Kaavinnasta/Lääkkeellisen hoidon epäonnistumisesta

No mutta pakosti sitä miettii justiin heitä kenellä ei tärppää, ja heitä kenellä keskenmenoja koko ajan, et kumpi on pahempaa... Mä en ainakaan osais valita... En haluu enää keskenmenoa, mut en haluis ettei natsaiskaan...
On jännä miten hermoilijaksi yksikin keskenmeno tekee... :$
Mun pitää huomen varaa ensi viikolle se jälkitarkastus... Mut aina kun vähänkin kourasee mahasta, niin mietin vaan et ei hitto et siel ei oo kaikki kunnos vaikka ihan normaaliahan se on et välillä vähän nippaa ku kohtu taas kutistuu, samoiten ku raskaana ollessa vihlo ihan ensimmäisillä viikoilla sillee alavattaa... ku kohtu vaa kasvoi.
Mutta mua ärsyttää että miksi neuvoloissa ei käydä läpi keskenmeno riskejä, mä oisin ollu paljon iloisempi jos ois siitäkin jtn edes sanottu.. En mä ees aatellu et MÄ saisin keskenmenon, ku luulin et se on tooooooosi harvinaista... :/ Mut sittei ookkaan...

 

Ihan totta, siitä ei todellakaan puhuta. Kaikennäköistä lippusta ja lappusta saa mukaan, mutta ei varoituksen sanaa. Kun mulla alkoi vuoto, pelkäsin että kyseessä on km, vaikka neuvolasta rauhoiteltiin vuodon olevan normaalia. Kun selvisi että se on tm, olin ihan sokissa, mulle ei ollut tullut edes mieleen sellaisen mahdollisuus! En oikeastaan edes tarkalleen tiennyt mikä se on, enkä ainakaan että positiivinen raskaustesti ja vahvat oireet voivat silti olla tuulimuna. Eli eipä sitä tosiaankaan varmaan kukaan omalle kohdalleen uskois, kuten ei uskois keuhkosyöpääkään tms. Ja sitten, kun yksi kokemus takana, onkin heti ihan varma, että mitään hyvää ei siis voi enää tapahtua, ja on lähes varmaa, että kaikki tulevat raskaudet päättyvät näin. Vain yhden kokemuksen tähden asenne siis muuttuu päälaelleen...

Jälkitarkastuksen jälkeen on kyllä yksi etappi ohitettu, ja sitten vain uutta yritystä. Kuten Meritähdellekin sanoin, uusi alku, ja yleensä keho normaalia valmiimpi raskautumaan. Rauhallisesti nyt vaan, yksi päivä kerrallaan. On se kyllä sellaista tunteiden ristiriitaa ja myllerrystä, kun edellistä suree ja samaan aikaan seuraavaa toivoo. Eivätkä ne sulje toisiaan pois!

Mulla on ollut eilen ja hiukan tänään aamullakin todella voimakasta alavatsakipua, ei sellasta normaalia mitä on koko ajan, vaan voimakkaampaa. Hiukan pelästyin eilen, kun en pystynyt oikeen käveleen tai seisoon. Helpotti sitten kun lepäsin sykkyrässä. Ei siis mitään vuotoa, mutta säikähdin silti. Aamulla vähän samanlainen tunne, mutta ei niin pahana. Nyt panikoin tietty, että onko kaikki hyvin sittenkään, voinko esim. liikkua vai pitääkö vaan levätä. Ultrakin vasta viikon päästä. Ei se tietty mitään muuttais, mutta jotenkin pidän sitä epätietoisuutta kauheimpana. Onneks mun gyne ymmärtää sen, ja antaa noita ultra-aikoja mulle.

 

Mulla oli sillon justiin ekoina oireina vatsankipu, vihloi alavatsaa molemmin puolin. Samoin mua särki rintoihin... Ja piti pukeutua toooosi lämpimästi, muuten rupes särkee rintoi :/
Mut sitten sillon luulisin et niihin aikoihin kun se pikkuinen oli lopettanut elämisen, tai siis ennen sitä, mulla vihlas monena päivänä kummasti tonne ihan alavatsaan oikeelle puolelle, se oli inhottavan tuntuista, ja yritin lämmittää mahaa kun se aina jeesaa
Mut elä tän perusteella ainaskaa rupee enempää stressaa, kun en asioista tiedä, mun pitäisi kysyä lääkäreiltä et mistä johtui... Voihan olla et oli ihan normaalia ?! Ja se on tietenki niin yksilökohtaista se kipu.. Et joillain vihloo enemmän ja toisilla ei melkein ollenkaa :/

Joo siis toi kun puhuit et ois aatellu kans omalle kohalleen noita, nii sama tääl kuten sanoin aiemminki =( Mut mä en ees tiiä oikeen tosta tuulimuna raskaudesta, ja monet on suhtautunut sellaisiin tosi tympeesti... Mut ei sitä voi kyl tietää millasta tuskaa mikäkin tuottaa henkisesti ja fyysisesti..
Mä päätin maanantaina varaa jälkitarkastukseen ajan, mut haluisin et mul ultrattais samalla et jotenki "varmistuisi" että kaikki on kunnossa :kieh: vainoharhainen kun oon, koko aika kaikesta...
Mulla alkaa maanataina uudessa paikassa työt, sain siirron tästä edellisestä (hoidan lapsia työkseni), kun meillä oli niin kivasti työkaverin kanssa et meillä oli sama laskettuaika (ja ultrakin samana päivänä, samassa paikassa..) ja hän sai iloiset uutiset.. ja mä en... Olen tosin tosi iloinen et hänellä on kaikki kunnossa, mutta mulle ois liian rankkaa seurata vierestä miten raskaus etenee :ashamed: kun kumminki yhtä pitkällä oltaisiin...
Mut innolla odotan maanantaita, ei onneks oo ihan tuntematon paikka, ja luulen kyllä että viihdyn ja kotiudun sinnekkin

 

Huh, toivon että tää nyt on vaan jotain mun omaa hysteeristä tarkkailuani. Ei nyt kuitenkaan oo tosiaan vuotoa, ei särje selkää, eikä kipu ollut NIIN kovaa, etten olis pystynyt edes makaamaan. Viikko seuraavaan ultraan...

Jana85, mä pyysin ultrauksen jälkitarkastuksen yhteydessä, ja sen sain. Tahdoin ehdottomasti itse varmistua, että siellä on kaikki kunnossa, että kaavinta on toiminut eikä ole vaurioittanut mitään tai kohtuun jäänyt mitään. Rauhoitti kyllä omaa mieltä.

Ymmärrän ihan täysin tuon sun työpisteen vaihdoksen, olisi ollut varmasti kohtuuttoman rankkaa, joka päivä muistaa mitä itsellä ei olekaan. Parempi näin, uusi alku uudessa työpaikassa ja uuden raskauden yritys. Kaikki menee varmasti ihan hyvin! :hug:

 

Mulla todettiin viime viikon perjantaina tuulimuna raskaus. Jäin heti sairaalaan, jossa tehtiin lääkkeellinen tyhjennys. Sain kaksi tabua ja sit tuli vuotoa, mutta kaikki vuoto tuli vessassa käynnin yhteydessä, ja vain vähän muuten. Kipujakin tosi vähän. Illalla pääsin kotiin. Ajattelin et pääsinkähän oikeasti näin helpolla. Tänään oli sit jälkitarkastus, jossa selvisi etten ollut päässyt helpolla. Kaikki ei ollut tullut lääkeellisessä tyhjennyksessä pois. Nyt sitten maanantai aamuna osastolle, ja kaavintaa. Pelottaa :|

 

