V
N
Non compos mentis
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja villis:Ap, kokeilepa Jeesusta! Ei tartte pelätä enää
Haluan myös tuoda julki mahdollisuuden voittaa kuolemanpelko itse. Ei siihen muita tarvitse.
V
vieras
Vieras
Mua pelottaa kuolemassa se luopuminen. Se on niin lopullista.
Luopua läheisestä ihmisestä, se tuntuu tosi vaikealta.
Luopua omasta elämästä, se tuntuu käsittämättömältä.
Luopua läheisestä ihmisestä, se tuntuu tosi vaikealta.
Luopua omasta elämästä, se tuntuu käsittämättömältä.
A
ap
Vieras
En sitten halua tästä ketjusta nyt mitään tappeluketjua.
Sanon ihan suoraan, että mielelläni valitsisin sen helpon tien eli Jumalan ja Jeesuksen, mutta taivaat ja helvetit sotii mun maailmankuvaa vastaan. Mun maailmankuvaan ei myöskään kuulu 2 aurinkoa taivaalla tai kirkkaan vihreä ihonväri. En voi tehdä, ajatella tai uskoa vasten mun omia tunteita ja näkemyksiä.
Jälleensyntymäänkään uskominen ei ole mulle ihan aukoton juttu. En nimittäin haluaisi syntyä ikuisesti uudelleen. Sitä paitsi missä sielut sitten odottaisi aina seuraavaa syntymää? Jossain horroksessa vai tiedostaen ruumiittomuutensa? Vai syntyisikö sitä aina heti kuolemansa jälkeen uudelleen? Lisääntyykö sielut sitä mukaa, kun maailmaan syntyy ihan kokonaan uusia sieluja, vai onko sieluja vain tietty määrä? Äh! Nyt asia ajautui aivan väärille urille.
Sanon ihan suoraan, että mielelläni valitsisin sen helpon tien eli Jumalan ja Jeesuksen, mutta taivaat ja helvetit sotii mun maailmankuvaa vastaan. Mun maailmankuvaan ei myöskään kuulu 2 aurinkoa taivaalla tai kirkkaan vihreä ihonväri. En voi tehdä, ajatella tai uskoa vasten mun omia tunteita ja näkemyksiä.
Jälleensyntymäänkään uskominen ei ole mulle ihan aukoton juttu. En nimittäin haluaisi syntyä ikuisesti uudelleen. Sitä paitsi missä sielut sitten odottaisi aina seuraavaa syntymää? Jossain horroksessa vai tiedostaen ruumiittomuutensa? Vai syntyisikö sitä aina heti kuolemansa jälkeen uudelleen? Lisääntyykö sielut sitä mukaa, kun maailmaan syntyy ihan kokonaan uusia sieluja, vai onko sieluja vain tietty määrä? Äh! Nyt asia ajautui aivan väärille urille.
Kuolemasta keskustelu ei ole suomalaisille ongelma -aika moni kohtaaminen (suomalaisten) päätyy siihen, että keskustellaan kuolemasta-ketä sukulaisia on kuollu ja mihin ja miten ja milloin ja millaiset oli hautajaiset jne. Siis muistelkaapa vain sukulaistapaamisia tms. Muunmaalaiset ihmettelee meidän juttuja!
Kuolema on läsnä jokaisena päivänä, joka ikinen päivä muistan/tajuan oman kuolevaisuuteni, teen työtä kuoleman kanssa, oma lapseni on kuollut, sekä muita minulle tärkeitä ihmisiä. Olen suunnitellut hautajaiseni, suunnittelin lapseni hautajaiset -ja no, toteutin. Hautajaisiin liittyvä byrokratia on tuttua.
Kuolema ei pelota minua, ei edes lasten "jättäminen" -perintöriidat ovat ikäviä -mutta hei, haaskalla käy muutkin eläimet.
Kuoleman jälkeen? Kuka tietää...toivottavasti hiljaisuus jossa saan kuulla sieluni fuugan.
Kuolema on läsnä jokaisena päivänä, joka ikinen päivä muistan/tajuan oman kuolevaisuuteni, teen työtä kuoleman kanssa, oma lapseni on kuollut, sekä muita minulle tärkeitä ihmisiä. Olen suunnitellut hautajaiseni, suunnittelin lapseni hautajaiset -ja no, toteutin. Hautajaisiin liittyvä byrokratia on tuttua.
Kuolema ei pelota minua, ei edes lasten "jättäminen" -perintöriidat ovat ikäviä -mutta hei, haaskalla käy muutkin eläimet.
Kuoleman jälkeen? Kuka tietää...toivottavasti hiljaisuus jossa saan kuulla sieluni fuugan.
