Minulle tulee haikea olo siitä, että tuntuu ettei ystävyys kestäisi. Samaistun ehkä nykyään enemmän K:hon ja hän on heidän julkisen yhteydenpidon loppumisenkin jälkeen pikkujutuilla osoittanut et B:n ystävyys on tärkeä. Esim nyt tuo fanitaideseinä, johon B otettu mukaan tai se miten PB radio piipahduksesa niin iloisesti kertoi mitä ohjelmaa on Joksuille suunnitellut. Niistä tulee hyvä fiilis. B myös puhunut kauniisti ystävyydestä haastatteluissa, mutta itse annan haastatteluja (jotka on kuitenkin työtä) enemmän painoarvoa arjen teoille. Se että tuollainenkin ystävyys hiipuisi on jotenkin masentavaa, vaikka asia ei minuun mitenkään liitykään ja varmasti molemmat pärjäävät elämässään hyvin ilmankin. Ystävyyttä seuratessa tuli fiilis et kaunita asioita tapahtuu edelleen tässä shaisse maailmassa. Olen välillä ollut palstoilta poissa, joten en edes mitään materiaalia pahemmin kaipaa. Ei hitsi, taidan projisoida tähän jotain maailman tuskaa