* JOULUNTÄHDET 2006 *

Me oltiin ulkona ensimmäisen kerran vaunuilemassa kun poika oli reilun viikon ikäinen. Tosin täälä oli silloin noita plus asteita ihan reilusti, ettei oikeen voida edes puhua että tuo ukkeli mikään talvi vauva olisi vaikka joulukuun kynnyksellä syntyi. Mutta ei kyllä olla päästy ulos asti ihan joka päivä (on parin päivän taukojakin ulkoilussa). Ärsyttää kun me herätään vasta puolenpäivän aikoihin ja sitten onkin melkeen jo pimeää eikä ulkoilu houkuttele pätkääkään. Kauppa päivät sitten on sellaisia että sillon ehdottomasti pakataan koko perhe rattaisiin ja lähdetään kauppaan kaikki yhdessä =)

Meiläkin tuo poika tykkää kääntyä selälleen vaikka hänet kuinka kyljelleen sänkyyn laittaisi. Me ei olla stressattu siitä, kaipa hän itse tietää miten on parasta nukkua ja jos hänestä se paras asento on selällään niin antaa toisen sitten niin nukkua.


tinde ja Sintti (tänään 4 viikkoa iso poika!)

 

Meillä on pojat ollu ihan haltioissaan pikkusiskosta, koko ajan jompi kumpi on pusuttelemassa prinsessaa :heart: Typy on kyllä muutenkin lumonnut koko perheen, ja monta kertaa päivässä olemme koko perhe ihmettelemässä kun typy nukkuu rauhallista vauvan untansa

Me ei vielä olla typyn kanssa ulkona käyty, muuta kuin se että kannettiin sairaalasta autoon ja autosta sisälle kotiin.


Mutta nyt tyty tuhisee tuolla siihen malliin että pitää ottaa se tähän syömään

:wave:


MoM, pojat ja pikkuprinsessa 6pvä :heart: <br><br>

 

hei, onko 2006 joulutähdillä jotain omaa kerhoa täällä, tai msn yhteisöä? =)

 

Hei!
Tosta nukuttamisesta et KYS:ssä vauvat nukutettiin kyljelleen, mut kotiin ohjeeks annettiin et nukutus selälleen ja lääkäri sanoi taqrkastuksessa samaa, et nyky tutkimuksen valossa selällään nukuttaminen on suositeltavin vaihtoehto.. Meillä nukutetaan niin kyljellään ku selällään, ja typy tykkää nukkua selällään, johon yleensä kiepahtaa vaik ois kylelleen nukutettukin.. Siis minun mielestä kylkiasentoa ei tarvitse tukea, vaan päin vastoin antakaa nukkua selällään, jos vauva niin viihtyy!!!

Ulkoilusta sen verran, et ennen joulua käytiin kertaalleen ulkoilemassa ihan pikkumatka (postilaatikolle ja takaisin).. Kovasti haluttas ulkoilemaan, ja lämpö ois hyvä, mut täällä tuulee joka päivä niin kovasti et se on estäny. Nyytti nukahti alle 10 sekunnissa ku pääsi ulos vaunuissa,vaikka oltiin 2 tuntia tapeltu unta vastaan.. Siis ois ihana todellakin päästä joka päivä ulos, ku tykkäis nukahtaa/nukkua ulkona!!

Leenu

P.s. tyhmä minä maistoin eilen anopin tekemää ihanaa lanttulaatikkoo ja se totisesti kostautui yöllä, ja tänään vauva onkin sit ollu nan-korvikkeella ja oon lypsäny maahan.. MITENKÖHÄN KAUAN NOI ILMAVAIVOJA AIHEUTTAVAT AINEET ON MAIDOSSA?? Tietääkö joku?

 

Me laitetaan poju nukkumaan aina kyljelleen, mutta koitetaan muistaa laittaa aina eri kyljelle kuin edellisellä kerralla. Mitään tukea ei laiteta selän taakse kun poju tykkää aina välillä kääntyä selälleen -varsinkin kun vatsaa vääntää tai äheltää kakkaa niin tykkää olla selällään
Kyljelleen tykkään nukuttaa kun huolestuttaa se puklaaminen että lieköhän selällään olemisesta haittaa, mutta en kuitenkaan estä kun tykkää välillä kääntyä...

