Kaari Utrion juttu

[Miesnäkökulma]

Aamun Hesarissa oli Kaari Utrion haastattelu, jossa hän totesi nyky-Suomessa elettävän naisen historian parasta aikaa. Vähän provosoivasti sanottu, mutta monessa suhteessa varmaan totta.

Hän puuttui nyt naisena teemaan, josta joskus olen viritellyt joskus keskustelua. Nimittäin naisten synnytyskuolemiin. Kaari Utrion mukaan naisilla oli aikoinaan tapana synnytyksen alkaessa valmiiksi hyvästellä miehensä ja entiset lapsensa. edessä oli koettelemus, joka saattoi viedä hengen - ja monessa tapauksessa vei.

Nykyään voi ihailla ja kunnioittaa nasiten kärsivällisyyttä ja uhrautuvaisuutta, mutta en voi olla ihmettelemättä miesten välinpitämättömyyttä. Nekin miehet, jotka - perheessä säilyneiden päiväkirjojen mukaan - vilpittömästi rakastivat vaimojaan ja olivat peloissaan ja huolissaan vaimonsa puolesta tämän vaikean hetken lähestyessä vain tyynesti saattoivat vaimonsa raskaaksi taas seuraavana vuonna. Kunnes vaimo sitten kuoli. Jonka jälkeen aloitettiin usein leikkiminen seuraavan naisen hengellä.

Nykyään painotetaan sukupuolisuuden - johon kuulunee myös kaikkien keskinäisten masturbaatiotapojen ohella olennaisena myös se itse genitaalinen yhdyntä - merkitystä rakkauden fyysisenä osoituksena. Eikö suurempi rakkauden fyysinen osoitus noina menneinä aikoina ollut se, kun vaimon hengen ja terveyden vuoksi sukupuolielämästä luovuttiin tietyn lapsiluvun tullessa täyteen? Tämäkään ei ole tarua, vaan siitäkin on mainintoja kirjeissä ja päiväkirjoissa - niissä harvalukuisissa intiimiä elämänpiiriää kuvaavissa yksityisissä dokumenteissa, joita meillä 1800-luvulta on säilynyt.

No, nyt meillä on tehokkaat, turvalliset ja halvat ehkäisymenetelmät, jotka ovat tehneet seksistä turvallisen nautinnon ja äitiydestä naisen tietoisen valinnan. Hyvä niin, eikä noita 1800-luvun oloja kukaan kaipaa.

Mutta onko nyt sitten seksin huvi- ja nautintopuoli korotettu parisuhteen keskeisimmäksi asiaksi. Tärkeämmäksi kuin toisesta välittäminen ja yhteinen huolenpito. Tuntuu omituiselta ja käsittämättömältä, että tyytymätömyys seksin laatuun ja määrään voi olla peruste pettämiselle tai erolle.

Luonto on liittänyt seksin ja lisääntymisen kinteästi toisiinsa. Mitään huviseksiä ei eläinmaailmassa tunneta, vaan sukupuolinen aktiivisuus liittyy lajin lisääntymisrytmiin. Näin luonnontilaisella ihmiselläkin, paitsi että meillä on kiusanamme tuo ainainen kiima, jonka seurauksena raskaus oli hedelmällisen naisen normaalitila.

Vanhat kirkkoisät, jotka korostivat sitä, että ihminen on luotu myös järjelliseksi olennoksi ja hänen tulisi kaikkia toimiaan, myös nautintojaan, arvostella järjen ja moraalin pohjalta pitivät ihanteena seksin tietoista rajoittamista lisääntymistarkoitukseen ja sen lopettamista, kun perheen lapsiluku on saatu täyteen. He tosin myönsivät, että ihmisen heikkouden tähden avioseksi pelkän nautinnon vuoksi on vain anteeksiannettava heikkouden synti eikä kuolemansynti.

Useimpien nykyihmisten mielestä moinen mielipide on jotakin kammottavan ahdasta, julmaa ja jyrkkää. Jos kuitenkin muistamme nuo biologiset tosiasiat, nautintoseksin pohjimmaisen luonnottomuuden (sehän perustuu hormonaaliseen interventioon, terveille ihmisille tehtyihin kirurgisiin toimenpiteisiin, vieraiden esineiden sijoittamiseen naisen kehoon, vulkanisoidun kumin käyttömähdollisuuksiin ym. keinotekoiseen), niin eikö se ole ainakin johdonmukainen lähestymistapa. Ainakin johdonmukaisempaa kuin seksuaalisen nautinnon pitäminen jonakin perusoikeutena, jonka puute liitossa oikeuttaa eroamisen tai sen hakemisen muualta.

Toivoisin nyt keskustelua, jossa todella pohdittaisiin asioita periaatetasolla eikä mentäisi henkilökohtaisuuksiin.

 

[Mustikka]

"Nykyään voi ihailla ja kunnioittaa nasiten kärsivällisyyttä ja uhrautuvaisuutta, mutta en voi olla ihmettelemättä miesten välinpitämättömyyttä. Nekin miehet, jotka - perheessä säilyneiden päiväkirjojen mukaan - vilpittömästi rakastivat vaimojaan ja olivat peloissaan ja huolissaan vaimonsa puolesta tämän vaikean hetken lähestyessä vain tyynesti saattoivat vaimonsa raskaaksi taas seuraavana vuonna. Kunnes vaimo sitten kuoli. Jonka jälkeen aloitettiin usein leikkiminen seuraavan naisen hengellä."

Mahtoikohan noin tapahtua ihan siitä syystä, heidän mielestään aviosuhteeseen ilman muuta kuului seksielämä ja lasten tulo. Se oli vähän niinkuin "lain sanelema juttu". Avioliitto ilman säännöllistä yhtymistä ei ollut avioliitto, naisten mahdollinen kärsimys kuului asiaan, Luoja oli sen näin säätänyt. Mahdollisesti he vain ajattelivat, että näin sen kuuluu olla, ei voi muutakaan tehdä. Sanotaanhan jo Raamatussa jotenkin näin, että tulkaa yhdeksi lihaksi, lisääntykää ja täyttäkää maa ja että kivulla tulee sinun lapsesi synnyttämän tai jotenkin sinne päin. Sen verran mitä itse olen tuon ajan teksteihin tutustunut (ikävä kyllä aika vähän), niin jotkut avioparit kyllä miettivät selibaattia, mutta päätyivät siihen tulokseen, että se oli "avioliitolakien" vastaista ja näin ollen hyväksymätön teko.


"Toivoisin nyt keskustelua, jossa todella pohdittaisiin asioita periaatetasolla eikä mentäisi henkilökohtaisuuksiin."

Sanon nyt ihan suoraan, että tuskin tulet toivomaasi keskustelua täältä löytämään. Ihmisten on todella vaikea ajatella objektiivisesti, menemättä henkilökohtaisuuksiin, asioista, joissa he itse ikäänkuin ovat sisällä, joita he itse harrastavat säännöllisesti. Seksi on hyvin henkilökohtainen asia, jokaisella varmasti on siitä myös hyvin henkilökohtainen mielipide. Sinulle seksin ajatteleminen ulkopuolelta, objektiivisesti, todennäköisesti on helpompaa, koska et itse enää aikoihin ole seksiä harrastanut. Et joudu enää kokemaan asiaa niin voimakkaasti yksilötasolla. Muistatko vielä, ajattelitko tällaisia asioita silloin kun sinulla vielä oli seksielämää? Voi myös tietysti olla, että koulutuksen puolesta olet oppinut tarkastelemaan asioita mahdollisimman objektiivisesti.

Oletko yrittänyt tehdä keskustelunaloituksia muille keskustelupalstoille? En nyt tarkoita tällä sitä, että toivoisin sinut täältä "huitsin nevadaan", kirjoittele ihan vapaasti vaan, mutta mikäli todella toivot keskustelua asiasta, kannattaa yrittää useammalla palstalla. Täällä varmaan lähes kaikki lukijat tunnistavat nimimerkkisi ja ovat jo valmiiksi "karvat pystyssä" sinun aloituksiasi kohtaan, joten vastaukset voivat olla sen mukaisia.

Muihin kysymyksiin kirjoituksessasi en ota enää kantaa, olen muistaakseni joskus kirjoittanut niistä jo johonkin toiseen aloittamaasi ketjuun, joten nyt jätän välistä tämän keskustelun.

 

[höpö]

Miesnäkökulma,
kaipaat kovasti tukea omalle näkemyksellesi ja elämäntapavalinnallesi.
Olet rohkeasti uskaltanut tehdä oman päätöksesi ja pitää siitä kiinni monista vastalauseista huolimatta. Sinulla on vahva moraali, joka nykyään on harvinaista.

Vaikka joudutkin vetoamaan kirkkoisiin, joita ei nykypäivän yhteiskunnassa jurikaan ole tai eivät ole yleisen arvostuksen kohteena, niin historian saatossa kaikella tuolla, mitä tuot julki on ollut todella suuri merkitys ihmisille elämästä selviytymiselle. Edelleenkin maailmassa on paikkoja, joissa eletään lunnonmukaisesti ilman keinotekoisia interventioita ihmisen seksuaalisessa kanssakäymisessä. Mieheksi sinulla on yllättävän feministinen näkemys, joskaan se ei tue nykynaisten näkemystä seksuaalisesta vapautumisesta.

 

[höpö]

PS. En ole lukenut Hesaria, mutta Kaari Utriolla on kyllä hyvin kattavat näkemykset naisen elämään ja seksuaalisuuteen kautta tunnetun historia. Historian aukot hän on osannut paikata kirjailijan mielikuvituksella.

 

[Karkki]

Luonto on liittänyt seksin ja lisääntymisen kinteästi toisiinsa. Mitään huviseksiä ei eläinmaailmassa tunneta, vaan sukupuolinen aktiivisuus liittyy lajin lisääntymisrytmiin. Näin luonnontilaisella ihmiselläkin, paitsi että meillä on kiusanamme tuo ainainen kiima, jonka seurauksena raskaus oli hedelmällisen naisen normaalitila.

