Kadonneen isän jäljillä

[Nenek]

Oletko ikinä tullut miettineeksi, mitä tiedät isästäsi? Luultavasti tiedät minkä merkistä autoa hän ajaa ja mitä jääkiekkojoukkuetta hän kannattaa. Mutta tiedätkö mitä hän ajattelee ja tuntee? Ja tunteeko isäsi sinut?

Minulle ajatus heräsi viime syksynä, katsoessani MTV3:n Kadonneen jäljillä -ohjelmaa, jossa etsitään kadonnutta sukulaista tai ystävää. Monet meistä ovat asuneet isiemme kanssa ainakin 18 vuotta saman katon alla, mutta tiedämme heistä yhtä vähän kuin kerrostalon seinänaapurista.

Lue koko juttu: (klikkaa alla olevaa pistettä)

.

 

[Champion]

Useat mun kavereista ei todella kyl tunne omia isiään tai vietä aikaa niiden kanssa. Minä vietän. Isä on ollut aina hyvä ystävä jonka kans voi tehdä kaksin retkiä ja jutella mistä vaan, ihan kuten äitikin. En tarvitse äidin tai kenenkään muun läsnäoloa siihen et voin mennä isän kans aamuakahville ja höpötellä suruista ja iloista ja sama toimii toisin päin. Kyllä mä olin pienenä se isin tyttö ja vaikka velikin on niin ei velikään ole tullut isän kans niin läheiseks kun me tytöt on johtuen ehkä siitä ettei ole niin avoin ja vallaton luonne kun me.

 

[iinastiina]

enpä kyllä myöskään voi sano isääni tuntevani, vaikka asuttiin samassa talossa noin 20 vuotta, ikinä ei opittu ymmärtämään toisiamme.. tuen kyllä kaikin tavoin miestäni ylläpitämään tiiviin yhteyden lastensa arkeen ja keskustelemaan avoimesti..