Kaavinnasta/Lääkkeellisen hoidon epäonnistumisesta

saatiin kuulla ettei olis tarvinnut odottaa vasta siinä vaiheessa, että ne ekat kuukautiset alkoi jo muutaman päivän päästä. testasin negan 20.3 ja positiivisen 25.3, luulin että tänään olis ollut 7+3, mutta kaiketi onkin 6+jotain. Luulen että tarkemmin selvinnee seuraavassa ultrassa parin viikon päästä.
 
Onnea!! Mekin yritetään uudestaan heti kun saa... onks se väli kaavinnan jälkeen 2 viikkoa? Toi päivä kun sait positiivisen testin on sama kun mul oli ultra jossa todettiin että sikiö on kuollut.
Siis onko sulla monta keskenmenoa ollut? Mul on sekaisin noi edellisen sivun tekstit... Milloin meet ekaan ultraan?
 
Mitenköhän todennäköistä on että seuraava raskaus onnistuu... mä en muistanut sairaalassa kysyä.
Mua on ruvennu tympii kun ihmiset on sanonut mulle keskenmenon jälkeen että sä olet vielä nuori tms, se ei auta mun oloon yhtään... :kieh:
Seuraavat menkat on varmaan kivuliaammat??
 
minulla ei kivuliaat, mutta vuoto oli "hirmuista"jälkivuodon ajan suositeltiin, ettei yhdyntöjä, juuri tulehdusriskin takia. Ehkä kohtu paranee paremmin jos odottaa yhdet menkat, mutta toisaalta jos raskaus alkaa heti, niin kohtuhan on silloin riittävän "kypsä" jotta sinne alkio pystyy kiinnittymään. :heart:
 
Rouva Pikkumyy:
Mulle sanottiin mun muistaakseni sairaalassa et kaks viikkoa toimeenpiteen jälkeen taukoa. Ja mulla kun ei tullut kaavinnan jälkeen 3een pvään vuotoa, neljäntenä alkoi, ja tullut tosi nihkeesti, nyt on mennyt 8 pvää ja tulee vähän enemmän... Ihmeen vaihtelevasti. Harvemmin tulee ees vuotoa siteeseen asti... Mut kaipa se on normaalia?!
 
Tauosta: jälkivuodon ajan täysin pidättäytyminen, lisäksi uimisen tms. välttäminen. Ei siis aikarajaa, itselläni vuoto kesti muistaakseni jotain kuus päivää. Sen jälkeen mun gynen puolesta saa yrittää uudestaan. Se sanoi siitä tulehdusriskistä, että jos on vakikumppani, niin samat bakteerit siinä pyörii kuin ennenkin, että ei mitään uutta ulkopuolelta. Lähinnä pitää kai pidättäytyä vieraista miehistä :LOL:

Tänään oli eka ultra minulla. Olin varannut sen juuri sen takia, että pelkäsin kyseessä olevan taas tuulimunan. Luulin raskauden olevan pidemmällä, mutta kyllä nyt sitten 6+ viikollakin sydämen syke erottui. Laskettu aika taitaa olla marras-joulukuun vaihteessa, luulin sen olevan 22.11, mutta joulukuun puolelle taitaa mennä. Seuraava ultra on varattuna 21.4, sain sen ihan oman mielenrauhani takia. Luulen että silloin pystytään paremmin selvittämään raskauden kesto ja laskettu aika.

Sen lisäksi siis, että mulla oli kaavinnan jälkeen kahdet vuodot, niin mun kierto on aika pitkä, 34-35 pv yleensä.
 
Ja sitten vielä: keskenmenon jälkeenhän keho yleensä on vastaanotavaisempi uudelle raskaudelle, kuten minunkin tapauksessani. Jos keho ei ole valmis, sitä ei sitten vain tule raskaaksi. Ennen tuulimunaa yritettiin vuosi, nyt siis tärppäsi heti.
 
pikku tiikeri:
Onnea!!!!!! Uuden raskauden johdosta! :) Mä toivon et mulkin käy hyvä tuuri... et natsais. Eiks se parin viikon päähän pidä sopia se jälkitutkimus? Jauza, et mua jännää...
Mä varmaan ravaan neuvolas joka viikko sit uuden raskauden alettua... :ashamed: ja ultraan haluun mennä kun on raskausviikkoja 10 täys.
Onks sulla paljon raskausoireita?? :)
 
seuraavan raskauden onnistumisesta Jana85, ihan yhtä todennäköistä tai epätodennäköistä kuin ensimmäinenkin. Kahden jälkeen todennäköisyys hiukan kasvaa, kolmannen jälkeen tutkitaan.

