Jumalaksi tuleminen

Jos lapsi valitsee tulla raikatuksi niin eihän se silloin ole raiskaus
Tuskinpa se onJumalan tahto, että raiskaaja raiskaa.
Se on raiskaajan oma tahto raiskata, ei siinä liene Jumalan siunausta.

Eipä se jumala sitä vastaankaan ole, kun ei suojele lasta.

 

Kyllähän uskovillekin tapahtuu pahoja asioita, joten miksi jumala ei suojele edes omiaan?

Sitä on vaikea uskomattomalle selittää, mutta kokeilen: Olen kokenut pahoja asioita,mutta selvinnyt niistä Voiman avulla. Niin pahoja, että olin myös rajalla menettää uskoni, ja puhuin siitä itkien, jopa raivoissani Jumalalle.
Ei voi tapahtua mitään niin pahaa, etteikö sen vastapuolella yhtä paljon, ja joskus paljon enemmän hyvää. Jing-Jang; sanovat idän uskovaiset.
Vasta myöhemmin senkin pahan sattuman näkee uudelta puoleta ja ymmärtää, että näin oli tarkoitettu. Kun selvisn siitä henkilökohtaisesta helvetistä, ja täysin vain uskon ja luottamuksen voimalla, on elämäni nyt niin niin paljon parempaa, ettei sitä voi sanoin kuvat, kuin se oli ennen. Ilman sitä vastoinkäymistä eläisin varmaan vieläkin sitä entisenlaista elämää, jonka tänään, tämän "tehtävän" läpikäyneenä, näen uudella tavalla, ja se oli täysin tyhjää ja jopa kärsimystä, vaikka ehkä monen mielestä elin silloin ns. unelmaelämää.

 

Sitä on vaikea uskomattomalle selittää, mutta kokeilen: Olen kokenut pahoja asioita,mutta selvinnyt niistä Voiman avulla. Niin pahoja, että olin myös rajalla menettää uskoni, ja puhuin siitä itkien, jopa raivoissani Jumalalle.
Ei voi tapahtua mitään niin pahaa, etteikö sen vastapuolella yhtä paljon, ja joskus paljon enemmän hyvää. Jing-Jang; sanovat idän uskovaiset.
Vasta myöhemmin senkin pahan sattuman näkee uudelta puoleta ja ymmärtää, että näin oli tarkoitettu. Kun selvisn siitä henkilökohtaisesta helvetistä, ja täysin vain uskon ja luottamuksen voimalla, on elämäni nyt niin niin paljon parempaa, ettei sitä voi sanoin kuvat, kuin se oli ennen. Ilman sitä vastoinkäymistä eläisin varmaan vieläkin sitä entisenlaista elämää, jonka tänään, tämän "tehtävän" läpikäyneenä, näen uudella tavalla, ja se oli täysin tyhjää ja jopa kärsimystä, vaikka ehkä monen mielestä elin silloin ns. unelmaelämää.

Mitä vastaavaa hyvää tapahtuu ihmiselle, joka vaikkapa pahoinpidellään loppuelämäkseen laitoshoitoon pahasti vammautuneena? Tai hän kuolee? Sairastuu henkisesti jostain sattuneesta, ettei pärjää enää ilman lääkitystä ja elää harhoissa jossain suljetulla?

 

Eipä se jumala sitä vastaankaan ole, kun ei suojele lasta.

Sanoinhan jo tuossa aikaisemmin, että, Jumala ei kontrolloi kaikkea.

Ehkä Sinulla ja minulla pitäis olla enemmän taustatietoa kristin uskosta ennenkuin voisimme keskustella mielekkäästi.

 

Mitä vastaavaa hyvää tapahtuu ihmiselle, joka vaikkapa pahoinpidellään loppuelämäkseen laitoshoitoon pahasti vammautuneena? Tai hän kuolee? Sairastuu henkisesti jostain sattuneesta, ettei pärjää enää ilman lääkitystä ja elää harhoissa jossain suljetulla?