N
Non compos mentis
Vieras
Parhaiten kuolemista olen oppinut kuolevilta. Kun on kohdannut kuolevia, nähnyt heidät kuolleina jne., on se kadottanut mystisen luonteensa. Täällä ollaan hetki, yritetään tehdä siitä paras mahdollinen ja sitten se on ohi. On suorastaan levollista ajatella, että "ikuinen uni" odottaa maallisen vaelluksensa loppuunsaattannutta ihmistä.
En itse koe asiaa luopumisena niinkään, se on vain matkan määränpää. Joskus toki on ikävä poismenneitä rakkaita ihmisiä, en sitä kiistä lainkaan. Kuitenkin, jotain on elämässä mennyt oikein, jos on jotain ikävöitävääkin. Kuolema on suurin taasa-arvon hetki, kaikille se koittaa. Kipua pelkään, en haluaisi kovin kivuliasta kuolemaa.
En itse koe asiaa luopumisena niinkään, se on vain matkan määränpää. Joskus toki on ikävä poismenneitä rakkaita ihmisiä, en sitä kiistä lainkaan. Kuitenkin, jotain on elämässä mennyt oikein, jos on jotain ikävöitävääkin. Kuolema on suurin taasa-arvon hetki, kaikille se koittaa. Kipua pelkään, en haluaisi kovin kivuliasta kuolemaa.
No näin "hautaustoimistontätinä" kuolema on ajatuksissa ja tavallaan läsnä koko ajan.
Itse en sitä pelkää, ainoastaan ehkä sitä että lapsille käy jotain - se tuska on varmasti kamalaa.
Muutoin kaikenlainen mystisyys on kyllä karissut vuosien varrella. Toki sitä miettii joskus, että onko sen jälkeen mitään vai ei. Mutta asia ei jää mitenkään vaivaamaan, kai se sitten selviää aikanaan =)
Itse en sitä pelkää, ainoastaan ehkä sitä että lapsille käy jotain - se tuska on varmasti kamalaa.
Muutoin kaikenlainen mystisyys on kyllä karissut vuosien varrella. Toki sitä miettii joskus, että onko sen jälkeen mitään vai ei. Mutta asia ei jää mitenkään vaivaamaan, kai se sitten selviää aikanaan =)
U
utelias
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Rapanhapakko:
voitko kertoa minkälainen työsi on? mitä siis kuuluu hautaustoimiston tehtäviin? vainajien valmistelut?miten? ym.
Kyllä mä pelkään jollakin tavalla sitä jonakin päivänä kuolen, mutta en mä sitä joka päivä ajattele. Mä kuitenkin elämääni enkä elä jossakin pelossa koko ajan. Elämä on tässä ja nyt ja sitä eletään sekä yritetään tehdä siitä mieleinen.
Alkuperäinen kirjoittaja utelias:
Suurimmaksi osaksi työ on omaisten kanssa asiointia ja toimistohommia.
Osittain hoidan mieheni kanssa myös ne varsinaiset vainajaan kohdistuvat toimet: pukemisen ja kuljetukset.
?
**
Vieras
mua ahdistaa se, että jos kuolen lasten ollessa vielä lapsia, kasvavat ilman äitiä. Muuten kuolema olis aika ihanakin asia, ei olis enää mitään, pelkkää tyhjää, täydellinen rauha. Ei tarviis tietää mitään pahaa, ei olis mitään huolia. Onhan niitä kauniitakin asioita maailmassa, mutta ei niitä kuollut kaipaa.
Minä pelkäsin joskus kuolemaa, en enää. Eikä tähän liity mitään uskoon tulemista. Minä oon työssäni aika paljonkin kuoleman kanssa tekemisissä ja jotenkin se että on nähnyt monenlaisia kuolemia ja monenlaisia kuolevia ihmisiä on sen pelkoni vienyt pois.
Minä ajattelen kuoleman niin että sitten ei tarvitse enää kärsiä, ei fyysisesti eikä henkisesti vaan kaikki loppuu aikanaan. Eikä minulla ole mitään kuoleman kaipuuta mutta minulle on helpottava se tieto ettei tänne loputtomiin tarvitse jäädä. ( voipi olla että äskeinen näyttää sille että olisin koko ajan kipeä tai minulle olisi jotenkin rankkaa, mutta ei ole. )
Minä odotan kuoleman jälkeen kokevani rauhan ja ikuisen levon. On aivan sama onko kuoleman jälkeen tietoisuutta tai ei. Luulen että se on kuitenkin varmaa ettei kuoleman jälkeen enää mistään maallisista asioista tarvitse murehtia eikä mitään tuskaa kokea.
