Suurperheitäkin on tietysti erilaisia, ap:n tutun perhettä en tunne.
Itse olen 6-lapsisesta perheestä ja viimeaikoina sattuneista syistä paljon miettinyt lapsuuttani. Meillä oli kyllä riittävästi tilaa, suurimman osan ajasta kaikilla omat huoneet (jossain vaiheessa pienemmät, alle kouluikäiset jakoivat huoneen) + ylimääräistä leikkitilaa päälle. Ruokaa oli niin että sillä voitiin ruokkia naapureidenkin lapset, samoin sukulais- ja tuttavaperheiden lapset jotka usein viettivät meillä lomia + viikonloppuja.
Vaatteet olivat siistit ja niitä oli riittävästi, merkkivaatteista nyt en tiedä mutta ei niitä 80-luvulla kai lapset niin miettineet, saatiin kyllä toivoa vaatteita ja niitä toiveita täytettiin mahdollisuuksien mukaan. Leluja löytyi runsaasti ja kaikki urheiluvälineet jne tietenkin.
Kalliilla etelänmatkoilla tms (minne olisin halunnut kun kaveritkin kerta...) ei käyty vaan ulkomaanmatkat rajoittuivat naapurimaihin. Kotimaassa käytiin kyllä joka kesä huvipuistoissa ja mm korkeasaaressa. Matkusteluja rajoittivat myös lemmikit jotka toisaalta olivat meille lapsille tärkeitä.
Kunnon syntymäpäiväjuhlat järjestettiin kaikille ja jouluna saatiin paljon lahjoja. Mitään ökykalliita harrastuksia ei ollut mutta mm kuvataidekerhoa, sähköurkujen soittoa, partioa, 4h-kerhoa, koripalloa, jumppaa, musiikkikerhoa, ratsastusta (ei niin usein kuin olisi halunnut) jne kuitenkin harrasteltiin.
Äiti oli kotona joten aikaa saatiin mielestäni ihan hyvin. En tosin silloin tajunnut että se äidin sylissä ollut vauva jotenkin häiritsi kahdenkeskeistä jutteluamme. Eikä nyt muutenkaan osattu näissä määrin vaatia että sen vanhemman antaman ajan olisi pitänyt olla jotain kahdenkeskeistä, aivan erityistä laatuaikaa. Isä oli kyllä paljon töissä mutta meistä oli aina kiva päästä kanssaan jonnekin asioille tms. Samoin oli kiva käydä isän kanssa uimassa tai hiihtämässä ja oli ihan huippua kun isä rakensi meille pihaan oman "leikkipuiston" ja talvisin komeat lumilinnat.
Mielestäni minulla oli todella hyvä ja onnellinen lapsuus.