Ihmeellisintä tässä sinun sanomassasi on se, että Minut pahoinpideltiin sairaalakuntoon. Ennustus /huonoimman ennusteen mukaan/ oli, että tulen jäämään loppuiäksi laitoshoitoon. Aloitin kaiken alusta, kun tajuntani palasi parin kuukauden jälkeen tapahtuneesta: Lusikan pitelyn, syömisen, jalkojen tuntemisen, kävelyn... miltei kaiken. Paluutie oli pitkä, mutta opettava. Nyt olen "peruseläväinen" :kädet, jalat ja aivot toimivat taas. Vain hajuaistini on mennyt iäksi. Kipuja on, mutta se on vain Pientä kaiken uudelleen saamani rinnalla. Kipu on vain pieni muistutus minulle, siitä mitä ole joutunut kokemaan, ja mitä olen saanut lahjaksi.

 

Eipä se jumala sitä vastaankaan ole, kun ei suojele lasta.

Jumala kärsii vastaavissa tilanteissa 100 kertaa enemmän kuin kukaan ihminen.
"Heidän ahdistuksissaan oli hänelläkin ahdistus."

 

Mutta mä olen lakannut kysymästä "miksi"-kysymyksiä. Elämässä vaan tapahtuu joskus semmoista silmitöntä tuhoa joka ei kasvata ketään, ei jalosta enää ketään jne.

Niputan kaiken (vanheneminen, kuolema, kipu, sairaus, masennus, sodat, synti) yhden lauseen alle:

Elämä on usein syvältä, koska syntiinlankeemus.

Tietysti pitää korjata syntiinlankeemuksen tekemiä tuhoja, mutta kärsimystä se ei kokonaan poista.

Pitää myös muistaa että Jumala/Jeesus ITSEKIN suostui samaan kärsimykseen, eli mitä kovimpaan kipuun ja ihmisten hylkäämiseen.

 

Jumala kärsii vastaavissa tilanteissa 100 kertaa enemmän kuin kukaan ihminen.
"Heidän ahdistuksissaan oli hänelläkin ahdistus."

Tuo nyt on syvimmästä perbeeristä selityksiä, mitä löytyy. Kuulostaa ihan joltain pedolta "Tämä sattuu setään paljon enemmän kuin sinuun, usko vaan, mutta näin nyt vaan on pakko tehdä".

Sulla oikeasti olis pokkaa "lohduttaa" jotain noilla sanoilla, "jumalaan tämä sattuu 100 kertaa enemmän"? Tai no, olishan sulla.

 

Mutta mä olen lakannut kysymästä "miksi"-kysymyksiä. Elämässä vaan tapahtuu joskus semmoista silmitöntä tuhoa joka ei kasvata ketään, ei jalosta enää ketään jne.

Niputan kaiken (vanheneminen, kuolema, kipu, sairaus, masennus, sodat, synti) yhden lauseen alle:

Elämä on usein syvältä, koska syntiinlankeemus.

Tietysti pitää korjata syntiinlankeemuksen tekemiä tuhoja, mutta kärsimystä se ei kokonaan poista.

Pitää myös muistaa että Jumala/Jeesus ITSEKIN suostui samaan kärsimykseen, eli mitä kovimpaan kipuun ja ihmisten hylkäämiseen.

Jos jumala/Jeesus on masokisti, niin ei pidä olettaa, että kärsimyksiä kokevat ihmiset olisivat. Itseaiheutettua kärsimystähän se Jeesukselle oli, tai sitten oman isän sallimaa, miten kukakin nyt sen uskonsa kautta ymmärtää, niitä tulkintoja kun on niin monia.

