Hei pitkästä aikaa ja oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille! Minäkin täällä edelleen vaikken olekaan kirjoitellutkaan aikoihin. Vielä kuitenkin mielellään pysyn porukassa mukana, jos
Niiskuneiti viitsit lisätä minut listaan takaisin. Elinan 1-vuotismittoja minulla ei vielä ole, kun ei olla vielä käyty neuvolassa. Meidän lähineuvola lopetettiin vuodenvaihteessa, eikä joulukuulle enää ollut lääkärineuvola-aikoja. Tammikuun alussa Elina oli sairas ja sen jälkeen neuvolaan soittaminen on vain muuten unohtunut :ashamed:
Tanskuliini minua pariin otteeseen huhuilikin, kiitos vain, oli kivaa kun joku muistaa. En vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa, vaikka hyvä tarkoitus onkin ollut monta kertaa :ashamed:
Elina kävelee tällä hetkellä muutamia metrejä ilman tukea, innokkaat isot sisarukset häntä mielellään kävelyttävät. Tapaninpäivänä hän otti ekat askeleet, mutta välillä piti vähän taukoa ja eilen sitten innostui kävelystä uudestaan. Elinan sanavarastoon kuuluu neljä sanaa: äiti, kissa, tissi ja hei. Niinkuin äskeisestä voi päätellä, imetän vielä Elinaa, pikkuhiljaa hän on kuitenkin ruvennut myös juomaan nokkamukista vettä ja maitoa.
Syöminen on meilläkin ollut lievästi sanottuna haasteellista, jos jonkinlaista viihdykettä on tullut syksyn aikana kokeiltua, että suu aukeaisi lusikalle
Sormiruokaa Elina kyllä on syönyt mielellään, ja tavalliset ruuat kelpaavat paremmin kuin purkkiruuat, joten Elina alkoi jo reilusti ennen yksivuotissynttäreitä syödä melko usein ihan tavallista ruokaa. Lusikkaa Elina käyttää mielellään, muttei saa sillä vielä suuhun menemään mitään
Elina on tosi kiinnostunut samanikäisistä ja itseään pienemmistä lapsista, äskettäin käytiin synttäreillä ja koko ajan Elina yritti tehdä tuttavuutta paria kuukautta nuoremman pojan kanssa. Halaili sinänsä ihan nätisti, mutta toinen ei kuitenkaan oikein tykännyt näin innokkaasta tutustelusta, vaan meni äidin ja isän luo turvaan. Ja sitten, kun Elinan nosti pois alkoi hirveä pettymyksen huuto. Ja kohta ei kun sama uudelleen. Perhekerhossakin on ollut vähän samanlaista, koko ajan on saanut olla vahtimassa. Omien sisarusten ja muiden isompien lasten kanssa osaa kyllä touhuta ihan tavallisesti. Tämä on ihan uutta, kukaan meidän muista lapsista ei ole ollut näin kiinnostunut pienemmistä lapsista. Aina sitä riittää uusia juttuja näin kuudennenkin lapsen kanssa. Toinen ihan uusi juttu oli se, että kun Elina äskettäin sai elämänsä ekan antibioottikuurin, niin se maistui Elinasta niin hyvältä että oikein odotti saavansa sitä ja nuoleskeli ruiskusta viimeisetkin pisarat
Toisille niitä on yleensä saanut puoliväkisin tarjoilla.
Joululomakin on ohi, koululaiset ovat viikon jo käyneet taas koulua. Joulu meni ihan mukavasti, vietettiin sitä perinteisesti täällä meillä, molemmat mummut ja papat ja veljeni olivat myös mukana. Aikamoista vilskettä ja vilinäähän se meidän joulunvietto on, kun tapaninpäivänä vielä vietimme meidän viisivuotiaan joulutähtemme synttäreitä.
Eilen meidän viisivuotias oli ekan kerran päiväkerhossa ja äitiä oli vastassa tosi iloinen poika, oli ollut kiva kerho. Aamulla niin innoissaan lähtikin, pomppasi oikein sängystä ja puki ja söi reippaasti. Tähän asti on käyty vain perhekerhossa koko porukan kanssa, tai siis kolmen pienimmän.
Pienimmällä isoveljellä, kolmivuotiaalla on ollut oikein kunnon uhmakausi, joka nyt näyttää jo vähän laantuvan. Viidenteen uhmaikään osaa jo suhtautua enimmäkseen huumorilla, vaikka joskus kyllä edelleenkin alentuu sinne uhmaikäisen tasolle itsekin :ashamed:
Elina oppi jouluna kiipeilemään, sohvalle meno ja sieltä poistulo sujuu jo ihan hallitusti, mutta pirtinpöydälle kiipeily on jo vähän liian hurjaa, mutta valitettavasti Elinasta niin mukavaa. Nyt meillä ei kukaan enää voi syödä pöydän ääressä ilman, että Elinakin tulee osille. Isommat eivät voi enää myöskään askarrella ja pelata rauhassa pöydän ääressä muulloin kuin Elinan unien aikaan. Välillä täytyi pitää penkkejä kumollaankin, kun Elinan meno oli niin hurjaa.
Nyt alkaa olla aika mennä nukkumaan, mutta vielä toivotan
kaikille huomiseen ohjelmaan osallistuville onnea matkaan!