Jauza... :$ Kuulostaa et ois aikas yleistä ettei lääkkeellinen onnistu usein mä en ainakaa ite haluu enää lääkkeellistä, yök... pääsee helpommalla kaikessa sil kaavinnalla, vaikkakin se kuluttaa enemmän mut mielummin se kun molemmat :|
Lasku oli ihan kiva siitä sairaalassa oleilusta :S
Pikkutiikeri: Voi olla että stressaat turhastakin, meinaa mun kaverillakin oli tosi kipeenä alavatsa... ja hyvin sillä on raskaus mennyt
Mä aion juu pyytää ultrauksen, mut terveyskeskuksella ei oo ultraa.. Joten soitan varmaa sairaalalle. Luotettavampaa osaamista...
Mistä päin suomea muuten oot?

 

Ja kuin usein sul on ultra? unohdin kysyy. Onks se viikon välein... Must on kiva et on sellasii neukkutätei/ muita hoitajia jotka päästää usein... siis et ymmärtää et ei siel ihan huviks haluu käydä.

 

Kaisa82, olen todellani pahoillani! Ikävää että näin kävi. Toisaalta, voisin sanoa että älä pelkää kaavintaa, se tehdään nukutuksessa, ja voit pyytää rauhoittavia jos et niitä automaattisesti saa. Minulle kävi niin, että minut vietiin leikkaussaliin, jossa hoitaja ja anestesialääkäri paikalla, kirurgia odoteltiin. Sanoin anestesialääkärille, että pelkään etten nukahdakaan. Sitten sanoin, että pelkään myös, että tunnen toimenpiteen vaikka olisin nukutuksessa. Tähän hoitaja sanoi, että se tehtiin jo. Siis näiden kahden kommenttini välillä olin nukahtanut, ja kaavinta oi tehty, ja olin herännyt, aikaa kului noin vartti, mutta en siis tajunnut että olin nukahtanut. Mielestäni silmäni eivät edes menneet kiinni. Kyseessä on siis sellainen humautusnukutus, ja sitä ei todella huomaa.

Kaavinnan jälkeen olin tunnin osastolla, minun piti syödä jotain, ja vessassa piti pystyä käymään normaalisti, ennen kuin päästettiin kotiin. Pari päivää oli hiukan heikko olo, mutta mulla oli reseptillä Panacodeja. Vuoto kesti muistaakseni noin viikon, ei erityisen runsaana, ja sitten seuraavat kuukautiset viiden viikon päästä. Jälkitarkastuksessa olin neljä viikkoa kaavinnasta, ja kaikki hyvin.

Voimia, rohkeutta ja reippautta sinulle. Uskon että pelottaa ja jännittää, mutta ajattele se vaikka sellaisena etappina eteenpäin, kohtu puhdistetaan seuraavaa raskautta varten. :hug:

 

Jana85, ollaankin samaan aikaa täällä! Mun pitää kyllä pian lähteä, treffit ystävän kanssa kaupungilla. Käyn ultrassa yths:llä, eli yliopiston terveydenhuollon kautta. Se on yksityinen, mutta opiskelijan budjettiin sopiva, käynti maksaa 4,5e. Voisin kyllä kuvitella, että neuvolassa voisi keskustella alkuraskauden ultrasta, että tahtoo varmuuden tai hyppii seinille. Turussa mä asun. Seuraava ultra on ensi perjantaina. Toivon niin, että kaikki hyvin. Eilen olin illalla jo ihan rauhallinen, mutta yöllä näin tosi sekavia unia, seuraavassa ultrassa ei tietenkään sykkinyt enää mikään :'( Nyt pitäis vaan rauhoittua.

 

Siis ne lääkkeethän ei alunperin mitenkään liity raskauteen, googletin ne silloin tammikuussa, ne on jotain vatsahaavalääkkeitä, joiden pakkausselosteessa sanotaan että saattavat aiheuttaa supistelua, että on sitten niinkin luonnollinen keino verrattuna kaavintaan...