Mun täytyy tunnustaa että meidän poju ei oo ollu ulkona sen kauempaa kuin auton ja kodin ja auton ja mummolan välin, vaikka on jo yli kolmeviikkoinen :ashamed: Ilma on ollut kyllä useimmiten hyvä, mutta meidän rytmi on vielä niin sekaisin että nukutaan tuonne kahden paikkeille päivällä eli aurinko lähtee jo laskemaan kun me herätään ja ei tekis mieli viedä pojua ulos pimeällä. Huomenna olis tarkoitus viedä edes kymmeneksi minuutiksi kun näyttivät lupailevan aika lauhaa keliä ja ukolla loppuu isyysloma eli joutuu menemään huomenna töihin niin jos sitä itsekin sitten heräilis vähän aikasemmin
Kovin iso urakkahan tuo ei olis kun vaunut on vaatehuoneessa ja poju pitäis vaan pukea, laittaa niihin ja kärrätä tuohon parvekkeelle. Eikä niihin vaunuihin ole kyllä edes pakko laittaa ensimmäisillä kerroilla kun on niin vähän aikaa ulkona...

Mua meinaa vähän kummastuttaa tuo pumppuhomma...
Yritin tuossa heti sairaalasta kotiuduttua pumpata ainun pumpulla ja sain todeta että ei onnistu. No, äitini osti aventin pumpun kun on kuullut että sen pitäisi olla tosi hyvä, mutta nyt kun oon yrittäny muutamaankin otteeseen pumpata sillä niin ei onnistu edelleenkään :/
Rinnat ei oo pakkautunu eikä tässä nyt mitään hätää oo, mutta olisi kiva saada tuota maitoa vähän pakkaseenkin että pääsis joskus sitten käymään esim alennusmyynneissä niin että ukot pärjäis keskenään kotona.
Lämmityksiä ja hieromisia oon kokeillu mutta vartin pumppaamisen jälkeen en ollu saanu aikaseksi kuin lirun pullon pohjalle ja siinä vaiheessa menikin sitten hermot
Missä vaiheessa ois muuten hyvä aika pumpata? Ennen vai jälkeen imetyksen vai tulisiko imetyksen aikana hyvin siitä toisesta rinnasta?

Jahas, poju alkaakin heräillä syömispuuhiin

pimmi + nöpönenä :heart:

 

no niin, jospa minä nyt ehtisin raapustaa tänne jotain..

meidän pikku miehellä tule huomenna jo kolme viikkoa täyteen. kamalan nopeasti aika kuluu! Vastahan se syntyi tuntuu että muutama päivä sitte jälkivuotoa mulla tulee vieläki, vaikka olin varma ettei kestä montaa viikkoa kun jo laitoksella oli välissä ihan olematonta.. tikit ei tunnu enää juuri ollenkaan. tuossa joulupäivänä kokeiltiin sit jo ekaa kertaa piehtaroida lakanoissakin ja ei tuo pahalta tuntunu. aika pikaseksi jäi kummiski, ettei heti vedetä överiksi. seksin aikana ei tuntunu kipeeltä mutta ei siinä ihan älyttömiä nauttinukaan kun kuulosteli miten paikat reagoi. jälkeenpäin oli sitte vähän jotain vihlontaa, mutta ihan vaan pari minsaa. ihanaa vaihtelua, kun ennen synnytystä oli aina rakastelun jälkeen kauheat liitoskivut, jalkakrampit ja supparit :kieh: meinasin mie kyllä, että jos nyt tällä kertaa tekis suositusten mukaan ja odottas ainaki että vuoto loppuu, mutta ei sitä jaksanu olla ilman. jälkitarkastukseen asti ei ainakaan viitsiny alkaa oottamaan kun neukkatäti sano viikko sitte että se on vasta 2kk-neuvolan yhteydessä nykyään. mite ihmeessä vasta silloin..

Hyvin meillä lähti heti elämä kolmelapsisena perheenä käyntiin, mutta se varsinainen arki alkaa vasta nyt tänään kun mies meni takas töihin. piti pekkasia tähän asti, muttei kehtaa enempää pitää vaikka varastossa olis. ja mieki sitä vähän hoputtanu takas töihin, että päästäs paremmin arkeen kiinni, kun se on kumma juttu että aina jos mies on kotona koko päivän niin on ihan viikonloppu-fiilis ja menee ihan laiskaksi kaikki toiminta. me on nytki sitte vaan nukuttu puolille päiville vauvan kanssa ja mies on noussu isompien kans ku on jaksanu. eikä mitään ulkoilua tule ikinä harkittuakaan kun mies on kotona, vaikka silloinkun esikko oli pieni ja ainokainen niin silloin meillä oli mukavia perheen keskisiä ulkoiluja.muttei tuo ukko ole jaksanu ulkoilla pariin vuoteen. ihme äijä..
tänään ajattelin repästä meidät yhteen mennessä kartanolle puoleksi tunniksi että saatais bebekin tottumaan ulkoilmaan.. saisin sitte vaikka alkaa käydä vauvan kans pitkillä iltalenkeillä vaunuttelemassa.. tahtoo kuntoilla! en kyllä ala olemaan tämmönen pullukka kauan aikaa, kun ei mahu kuin kaikista kamalimman näköisiin housuihin :ashamed: sairaalaan ei jääny ku vajaat kymmenen kiloa vaikka nii ihanan hoikka olo ollu synnytyksen jälkeen ilman sitä isoa kömpelöä mahaa. mutta puntari ja peili ja noi housut palauttaa maan pinnalle. odotus-farkkuja käytän vieläkin, kun ovat parhaimman näköset noista jotka mahtuu päälle..

