Lillukka kiitos kysymästä.
Kyllä oli Peppi todella mun perään, eikä päästäny mua näköpiiristään.
Ja hetkellisiä itkukohtauksia tuli ekana iltana :heart:
Vauhtia on ollutkin taas- jestas miten lapsissa riittää virtaa
Nää sadepäivät on kyl jostakin syövereistä, taas sen ulkoilun merkityksen huomaa hyvin kun ei pääse.
Onnea Sirun tytölle :flower:
Meilläkin on siis saman ikäiset isot tytöt :hug:
Tosi kivat hiukset käpyskä, onko sulla ruskeat simmut? :wave:
Hauskaa oli lukea muidenkin kipinöistä ja rätinöistä
Meidän nahistelu sijoittui maanantaille, alkoi jo olla liian rauhallista ja tylsää kahdestaan
Kaiza kyseli onko äitiys muuttanut yläpään sisältöä....
No onhan se, monellakin tapaa.
Aina on tietynlainen huoli pienistä ja ne on tosiaan elämän ykköset, kaiken pyrkii aina funtsimaan ekaks lasten kannalta.
Sitten sellaset itsekeskeiset valittajat käy normaalia enemmän hermoille
Hoivavietti on myös entistä suurempi, jopa räjähdysalttiin iso joskus B)
Meillä on Pepillä (sekä kyllä isommallakin joskus) välillä raiviksia ja useimmiten on otettava syliin ja pideltävä tiukasti ettei satuta itseään.
Silmissä on sellainen utukatse ja on ihan jossain muissa taajuuksissa.
Kun raivo lientyy, on tyttö taas kuin enkeli ja aurinko.
Jaahas, jos sitä hetken surffailis ja sitte muihin puuhiin.
Niin ja mitä oikeasti on 9-10 nukkuminen aamulla tai edes kahdeksaan?
Hyviä vointeja kaikille :wave: :wave:
Kyllä oli Peppi todella mun perään, eikä päästäny mua näköpiiristään.
Ja hetkellisiä itkukohtauksia tuli ekana iltana :heart:
Vauhtia on ollutkin taas- jestas miten lapsissa riittää virtaa
Nää sadepäivät on kyl jostakin syövereistä, taas sen ulkoilun merkityksen huomaa hyvin kun ei pääse.
Onnea Sirun tytölle :flower:
Meilläkin on siis saman ikäiset isot tytöt :hug:
Tosi kivat hiukset käpyskä, onko sulla ruskeat simmut? :wave:
Hauskaa oli lukea muidenkin kipinöistä ja rätinöistä
Meidän nahistelu sijoittui maanantaille, alkoi jo olla liian rauhallista ja tylsää kahdestaan
Kaiza kyseli onko äitiys muuttanut yläpään sisältöä....
No onhan se, monellakin tapaa.
Aina on tietynlainen huoli pienistä ja ne on tosiaan elämän ykköset, kaiken pyrkii aina funtsimaan ekaks lasten kannalta.
Sitten sellaset itsekeskeiset valittajat käy normaalia enemmän hermoille
Hoivavietti on myös entistä suurempi, jopa räjähdysalttiin iso joskus B)
Meillä on Pepillä (sekä kyllä isommallakin joskus) välillä raiviksia ja useimmiten on otettava syliin ja pideltävä tiukasti ettei satuta itseään.
Silmissä on sellainen utukatse ja on ihan jossain muissa taajuuksissa.
Kun raivo lientyy, on tyttö taas kuin enkeli ja aurinko.
Jaahas, jos sitä hetken surffailis ja sitte muihin puuhiin.
Niin ja mitä oikeasti on 9-10 nukkuminen aamulla tai edes kahdeksaan?
Hyviä vointeja kaikille :wave: :wave: