Voi, oon kade. Vielä 8viikkoa laskettuun aikaan, kiloja tullut yli 20kg (niin kuin jokaisen raskauden yhteydesä), väsyttää koko ajan ja tympii olla tällanen mursu, joka ei saa kammettua itseensä ylös sängystä/sohvalta/autosta. Odottelen kovasti tietty sitä, että saisi vauvelin jo syliin. Mutta myös sitä, että olo keventyisi ja pääsisi herättelemään kroppaa ja kadonneita lihaksia. Meillä on jo perinteenä se, että kunhan tokenen synnytyksestä niin sen verran saan omaa aikaa, että pääsen livahtamaan lenkille tai jumppaan. Tekee todella hyvää paitsi fyysisen, myös henkisen olon ja jaksavuuden kannalta saada olla pieni hetki yksin. Vaikka aina onkin kova kiirus takaisin pesueen ja erityisesti pienen vauvelin luo.