut kahdesti, varsinaisella sairaslomalle en ole ollut viimeiseen kolmeen vuoteen päivääkään, joten olen pitänyt kerran vuodessa ihan vaan 'sairaspäivän'.

Tosin kerroin tästä myöhemmin myös pomolle, jonka mielestä se olii ihan ok

 

En varsinaisesti, mutta silloin kun töissä oli todella huono ilmapiiri ja esiintyi työpaikkakiusaamista, niin minä olin aina vapaaehtoisena hoitamassa kotona sairaita lapsia. Poissaoloja tuli tällöin paljon. Saikkulaput toimitin tunnollisesti työnantajalle.

 

Juoma-aikoina useastikin. Ja koulusta (yläaste ja ammattikoulu) aikanaan tuli lintsailtua niin että meni monta kurssia uusiksi poissaolojen takia. Nykyään käyn töissä, enkä ole edes pitkään aikaan myöhästellyt vaikka sekin oli joskus enempi sääntö kuin poikkeus. Elin nuoruuteni loppuun ja aikuistuin. Hyvä niin.

 

En. Tunnollisena onnistun sairastamaankin aina vapaalla. Ehkä kerran vuodessa paripäivää saikulla jonkun pöpön takia. Viimeksi yrjötaudin.

Juuri näin...

 

Olen montakin kertaa. Mutta tehdäkseni muita duuneja. No, moraalitonsa sinänsä silti.

 

En, miksi olisin ollut poissa töistä turhaan?

 

Tämä on totta.
Kannattaa siis vilkaista peiliin yrittäjä hyvä

Juu juu, yksikään feikkisaikuttelija ei ole vain yksinkertaisesti laiska. Näin juuri...

 

En, kyllä se krapula ihan aito on ollu.

 

Ihan oikeastiko kaikki on noin tunnollisia?

 

En. Kerran olen kyllä soittanut töihin etten voi tulla kun olo on niin älyttömän huono... Oli edellinen ilta venynyt vähän pitkäksi ja olo oli kyllä oikeasti aika huono.En vaan kertonut oikeaa syytä..

 

Periaatteessa kerran kyllä. Raskausviikolla 10 alkoi kesken työpäivän kirkas verenvuoto ja olin ihan paniikissa. Koska en halunnut paljastaa raskautta, valehtelin että mulla on vatsatauti ja lähdin kesken päivän lääkäripäivystyksen kautta kotiin.

 

En ikinä. Lukiosta joskus, mutta vain saadakseni toisen kurssin työt valmiiksi.

 

En. Tiedän ,miten vittumaiseen jamaan työkaverit joutuvat, kun joutuvat paikkaamaan mun hommat, kun ulkopuolisia sijaisia ei palkata.

 

En koskaan, mutta lasten sairastelujen vuoksi olen ehkä joskus pitänyt yhden "ylimääräisenkin" vapaapäivän, eli ehkä jonkun muun tulkinnalla lapsi olisi ollut jo päiväkotikuntoinen tai olen jäänyt kotiin ei-niin-sairaan-mutta-hieman-heikkokuntoisen lapsen kanssa.