Vauva on lähteny ilmeisesti ihan hyvin kasvamaan. kivasti sillä on posket pullotanu koko ajan vaikka muuten on minusta ihanan pieni poika. on kyllä selvästi tullu lisää painoa kun posket pullottaa enempi ja pientä makkaraa on jo reisissä. sairaalassa meinasi vähän hitaanlaisesti lähteä paino nousuun, kun poika oli keltanen ja unelias. tehtiin sit syöttöpunnituksia ja kaiken maailman tutkimuksia siellä.. neukkatäti sanoi että paino on ihan hyvässä nousussa kun silloin viikko sitte oli 4030g. minä eka aloin miettimään että onko se ees enempi ku sairaalasta lähtiessä, mutta löysin sitte yhen lapun josta näky lähtöpaino ja olihan se noussu montakymmentä grammaa.. seuraava neuvola 10.1. ja sitte vasta päästään seuraavan kerran katteleen painoa. saa nähä alkaako nousta niinku siskonsa kanssa, kun joka kuukausi tuli reilu kilo painoa. tyttö oli ihan täys tissivauva enkä tajua miten sitä maitoa silloin niin hyvin riitti ja miten mie silloin menin niin hyvin joillain vaistoilla enkä stressannu mitään. nyt on kyllä enimmäkseen tissillä,mutta pari kertaa päivässä olen antanu tutteliaki että tissit saa vähän levähtää. vauvalla kun välissä on sellasia kauheita spurtteja että olis tississä kiinni koko ajan ja sit alkaa nännit kipeytyä.. niin ja tuntuu kyllä noitten spurttien aikana että alkaa tissit jo ehtyä ja annan sitte sitä tuttelia että saa toinen mahansa täyteen, kun hermostuu tyhjän tissin kanssa. aina eka tietty tarjoan tissiä, että saa heruttaa. jos vaikka alkas tulla enempi tarpeeseen sitä maitoa. mutta tosiaan meinaa muksu hermostua välissä sen tissin kanssa ja sitte menee jo mammaltaki hermot kun toinen vaan huutaa vaikka tissi ois tarjolla. näin tänä aamunakin, eikä se tissi edes ollu tyhjä.. ihme meininkiä, kun toinen on nälkäsenä ruokapöydässä mutta tarjoilut ei kelpaa. piti saada vähän tuttelia ennen ku oli tyytynävinen. ei kyllä onneksi mene ku hyvä jos reilu puoli purkkia tuttelia päivässä. voi ihan rennosti sanoa että ollaan lähes täysimetyksellä kuiteski =)

kamala kun mulla tulee taas romaani.. hyvät vauva-arjen jatkot kaikille!


-maria ja poika melkein 3vk

 

Heippa joulutähdet ja onnea kaikille!
Tulin tuolta Lokamuruista teitä kurkkimaan!!
Muutamia vinkkejä, mitä meillä on toimineet:

Rela-tipat ja Cuplaton viikon ikäisestä asti, D-vitamiininä Jekovit-tipat auttoivat hyvin masuvaivoihin, taitaa olla todella yleistä, että ne pariviikkoisena alkaa ja kestää minkä kestää...
Relat ei ihan heti ala vaikuttamaan, mutta ajan myötä kylläkin!
Ja imettäjänä kannattaa alussa ihan suosiolla välttää esim. sipulia, kaalia, omenaa, herneitä, mausteisia ruokia, ruisleipää, suklaata...
Itse vältin niitä ja nyt olen alkanut syömään, eikä mitään ole enää tullut (tyttö reilut 2kk).
Yövalvomisia oli meillä kanssa ensimmäisen muutaman viikon aikana (oikeastaan sen aikaa, kun mies oli isyyslomalla), vauva ei todellakaan rytmiänsä tajua, pikkuhiljaa ne valvomiset vaan jäi pois ja tyttö heräsi vaan syömään ja jatkoi uniaan.
Minun mielestä noin pienen rytmiin ei voi mitenkään vaikuttaa, itsekin silloin yritin miettiä keinoja, joskus jopa kokeilinkin vauvaa valvottaa. Ihan turhaa, ei se mitään rytmiä muuta ja ei kai nyt toista väkisin kehtaa valvottaa! Ja meillä ei ole koskaan pitänyt se paikkaansa, että jos vauva, näin vähän vanhempanakin nukkuu koko päivän, niin sitten valvoisi koko yön, hyvin on myös sitten yön nukkunut! Olen siis antanut vauvan nukkua milloin haluaa ja niin pitkään, kuin haluaa, tyytyväisempi vaan on! Kaikki alkaa tasoittumaan ajan myötä!
Mekin jouduttiin alussa antamaan vähän korviketta, ehkä jokatoinen yö yhden kerran... Sitten tajusin, että maitoa tulee kyllä todella paljon, ei siinä enää korviketta tartte! Luottakaa imettäjät itseenne, jos tiedätte, että maitoa tulee, älkää antako pulloa, JOS siis haluatte imettää!
www.imetystukilista.net (muistaakseni) on hyvä tietopaketti imettämisestä!
Pumppaamisesta: Minä sain alussa aina pumpattua todella hyvin, enää en saa mitään puserrettua irti... Sain siis pakastimeen varamaitoa..
Tuolla nettisivuilla on myös vinkkejä tähän, kun joku teistä niitä kyseli!

Onnea ja tsemppiä kaikille, vauva-aika on niin ihanaa, nauttikaa! :heart:

 

Pistetäänpäs synnytyskertomusta aluksi:

Vauvan painoa (siis esikoinen) oltiin seurattu koko loppuraskaus aika tarkkaan, kun veijari tuntui kasvavan vähän reippaanlaisesti vaikka sokerirasitukset olivat puhtaat ym. 38+6 oli sitten lääkärin tekemä painoarvio 4050g, jonka seurauksena laittoi käynnistyksille ma 18.12 (39+3). Käynnistys pelotti, mutta niin jo pikkukaverin kokokin, joten...
Maanantaihin asti ei tarvinnut odottaa, kun perjantaina alkoi särkemään päätä ja jouduttiin lähtemään näytille synnärille. Para-tabsit eivät olleet auttaneet, eikä turvotusta lukuunottamatta toksemia oireita ollut. Ottivat silti mielellään sisälle ja sinne sitten jäätiin. Pääkipu meni seuraavana yönä, ja kun oltiin jo valmiiksi osastolla niin käynnisteltiinkin jo sitten lauantaina.
Sain cytotecin murusia suun kautta klo 12 ja klo 14. Ensimmäinen teki jo pieniä supistuksia säännöllisesti, mutta ne eivät olleet tippaakaan kipeitä. Sellaisia kovettumisia. klo 18.30 noin lähti limatulppa ja sitten alkoi supistuksetkin jo tuntumaan. Olin toivonut mahdollisimman pitkään luonnonmukaista synnytystä, ja kätilön kysyessä tästä toiveesta, sanoin että se luomuajattelu on karissut jo tämän lähtötilanteen takia. En silti halunnut heti mitään vaan sanoin, että katsellaan. Kysyin vielä että eivätkös ne käynnistetyt synnytykset ole usein vähän rajumpia, ja kätilö asian myönsi. Olin suihkussa reilun tunnin, ja se auttoikin mukavasti. Klo 20 soittelin miehelle, että eiköhän tämä ole menoa ja toivoin hänen tulevan selkää hieromaan. Tunti menisi matkassakin työpaikalta sairaalaan.
Klo 22.45 siirryttiin osastolta synnytyssaliin. Silloin oltiin muistaakseni n. 2cm auki. Salissa istuin välillä jumppapallon päällä ja välillä nojasin siihen kontillani. Mies oli koko ajan tukena ja hieroi selkää aina supistuksen tullessa. Supistukset tulivat tiheästi, 1-3min välein ilmeisesti kiitos käynnistyksen.
Jossain vaiheessa sain litalginia lihakseen mutta en huomannut sen auttavan kipuihin yhtään. Pyysin päästä kokeilemaan ammetta jonne pääsin puolen yön aikoihin, kun paikat olivat 4cm auki. Amme oli aivan ihana. Täydellinen rentoutuminen supistusten välillä ja supistusten aikana roikuin kyykylläni tangosta puhallellen. Kivut olivat paljon lievemmät vedessä. Selässä en oikeastaan niitä edes tuntenut ja mahankin puolella ne olivat selvästi lievemmät.
2.30 olin 7cm auki ja jouduin käymään välillä pois ammeesta ktg käyrässä. Supistukset tuntuivat tosi voimakkaina tällöin ja pyysin puudutusta, koska paikalla ollut kätilö ei antanut mahdollisuutta vesisynnytykseen. Olisin sen puudutuksen ehkä kyllä tarvinnut muutenkin. Menin hetkeksi vielä veteen, mutta se ei lievittänyt enää niin hyvin. En kuitenkaan halunnut odotella lääkäriä kuivalla maalla.
n. klo 3 Minut siirrettiin saliin puudutuksen valmisteluun. Ilta oli sairaalassa todella kiireinen, joten jouduimme vieläkin odottamaan miehen kanssa kaksistaan melkein tunnin. Tämä oli vaikein osuus synnytyksestä. Supistuskivut olivat sietämättömiä, mutta miehen täysin voimin toteuttama selkähieronta niiden aikana auttoi sen verran, että jaksoi. Mies tunsi olevansa yksin, kun henkilökunnalla ei ollut mahdollisuutta olla meidän salissa.. minä sitten vielä höpötin ja toivon tajun lähtemistä ym. Kokeilin tänä aikana ilokaasuakin, joka ei auttanut kipuihin. Laatta lensi kylläkin, kun yritin saada sillä edes päätä niin sekaisin, ettei tajuaisi sitä kipua niin. Rentoutuminen edes supistusten välillä oli jo mahdottomuus, ammeessa pystyin jokseenkin siihen vielä supistusten aikanakin.
klo 3.50 saatiin spinaalipuudutus. Luulin että laitetaan epiduraali, mutta koska paikat olivat jo 8-9cm auki niin spinaalin luultiin riittävän...
Spinaalitaivas alkoi hälvetä 1,5 tunnin kuluttua. Sinä aikana oli vedet menneet (ruskeaa vettä) ja laitettu oksitosiinitippa. Vauvalla oli väliin liian korkea syketasokin, joka parani asennon vaihdolla.
klo 5.35 sain PCB- puudutteen, tilanne kohdun suulla sama ja nousin seisomaan ylös pyörittelemään lantiota, jotta vauva alkaisi laskeutumaan kunnolla.
klo 6.45 vauvan pää oli tullut alemmas, mutta edelleen 9cm. Sain buscopania ilmeisesti kohtulihasta rentouttamaan, jotta vauva pääsisi tulemaan kunnolla alas.
klo 7.35 sain toisen PCB-puudutteen, joka auttoi jo taas voimistuneisiin kipuihin. Tilanne edelleen sama 9cm. Tämän jälkeen makoilin kyljelläni ja tunsin supistusten aikana painon tunnetta takamuksessani.
klo 8.30 tehtiin sisätutkimus, jossa paljastui, että vauva oli laskeutunut todella hyvin ja paikat oli auki. Ponnistamisen tarvetta ei vain ollut. Koska painon tunne takamuksessa oli voimakkain kylkiasennossa, kokeiltiin supistuksen tullessa ponnistaa. Vauva liikkui ilmeisesti hyvin, ja sitten ponnisteltiin vain menemään vaikkei ponnistuttanutkaan. Väliliha puudutettiin jossain vaiheessa pyynnöstäni, jotta repeämisen tunne ei olisi niin voimakas. Tunne oli kuitenkin mielummin ylöspäin, enkä huomannut puudutettuna mitään eroa aiempaan. Mies piti ylempää jalkaa ylhäällä ponnistelujen aikana ja kannusti kovasti. Ponnistin vain kovasti kipua kohden vaikkakin välillä loppuponnistus purkautui kivusta huudoksi. Kätilö ei onneksi sanonut tästä mitään, koska tunsin olevani tosi äärirajoilla jo ja sain aina supistusten välillä tsempattua itseni siihen, että vaikka kuinka kudokset tuntuu paukkuvan niin kipua kohti vaan.
klo 8.58 syntyi sitten poika. Muistan vieläkin sen tunteen, kun pää syntyi paikkoja venyttämästä. Pikkumiehellä oli käsi poskella ja painoa 4240g, päänympärys oli 38cm, pituus 52cm. Tunnen onnen potkineen, koska isosta koostaan ja käden välissä olosta huolimatta, epparia ei tarvinnut tehdä ja 2. asteen repeämillä selvittiin. Nekin ovat parantuneet tosi hienosti.
Pojan hengitystiet imettiin pään synnyttyä ja kun koko kaveri oli ulkona, kuivailtiin vain vähän ja sain ihanan tuhisijan rinnalleni ompelujen ajaksi.
Vähän myöhemmin meinasin vielä pyörtyä sängylle.. kaikki äänet kuuluivat niin kuin sumuverhon takaa. Kossi meni vähäksi aikaa isälle ja tippaa pistettiin paineella. Kokemus oli ilmeisesti vain niin rankka, että uupumus iski olan takaa.