 

heiiii pikkutiikeri:
Miten voit, miten masuasukki voi?? Ootko ollut neuvolassa, entäs ultrassa? Kerro kuulumisia... =)
Mä palasin maanantaina töihin ja oon joka pv ollu väsy, onneks huomenna on perjantai... =) Mä en oo vielkää varannu aikaa jälkitarkastukseen, mua jännittää niiiiiiiin paljon... mut huomenna varmaankin varaan, kun en halua liian kauas asiaa pitkittää vaikka jänskää.

 

Mulla todettiin tuulimuna viikolla 12+2. Elämäni onnellisin päivä muuttui elämäni paskimmaksi päiväksi. Onneksi oma rakastava mies oli tukena koko ajan. Mie valitsin ensin kanssa lääkkeellisen tyjennyksen, mulle tehtiin se sairaalassa saman illan aikana. en saanut kun kaksi lääkettä. Ajattelin kotiin mennessäni että pääsinköhän näin helpolla. Vuotoa tuli reilusti vessassa käynnin aikana, mutta muuten tosi niukasti ja kivut olivat tosi miedot. Parin päivän aikana tuli vuotoa muutamia tippoja ja särkyä ei yhtään. Viikon päästä menin tarkastuskäynnille, ja niinhän se oli kuten ajattelin, kaikki ei ollut tullut pois. Eikun maanantaina kaavintaan. Nukuttivat onneksi enkä tiennyt toimenpiteistä mitään. Nyt on vuotoa tullut jonkun verran ja kipuja on ollut. Mie olen saanut puhua ihanien ystävien ja vanhempieni kanssa asiasta niin mulla on ollut tosi helppo olla, vaikka surettaahan se ja vi........! pelkään kyllä romahtavani jossain vaiheessa.

Oletteko odottaneet kuukautisia ennenkuin olette ruvenneet seuraavaa yrittämään. Mie ja mieheni olisi valmis yrittämään jo uutta, mutta kun sairaalassa sanottiin että pitää odottaa yhdet menkat. Onko asia näin? Vastatkaa saman asian kokeneet. Kiitos ja halauksia kaikille saman asian kokeneille
:hug:

 

Kaisa82 :hug:

Meille sanottiin myös, että yhdet kuukautiset pitäisi odottaa ja päätettiin sitten tehdä niin.
Kuitenkin jälkitarkastuksessa 5 viikon kuluttua kaavinnasta gyne oli sitä mieltä, että voimme alkaa yrittämään vaikkei menkkoja ole vielä kuulunut. Testi kun oli nega ja kaikki näytti olevan ok. Ennen jälkitarkastusta emme uskaltaneet "kieltoa" uhmata, sieltä sitten sai sen mielenrauhan.

Oma tarinani löytyy tuolta 1. sivulta, viikolla 13+ todettiin sikiön kasvun pysähtyneen noin viikolla 11, sydänääniä ei löytynyt.

Nyt toivotaan uutta raskautta ja jännät päivät on käsillä, toivottavasti on tärpännyt.

-Meritähti-

 

Jana85, kiitos kysymästä, kuuluu hyvää. Ensimmäinen neuvola käyty, ja perjantaina käytiin toisessa ultrassa. Tyyppi oli kasvanut edellisen ultran 4mm:stä 12mm:iin, jee!!! Ei enää pelkkä valkoinen pallo, vaan nyt kaksipalloinen otus. Ja kummallista, pari päivää olin rauhallisin mielin, nyt jo jännitän seuraavaa ultraa, jonka lääkäri lupasi vapun jälkeisellä viikolla. Onneksi ymmärtää heikkohermoisuuteni. Pitäisi nyt vain uskoa, että se voi ihan oikeasti onnistua, ja tällä kertaa siellä ihan oikeasti on jotain, ja lääkäri sanoi kaiken olevan juuri kuten pitääkin. Silti, pitäisi varmaan hakata omaa päätä seinään, kun on niin pessimistinen olo. Mites, saitko varattua ajan jälkitarkastukseen? Mikä fiilis?