Miksi toistuvasti näissä kirjoituksissasi vertaat ihmisen seksuaalisuutta muihin eläimiin? Sehän on aivan kestämätön vertaus. Eläimillä ei sanan varsinaisessa merkityksessä edes ole seksuaalisuutta, pelkästään kiima, vain ihmisillä on seksuaalisuus. Suurin ero ihmisen ja eläimen välillä on se, että eläimet eivät saa seksin harrastamisesta mielihyvää, ne eivät koe minkäänlaista orgasmia tms. yhdistymisen tunnetta, joten miksi ihmeessä eläimet harrastaisivatkaan huviseksiä. Sellaista ei eläinmaailmassa ole olemassa. Tuskin kukaan ihminenkään seksiä harrastaisi mikäli siitä ei saataisi edes jonkinlaista mielihyvää. Miksi ihmiselle olisi annettu kyky nauttia seksistä, mikäli sitä kykyä ei olisi tarkoitettu käytettäväksi? Mikäli ihminen toimisi samalla tavalla kuin eläin, omistaisi säännölliset kiima-ajat ym. ja lisääntyminen hoituisi kiiman pakottamana, niin asia olisi kokonaan toinen, mutta kun näin ei ole. Täytyyhän ihmisen jotakin hyvää seksin harrastamisesta saada, ihmissuku olisi varmaan jo kuollut sukupuuttoon, ilman seksuaalista nautintoa, koska kerran kiima ei lisääntymisen pakota.

 

[höpö]

...tässä aikani kuluksi kirjoittelen, vaikken ole asiantuntija.

Kyllä minusta tuntuu, että ihmiselläkin on kiima, pakottava tarve seksiin, varsinkin nuorena. Juttu on tehty sellaiseksi, että siitä yleensä seuraa jonninmoinen mielihyvä, joten yleensä tarvii saada uusiksi. Pahin kiima naiselta yleensä häviää, kun on hedelmöittynyt. Nuorta miestä ei naisen hedelmöittyminen tosin mitenkään pidättele. Nykyäänhän seksi raskauden aikanakin on sallittua. Raskaana oleva nainen ei ole enää suojeltu Pyhä Madonna.

Vaikken ole eläintieteilijä, olen seurannut luoto-ohjelmia ja joskus luonnossakin nähnyt parittelevia eläimiä. Kyllä eläinnaaraan silmät ovat paritellessa sellaiset, että voisi kuvitella sen olevan taivaallisessa hurmiossa ja osoitus mielihyvästä. Vai liekö naaraan poissaoleva, tuojottava katse sittenkin pelkoa? Eläinten esileikit vaikuttavat myös aika mukavilta ja mielihyväsävyisiltä, joten voisin kuvitella niiden nauttivan kiimastaan ja yhtymisestä. No, ainakin siinä on kyse eläimen lähestymiskäyttäytymisestä, ei mistään uhasta.

 

[Miesnäkökulma]

Kiitos vaihteeksi todella asiallisista vastauksista. Mustikka on oikeassa, että menneinä aikoina paljon hyväksyttiin elämään kuuluvana väistämättömänä kärsimyksenä. Kuitenkin tiedetään, että naisen terveyden ja hyvinvoinnin tultua vakavasti uhatuksi pariskunnat ryhtyivät ainoan tunnettuun ehkäisykeinoon eli selibaattiin ("erillinen vuode" eli " lit separé" taisi tuolloin käytetty seivistelevä ilmaus). Riippui sitten miehen moraalista liittyikö tähän miehen sivusuhde tai vaikkapa prostituoitujen käyttö.

Tuohon kysymykseen, ajattelinko näitä asioista silloin, kun minulla vielä oli sukupuolielämää, vastaan myöntävästi. Kun minulle murrosiässä valkeni historiaan tutustuttuani (ja saatuani saatumalta kuulla omassa perheessä tapahtuneista läheltä piti-tilanteista) synnytyksen riskit ja naisten suuri kuolleisuus joko synnytykseen tai sen jälkiseurauksiin, ajattelin näitä asioita melkein pääni puhki. Ahdisti, kun huomasin, miten hirveän vaikeaa miehen on toteuttaessaan omaa seksuaalisuuttaan toimia eettisesti oikein. Tahtomattaakin hän saattaa seksissä rakastamansa naisen alttiiksi riskeille, joita ei itse jaa.

Kun sitten oma parisuhde tuli ajankohtaiseksi, niin eivät nämä kysymykset antaneet rauhaa, varsinkin, kun vaimon synnytyksistä kaksi oli vaikeita ja vaarallisia. Nautinnollisimpaankin rakasteluun liittyi minun puoleltani tunne, että olen nyt jotenkin langennut, antanut periksi jollekin yllykkeelle, joka minun olisi pitänyt kyetä hillitemään.

Ehkäisy ei mielestäni muuttanut tätä perusastelman kieroutta. Mies ei jaa seksin riskejä vaimonsa kanssa.

Höpö (ja Karkki)

En kysele täällä ymmärtämystä omille ratkaisuilleni muuta kuin siinä mielessä, että koetan saada ihmiset ajattelemaan jotenkin loogisesti. Seuraaman rohkeasti ja säikkymättä päättelyä, mihin se sitten johtaakin, eikä perääntymään johonkin puhtaaseen mielihyväperiaatteeseen vedoten. Minua on ärsyttänyt, että täällä siirretään keskustelu ydinasioista sen todisteluun, että kyllä seksi nautinnollista on. Siis, jos aloittaisin keskustelun siitä, onko omenavarkaus oikein tai väärin, niin täällä pohditaankin maistuvatko omenat hyviltä vai ei.

