vierailija
SMF
OSA 6:
Keikkapäivän aamu. Jerc toi mut tähän Malmille Käärijä-homeen yöksi. Halus kuulemma rentouttaa ja helliä mua ihan speciaalisti ennen rundin alkua. Ja kyllähän se sen osasikin. Oltiin illalla sen kavereiden keikalla porukalla, olipa menoa, vaikka mä en montaa sanaa ymmärtänyt. Mut Tavastialla oli hauskaa! Oli hauskaa katsoa yleisön puolelta, miltä meno näytti. Siellähän mekin viime syksynä oltiin, tuolla lavalla. Ja bäkkärin puolella, missä viimeksi sain Jeren syliin pitkästä aikaa. Silloinkin mun sydän huusi hallelujaa, mutta oli pakko pidätellä, kun siinä oli media paikalla. Annettiin siinä haastattelua ja se toimittaja kysyi, miltä tuntui tavata taas. No miltäkö: taivas aukeaa, mieli nousee Linnunradalle liitelemään, sydän pakahtuu rakkaudesta ja ikävästä,
“Horrible”
Ja Jere purskahti nauramaan. Jeren nauru, se on kuplivaa, tarttuvaa. Jeren nauraessa kaikki paska unohtuu. Mun lääkkeeni, mun oma Jerotoniini.
Kävin suihkussa hikisen yön jäljiltä (taas oli kummallisen kuuma, vaikka Suomessa ei kyllä sää kovinkaan lämmin ole ja kämpässäkin on ihan normaali lämpö), Jere on laittanut aamupalaa. Mä meen sen luo pyyhe päällä, otan kiinni takaapäin, suukotan sen niskaa, puhallan korvaan… Pyyhe tippuu. “Not nau, juu häf tu prepare to tunaits giig” se yrittää sanoa. Älä jaksa, moja sladkarija, häviät kuitenkin.
OSA 6:
Keikkapäivän aamu. Jerc toi mut tähän Malmille Käärijä-homeen yöksi. Halus kuulemma rentouttaa ja helliä mua ihan speciaalisti ennen rundin alkua. Ja kyllähän se sen osasikin. Oltiin illalla sen kavereiden keikalla porukalla, olipa menoa, vaikka mä en montaa sanaa ymmärtänyt. Mut Tavastialla oli hauskaa! Oli hauskaa katsoa yleisön puolelta, miltä meno näytti. Siellähän mekin viime syksynä oltiin, tuolla lavalla. Ja bäkkärin puolella, missä viimeksi sain Jeren syliin pitkästä aikaa. Silloinkin mun sydän huusi hallelujaa, mutta oli pakko pidätellä, kun siinä oli media paikalla. Annettiin siinä haastattelua ja se toimittaja kysyi, miltä tuntui tavata taas. No miltäkö: taivas aukeaa, mieli nousee Linnunradalle liitelemään, sydän pakahtuu rakkaudesta ja ikävästä,
“Horrible”
Ja Jere purskahti nauramaan. Jeren nauru, se on kuplivaa, tarttuvaa. Jeren nauraessa kaikki paska unohtuu. Mun lääkkeeni, mun oma Jerotoniini.
Kävin suihkussa hikisen yön jäljiltä (taas oli kummallisen kuuma, vaikka Suomessa ei kyllä sää kovinkaan lämmin ole ja kämpässäkin on ihan normaali lämpö), Jere on laittanut aamupalaa. Mä meen sen luo pyyhe päällä, otan kiinni takaapäin, suukotan sen niskaa, puhallan korvaan… Pyyhe tippuu. “Not nau, juu häf tu prepare to tunaits giig” se yrittää sanoa. Älä jaksa, moja sladkarija, häviät kuitenkin.