Kaisa82, olen varmaan tuolla jossain aiemmassa kirjoituksessani selittänytkin, että mulle sanottiin sairaalassa, että kaavinnan jälkeen ainakin yhdet kuukautiset pitää odottaa. Kävin jälkitarkastuksessa 4vk kaavinnasta, ja siellä gyne sanoi että ei olisi tarvinnut käyttää ehkäisyä, eli heti kun jälkivuoto loppuu niin saa yrittää. Keho ei sitten vaan raskaudu, jos ei ole valmis vielä. Me viskattiin kortsut menemään saman tien, mutta neljän päivän päästä muistaakseni alkoi sitten kuukautiset. Tai oikeammin, joku jälkivuoto, koska sen loputtua viikon päästä alkoi uudet kuukautiset, ja niiden jälkeen ei enää tullutkaan, huomenna alkaa yhdeksäs raskausviikko =) . Monelta taholta olen kuullut, että keskenmenon jälkeen keho on normaalia alttiimpi raskautumaan uudelleen, ja ainakin omalla kohdallani kävi näin, koska ensimmäistä (tuulimuna 01/08) yritettiin vuoden verran. Eli jos on sellainen fiilis, että jaksatte heti, ja fyysisesti koet olevasi kunnossa, eli kaiken olevan hyvin, niin anna mennä! Itse mietin, että asia ei helpotu seuraavan yrityksen lykkäämisellä. Ja uuden odotuksen alku on parasta lääkettä kauheaan menetykseen, joskaan ei sitä poista eikä millään tapaa korvaa, mutta tuo sitä juuri tarvittavaa iloa elämään. Voimia sinulle :hug:

Meritähti, ihanaa kamalaa kutkuttavaa jännittämistä, olen täällä ihan hengessä mukana! Kerrohan sitten kuulumisia, kun siltä tuntuu. Todella toivon, että testi olisi positiivinen, kuten edellä kirjoitin, se on ihan parasta lääkettä surussa elämiseen. Ja jos nyt niin sattuu, että vielä ei olisi tärpännyt, niin älä missään tapauksessa lannistu, entistä vauhdikkaampi yritys päälle ja ennen kaikkea positiivista mieltä! Se tekeminen on hauskaa, ja lapsi on iloinen ja ihana asia, ja myönteinen mieli on yritettävä säilyttää! Eli älä toimi kuten minä toimin, vaan kuten minä neuvon! Voi, todella toivon!!

pikkutiikeri

 

Kiitos pikkutiikeri. Itseasiassa mulla alkoi viikonloppuna ihankuin menkat. Soitin aamulla sairaalaan ja kysyin että pitääkö hätääntyä kun mahaan on ruvennu viikonlopun aikana koskemaan aika kovasti ja vuoto on runsastunut. Kun viime maanantain kaavinnan jälkeen vuotoa tuli pari päivää ja kivut hävis seuraavana päivänä. Sairaalassa sanottiin että on täysin mahdollista että menkat alkoi jo nyt, jos ennen raskautta kierto oli säännöllinen niin voi olla että nyt pitäisikin ollakin menkat. on tietysti myös mahdollinen tulehdus, mutta kun siihen liittyy kuume ja haiseva vuoto ja mulla ei ole kumpaakaan. Toisaalta mie toivon et nää ois "oikeet" menkat niin päästäs ainakin hyvillä mielin yrittämään uutta. olen siis täysin valmis yrittämään uutta ja fyysisestikin hyvässä kunnossa. ja olen samaa mieltä jos vaikka tulis heti uudestaan raskaaks se oli parasta lääkettä tähän menetykseen. onnea teille ja tsemppiä myös meritähdelle. Jutustellaan täällä ja kerrotaan kuulumisia. :hug:

 

Hei, huhuu, mitä kuuluu?!!