Minä ajattelen kuoleman niin että sitten ei tarvitse enää kärsiä, ei fyysisesti eikä henkisesti vaan kaikki loppuu aikanaan. Eikä minulla ole mitään kuoleman kaipuuta mutta minulle on helpottava se tieto ettei tänne loputtomiin tarvitse jäädä. ( voipi olla että äskeinen näyttää sille että olisin koko ajan kipeä tai minulle olisi jotenkin rankkaa, mutta ei ole. )
Minä odotan kuoleman jälkeen kokevani rauhan ja ikuisen levon. On aivan sama onko kuoleman jälkeen tietoisuutta tai ei. Luulen että se on kuitenkin varmaa ettei kuoleman jälkeen enää mistään maallisista asioista tarvitse murehtia eikä mitään tuskaa kokea.
K
Keittiönoita
Vieras
Kuolema on mulle ystävä, joka kulkee rinnallani, minne ikinä menenkin. Jonain päivänä kuolema ottaa mua kädestä ja ohja eri suuntaan kuin mihin muut menevät. Se saattaa varoittaa mua etukäteen, mutta voi tehdä sen yllättäenkin. Mä kuljen kuolema rinnallani luottavaisin mielin, sillä olen elänyt elämäni siten, että olen valmis milloin tahansa lähtemään.
Jonain päivänä kuolema saattaa mut portille, josta käyn sisään. Portin toisella puolella tekoni ja ajatukseni punnitaan. Pahat teot ja ajatukset toiseen vaakakuppiin, hyvät teot ja ajatukset toiseen. Kumpaan suuntaan vaaka kallistuu, siitä riippuu mun kuoleman jälkeinen elämäni Tuonelassa ja sen jälkeen seuraava elämäni. Uskon eläneeni siten, että mun ei tarvitse olla huolissani.
Jonain päivänä kuolema saattaa mut portille, josta käyn sisään. Portin toisella puolella tekoni ja ajatukseni punnitaan. Pahat teot ja ajatukset toiseen vaakakuppiin, hyvät teot ja ajatukset toiseen. Kumpaan suuntaan vaaka kallistuu, siitä riippuu mun kuoleman jälkeinen elämäni Tuonelassa ja sen jälkeen seuraava elämäni. Uskon eläneeni siten, että mun ei tarvitse olla huolissani.
Alkuperäinen kirjoittaja Rapanhapakko:
Oliko se sulle kutsumusammatti?
Meillä oli aivan ihana "hautaustoimistontäti", mielettömän mukava...
Sanoi että on kutsumusammatti, jotkut kauhistelleet miksi nuori ihminen haluaa tuollaista tehdä.
Juteltiinkin kaikenlaista kun poikaa haettiin sairaalasta.
Ekalla käyntikerralla antoi mun valita heti mukaan enkelipatsaan kotiin...
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mä oon miettinyt noita samoja juttuja. Jotenkin haluaisi ajatella että jos olen elänyt ennenkin, tietäisin sen jollain tasolla. Sitten taas mietityttää tuo miten jotkut sielut syntyisi vaan tyhjästä ja jotkut kiertää, montako tilaisuutta saa, syntyykö aina ihmiseksi vai joksikin muuksi jne.
Olen joskus ajatellut että ehkä on joku sielupankki mihin sielut kuoleman jälkeen menee ja sieltä niitä sitten pikkuhiljaa ammennetaan kiertoon. Ajattomassa tilassa voi olla vaikka tämän ajanlaskun mukaan sata vuotta välissä ja sitten palata. Tai jotain
Alkuperäinen kirjoittaja MargeSimpson:
En mä kyllä koskaan kuvitellu itseäni sille alalle, eli ei kai siinä mielessä kutsumusammatti. Tosin kaikista ei hommaan ole, eli siinämielessä ehkä kyllä.
Meillä se on vissiin sitten sukuvika tuo ennemminkin
En osaa pelätä kuolemaa. Se vain tulee sitte ku tulee. Toivon, että kuolema tulee kitumatta. Mulle pahin mahdollinen kuolema on pitkä riutuminen toisten armoilla. Se ois karmivaa.
Henkimaailmaan uskon. Ja ehdottomasti haluaisin hengailla henkenä joskus.
Mutta kuolema on vain kuolema. Ajatus ikuisesta elämästä tuntuu liian puisevalta ja paskamaiselta.
Henkimaailmaan uskon. Ja ehdottomasti haluaisin hengailla henkenä joskus.
Mutta kuolema on vain kuolema. Ajatus ikuisesta elämästä tuntuu liian puisevalta ja paskamaiselta.
V
vieras
Vieras
MÄ kuulun niihin jotka ei vaan ajattele sitä. Enemmän olen huolissani läheisten kuolemasta kuin omastani. Tuntuu mahdottomalta tuskalta kestää jonkun poismeno.
Joskus mietin, miten lapsilleni kävisi, mutta en halua ajatella sitä nyt.
Joskus mietin, miten lapsilleni kävisi, mutta en halua ajatella sitä nyt.