Nyt kossilla on ikää 1vk ja 3pv. Arki on lähtenyt sujumaan hyvin ja ainakin vielä on saatu nukuttua öisin aika hyvin. Laitoksella kaveri valvotti kaikki yöt, mutta aloitettiin jo siellä viimeisenä yönä relatipat, jotka ehkä ovat muutoksen syynä. Edelleen mahasta vääntelee, mutta ei niin pahasti. Nyt poika jo nukahtaa melkein aina yösyöntien päälle.
Tänään tulee terkkari ja odottelen jo kovasti, että pääsisi kossin kanssa ulkoilemaan. Isän sisko on ollut meillä pari kertaa ehkä tunteroisen ammaamassa, jotta ollaan isukin kanssa saatu käydä vaikkapa kaupassa ja olla vähän kaksistaankin. Tehnyt tosi hyvää ja kun on luotettava amma niin uskaltaa syötön päälle lähtäkin. Poika on aivan ihana.
Rinnoista tulee maitoa vaikka muidenkin tarpeisiin ja sitä on tullut vähän pakastettuakin. Osastolla oli kannustava ja tukeva henkilökunta, eikä vastikkeita ole tarvittu.

Mukavaa vuoden vaihetta kaikille joulutontuille! Kirjoitellaan ahkerasti miten keretään (minäkin yritän ryhdistäytyä, odotusajan kirjoitukset voi laskea kahden käden sormin). On mukava kuulla muiden kokemuksia ja kuulumisia.

 

Meillä oli tänään pitkästä aikaa oikein miellyttävä ja onnistunut vaunuttelu =) Tuo meidän pikku ukko ei oikeen tykkää kun hälle puetaan pipo päähän (sen piponhan piti luoda turvallisuuden tunnetta ) ja meidän ulkoilut alkaa yleensä kamalalla huuto konsertilla, niin kun tänäänkin. Ensin piti käydä vaan kaupassa, mutta päätettiinkin käydä samoin tein kirjastossa kävelyllä. Pikkasen jännitti millaisen konsertin poika pistää pystyyn kirjastossa, mutta hänp päättikin vaan nukkua kiltisti ja hiljaa koko reissun ajan =) Tuli taas sellainen olo, että ehkäpä tästä joskus tohtii lähteä jonnekin muualekin kun vaan sinne kauppaan pojan kanssa

Huh, tuo meidän ukkeli innostuu välillä syömään... äskenkin viihtyi tissillä yli tunnin putkeen ja söi lähes koko ajan Minne mahaan hän oikeen sitä maitoa kiskoo? Ja nyt tuntuu önisevän siihen malliin että ruoka taas maistuisi... oltiinhan tässä jo vartti syömätäkin =)


tinde ja Sintti


Ainiin, poika sai tänään ensimmäisen virallisen postin B) KELAkortti pamahti postissa hälle.

 

Mukava lueskella pitkästä aikaa mitä muille joulukuisille kuuluupi vaikka me taidettiinki lipsahtaa marraskuisiin!

Tekkee mieli kommentoida tuota painojutskaa ekana. Meillä syntymäpainksi oli punnittu 2930g (mitattiin jossain teholla eli ei todistettu lukemaa). Teholla ruokinta oli letkun kautta 3 tunnin välein. Paino alkoi laskemaan ja oli osastolle siirtymisvaiheessa 2,6 kg eli oli laskenu yli 300 grammaa. Minä lohdutin ihteeni siinä vaiheessa että ei se ennää siitä laske ku alkaa saamaan kunnolla rinnasta. No kotona sitten kävi terveydenhoitaja kun poika oli viikon ja paino oli 2560g eli edelleen oli laskenut. Kahden viikon iässä painoa oli 2770g eli oli kumminkin jo vähän alkanut nousta. Sen jälkeen vissiin itellä alkoi olo helpottaa että oma maito riittää että maitoa alkoi enempi tullakki ja poika imi paremmin. joka tapauksessa seuraava punnitusväli oli kaksi viikkoa ja painoa oli tullut ihan kamalasti. KAHDESSA VIIKOSSA 800 GRAMMAA. Neukkatäti sano että minimimäärä mikä pitäs nousta on se 135 grammaa per viikko. ELi taisi se jo kotona ollessa nousta ihan hyvin vaikka alku olikin kankeaa.