Kaisa82, eihän ollut tulehdus? Ja oliko menkat, missä mennään? Toivottavasti uusi yritys päällä ja positiivinen mieli! :hug: Kerrohan kuulumisiasi.

Meritähti, mites siellä, mitä kuuluu, onko mieli positiivinen? Toivon että sinullakin kaikki hyvin. :hug:

Jana, olitko jo jälkitarkastuksessa? Kaikki hyvin? :hug: sinullekin.

Itselleni ei mitään uutta kuulu, Tänään pyörähti käyntiin kymmenes viikko ja seuraava ultra ensi viikolla. Kuvotusta ja väsymystä, mutta ei sovi liikaa valittaa, on niin arvokas ja odotettu asia. Kertokaahan toki kuulumisianne, täällä odottelen! :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille
-pikkutiikeri

 

Heippa,

Täällä alkoi menkat siitäkin huolimatta, että kahdesti sain kaksi viivaa testiin, haaleita kyllä, sellaisia "haamuja".
En sitten tiedä...oliko kemiallinen tai jotain. Eikun etiäpäin.

-Meritähti-

 

Pikkutiikeri. ei ollut tulehdus. Viikon verran vuoti,ollaan kyllä jo pikku hiljaa alettu harjoittelemaan uuden tekoa.. =) saa nähä nyt miten käy. :hug:

 

Moi!!
En mä oo VIELÄKÄÄN =( käyny jälkitarkastuksessa, :headwall: ... maanantaina soitin terveyskeskukseen päiväsaikaan (jolloin ei pitäisi olla ruuhkaa) nii venailin n. vartin ja sit meni hermo siihe odottamiseen.. Ja tosin eilen alkoi sitten kuukautisetkin... Arvasin että alkaa lähiaikoina kun oli vatsa ollut viikonloppunakin niin kipeä.
Pitää vaan varaa heti menkkojen päätyttyä aika lekurilta.. mut ajattelin et jos soittais tonne naistenklinikalle ja kysyis et jos vois tulla sinne ultraan... ja samoin ehkä jälkitarkastukseen, vaikka se tuskin onnistuu. :ashamed:
Jännittää ajatus et yrittäis uudestaan, mut ei se odotuskaan vaan auta... Kahtellaa...
No mutta pikkutiikeri, miten pitkällä olet(te), ootteko käyny ultrissa? Millainen on vointi, onks ollu paljon raskausoireita?
Aurinkoista kevättä, ja riemukasta vappua!!!! =)

 

:hug: kaikille kohtalotovereille! Toisaalta ihanaa ja lohdullista seurata pikkutiikerin odotusta noinkin kovan koettelemuksen jälkeen! Täällä ainakin peukut ja varpaat pystyssä .

Janna85: toivotaan, että saat nuo tarkastukset pois alta vaikka siellä naistenklinikalla, niin pääsee eteenpäin.

Itsellä lääkkeellinen tyhjennys tehty 27.4., joten ei muuta kuin odotellaan vielä kärsivällisesti, ja onhan tässä vielä suruakin surtavana, en taida olla vielä henkisestikään ihan kuosissa, kun tulee aamukolmelta heräiltyä. Asetan toivoni viikonloppuun, koska maanantaina pitäisi mennä jo töihin...

 

Hei!

Meritähti, etiäppäin, kuten itsekin sanoit. Stressi vaikuttaa myös raskaaksi tulemiseen, ja vaikka on helpommin sanottu kuin tehty, yritä rentoutua asian suhteen. Meillä tärppäsi sen ekan kerran vuoden yrittämisen jälkeen, kun olin vähän niinkun lyönyt hanskat tiskiin.

Kaisa82, harjoittelu on kivaa, mä lähetän sulle paljon tsemppiä ja malttia ja onnistumisen tuulahduksia =) .

