Just ysiluokan aloittanut ilmoitti menneensä kihloihin...

Tarkoitin tuolla lähinnä,
että mahdolliset uudet kumppanit voi saada huonon kuvan.
Itse en ainakaan voisi edes miettiä seurustelevani miehen kanssa,
joka olisi ollut kihloissa ennen mua.
Tiedän kyllä, että kaikki eivät ajattele näin ja suotakoon heille se.

Eli jos teille tulisi ero syystä tai toisesta,olisit suosiolla yksin?
Kun eihän kukaan nyt suo ottas kun huonon kuvan oot antanut itsestäsi,elämällä elämää ennenkin.

 

Sä et voi olla tosissasi??? Mä itse tiedostan myös kihlauksen merkityksen mutta, että huono kuva ihmisestä kuka on ollut kihloissa aiemmin. Nyt olis syytä avartaa vähän katsetta... jonain päivänä nimittäin voit olla tilanteessa missä suurimmalla osalla tapaamistasi miehistä on takanaan parisuhteita kihlauksineen, avioliittoineen ja lapsineen... nykyään kuin vain aniharva suhde kestää hamaan hautaan saakka

Kyllä mä olen tosissani.
JA en ajattele, että kukaan olisi mua huonompi, mutta suhdetta en voisi kuvitellakaan.
Enkä mä ketään jaksa juuri paheksua,
mulla on nää omat kivikautiset jutut joita sovellan OMASSA elämässäni.

Just eilen yksi kaveri taas ääneen ihmetteli ja naureskeli näitä mun juttuja,
mutta mä oon vaan joissain asioissa "vanhanaikainen",
olen ihastunutkin elämäni aikana vain kaksi kertaa.

 

Vähän OT, mutta muistan yläluokilta ja lukiosta tytön, jota kutsuttiin Kihla-XXXX:ksi, ei tainnut kuitenkaan kuin kolme kertaa ehtiä kihloihin ja aina jaksoi suunnitella, millaisen sormuksen seuraavaksi ottaa...

 

Kyllä mä olen tosissani.
JA en ajattele, että kukaan olisi mua huonompi, mutta suhdetta en voisi kuvitellakaan.
Enkä mä ketään jaksa juuri paheksua,
mulla on nää omat kivikautiset jutut joita sovellan OMASSA elämässäni.

Just eilen yksi kaveri taas ääneen ihmetteli ja naureskeli näitä mun juttuja,
mutta mä oon vaan joissain asioissa "vanhanaikainen",
olen ihastunutkin elämäni aikana vain kaksi kertaa.

Olen hämmästynyt ajatusmallistasi, mutta pienen nikottelun jälkeen voin kyllä sanoa, että mikäs siinä. Mutta sitä en oikein pidä hyvänä, jos lapsesi antaisit ymmärtää, että hänenkin kohdallaan olisi kyse "kihlautumisesta turhaan".

 

[QUOTE="vieras";24464338]Eli jos teille tulisi ero syystä tai toisesta,olisit suosiolla yksin?
Kun eihän kukaan nyt suo ottas kun huonon kuvan oot antanut itsestäsi,elämällä elämää ennenkin.[/QUOTE]

Kyllä.
Itseasiassa en ole edes ollut vakavassa suhteessa lapseni isän kanssa,
mutta suuret on suunnitelmat pysytellä sinkkuna siihen asti kunnes lapseni on aikuinen.
En halua hänen elämäänsä vieraita miehiä.

 

Eikös tuo ole juuri se paras kihloihinmenoikä. Itse en ainakaan ilkeäisi enää näin kolmekymppisenä akkana kihlautua. Se juna meni. Ehkä suoraan naimisiin, jos siltä tuntuu.

 

Itse menin kihloihin kasiluokalla.
En kuolemaksenikaan muista miten vanhemmat reagoi, mutta luulisin että isäni oli aika vihainen... Oltiin 3,5v. sen pojanklopin kanssa yhdessä ja asuimme yhdessäkin jonkin aikaa, mutta sitten eräänä yönä poikaystävän nukkuessa keräsin kaikki tavarani kasaan ja häivyin.
Sen kihlasormuksen heitin kaivoon ja nyt löysin jostain vanhasta laatikosta sen pojan rippiristejä. :O

 

Onnittelisin ja thats it.
Itse kihlauduin saman ikäisenä ja vielä 20vuotta sen jälkeenkin olemme yhdessä ja 4 lasta.
Sen oikean voi löytää milloin vain ja minkä ikäisenä vaan.
Jos ei tartu tilaisuuteen niin voi olla ettei löydy se oikea rakkaus enään koskaan.

 

onnea

 

Onnittelisin.
Itse menin saman ikäsenä kihloihin ja nyt ollaan naimisissa, olen nyt 28v.
Eipä meidän vanhemmat riemusta hyppineet, varsinkaan miehen.

 

Oisin varmaan, että jaahas.
En ottaisi tosissani koko touhua ja tekisin sen myös lapselleni selväksi.
Minulle kihlaus merkitsee lupausta avioliitosta ja pyytäisin kyllä
lapselta hyvät perusteet kihlautumiselle.
Tosin sehän on selvää, että hyviä perusteita ei tuossa tapauksessa voi olla.

Mutta siis, mitään haloota en asiasta tekisi,
antaisin olla ja toivoisin,
että lapsi itse tajuaa kuinka huonon kuvan hänestä saa tuleivaisuudessakin
jos on ollut kihloissa "turhaan".

mikähän on hyvä perustelu kihlautumiselle?

 

En ainakaan vähättelisi asiaa. Itse aloin seurustelemaan ysiluokalla ja vuosi sen jälkeen kihloihin. Niin moni epäili mut tässä sitä ollaan melkein 14 vuoden jälkeen naimisissa ja parin lapsen kanssa. Ei aina nuorena aloitettu suhde tarkoita eroa. Tuon ikäinen osaa jo tuntea, ja vahvasti. Sanoisin onnea ja olisin tukena, kävi miten kävi!

 

mikähän on hyvä perustelu kihlautumiselle?

Naimisiinmenoaikeet. Ja mun mielestä naimisiin mennään vuoden-kahden sisällä kihlauksesta.
Hyvin harva 15vuotias tuskin (ja toivottavasti ei) on menossa naimisiin 16-17vuotiaana.
Tietty pieni osa teinirakkauksista kestää,
mutta suurin osa ei.

Kuulutan taas, että tää on mun mielipide, ei absoluuttinen totuus.

 

Olen hämmästynyt ajatusmallistasi, mutta pienen nikottelun jälkeen voin kyllä sanoa, että mikäs siinä. Mutta sitä en oikein pidä hyvänä, jos lapsesi antaisit ymmärtää, että hänenkin kohdallaan olisi kyse "kihlautumisesta turhaan".

Älä suotta nikottele, meistä jokainen saa olla asioista sitä mieltä kun haluaa.
Eikä mun mielipide ketään vahingoita.

 

Minä aloin seurustella ysillä. Kihloihin menimme silloin, kun mieheni meni lukion jälkeen armeijaan naimisiin menimme 8½ vuotta seurustelun alettua ja edelleen ollaan yhdessä. Ollaan oltu 13 vuotta. Hyvittavinta oli, että mieheni vanhemmat etenkin äiti oli sitä mieltä, että hommaudun vain raskaaksi ja saan sillä mieheni kiikkiin. On se kumma, kun se ensimmäinen lapsenlapsi synty vasta vuosi häiden jälkeen. Tuota kommenttia en ole koskaan anopilleni anteeksi antanut, enkä anna.

Mutta siis onnittelisin, mutta en tekisi asiasta juuri muuta numeroa. Rakkaus ei katso ikää ja sen oikean voi löytää koska vaan.

 

Naimisiinmenoaikeet. Ja mun mielestä naimisiin mennään vuoden-kahden sisällä kihlauksesta.
Hyvin harva 15vuotias tuskin (ja toivottavasti ei) on menossa naimisiin 16-17vuotiaana.
Tietty pieni osa teinirakkauksista kestää,
mutta suurin osa ei.

Kuulutan taas, että tää on mun mielipide, ei absoluuttinen totuus.

Mä ajattelen samalla tavalla, kun kihloihin mennään on häiden ajankohta ainakin suurinpiirtein sovittu. Itse kihlauduimme tammikuussa ja häät oli kesäkuussa. Viikolla niitä piti aikaistaa alunperin aikomastamme, kun juhlapaikassa ei ollut enää kyseiselle ajankohdalle tilaa.

Minusta kihlaus on lupaus avioliitosta ja koen jotenkin hassuna sen että ihmiset menevät kihloihin aikomatta mennä naimisiin.

Ysiluokkalaiselle pitäisi minusta riittää luokkasormusten vaihtaminen tai joku twin peaks tyylinen koru, jonka voi jakaa kahtia. Kihlautuminen on mielestäni sen verran ison juttu ettei kihloihin mennä kenen tahansa kanssa ja huvin vuoksi.

 

Kyllä mä nyt voisin kihlajaiskahvit keittää ja kutsua nuorenparin toisetkin vanhemmat pullakahville. Oishan se tietää kenen kanssa tyttö/poika liikkuu. Ja onnittelisin, mutten sen kummempaa, koska tod.näk. liitto ei kuitenkaan kestä. En mä ainakaan mitään herneitä vetäis nenään. Ehkä ehkäisystäkin puhuisin, jos en ennen olis sitä tehnyt.

 

joo minkäkin menin 18v kihloihin ja mies oli silloin 25v ,meijän iskä ei oikein tykänny kun mentiin niin äkkiä oltiin oltu 1kk yhessä noh,nyt ollaan oltu 6vuotta ja niistä 2vuotta naimissa 2 poikaa ja kolmas tulossa niin ja isä lopetti yhteyden pidon vähäksi aikaanaurettavaa...

 

noo ehtivät kuitenkin miettiä sitä naimisiinmenoa vielä 2-3v tässä.Onneksi.

 

Kysyisin hääpäivämäärää.

 

Sä et voi olla tosissasi??? Mä itse tiedostan myös kihlauksen merkityksen mutta, että huono kuva ihmisestä kuka on ollut kihloissa aiemmin. Nyt olis syytä avartaa vähän katsetta... jonain päivänä nimittäin voit olla tilanteessa missä suurimmalla osalla tapaamistasi miehistä on takanaan parisuhteita kihlauksineen, avioliittoineen ja lapsineen... nykyään kuin vain aniharva suhde kestää hamaan hautaan saakka

Mun mielestä siinä taas ei ole mitään kummallista, jos haluaa miehen, joka ei ole ollut ennen kihloissa. Rajoittaahan se jossain vaiheessa varmaan melkoisesti niitä miesehdokkaita, mutta eihän siinä muut häviä kuin mahdollisesti se "kihlatonta miestä" etsivä nainen Joku ei halua puolisokseen sellaista, jolla on jo lapsi, joku ei eronnutta, joku taas ei sellaista, joka ei koskaan ole ollut pitkässä ja vakavassa suhtessa. Joku ei halua tummaa, toinen ei vaaleaa, yksi ei sellaista jolla ei ole akateemista koulutusta. Musta olisi tosi jees, että jokainen saisi itse päättää, millaista puolisoa itselleen etsii, ilman että muut tulee sanomaan, että kyllähän sellaisen ja tällaisenkin pitää kelvata kun kerran mullekin kelpaisi.

Mä menin kihloihin 19-vuotiaana ja naimisiin 21-vuotiaana, ja jos me joskus erottais, niin ymmärtäisin kyllä, ettei joku mun entisen liiton tai lapsen takia haluaisi olla mun kanssa. Eikä se olisi multa mitään pois, kyllä maailmassa miehiä on.

 

Onnittele ja toivo parasta. Saman ikäisenä menin minäkin "kihloihin" kun olin niin rakastunut ensimmäiseen poikaystävääni. Vuosi kihlojen jälkeen erottiin ja nyt kun on aikaa kulunut jo vuosia ja vähän olen siitä viisastunut niin tiedän että oman lapseni kohdalla en ottaisi asiaa kovinkaan vakavasti ennen kuin olisi hääkirkkoa varailemassa..
Ja hopeiset sormukset saimme parilla kympillä Muistan myös että äitini sanoi ettei asiaa juhlita ennen kuin vuosi on kulunut ja vuoden päästä juhlittiinkin ja saatiin lahjoja ja kutsuttiin sukulaisia kylään mutta pari viikkoa tästä ero sitten jo tulikin