Ite nautin kun poika on kasvanut sen verran että jaksaa imeä hyvin ja maitoakin tuntuu riittävän. Imetys on niin helppoa jos se hyvin lähtee käyntiin. Teille joilla se tökkii niin eikun tsemppiä. Imetys on parhaimmillaan todella antoisaa. Tindelle vinkki että jos ne nännit on vieläkin kipeät niin sen lampaanrasvan nimi on lansinoh ja sitä saa apteekista. Ite oon monesti käyttäny aloe geeliä ja seki on verratonta. Minulla lienee aika karaistuneet nännit ku nyt ei menny ennää ees araksi, mutta muistan kyllä kun ensimmäistä imetin niin huusin ja purin hammasta ku vauva tarttui nänniin

minä olen ihan ihmeissäni miten nopeasti tämä aika menee. Poika on jo 5 viikkoinen ja ihan tulee semmoinen olo että se kasvaa ihan liian nopeasti. Ristiäiset meillä on 7.1 ja nimeä en kyllä aio paljastaa ennen kuin poika on kastettu ihan vaan sen vuoksi että jos joku tuttu tunnistaa :ashamed:

Joulu oli ja meni ja aattona hymistelin sohvalla että minun pitäs olla sairaalassa synnyttämässä ja kumminki istun yli kuukauden ikäinen vauveli sylissä imettämässä. No mukavampi ehken kumminkin olla kotosalla ja katsella ku lapsoset availee paketteja. Ja pahin synnytyspökkyräkin on takana päin.

Tuli muuten mieleen että me ollaan kyllä liikuttu tuon vauvan kanssa alle viikon ikäisenä jo. Olen ollut jokaisen kanssa aikaisin jo liikkeellä ja todella vähäån ovat sairastaneet yhtään mitään. Tuoki pikkupoika on ollut kyllä vallan terve. Tänään käytiin alennus myynneissä. Viikonloppuna pitäisi matkustaa savoon sukulaisen häihin kera koko sakin ja pitäisi tietenkin ennen sitä löytää näihin makkaroihin sopivat asusteet :/

Meillä alkoi vaunuista kuulua ähinää joten aika nousta ja tarjota antimia poitsulle.

Hyviä vointeja kaikille pikkuisten kanssa!

 

Heippa!

Onko muut sopineet jo ristiäispäivää/nimenanto päivää ku juusto? Me sovittiin just tänään papin kanssa et kotona ois ristiäiset 10.2. Nimi on tytölle ollu valmiina syyskuun alusta ja jännittää kovasti ruveta käyttämään sitä, ku niin luonnollisesti tuhisija on NYYTTI, et osaako sitä enää muuks sanookkaan! Mites, onko muilla nimet valmiina?

Leenu

 

tyttö tuli 16.12 3770g 52cm 34,5cm pipo

jos pääsis listalle

 

Minäkin voisin ilmoittautua tänne jos pääsee mukaan. Tyttö syntyi 20.12.2006. Painoa oli 3475g ja pituutta 48.5cm.

Tulen jossain vaiheessa kirjoittelemaan synnytyksestä ja muutenkin miten elämä nyytin kanssa lähtenyt käyntiin =)

 

Olinkin näköjään tuolla listassa jo, hyvä juttu =)

 

Tänään oli taas neuvola pojalla. Painoa oli jo 5340 g Ja kyllä tuo pikku ukko siihen malliin tuota ruokaa kiskookin sisuksiinsa ettei ihmekään että painoa on tullut.
Pituutta ei tällä kertaa mitattu ollenkaan, mutta kyllä tuo ukkeli on kasvasnut kun ollaan jouduttu siirtymään jo 60 cm vaatteisiin. Ei vitsi enää noita 56 senttisiä vaateita pojalle pääle laittaa kun ovat pikkuisen tiukkoja.