En myöskään ole tietoisesti omaksunut mitään feminististä näkemystä, vaikkei minulla mitään feministejä vastaan olekaan. Perusteluni mielipiteilleni ovat nuo jo ylhäällä mainitsemani. Minusta ihan yleisen opikeustajun mukaan riskien ja nautinnon pitäisi olla tasan jaetut, jotta seksiä voitaisiin pitää jonakin oikeutena. Koska näin ei ole, niin olisi mielstäni vain oikeus ja kohtuus että nainen, joka kantaa koko riskin, määrää myös pariskunnan seksin säännöt. Jos siihen vaikka sitten kuuluu selibaatti, niin kuulukoon.

Eläinten orgasmeista on jotakin kokeellista tutkimusta. Uroseläinten siemensyöksykokemus ainakin fysiologisin mittarein vastaa hyvin miehen orgasmikokemusta. Mitään naisen orgasmireaktioihin vastaavaa ei eläimillä ole havaittu (vaikka kyllä sitä edellyttävää kiihottumisvaihe). naisen orgasmi on siis ilmeisesti eläintieteellinen poikkeus, jonka evolutiivista alkuperää on pohdittu paljon. Joka tapauksessa ihmisenkin seksi on kiinteästi liittynyt lisääntymiseen. Terveiden miehen ja naisen välinen sukupuolielämä on väistämättä johtanut raskauksiin (n. kerran vuodessa, kuten vanhoista tilastoista näemme). Eli vaikka harrastamme seksiä nautinnon vuoksi, niin luonnontilassa seurauksena on raskaus. Harvoinhan (paha kyllä) syömme ajatellen ravitsemusta, vaan keskittyen ruokahalun tyydyttämiseen. Luonto ei kuitenkaan ole tarkoittanut syömistöä nautinnon lähteeksi, vaan syöminen on nautinnollista, koska siten turvaamme ravitsemuksemme (nyky-Suomessa usein yliravitsemus).

 

[höpö]

Miesnäkökulma,
mitä mieltä olet vaihdevuosikäisten ja sitä vanhempien seksielämästä? Silloinhan harvemmin on riski hedelmöitykseen ja naisen henkeä uhkaavaan raskauteen. Vai onko koko puuha silloin jo tarkoituksetonta? (Lissäntymismielessä kyllä, mutta entä muutoin?)

 

[Toisinajattelija]

Oletko pistänyt merkille, että jostain nautinnosta tai paheesta luopuneet mielellään levittävät ajatuksiaan? Viimeisenä lääkärikirjailija Juhani Seppänen. Kun hän lopetti juomisen, pitäsi kaikkien muidenkin lopettaa. Aivan kuin hän ei olisi lääkärinä tiennyt alkoholin vaaroista ennestään.

Samoin tekevät uskoon tulleet. Usein alkaa kovaääniset vaateet, että muutkin eläisivät käännynnäisen hyväksi kokemalla tavalla. Puhumattakaan entisestä tupakoitsijasta. Savu harvoin käy kenenkään nenään yhtä pahasti.

Sinäkin käännyit selibaatin nettisaarnaajaksi vasta jouduttuasi siihen itse vaimosi pakottamana. Et siis edes omasta tahdostasi. Se vie uskottavuuden muutoin hyvistä kirjoituksistasi.

 

[??]

Useimpien nykyihmisten mielestä moinen mielipide on jotakin kammottavan ahdasta, julmaa ja jyrkkää. Jos kuitenkin muistamme nuo biologiset tosiasiat, nautintoseksin pohjimmaisen luonnottomuuden (sehän perustuu hormonaaliseen interventioon, terveille ihmisille tehtyihin kirurgisiin toimenpiteisiin, vieraiden esineiden sijoittamiseen naisen kehoon, vulkanisoidun kumin käyttömähdollisuuksiin ym. keinotekoiseen), niin eikö se ole ainakin johdonmukainen lähestymistapa. Ainakin johdonmukaisempaa kuin seksuaalisen nautinnon pitäminen jonakin perusoikeutena, jonka puute liitossa oikeuttaa eroamisen tai sen hakemisen muualta.

Tuota, miksi tuo luonnonmukaisuus näissä seksiasioissa on sinulle niin tärkeää? Vai onko se tärkeää kaikissa muissakin asioissa? Ajattelin vaan, kun ei tämä ihmisen elo niin kovin luonnonmukaista ja luonnonlakeja kunnioittavaa enää oikein ole missään suhteessa. Niin, että miksi näissä seksiasioissa sitten pitäisikin lakata nauttimasta kehityksen suomista eduista, kun ei siitä nyt esim. luonnolle vahinkoa koidu, toisin kuin monesta muusta asiasta? Seksuaalinen nautinto on kuitenkin aika harmiton juttu kaiken muun rinnalla.

 

[nettifilosofi]

"Sinäkin käännyit selibaatin nettisaarnaajaksi vasta jouduttuasi siihen itse vaimosi pakottamana. Et siis edes omasta tahdostasi. Se vie uskottavuuden muutoin hyvistä kirjoituksistasi."

Miesnäkökulman ajatukset kiertävät kuin kissa kuumaa puuroa saman aiheen ympärillä.

