Heh, mäe jotenkin ole koskaan ajatellut menneeni naimisiin nuorena. Mutta kaipa mä aika nuori olin, siis 22 vuotias. Omasta mielestäni varsin kypsä ja halukas naimisiin. Nyt 33 -vuotiaana edelleen yhdessä samaisen miehen kanssa eikä kaduta.
Kolmenkympin kriiseilyissäni kyllä tuli mietittyä, että miksiköhän mulla on aina ollut niin hirveä kiire aikuiseksi (muutin pois kotoa 16-vuotiaana, aina mennyt eteenpäin ja ollut töissä, naimisiin 22 v. ja eka lapsi 25 v.). Kyllähän sitä olisi myöhemminkin tietysti ehtinyt... Mutta minä sitten olen aina ollut sen tyyppinen. Kolmenkympin tietämillä iski vaan sellanen mitä nyt sitten seuraavaksi -kausi eli mullahan on jo kaikki mitä ikinä olen halunnut ja mitä nyt? Nooh, se on jo mennyt ohi (onneksi).
En siis myönnä katuvani, mutta myöhemminkin olisi ehtinyt. Vaan se on sitä jossittelua sekin. Voihan olla ettei myöhemmin olisi ollut näin hyvää miestä tarjolla