Muuten joudutte vielä johki toimintaterapia rumbaan.
Sinnehän ei joudu, vaan sinne päästään. Sinne ei kovin hevin pääse ja jos sinne pääsee, niin se tarkoittaa, ettei lapsella ole kaikki kohdallaan, vaan tosiaan tarvitsee apua johonkin. Lapset kyllä yleensä rakastavat sitä toimintaterapiaa, siellä tehdään kaikenlaista kivaa. Meidän lapsi, joka on käynyt toimintaterapiassa oli kyllä kateellinen niille lapsille, jotka saivat rakennella siellä legoilla ohjeiden mukaan kaikkea kivaa. Meidän lapsella ei ollut ongelmia hienomotoriikan ja hahmottamisen kanssa, ehkä ne toiset sitten oli kateellisia pallomerestä ja muista jutuista, mitä hän taas sai tehdä. Mutta äidistähän se on varmaan ylimääräinen rumba. Joskus se johtuu vaan siitä, ettei äiti anna niitä kyniä käyttöön, ettei tule sotkua

tai muuten viitsi opettaa piirtämistä ja kynien käyttöä (meillä nuo on ollut väliin liiankin innokkaita kynän käyttäjiä, niitä piirroksia on löytynyt sopimattomistakin paikoista, kuten seinistä ja yksi puserokin on väritetty. Siinä kyllä oli piirretty hahmo, jolla tytön mielestä ei ollut tarpeeksi väriä

Kauniin kirkkaan siniset silmät oli väritetty ja vähän muutakin. Tuo tyttö oli kyllä tosi kateellinen, ettei hän päässyt toimintaterapiaan muuta kuin kerran tutustumaan osaksi aikaa, mitä toinen tekee siellä. Siinä samalla toimintaterapeutti hieman selitti heidän suorittamiserojaan tietyistä jutuista ja sitä, miten toisen noita taitoja voi tukea lisää.
Kannattaa antaa muuten saksetkin käyttöön, ainakin valvotusti. Meillä kolmannen kohdalla epäiltiin vähän hienomotoriikkaa, kun saksien käyttö oli vähän heikkoa. Se johtui kyllä siitä, että ne sakset oli suurimman osan ajasta jemmassa

Meillä on niin paljon saksittuja verhoja ja petivaatteita, kun joku on joskus onnistunut ne sakset saamaan ja vähän on selkäänsä kääntänyt, niin niitä on sitten käytelty kaikkeen muuhun kuin sallittuun.