Päätäni jomottaa. Taitaa olla flunssa tulossa. Selailin äsken uusinta Viva-numeroa. Keski-ikäisten naisten lehti. Siellä on tarina seniori-ikäisestä pariskunnasta, jotka tapasivat luokkakokouksessa 50 vuoden jälkeen ja rakastuivat toisiinsa.

Mies on pappi ja sai ensimmäisen avioeron takia papilta kirjeen, jossa hänet saateltiin helvetin tuleen. Kirjeen kirjoittaja kuitenkin pyysi anteeksi kuolinvuoteellaan.

Mitä olen ap:n juttuja lukenut, niin hän on melko ahtaan körttikasvatuksen uhri kuten allekirjoittanutkin.

Kävin eilen Taize-illassa Agricolan kirkossa. Sitten juttelin aiheesta lapseni kanssa. Jutun lomassa selvisi, että eräs tuttu ei kuulu kirkkoon.

Tykkäsin tuosta illasta. Oli ihana kävellä ex-kotikulmilla. Tilaisuus raukaisi töiden jälkeen mukavasti ja olin nukahtaa kirkon penkkiin.
Olen satavarma, että mikään terapia, puhe, esitys, hoito tai joku muu asia ei tee ihanampaa vaikutusta. Tuntui kuin olisin kotona.
Lauleskelin mukana helppoja säkeitä. Jos uskoisin jälleensyntymiseen, niin väittäisin eläneeni joskus kauan aikaa sitten jossakin luostarissa.

Tässä iässä luopuu monesta asiasta eikä siitä edes tunne haikeutta.
Selibaatissa eläminen ei ole uhraus, menetys vaan ihana elämäntapa.

Lähden nyt käppäilemään kotiinpäin. Raitis ilma tekee hyvää.
Vaikka eläisin ihanassa parisuhteessa, niin ei minusta olisi miehelle mitään iloa. Käyn suihkussa ja romahdan vuoteen pohjalle ja alan vetää hirsiä. Herätyskelloni reistailee, joten pitänee virittää kännykkä päälle.

Jatkakaa te rakkaat Ellit pohtimista ikuisuusaiheen äärellä. Ihan hyvin tämä tälle palstalle sopii.

50+ Elleissä ei enää siedetä seksijuttuja. Siellä pohditaan 50+ discon rantautumista Helsinkiin.

Sen verran kuitenkin tuosta keskustelusta lämpenin, että soitin aamulla Seinäruusut levyltä Kultaiset korvarenkaat. Loikkasin radion ääreen ja kompastuin neidin käsipunnuksiin. Hän jumppasi telkkarin tahdissa.
Vasemman jalan varpaita vieläkin särkee. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Tanssijalka on nyt kipeä, mutta kyllä sillä kävelee.

Tämä nettifilosofina oleminen on turhauttavaa touhua. Elämää voi katsoa monelta kantilta. Parasta viisautta ei ole olemassakaan.

Kaari Utriota olen katsonut telkkarista ja kuunnellut radiosta.
Fiksu ja viisas nainen. Allekirjoitan Kaarin jutut. Edesmennyt äitini synnytti 9 elävää lasta ja miten monta keskenmenoa lieneekään kärsinyt.
Minua ennen niitä oli useampia. En ollut toivottu lapsi enkä tunne itseäni toivotuksi edes Ellien sivuilla.

Siitä huolimatta tunnen olevani toivottu ainakin kirkon penkissä.
Vapaus, ilo, rauha, hyvyys. Niitä eilen toisteltiin Taize-lauluissa.
Syli ja käsivarret, joiden varassa on hyvä levätä ja elää.

Joku saa kickejä seksistä. Aikansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin. Nauttikaa siitä kohtuuden rajoissa. Miten kävi poispotkitulle kokoomuksen puoluesihteerille hurjastelun takia.
En välitä katsoa tänä iltana Arto Nybergiä. Vieraat eivät jaksa nyt kiinnostaa. Hoh hoijaa huokailee moni Elli. Eikö tuo räpätäti saa elämäänsä sisältöä. Menisi sinne kirkkoonsa nukkumaan penkkiin ja jättäisi meidät rauhaan. Miksi riehua parisuhdepalstalla kun ei elä parisuhteessa. Sitä minäkin ihmettelen.

 

[Miesnäkökulma]

Tuo vaihdevuodet ohittaneiden seksi on siinä mielssä anomaalinen juttu, että aikoinaan varsin harvat vaihdevuosiin tai niiden yli elivät. Normaalitilanne kuitenkin lienee, että limaklvojen kuivuminen naisilla (ilman keinotekoista hormonihoitoa) ja kykyjen lopahtaminen miehiltä (ilman Viagraa) on lopettanut sen luonnostaan. Yksilöllisiä eroja tietysti on ollut ja on paljon niin miehissä kuin naisissakin.

Tuota omaa suhtautumistani seksiin ennen ja jälkeen selibaatin olen selvittänyt vastauksessani Mustikalle. Sitä paitsi, toivoin aloituksessani, että jätetään nyt henkilökohtaisuudet pois ja keskustellaan kerrankin periaatteista.

Tuon luonnonmukaisuusargumentin olen tuonut sen vuoksi, että sitä on säännöllisesti käytetty vastauksena omiin näkemyksiini. Siis vedottu seksin ja siihen liittyvän nautinnon luonnollisuuteen ja selibaatin luonnottomuuteen.

