N
N34
Vieras
Ensimmäistä yhteistä joulua olisi tarkoitus viettää, mutta asiasta saadaan koko ajan riitaa. Olen yrittänyt kysellä asiasta jo kuukausi sitten, mitä tehdään jne, mutta mies ei halua puhua siitä vielä, koska on niin aikaista. Kuitenkin hän on tällä välin jo sopinut asiasta mm. sisarensa ja äitinsä kanssa.
Tuntuu että kaikki mitä minä haluaisin, on turhaa. Joulukuusta ei saisi olla vaikka ilmaisiksi saataisiin, koska se on turha. Jouluvalot ovat turhia, mutta ok, saan laittaa. Kaikki perinteet ovat typeriä. Viis siitä että minulle kaikki tällainen on tärkeä osa joulufiilistä. Lahjoja ei tarvitsisi, koska aikuiset evät tarvitse lahjoja.
Aattoaamuna ei voi lähteä minun perheeni kanssa hautausmaalle viemään kynttilöitä ja glögille, koska "minä en vieraiden ihmisten haudoille lähde". Kun yritän kysyä, voisimmeko käydä perheeni luona aattona, on se periaatteessaa ok, mutta taas on liian aikaista puhua. Kuitenkin hän on jo kutsunut äitinsä luoksemme aattona ja sopinut että syödään yhdessä. Aikaa ei tiedä. Sopinut vielä, että jouluruokia hän ei välttämättä halua. Se on ihan ok, mutta missä välissä tässä oli tarkoitus kysyä myös minulta, mitä minä haluaisin? Haluaisin käydä myös joulusaunassa, mutta siitä ei voi vielä puhua ja se on hankalaa, koska äitinsä ei välitä saunomisesta. Mies suunnittelee joulua ihan itsekseen muiden kanssa ja on ilmeisesti ajatellut, että mennään aattona (hänen) fiilistensä mukaan. Eihän se niin mene. Myös minun täytyy sopia asioista ja aikatauluista oman perheeni ja sukulaisteni kanssa ja myös minulla on tärkeitä ihmisiä joiden kanssa haluan joulua jakaa ja tehdä tiettujä asioita.
Ottaa ihan valtavasti päähän, että minun toiveeni tuntuvat olevan ihan yhdentekeviä ja koko joulusta on tulossa jotain ramppaamista edestakaisin ilmeisesti itsekseen. Että se siitä ihanasta ensimmäisestä yhteisestä joulusta. Sainhan mä sentään kuitenkin ne jouluvalot, että jee.
Kaikki varmaan vielä järjestyy, mutta tuntuu ettei jaksa sitä että joka asia on niin vaikeaa ja täytyy aina riidellä, jankuttaa ja perustella, että saisi toisen tajuamaan ottamaan huomioon.
Tuntuu että kaikki mitä minä haluaisin, on turhaa. Joulukuusta ei saisi olla vaikka ilmaisiksi saataisiin, koska se on turha. Jouluvalot ovat turhia, mutta ok, saan laittaa. Kaikki perinteet ovat typeriä. Viis siitä että minulle kaikki tällainen on tärkeä osa joulufiilistä. Lahjoja ei tarvitsisi, koska aikuiset evät tarvitse lahjoja.
Aattoaamuna ei voi lähteä minun perheeni kanssa hautausmaalle viemään kynttilöitä ja glögille, koska "minä en vieraiden ihmisten haudoille lähde". Kun yritän kysyä, voisimmeko käydä perheeni luona aattona, on se periaatteessaa ok, mutta taas on liian aikaista puhua. Kuitenkin hän on jo kutsunut äitinsä luoksemme aattona ja sopinut että syödään yhdessä. Aikaa ei tiedä. Sopinut vielä, että jouluruokia hän ei välttämättä halua. Se on ihan ok, mutta missä välissä tässä oli tarkoitus kysyä myös minulta, mitä minä haluaisin? Haluaisin käydä myös joulusaunassa, mutta siitä ei voi vielä puhua ja se on hankalaa, koska äitinsä ei välitä saunomisesta. Mies suunnittelee joulua ihan itsekseen muiden kanssa ja on ilmeisesti ajatellut, että mennään aattona (hänen) fiilistensä mukaan. Eihän se niin mene. Myös minun täytyy sopia asioista ja aikatauluista oman perheeni ja sukulaisteni kanssa ja myös minulla on tärkeitä ihmisiä joiden kanssa haluan joulua jakaa ja tehdä tiettujä asioita.
Ottaa ihan valtavasti päähän, että minun toiveeni tuntuvat olevan ihan yhdentekeviä ja koko joulusta on tulossa jotain ramppaamista edestakaisin ilmeisesti itsekseen. Että se siitä ihanasta ensimmäisestä yhteisestä joulusta. Sainhan mä sentään kuitenkin ne jouluvalot, että jee.
Kaikki varmaan vielä järjestyy, mutta tuntuu ettei jaksa sitä että joka asia on niin vaikeaa ja täytyy aina riidellä, jankuttaa ja perustella, että saisi toisen tajuamaan ottamaan huomioon.