Ihan perseestä tuo "sä olet niin nuori", se oli siis sulle vissiin vähän helpompaa kuin muille :kieh: Mua ärsytti myös kommentit, että eikö ole parempi ettei syntynyt, jos ei ollut elinkelpoinen -hmm, yhtä paljon kun mua harmittaa sen ulostulo, mua harmittaa myös se miksi se tuli ulos, eli ei paljon lohduta. Lähimmiltäkin ystäviltä tuli aikamoisia lapsuksia suusta, mikä laittoi mut pohtimaan, että on varmasti äärimmäisen vaikea kommentoida mitään tällaiseen kokemukseen. Silloin olisi ehkä paras vain sanoa, ettei osaa sanoa mitään. Kyllä sä vielä onnistut, iloa rintaan!
 
mä oon 27-vuotias. Aloitettiin yrittäminen kun olin 25. Ultraan voit mennä jo kahdeksannella viikolla, tulee varmaan hetkeksi ainakin levollisempi olo. Mä kävin jälkitarkastuksessa 4n viikon jälkeen, ja 5 pv siitä alkoivat ekat kuukautiset, jotka ei mun mielestä sen kivuliaammat ku muutenkaan (on yleensä suht kipeet), vuoto sellasta tummaa töhnää, kuulemma ihan normaalia sekin.
 
pikkutiikeri:
Mun systerikin heitti jtn fiksuu en muista mitä.. Mut ei se silleen tajuukkaan asiaa, niinkun se itse siihen sanoi et se ei itse osaa surra asiaa, et on surullinen kun mä oon surullinen.. Ja oon sanonu et ei tätä tunnetta voi tietää jos ei itse JOUDU kokemaan, mitä en toivo muille enkä itelleni enää. Mut ihmettelin sillon kun itkin asiaa seuraavana päivänä et miten sitä voi itkeä jotain ketä mulla ei edes ollut, tai siis silleen. En mä osaa selittää, mut et miten voikin olla niin vaikeeta luopua siitä.
Oon miettiny mitä teen erilailla seuraavassa raskaudessa, eli todella monia asioita.. Ja pistän jonkun tulpan alapäähän että tyyppi kanssa pysyy sisällä.
Mua on tympässy et ihmiset on sanoneet tukeakseen " että tiedätkö että se ja sekin sai keskenmenon silloin ja silloin.." ihan kun jeesais.. :(
 
just, ihan samaa. ja yks mun kaveri kertoi luokkakaveristaan, jolla vahinkoraskaus, joka siis muuttui toivotuksi, ja meni kesken, niin sanoi että on varmaan vielä kauheempaa kun menee kesken noin että tulee yllätyksenä ja sit innostuu. tämän jälkeen vasta mulla meni kesken, ja olin siis vuoden yrittänyt. en viitsinyt muistuttaa kommentista ja todeta, että onpa tosiaan helpompaa kun niin kauan odotti tätä raskautta...

yks ystävä sanoi, että onneks kuitenkaan kukaan ei oo kuollut. tajusi sitten itsekin. toinen laittoi viestin seuraavana päivänä kun olin tullut sairaalasta, että onko jo parempi fiilis. hmm, miten niin, miksei olis? en siis syytä ystäviäni, ei tähän osaa suhtautua jos ei itse koe, ja kuten sanoit, ei todellakaan toivoisi että kukaan joutuu kokemaan.

asioita joita teen toisin nyt, ei oikeastaan ole muuta kuin että pidän suuni kiinni. tästä tietää vaan mun lähin ystävä. muille kerrotaan monen viikon päästä. ei viimekskään mitenkään julkistettu, mut liian monelle kuitenkin ehti kertoon. ei sitä suru-uutista sit kuitenkaan kovin monen kans halua jakaa.
 