Ja vielä. Toisin kuin väitetään, en minä ole täällä saarnaamassa selibaattia yleiseksi malliksi. Olen esittänyt sen yhtenä vaihtoehtona niille pareille, joille seksuaalisten halujen epäsuhta aiheuttaa ongelmia. Täällä annetaan runsaasti neuvoja ja velvoitteita haluttomammalle osapuolelle, jotta hän muuttuisi. Olen muistuttanut, että toinenkin vaihtoehto on olemassa. Täytyy sanoa, että yllätyin, miten suorastaan uhkaavaksi tämmöinen mielipide on koettu ja kuinka voimakasta torjuntaa se herättää. Se, että haluaisin puhua laajemmin yleensä seksuaalisuuteen liittyvistä eettisistä kysymyksistä, kuten tässä keskustelussa, on mielestäni ihan eri aihepiiriä. Mitä nyt halusin nostaa pohdittavaksi oli, onko seksuaalisuus liian vakava asia otettavaksi huvina ja leikkinä.

 

[ei helvetti]

Ahdisti, kun huomasin, miten hirveän vaikeaa miehen on toteuttaessaan omaa seksuaalisuuttaan toimia eettisesti oikein. Tahtomattaakin hän saattaa seksissä rakastamansa naisen alttiiksi riskeille, joita ei itse jaa.

Jos et ole huomannut, niin nainen ei ole nykypäivänä enää holhottava idiootti, kuten ennen pyrittiin uskottelemaan. Nainen on täysivaltainen ihminen päättämään itse, mitä riskejä haluaa ottaa. Toisin sanoen, jos nainen on omaehtoisesti ja aidosti halukas seksiin, miehen ei tarvitse mahdollisilla seuraamuksilla päätänsä vaivata.

Jos mieheni ilmoittaisi, että epäröi harrastaa kanssani seksiä, koska saattaisin tulla raskaaksi (sterilisaatiosta ja kumista huolimatta) ja hän pelkäisi että kuolen synnytykseen (ilmeisesti jollain kommervenkilla en huomaisi olevani raskaana, ennen kuin olisi liian myöhäistä aborttiin), niin arvelisin hänen joko vitsailevan rankasti tai olevan päästään vialla.

 

[Nainen myös]

Anteeksi tyhmyyteni Miesnäkökulma, mutta en nyt oikein ymmärrä mitä ajat takaa. Puhut vähän siitä ja vähän tästä ja vielä lisää jostakin muusta, mutta mitä oikein haluat, että muut kirjoitukseesi vastaisivat? Kun ei niihin oikein voi vastata mitään. Viestisi tuntuvat sisältävän mieleisesi vastauksen jo itsessään. Joku toinen tuolla jo sanoikin, että kaipailet hyväksyntää elämäntavallesi ja minusta alkaa vaikuttaa ihan samalta. Toivotko että varsinkin naiset olisivat kanssasi samaa mieltä ja ilmoittaisivat, että miesten seksin tarve on jotenkin pahasta, naiset eivät todellisuudessa seksiä voi haluta muutakuin pakotettuina ja he ryhtyisivät joukoin selibaattiin jos vain uskaltaisivat. Et kovin korkealle omaa sukupuoltasi arvosta. Anteeksi nyt edelleen, mutta kun en vaan ymmärrä, miksi tästä samasta asiasta pitää jauhaa kerta toisensa jälkeen, kun joka ketjussa tunnut saavan samat vastaukset.

 

[Sivustaseuraaja]

Minusta "Miesnäkökulma" sivuttaa oleellisen kritiikin ja jättää vastaamatta moniin kysymyksiin, joihin vastaaminen olisikin mahdotonta yhden totuuden ajatusmaailmasta.

Kysenalaistaminen on hyvä keskustelun lähtökohta. Yksi totuus taas tappaa sen.

 

[~@]

Miesnäkökulman tavoin ajattelevia ja toimivia miehiä on luultavasti kuitenkin niin vähän, että naiset, jotka hänen vaimonsa tavoin lopettaisivat miehensä kanssa seksin vuosikymmeniksi, joutusivat ikävä kyllä eroamaan tai sietämään toisia naisia, miehen rakastajattaria tai maksullisia naisia.

Yleisesti ottaen on luonnollisempaa, että molemmat parisuhteessa ovat kiinnostuneet seksistä ja saavat vastavuoroisesti mielihyvää. Koska hyvin, hyvin harvoin molemmat ovat täysin seksihaluttomia, voisi ajatella, että parempi (normaalimpi) neuvo kuin lopettaa seksi kokonaan, olisi saada se toimimaan molempia tyydyttävästi.

 

[Sensori]

Ai ai, pitää vaan kompata kaveria.

 

[kyllästynyt]

Minusta "Miesnäkökulma" sivuttaa oleellisen kritiikin ja jättää vastaamatta moniin kysymyksiin, joihin vastaaminen olisikin mahdotonta yhden totuuden ajatusmaailmasta.

Kysenalaistaminen on hyvä keskustelun lähtökohta. Yksi totuus taas tappaa sen.