Jana85, hyvä että tuli kuukautiset, nyt kierto palautuu ja eteenpäin. Itselläni ainakin helpotti tuon jälkitarkastuksen jälkeen, kun sai mielenrauhan ettei kaavinta ollut vahingoittanut mitään tms.

Fleecekarhu, ota ihan rauhassa aikaa suremiseen. Ei se asia koskaan katoa, mutta kyllä sen kanssa varmaan oppii elämään, kun on pakko. Jossain vaiheessa, kun on surrut tarpeeksi, jaksaa taas katsoa tulevaisuuteen. :hug:

Omia kuulumisia... Kopsaan tähän viestin, jonka kirjoitin tuonne keskenmenon jälkeen plussanneiden pinoon keskiviikkona, eli siis vappuaattona. Meillä olikin hiukan rauhallisempi vappu sitten... Juttu alkaa siis tiistaista.


"Aamu oli ihan tavallinen, tuntemukset ja oireet normaalit, eli kuvotus ja yöllä pari kertaa pissalle jne. Istuttelin olohuoneessa siemeniä taimipurkkeihin, ja kyykistyessä tuli yhtäkkiä outo kipu alavatsaan. Menin vessaan, kesti kauan ennen kuin tuli ihan pieni pissaliraus. Pyyhkäisin, ja paperissa kirkasta verta. Huusin mun miehen vessaan, sitten alkoikin pyörryttämään. Menin makaamaan vessan lattialle, silmissä mustui. Sitten tunsin, että nyt tulee voimalla, pääsin pytylle takaisin niin, että osa verestä putosi lattialle. Verta hulahti niin paljon ja sellaisella voimalla, että sitä oli pytyn reunatkin täynnä (anteeksi yksityiskohtainen kuvailu). Ihan kuin joku pussi olisi puhjennut, ja kaikki syöksynyt kerralla pois.

Pelästyin tietenkin ihan kauheasti, itkin hysteerisesti, ja koska paperissa näkyi pieniä palasia, olin 100% varma että nyt tuli pois. Sitten kauhea kipu sekä vatsassa että alaselässä. Sain sen verran itkultani aikaiseksi, että soitin neuvolaan, josta neuvoivat lähtemään suoraan sairaalaan. Äitiyspolille siis mentiin, ja odotushuoneessa makasin sängyllä ja vollotin.

Ultrassa täydeksi yllätykseksi löytyikin elävä sikiö, jonka syke näkyi. Piti vastata 9+1, mutta olikin 8+4 (lääkäri sanoi, että sen ei tarvitse tarkoittaa mitään, ultrassa saattaa kuulemma heittää nuo päivät ja koko). Päättivät sitten kuitenkin ottaa mut osastolle, koska kivut olivat niin voimakkaat. Päivän myötä kivut siirtyivät vatsasta alemmas, en siis kyennyt istumaan enkä oikein kunnolla kävelemään, ja pissaaminen vasta sattuikin, vaivalloistakin.

Vuoto niukkeni ja yön aikana kivutkin lientyivät (eilen siis sain koko päivän kipulääkkeitä). Yö ja aamu meni jännittäessä, että vieläkö pieni sydän sykkii.

Sykkihän se, kun tänään aamupäivällä ultrattiin. Mä en kunnolla nähnyt ruutua, mutta lääkäri sanoi sikiön liikkuvankin hiukan. Sanoi, että jos olisi nyt menossa kesken, olisi syke paljon hitaampi kuin siis oli. Pääsin kotiin, mutta tiukat määräykset lepäämisestä ja yhdyntäkiellosta sain. Tiistaiksi varattuna yths:lle ultra, se toimii samalla kontrollina. Riski siis on yhä olemassa, mutta toistaiseksi kaikki hyvin.

Tosi ristiriitaiset fiilikset. Sairaalassa vietetyn yön jälkeen tuntuu kuin eilisestä aamusta olisi neljä päivää aikaa. Ehdin jo ihan oikeasti itkeä menetystä, olin ihan varma ja todella koin sen surun ja pettymyksen. Sitten heräsi uusi toivo, ja taas yön jännitin ja pelkäsin. Ja huokaisin aamulla helpotuksesta, ja nyt taas pelkään, odotan seuraavaa ultraa.