Jana85, tuosta piti vielä sanomani, kun mainitsit että sairaalasta päästyäsi tuntui kuin kaikki olisi alkanut alusta. Mulla oli samanlainen fiilis, ensin toivoton, ja oli kauheeta odottaa että vuoto loppuu ja kuukautiset alkaa (luulin siis että pitää odottaa). Sitten kun sai heittää ehkäsyn menemään, niin tuli uudella tapaa se alun fiilis, se lapsiasia ei enää ollut pelkkää keskenmenoa, vaan mukana oli myös uuden raskauden odottaminen. Eli siis ei pelkkää surua, vaan mukaan tuli taas toivoa.
 
pikkutiikeri:
Musta joo tuntuu et ihmisten kannattaa mielummin olla hiljaa kun heittää hölmöjä letkautuksia ("lohdutuksia") , kun yrittää lohduttaa...:/ Kun se loukkaa silleen, emmä osaa selittää.
Meillä toi vaavi tuli ekasta kierrosta, kun me ajateltiin että sieltä tulee joku jos on tullakseen. :)
Toivon että seuraavassa ois parempi onni,että saisi natiaisen syliin saakkakin :)
Mua kyl on lohdutettu et meil on helppoo "saada uusi", kun ekakin biibi tuli heti ekasta kierrosta :x
Voitko kertoa miten sun raskaus etenee... Kun ollaan silleen samassa tilanteessa, paitsi etten mä siis oo raskaana nyt, mut tiiät varmaan mitä meinaan :)
Mä niin odotan et voi alkaa taas yrittää... Haluun vaan eka käydä lekurilla jälkitarkastuksessa :/
Mä luin tosta ekalta sivulta sun jutun ja oli kauhee :( tai siis järkyttävä... Ymmärrän ettette kerro vielä, me päätettiin mun avomiehen kans aivan sama, meinaan se on rankkaa kertoa sitten surulliset uutiset :(
Ja mä en halua kuulla keltään sitä että ei kannata pelkää seuraavassa raskaudessa (jos nyt onnaa), kun mähän saan pelkää niin paljon ku haluan, kun ei sitä pelkoa tuolta takaraivosta pois saa... Kun yks kaveri sanoi et jos odottais vähän kauemmin, mut sama se on kuin kauan oottaa, silti sitä stressaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja pikkutiikeri:
Mulla oli samanlainen fiilis, ensin toivoton, ja oli kauheeta odottaa että vuoto loppuu ja kuukautiset alkaa (luulin siis että pitää odottaa). Sitten kun sai heittää ehkäsyn menemään, niin tuli uudella tapaa se alun fiilis, se lapsiasia ei enää ollut pelkkää keskenmenoa, vaan mukana oli myös uuden raskauden odottaminen. Eli siis ei pelkkää surua, vaan mukaan tuli taas toivoa.
Enpä voisi paljon paremmin sitä itse sanoa. Eilen oli jälkitarkastus ja kaikki oli hyvin. Saatiin lupa alkaa heti yrittämään uudelleen. Ja nyt tuntuu niin ihanalta, juurikin kun tämä ei ole enää sitä pelkkää keskenmenoa... =)

-Meritähti-
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jana85:
Ja mä en halua kuulla keltään sitä että ei kannata pelkää seuraavassa raskaudessa (jos nyt onnaa), kun mähän saan pelkää niin paljon ku haluan, kun ei sitä pelkoa tuolta takaraivosta pois saa... Kun yks kaveri sanoi et jos odottais vähän kauemmin, mut sama se on kuin kauan oottaa, silti sitä stressaa...

Sä saat Jana pelätä ihan niin paljon kuin tahdot. Ja varmasti pelkäätkin, en usko että on mahdollistakaan suhtautua erityisen kepeästi uuteen raskauteen tällaisen kokemuksen jälkeen. Mua ainakin pelotti ihan todella paljon. Tai oikeammin, olin 95% varma, että kyseessä on taas tuulimuna. Mua jotenkin harmitti tosi paljon se, että en osannut olla positiivisesta raskaustestistä ollenkaan niin iloinen ja onnellinen kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin hypin kattoon riemusta.