Niinpä, ja tuo jatkuva vetoaminen joihinkin historiallisiin seikkoihin on vähintääkin ärsyttävää. Mitä ihmeen tekemistä sillä on nykypäivän kanssa, jos naiset joskus vuonna 1 ja 2 ovat pelänneet kuolevansa synnytykseen. Tuskin kukaan normaalijärkinen nainen semmoista enää nykyään tosissaan pelkää. Sen verran olen itsekin aikoinaan historiaa lukenut, että tiedän kyllä historian hämäristä löytyvän perustelut ihan mille asialle tahansa, jos vaan haluaa perustelut löytää ja jos historiallisia dokumentteja oman totuutensa näkökulmasta tulkitsee. Sillä tulkintaahan historian tutkimus pääasiassa on.

 

[Miesnäkökulma]

Tuo 1800-luvun tilanne on edelleen täyttä totta miljoonille naisille eri puolilla maailmaa, joskaan ei tietenkään onneksi täällä Suomessa.

Ehkäisy ei poista koko perusasetelman epätasapainoa. Seksissä riskit ovat yksinomaan naisella. Jos hän, niistä tietoisena ja ne hyväksyen suostuu sukupuoliseen kanssakäymiseen tai jopa sitä haluaa, niin silloin asia on OK. Mutta miehellä ei tästä lähtökohdasta ajatellen ole mitään perusoikeutta seksiin, parisuhteessakaan.

Onko miesten "seksintarve" jotenkin pahasta? Miesten (tai naisten) mikä tahansa "tarve" on pahasta, jos siitä tulee elämää liikasi hallitseva. Jos esimerkiksi niinkin normaali tarve kuin ruokahalu johtaa elintasosairauksiin, niin se on pahasta. Jos miehen (tai naisen) seksuaalinen halu on niin suuri, että se "oikeuttaa" esimerkiksi sivusuhteen, jos seksiä ei ns. saa tarpeeksi, niin se on pahasta ja jotenkin sairaalloista.

Yleensä kaikessa toiminnassa, jonka motiivina on ensisijaisesti nautinto, on addition siemen ja se pitäisi pitää tiukasti itsekontrollissa.

 

[oli luennolla]

Kouvolassa. Kertoi siitä, että intohimo on nykyään vallalla. Jätetään kaikki entinen taakse kun vastaan kävelee intohimon kohde. Lapset ja puoliso jätetään kuin nalli kalliolle. Koko entinen elämä. Ihmiset etsivät nykyään koko ajan intohimoa, rakastumista. Kun yks loppuu, alkaa toinen. Siksi nämä nykyliitot ei kestä. Kiintymystä puolisoa kohtaan ei synny.

 

[Nainen myös]

Anteeksi nyt taas, että vaivaan, mutta kun et vastannut siihen varsinaiseen kysymykseeni, mikä oli, että mitä toivoisit kirjoituksiisi vastattavan? Haluaisitko, että sinulle väitettäisiin vastaan vai että todettaisiin, että okei, oikeassa olet, miehellä ei ole mitään oikeutta parisuhdeseksiin, seksin määrästä päättäminen kuuluu naiselle? Vai haluatko vain tuoda mielipiteesi esiin? Niin, että mitä oikein haluaisit, kun se ei oikein käy selväksi?

Olet hyvin perustellut kantasi siihen, miksi miehellä ei ole oikeutta vaatia edes parisuhdeseksiä naiseltaan ja tuosta riskinäkökulmasta ajatellen asia varmasti on niin, myönnän sen. Koska kaikille on mielipiteesi tästä asiasta todennäköisesti tässä viime aikoina tullut selväksi ja tieto seksin pelkästään naiselle jakautuneista riskeistä on selvästi fakta, niin voimme varmasti lopettaa asiasta jauhamisen tähän, emmekö voikin? Faktatietohan ei siitä muuksi muutu, vaikka siitä kirjoittaisi kuinka monta pastametriä tahansa, eihän?

Mitäpä jos vaihteeksi tekisit keskustelunaloituksen vaikka siitä minkälaisia ominaisuuksia omassa sukupuolessasi arvostat. Ainakin minusta olisi ihan mielenkiintoista kuulla mitä mieltä noin yleensä olet miehisestä sukupuolesta, aikaisemmat viestisi kun ovat olleet hieman miestä väheksyviä. Olisi myös kiinnostavaa tietää mitkä ovat mielestäsi miesten oikeudet parisuhteessa, ihan yleisellä tasolla, aikaisemmin kun on puhuttu vain niistä naisten oikeuksista ja lähinnä vain seksistä. Seksi kun ei kuitenkaan ole se ainut asia elämässä, eivätkä ihmiset yleensä koko aikaansa niiden seksiasioiden miettimiseen käytä, tuskin niin teet sinäkään. Niin, että mitä jos tehtäisiin näin?

 

[Jaakko]

Anteeksi nyt taas, että vaivaan, mutta kun et vastannut siihen varsinaiseen kysymykseeni, mikä oli, että mitä toivoisit kirjoituksiisi vastattavan? Haluaisitko, että sinulle väitettäisiin vastaan vai että todettaisiin, että okei, oikeassa olet, miehellä ei ole mitään oikeutta parisuhdeseksiin, seksin määrästä päättäminen kuuluu naiselle? Vai haluatko vain tuoda mielipiteesi esiin? Niin, että mitä oikein haluaisit, kun se ei oikein käy selväksi?