Mietin tämän reissun tarkoitusta, enkä keksinyt mitään. Ei mua tarvitse muistuttaa siitä, että mikään ei ole itsestäänselvyys, ja asioita pitää arvostaa. Siitä on jo muistutettu.

Meidän vauva sai tällä reissulla työnimen. Hänestä tuli Toivo. Lueskelin tänään aamulla sairaalassa tekstiviestejä eilisillalta, itse lähettämiäni, ja mun mieheltä, äidiltä, siskolta ja kolmelta lähimmältä ystävältä saamiani. Kaikissa viesteissä esiintyi toivo, toivominen, toivotus. Kaikki toivoivat, että asiat menisivät hyvin, että jaksaisin, että pieni sydän sykkisi. Mä laitoin sitten mun miehelle viestin, että onko meillä Toivo? Johon hän vastasi "Meillä on Toivo ja Toivo elää."


...Jep, sellainen tarina tällä kertaa. Nyt on siis tiukka reippailukielto, ja olen kyllä ottanut sen ihan tosissani. Taas seuraava ultra jännittää, että onhan kaikki vielä hyvin. Nyt siis viikkoja aiemman ultran mukaan 9+6, tämän viikon ultran mukaan 9+2. Sehän siis voikin kai heitellä. pelästyin kyllä ihan oikeasti.

Vuoto siis ilmeisesti johtui istukan reunan repeämisestä tms.

Voikaa hyvin, ja ilmoitelkaa taas kuulumisistanne. Aikamoinen voimavara tällainen vertaistukijoukko, kun on samankaltainen kokemus takana, niin on helpompi kaiketi jakaa tuntemuksiaankin.

pikkutiikeri ja pieni Toivo :heart: .

 

moi taas

pikkutiikeri: :hug: hui että mulla mahassa muljahteli kun luin tota sun juttuas.. ota nyt rennosti, eläkä riehu onneks oli kaikki hyvin.. aika ihme tollainen vuoto :/ toivotaan ettei enää tapahdu mitään tollasta. Ja että saat sen Toivon sylkkyys kun on sen aika =)

Mullei mitään kummempaa, menkat menee nytten kyllä jotenki niiiin sekavasti ettei tässä mukana pysy... mulla kun alkoi menkat ti 29.4 aamulla oli heti tosi runsaat (mikä on outoa) ja vuoto loppui ke 30.4, siis niin ettei ollut to 1.5 aamuna enää vuodosta tietoakaan.. Ja ajattelin et ok on aika lyhyet menkat, mut sit taas alkoi lauantaina 3.5 vuoto, mutta illalla taas lopahti saunassa käynnin jälkeen.. Must on aika kummallista.
En viitsi sitä lekuriakaan vielä varaa kun ei voi mennä ronkittavaks, jos toi vuoto taas jatkuukin jossain välissä... :/ Mut kyl aion suoraan naistenklinikalle soittaa ja varaa ajan, maksaa mitä maksaa, mut en haluu terveyskeskukseen... En halua arvailuja, tai väärää tietoa. :| Mutta vointi on just bueno Mul on ihme pesänrakennusvietti tullu, koko aika haluisin kotoistaa nyk. asuntoa kun aurinko piristää niin ihanasti..
Mut hyviä vointeja kaikille!!!! Palaillaan!

 

Jana85, tuosta vuodosta. Mullahan oli kans niin, että ensin alkoi 4-5 pv kestänyt vuoto (suht niukka), sitten meni viikko, ja taas 3-4 pv vuoto. Ja ultrassa selvisi, että se eka vuoto oli joku muu, kaiketi jälkivuotoa tms, ja vasta toka vuoto oli oikeat kuukautiset.