Jouluruokien historiasta, tökerösti kopioiden:
"Jouluaterian ruokalajit ovat vaihdelleet suuresti eri maissa. Suomessa on selvästi havaittavissa myös maakunta- ja paikallisperinteitä, joista pysyvimpiä ovat olleet hämäläisten ja länsisuomalaisten laatikot sekä toisaalta itäsuomalaisten piirakat. Lisäksi kukin perhe on vuosien mittaan luonut omat perinteensä omien mieltymystensä mukaan sekä siirtänyt perinnetietonsa äidiltä tyttärelle. Muutamat ruokalajit ovat kuitenkin olleet niin yleisiä kautta maan, että niiden katsotaan perinteisesti kuuluvan suomalaisen jouluun.
Kinkku on tunnettu vanhastaan maaseudun juhlapöydässä, mutta se oli ylellinen ja kallis ruoka, ja siksi se kelpasi mainiosti vuosisadan takaiselle herrasväelle. Kun kinkku varallisuuden lisääntymisen myötä voitiin 1930-luvulla hankkia useimpiin koteihin jouluruoaksi, siitä tuli joulutarjoilun keskipiste.
Lanttulaatikko ja perunalaatikko olivat kuuluneet länsisuomalaiseen pitopöytään 1700-luvulta alkaen, mutta seuraavan vuosisadan lopulla nämä maustetut uuniruoat alkoivat olla kaikkialla maassa välttämätön osa joulupöydän tarjoilua. Porkkanalaatikko saavutti suosiota vasta 1930-luvulla.
Lipeäkala on ollut vanha talonpoikainen ruoka Länsi-Suomessa. Kuivasta kapakalasta saadaan pehmeä ja valkoinen lipeöimällä sitä esimerkiksi koivutuhkassa. Katolisena aikana se oli joulun paastoruokaa. Erityisen suosittua lipeäkala on ollut ruotsinkielisellä alueella.
Jouluaterian päälle kuuluu syödä jälkiruoaksi riisipuuro. Entisaikaiseen syöpöttelyyn tottumattomat nykysuomalaiset eivät aina jaksa rasvaisen kinkun jälkeen lusikkaansa puuroon pistää. Niinpä helppotekoinen puuro on siirtynyt pikkujoulujen tarjoiluksi. Riisipuuro oli 1800-luvulla uutuus juhla- ja pitoruokien joukossa ja sitä pidettiin kotoista ohrapuuroa hienompana. Riisipuuron osaksi tuli kuitenkin pian arvonalennus, kun puuroja ruvettiin pitämään enemmän arkeen kuin juhlaan sopivana. Tämän vuosisadan alussa riisipuuro ei enää ollut uutuus eikä kallis herkku. Joulun säilyttävä luonne vaikutti kuitenkin siihen, ettei riisipuuro tyystin päässyt joulupöydästä katoamaan.
Jouluna syödään myös leivonnaisia. Ne yleistyivät viime vuosisadalla säätyläisten parissa. Jo 1820-luvulla kartanoiden joulupulla maustettiin kalliilla sahramilla. Joulutortut ja piparkakut kuuluvat samaan herraskaiseen ruokakerrostumaan. Joululeipä sen sijaan on niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa vanhaa perua. Säätyläispiireissä joululeivästä kehitettiin makea maustelimppu ja leipomoiden tuotteena se tuli kaikille tutuksi. Suomalainen joulu saa alati kansainvälisiä lisäpiirteitä, ja niinpä joulun Englantilainen hedelmäkakku on löytänyt tiensä meidänkin joulupöytään.
Joulupiparit kuuluvat jokaiseen joulupöytään. Ruskean piparkakun takaa paljastuu komea kaari kulttuurihistoriaa. Pippurilla maustettu ja hunajalla makeutettu mesileivät tulivat Eurooppaan ristiretkeläisten idäntuliaisina. Piparkakun nimi viittaa monissa kielissä yhä pippuriin. Keskiajan Euroopassa piparkakku oli eksoottinen ja kallis herkku, koska sen valmistukseen tarvittiin harvinaista maustetta, pippuria. Uutuus ei päässyt pitkään aikaan kaiken kansan herkkupalaksi, sillä aluksi sen valmistus hallittiin vain luostareissa. Tuoksuvaa ja mausteista piparkakkua pidettiin ensin lääkkeenä, ja niitä kaupiteltiin erilaisten vaivojen parantamiseksi. Saksassa pikkuleipien valmistajat perustivat jo 1300-luvulla ammattikuntia, mutta Tukholmassa saatiin odottaa 1600-luvulle, Turussa 1700-luvulle ennen kuin saksalaisten sokerileipurien valmistamia piparkakkuja päästiin maistelemaan. Suomalaisten pitokokkien leivonnaisvalikoimaan piparkakut ilmaantuivat 1800-lvun puolivälissä. Vasta kuluvan vuosisadan alussa niitä ruvettiin tekemään kodeissa. Nykyisin joulupiparkakkujen teko on usein koko perheen yhteisaskartelua samaan tapaan kuin munien maalaaminen pääsiäisenä. "
En vielä ole tuon tarkemmin miettinyt, mutta herkkuja tulee. 