Olet hyvin perustellut kantasi siihen, miksi miehellä ei ole oikeutta vaatia edes parisuhdeseksiä naiseltaan ja tuosta riskinäkökulmasta ajatellen asia varmasti on niin, myönnän sen. Koska kaikille on mielipiteesi tästä asiasta todennäköisesti tässä viime aikoina tullut selväksi ja tieto seksin pelkästään naiselle jakautuneista riskeistä on selvästi fakta, niin voimme varmasti lopettaa asiasta jauhamisen tähän, emmekö voikin? Faktatietohan ei siitä muuksi muutu, vaikka siitä kirjoittaisi kuinka monta pastametriä tahansa, eihän?

Mikäpä siinä, lyhyesti minä määrään munastani, ja sitä saa vaan harvat ja valitut....

Mitäpä jos vaihteeksi tekisit keskustelunaloituksen vaikka siitä minkälaisia ominaisuuksia omassa sukupuolessasi arvostat. Ainakin minusta olisi ihan mielenkiintoista kuulla mitä mieltä noin yleensä olet miehisestä sukupuolesta, aikaisemmat viestisi kun ovat olleet hieman miestä väheksyviä. Olisi myös kiinnostavaa tietää mitkä ovat mielestäsi miesten oikeudet parisuhteessa, ihan yleisellä tasolla, aikaisemmin kun on puhuttu vain niistä naisten oikeuksista ja lähinnä vain seksistä. Seksi kun ei kuitenkaan ole se ainut asia elämässä, eivätkä ihmiset yleensä koko aikaansa niiden seksiasioiden miettimiseen käytä, tuskin niin teet sinäkään. Niin, että mitä jos tehtäisiin näin?

 

[Hämmästynyt]

Olen kuullut väitettävän, että seksi pyörittää maailmaa. Miesnäkökulman aloituksista päätellen sitä pyörittääkin seksittömyys. Onko se jotenkin parempi?

 

[Miesnàkòkulma]

Ensikis. Kirjoitan koneella, josta puuttuvat skandit. Siksi vàhàn erikoinen ulkoasu. Tuohon kysymykseen, mità miehessà, siis omassa sukupuolessani arvostan, niin vastaan erààssà aiemmassa ketjussa kàyttàmàllàni sitaatilla Volter Kilven kirjasta "Alastalon salissa." Pitäjän voimahahamo, Efraim Langholma ajattelee miehuudesta/miehekkyydestä näin huomattuaan seuranneensa hieman liian kauan ja tarkkaan Alastalon Siviä-tyttären viehkeyttä kahvinkaatopuuhissa:


"Missäs minä muita totisempi olen kuin siinä, että minun on rypistettävä vako syvemmäksi otsalla ja pidettävä varjo kulmilla ankarampana, koska minulla on verissä vahdittavana pahempi kimalaispesä kuin monella ja ajatuksen karja karkuhypyillä, jollei sitä pidetä kytkyimissä. Ei sen aitan ovi vahvaa lukkoa tarvitse, jonka laarit ovat tyhjinä, eikä hampun kriimun varressa tarvitse olla samanpitoista valakalla kuin orihevosella. Kahteen lajiin miehiä minä en usko enempää kuin akanoihin laarissa ja höyheniin tuulessa, niihin, joilla on niin lieto veri suonissa, ettei miehessä ole edes synnin puuskuttelevaa pideltävinä verissä, ja niihin, joilla on purjeen pullistuvaa rikissä ja löysän lentoa tällingeissä enemmän kuin painon vakavaa kölissä ja lastin kuormaa ruumassa. Minä pidän siitä teosta, jossa mies on koko väkinensä, ottaa sarvista hangottelevan ja kukistaa mullikan polvillensa, ja minä pidän siitä miehestä, joka nostaa raskaan säkin keveästi; minä pidän, että mies on miestä sen mukaan, kuinka hänellä on kyömyä niskassa ja käynnin varaa veressä, mutta kyömy kurissa ja käynnin humal astiapuissa: mies miehuutensa herra ja lekkerin tammi viinaa väkevämpi" .

Siinà on aika hyvà ohjelma ja mielestàni aika iàtòn miesihanne. Siis mies, joka ennen kaikkea tuntee itsensà ja hallitsee itsensà, vahtii itsensà. Sellaisia miehià on valitettavasti mielestàni aika vàhàn nykyààn. Tunutvat oleva aika lailla vietàvissà miehet enimmàkseen.

Miehen oikeudet parisuhteessa ovat ne itsestààn selvàt. On oikeus luotettavaan kumppaniin, joka asettaa esim. talousasioissa parisuhteen edut oman edun edelle, kumppaniin, joka arvostaa miestààn (edellyttàen tietysti, ettà tàmà on sen arvoinen), on ymmàrtàvàinen niità miehen piirteità kohtaan, jotka ovat vikoja eikà tapoja (tavat voi korjata, vikojen suhteen se on vaikeampaa). Siis ennen kaikkea, miehellà (kuten naisellakin) on oikeus puolisoon, joka tàssà elàmàn taistelussa on vankkumatta hànen puolellaan, taisteluparina, jonka kanssa jakaa niin makean kuin karvaan.

 

[Nainen myös]

Eli et siis millään suostu vastaamaan siihen varsinaiseen kysymykseen, että mitä ihmettä toivot kirjoituksiisi vastattavan? Mitä oikein ajat niillä takaa? No, kun ei niin ei sitten...