Niinpä. Uskonto on pelkkää uskomusta siksi, että parin tuhannen vuoden aikana kaikkivaltias ei ole antanut yhtään vahvaa todistetta olemassaolostaan. Yksi ainoa kiistämätön todiste riittäisi. Ja Raamatussa todetaan, ettei yksikään (heistä) kuole ennen kuin Jeesus palaa maan päälle. Jos kaksi vuosituhatta myöhemminkään ei ole toista tulemista tullut, mun mielestäni Raamatun lupaukset eivät silloin voi pitää paikkaansa. Pitäisi vaan uskoa (sokeasti), ja siihen minusta ei ole. Hirveän kyynistä, mutta näin kai suurin osa ateisteista ajattelee.
Koetteko te uskovat, että joudutte "vaimentamaan" omaan ajatteluanne, jottette joudu ristiriitaan uskonne kanssa? Eräs ev.-lut. pappi sanoi uskosta, että se "vaan täytyy uskoa kaikki, ei ajatella järjellä". Ja tuo juttu on yksi seikka, miksi minusta ei voisi tulla uskovaa. En sitten tiedä, kokeeko suuri

osa uskovista mitään ristiriitaa uskon ja järjen välillä. Uskoisin, että ainakin osa kokee tuon ristiriidan ja itselleni tilanne olisi täysin mahdoton. Uskoisin myös, että mitä vahvemmin uskovassa kodissa ja kasvuympäristössä on kasvanut, sitä pienempää tuo asioiden kyseenalaistaminen ja "järkeily" ovat.