Tällä kertaa kävi jopa mielessä, että positiivinen tulos on huono juttu, koska mun sisällä voi taas olla tuulimuna. Vaikea selittää, niin ristiriitaisia olivat tunteet. Varhaisultran jälkeen olen nyt vasta pari päivää ajatellut olevani oikeasti raskaana, ja vähitellen uskallan iloita. Tietenkin edessä vielä epävarmoja viikkoja monta, mutta raskaus on kuitenkin todellinen.
=)

Kun hoitajat työntelivät mun sänkyä pois leikkaussalista, jossa kaavinta oli tehty, niin toinen hoitaja sanoi mulle, että älä pelkää, ei niitä keskenmenoja usein satu enempää kuin yksi per nainen. Toinen hoitaja sanoi siihen, että niin, paitsi mun tapauksessa. Hän kertoi kokeneensa seuraavaa: keskenmeno, lapsi, keskenmeno, lapsi, keskenmeno, lapsi. Sitten hymyili ja sanoi, että ajattelee kuitenkin tällä hetkellä vain kolmea ihanaa lastaan, jotka olleet kaiken tuskan arvoisia.

Mua jotenkin rohkaisi se. Ei tietenkään kenenkään soisi sellaista tuskaa joutuvan käymään läpi, ja toiset saavat ne kolme ihanaa lasta ilman mitään keskenmenojakin, mutta sen naisen olemus oli jotenkin tosi rauhallinen ja empaattinen, sellainen, että siinä sängyllä sairaalavaatteissa ja lääketokkurassa maatessani mullekin tuli jotenkin toiveikas olo.

Toinen tapaus, jonka haluan jakaa kanssanne, Jana ja Meritähti, on yhden ystäväni kertoma. Hän tuli raskaaksi ensimmäisestä yrityskierrosta, seurusteltuaan pari kuukautta nykyisen miehensä kanssa. Snnytyssairaalassa viereisessä pedissä oli ollut reippaasti ystävääni vanhempi nainen, jonka miehen kanssa ystäväni oli alkanut juttelemaan. Mies oli kysynyt, kauanko he olivat yrittäneet lasta, johon ystäväni kertoi, että heti tärppäsi, ja puheeksi oli tullut myös seurustelun kesto. Mies oli kertonut heidän olleen yhdessä 15 vuotta, ja yrittäneen lasta 12 vuotta, mutta että aika tuntuu kadonneen jonnekin nyt, kun sylissä on oma pieni vauva. Oli siis ihan vilpittömän onnellinen.

Se, mitä tällä yritän kaiketi sanoa, on, että on ihan luonnollista ja normaalia pelätä ja jännittää, mutta toivoa ei saa heittää. Toiset meistä joudumme kärsimään, ikävä kyllä, sitä en kenellekään soisi. Mutta toiset meistä näiden kokemuksien myötä myös oppivat arvostamaan asioita, joita kaikki eivät välttämättä edes näe ympärillään. :hug:
 
Ja vielä (aina unohtuu jotain)...

Jana: me mietittiin ihan samaa, että vaikka oltais odotettu puoli vuotta tai vuosi, olis tilanne ollut ihan sama. Ihan yhtä paljon oltais jännitetty. Kun edellistä vielä yritettiin vuosi, niin ajatus että seuraavaakin yritetään vuosi, teki itsestäänselväksi sen, että saman tien yritetään. Ja kun kuitenkin halutaan se vauva, miksi sitä pitkittää? Niin kauan keskenmeno kummittelee, kunnes onnistumme. Ei siis tietenkään "korvaa" menetystä, mutta ymmärrät varmaan.

Meritähti: ihanaa että jälkitarkastus jo takana. Nyt vaan positiivisella mielellä uutta yrittämään. Niinhän sitä sanotaan, että kohtu on usein keskenmenon jälkeen normaalia vastaanottavaisempi uuden raskauden alkamiselle, eli siitä kaikki irti! Ja onneksi se vauvan tekeminen ei mitenkään kauhean vastenmielistä puuhaa ole ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jana85:
Toi päivä kun sait positiivisen testin on sama kun mul oli ultra jossa todettiin että sikiö on kuollut.
Nyt vasta huomasin tuon. Aikamoista, edellisen raskauden hedelmöittymishetki mun miehen syntymäpäivä, vuoto alkoi mun syntymäpäivänä, ambulanssilla sairaalaan pian sen jälkeen kun mun ystävältä tuli viesti että tyttö syntyi. Uus positiivinen testi samana päivänä kun toinen ystävä ilmoitti synnyttäneensä pojan. Ja ai niin, mulla oli heinäkuussa tosi varhainen km, samaan aikaa kun tää jm. ystävä teki positiivisen testinsä. Hmm...

 

Yhteistyössä