 

Ihmeellisintä tässä sinun sanomassasi on se, että Minut pahoinpideltiin sairaalakuntoon. Ennustus /huonoimman ennusteen mukaan/ oli, että tulen jäämään loppuiäksi laitoshoitoon. Aloitin kaiken alusta, kun tajuntani palasi parin kuukauden jälkeen tapahtuneesta: Lusikan pitelyn, syömisen, jalkojen tuntemisen, kävelyn... miltei kaiken. Paluutie oli pitkä, mutta opettava. Nyt olen "peruseläväinen" :kädet, jalat ja aivot toimivat taas. Vain hajuaistini on mennyt iäksi. Kipuja on, mutta se on vain Pientä kaiken uudelleen saamani rinnalla. Kipu on vain pieni muistutus minulle, siitä mitä ole joutunut kokemaan, ja mitä olen saanut lahjaksi.

Hienoa, että kuntouduit. Mutta kysyin niistä, jotka eivät kuntoudu tai kuolevat, mikä se palkinto heille on?

 

Jos jumala/Jeesus on masokisti, niin ei pidä olettaa, että kärsimyksiä kokevat ihmiset olisivat. Itseaiheutettua kärsimystähän se Jeesukselle oli, tai sitten oman isän sallimaa, miten kukakin nyt sen uskonsa kautta ymmärtää, niitä tulkintoja kun on niin monia.

Ei se Jeesukselle ollut mikään helppo pesti. Ahdistui Getsemanessa niin että hikoili verta, mitä tapahtuu silloin jos on ihmisellä äärimmäinen stressi.

Ja siinä ei ollut siis "pelkkä" ristinkuolema. Siinä vyörytettiin Jeesuksen päälle kaikki ihmisten synnit ja Jumalan hylkääminen, niin että Jeesuskin huusi "miksi minut hylkäsit?", vaikka oli tuosta tehtävästä ollut täysin tietoinen ja puhunut rauhallisesti aikaisemmin.

 

Ei se Jeesukselle ollut mikään helppo pesti. Ahdistui Getsemanessa niin että hikoili verta, mitä tapahtuu silloin jos on ihmisellä äärimmäinen stressi.

Ja siinä ei ollut siis "pelkkä" ristinkuolema. Siinä vyörytettiin Jeesuksen päälle kaikki ihmisten synnit ja Jumalan hylkääminen, niin että Jeesuskin huusi "miksi minut hylkäsit?", vaikka oli tuosta tehtävästä ollut täysin tietoinen ja puhunut rauhallisesti aikaisemmin.

Ja tämän siis pitäisi lohduttaa esim. sitä raiskattua lasta, jota jumala ei pelastanut raiskaajan kynsistä?

 

Ja tämän siis pitäisi lohduttaa esim. sitä raiskattua lasta, jota jumala ei pelastanut raiskaajan kynsistä?

Ei se siinä hetkessä lohduta, mutta mä tiedän paljon raiskauksen/pitkään jatkuneen insestin kokeneita naisia jotka ovat uskossa, eivätkä pidä Jumalaa raakalaisena. Jumalan rakkaus kun koskettaa, niin se parantaa paremmin kuin mikään psykologi.

 

Pitää muistaa että kärsimys ei ole maailman isoin asia. Jumala on suurempi.

Sen tietää tuhannet kristityt joita vainotaan tänäkin päivänä.

 

Yksi tyhmä kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastaamaan.

 

Ei se siinä hetkessä lohduta, mutta mä tiedän paljon raiskauksen/pitkään jatkuneen insestin kokeneita naisia jotka ovat uskossa, eivätkä pidä Jumalaa raakalaisena. Jumalan rakkaus kun koskettaa, niin se parantaa paremmin kuin mikään psykologi.

Ja mitään parannusta ja lohdutusta tuolta osin ei tarvittaisi, jos jumala olisi suojellut näitä naisia ennen noita tapahtuneita kauheuksia.