V
vieras
Vieras
Kuolleiden toivona on 1. Kor. 15:20-22;
ylösnousemus Joh. 5:28, 29; 11:25, 26
paratiisissa maanpäällä.
ylösnousemus Joh. 5:28, 29; 11:25, 26
paratiisissa maanpäällä.
N
Niin
Vieras
Uskon pääseväni taivaaseen kuolemani jälkeen, se antaa elämälle turvallisen pohjan kun ei tarvitse pelätä kuolemaa.
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:Mä en voi sille mitään, mutta aina kun tulee puhetta taivaasta ja helvetistä, tulee mieleen South Park ja se miten kuolettavan tylsää porukkaa taivaassa oli. Mielummin menen helvettiin jos se on millään tapaa totuudenmukainen kuvaus
Alkuperäinen kirjoittaja Kamala:Pelkään kuolemaa. En halua kuolla, en ainakaan nyt kun elämää on edessä vielä vaikka kuinka paljon. Luulen, että 80-vuotiaana näkemykseni asiaan on jo hieman erilainen.
Kun isoäitini täytti 90, järjestettiin hänelle suuret juhlat, joissa paikalla lähes koko suku. Tuolloin mummo ilmoitti, että tämmöiset 100-vuotisjuhlat hän haluaa myös.
Reilut puoli vuotta myöhemmin hän sanoi, että "ei ihmisen pitäisi elää näin vanhaksi". Kertoi myös miettineensä "jo" sitä kuolemaa, millainen se on ja milloin tulee. Luulen, että hän ei todellakaan ollut elämässään tuota aiemmin miettinyt. Mummo täytti viime vuonna 92 (ja on laatua "mikäs pirun tappaisi" ).
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Niin:
Ainoastaan 144000 käsittävä Luuk. 12:32; Ilm. 14:1, 3;
pieni lauma menee taivaaseen 1. Kor. 15:40-53; Ilm. 5:9, 10
ja hallitsee Kristuksen kanssa
Nuo 144000 ovat syntyneet 1. Piet. 1:23; Joh. 3:3;
uudelleen Jumalan hengellisiksi Ilm. 7:3, 4
pojiksi
V
Vieras
Vieras
Alle parikymppisenä en pelännyt, ajattelin että kuolema on parasta mitä tapahtuu, pääsee eroon kaikesta pahasta mitä tässä maailmassa on, uskoin ettei tiedä enää mitään. Parikymppisenä elin vahvan etsikkoajan, silloin mulle valkeni etten katoakaan olemasta kuin kuolen vaan joudun kadotukseen koska en halunnut Jeesusta ottaa vastaan vaikka hän minua kutsui ja luin paljon raamattua... Se oli kauheaa tajuta. Siinä oli sitten ajanjakso jolloin pelkäsin kuolemaa kovasti, vähitellen pelko helpotti. Myöhemmin tulin kyllä uskoon muttei kadotuksen pelko ollut kuitenkaan oleellisinta, vaan Jumalan rakkaus. Edelleenkin vierastan helvetillä pelottelua mitä jotkut uskovaiset harrastaa, musta se on väärä lähestymistapa...
Se onko valmis kuolemaan ei muuten välttämättä liity ikään, olen nähnyt kuolevia kahdeksankymppisiä jotka viimeiseen asti ovat halunneet pitää kiinni elämästä ja halunneet elämää pitkittäviä hoitoja...joku lapsi voi hyväksyä kuolemansa helpommin. Lukekaa "Perhosen lento", en nyt muista kirjoittajan nimeä, kertoo lapsensa kuolemisesta syöpään. Äiti kieltää lähestycvän kuoleman, tytär oppii sen hyväksymään...
Työt kutsuu, olipa kiinnostavia ajatuksia monella.
Se onko valmis kuolemaan ei muuten välttämättä liity ikään, olen nähnyt kuolevia kahdeksankymppisiä jotka viimeiseen asti ovat halunneet pitää kiinni elämästä ja halunneet elämää pitkittäviä hoitoja...joku lapsi voi hyväksyä kuolemansa helpommin. Lukekaa "Perhosen lento", en nyt muista kirjoittajan nimeä, kertoo lapsensa kuolemisesta syöpään. Äiti kieltää lähestycvän kuoleman, tytär oppii sen hyväksymään...
Työt kutsuu, olipa kiinnostavia ajatuksia monella.
Uusimmat
-
V
-
-
VVihreiden Fatim Diarra on raskaana – eikö Fatim tiedä suomalaisten lasten kiihdyttävän ilmastonmuutosta?
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 6
-
VVasemmistolaisen valtion sähköverkko romahti toistamiseen viikon sisällä
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 0
-
-
-
V
Kuumimmat
-
V
-
V
-
V
-
V
-
VKyllä nykyäänkin varttuneemmat herrasmiehet kiinnostavat nuoria naisia 🥰
- Viimeisin: vierailija