 

Ei se siinä hetkessä lohduta, mutta mä tiedän paljon raiskauksen/pitkään jatkuneen insestin kokeneita naisia jotka ovat uskossa, eivätkä pidä Jumalaa raakalaisena. Jumalan rakkaus kun koskettaa, niin se parantaa paremmin kuin mikään psykologi.

Miksi uskovien piireissä tapahtuu noin paljon seksuaalista väkivaltaa?

 

Pitää muistaa että kärsimys ei ole maailman isoin asia. Jumala on suurempi.

Sen tietää tuhannet kristityt joita vainotaan tänäkin päivänä.

Älä pliis ikinä ryhdy ammattilohduttajaksi tai keksimään sloganeita osaanottokortteihin.

 

Ja tämän siis pitäisi lohduttaa esim. sitä raiskattua lasta, jota jumala ei pelastanut raiskaajan kynsistä?

Olisikohan pelastanut jos olisi älynnyt pyytää? "Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan."

Jos, et ymmärrä anella, ei sua auteta. Jos et luota ja usko, ei voi mitään... Aika raadollista. Kuulutko sitten "vihollisiin", siksi sua ei auteta..
" Kaikki ihmiset eivät ole Jumalan lapsia. Osa on paholaisen lapsia. "
http://www.kolumbus.fi/~w462389/lapsi/

Meidän, kristittyjen, on aika tutkia rehellisesti niitä syitä, miksi rukouksemme raukeavat tyhjiin. Saatamme syyttää Jumalaa välinpitämättömyydestä, kun kaikki johtuukin itsestämme. Syitä miksi rukouksiimme ei vastata:

"Syy viisi:
Rukouksemme voivat raueta tyhjiin,
jos ajattelemme, ettei niihin
kuitenkaan vastata"

"Vielä muutama rohkaisun ja
varoituksen sana liittyen rukoukseen:

Kun olet maassa, ja
saatana kuiskaa korvaasi,
että Jumala on unohtanut sinut,
vaienna hänet tällä"

"Kun olet maassa,
sinulla on lupa valittaa,
mutta ei lupaa nurista"

http://www.tscpulpitseries.org/finnish/tssixrea.htm

 

Minä olen käynyt läpi helvetin. Sain käydä läpi sen "kurssin" täällä maanpäällä. Se on suurin lahja minulle, kun sen kestin ja Jumalan voimalla siitä nousin. Näin minä näen kärsimyksen lahjan.
Se, joka aiheuttaa tietoisesti kärsimyksen toiselle saa suoran lipun " the Roadway to Hell". Sen kun ymmärsin, niin voin varmasti moikata hymyillen sitä turpaanvetäjääkin, jos vastaan sattuu. Hän on jo kuollut, eikä synny uudelleen.

 

Älä pliis ikinä ryhdy ammattilohduttajaksi tai keksimään sloganeita osaanottokortteihin.

En mä niin pälli ole että surevalle sanoisin noin. Tämä on keskusteluketju jossa puhutaan asioista yleisellä tasolla.

Nykyihminen ei ymmärrä kärsimystä. Kyllä ennenkin kärsimyksestä valitettiin mutta ymmärrettiin että se kuuluu elämään.

 

Olet siis ilmeisesti sitä mieltä, että Raamattu on aikansa kirjailijoiden satukirja?

Kuka ole nyt, kun 17.7.onm ollut sun viimeinen postaus?

 

Minä olen käynyt läpi helvetin. Sain käydä läpi sen "kurssin" täällä maanpäällä. Se on suurin lahja minulle, kun sen kestin ja Jumalan voimalla siitä nousin. Näin minä näen kärsimyksen lahjan.
Se, joka aiheuttaa tietoisesti kärsimyksen toiselle saa suoran lipun " the Roadway to Hell". Sen kun ymmärsin, niin voin varmasti moikata hymyillen sitä turpaanvetäjääkin, jos vastaan sattuu. Hän on jo kuollut, eikä synny uudelleen.