Eilen Sintti täytti sitten 1 kk:n Iso poika jo, vaikka onkin vielä niin ihanan pieni :heart:

Ja tänään miule tuli ensimmäisen kerran sellainen olo että pakko päästä jossain vaiheessa liikkeelle vauvan kanssa... tähän asti ollaan vihdytty oikeastaan kotosalla, mitä nyt kaupassa käyty ja kerran kirjastossa

Nimiäiset meilä vietetän näillä näkymin tammikuun toisena viikonloppuna. Sen tarkemmin ei olla asiaa vielä mietitty... ja taitaa kiirus tulla pian


tinde ja Sintti =)

 

Heippa vaan kaikille!

Synnytys oli ihana kokemus, josta palkintona suloinen pieni poika!

Synnytyksestä: 8.12. tiesin heti aamulla, että tänään lähdetään.. Kuitenkin vasta klo.23.00 oltiin sairaalassa, ja meinasivat takaisin kotia laittaa, kun supistukset olivat epäsäännöllisiä, vaikka niin ne olivat ykköseltäkin: eihän ne kätilöt usko mua!

Noh..kieltäydyin lähtemästä kotiin, ja paikatkin oli auki 4cm..eikä mulla olis ollu sille yötä kyytiä enää sairaalaan, joten passittivat osastolle.. Pari tuntia kävin siellä kärvistelemässä ja kolmelta soitin miehelle, että tulee takasin sairaalaan, nyt alko tapahtuun.. Parin tunnin kuluttua syntyi parilla ponnistuksella ihana poitsu. Puudutteita en halunnut, kun ekalta otin epiduraalin ja en tuntenut mitään sen jälkeen.. Nyt oli ihana, kun tiesi mitä pitää tehdä ja oli homma omassa hallinnassa.. Ilokaasu oli hyvä juttu; vei huomioon hengittämiseen, joka muuten meinas unohtua!

Upea kokemus kaikin puolin.. Meillä vaan tuo rytmi on vauvalla ihan hakusessa ja yöunet on semmosia 3-4 tuntia.. eikä tarvi päivälläkään nukuskella, kun 1v 10kk tahdittaa lisäksi arkea!

KAIKILLE: NAUTTIKAA RANKASTA VAUVA-AJASTA, KOSKA SE ON VAIN HETKI PIKKUISESI ELÄMÄSTÄ..

niin äkkiä unohtuvat ne ikävät asiat; väsymys, kivut, itkut.. jää vain suunnaton ikävä sitä pikkuista, jonka käärönä saa viereensä lähes kymmenen kuukauden odotuksen jälkeen.. :heart:

 

Tänne ilmoittaudun minäkin.

Eli siis 21.12 syntyi meille tyttö 3825g ja 50 cm.

nyt sitten päivät kuluvat imetellessä ja 3 lapsen kanssa arkeen totutellessa ja kyllä tuota hyörinää onkin.

 

Hih...löysinpäs tämän meitin uuden pinon!!!

Eli...meitin Typyllä oli syntymäpaino 3300g,sairaalasta lähtöpaino 3085g,eka punnauspaino kotona 3200g ja nyt eilen punnauspaino neuvolassa 3725g!!
Omasta mielestämme lukemat siis todella hyvät mutta neuvola-täti sanoikin,että "enemmänkin painoa olisi saanut olla"!!
Mietimme vain kotio ajellessamme,että kuinkahan hiivatisti sitä painoa sitten pitäisi olla,että tätikin olisi tyytyväinen!?
Aleksiahan on aina sanottu neuvolassa myös "hoikaksi pojaksi" ja syynätty hänen painon nousuaan...

Rintatulehduksen onnistuin saamaan ja nyt sinnitellään antibiooteilla,että pysyn edes jotenkin tolpillani!! :/

Rytmi meillä on: nukutaan päivät ja syödään yöt...JEE,JEE...

 

pikasesti ilmoittaudun kans mukaa... tyttö, 22.11 48cm ja 3000g. hiuka kiirettä ku toi isoveli on vasta 1,5v... ja porista ollaa! seura tervetullutta.. mutta nälänhätä iskee neitokaiselle, joten palailen joskus...

 

Viivuska: Mä oon ottanu synnyttäneet myös tuolta odotuspuolelta, että laitan tänne tuommoisen yleisen listan synnyttäneistä joulumasuista ja tänne saa jatkaa sitten kirjottelua halukkaat... Sen takia sinäkin jo löydyit listalta vaikket ollu vielä kirjotellu tänne

Ristiäisistä joku kyseli ja mä taisinkin jo jossain vaiheessa kirjotella että meidän pojun ristiäiset on 14.1. Pappi ja kirkko on (kirkko sen takia kun vieraita on reilu 50) mutta pitopalvelusta tarvittais emäntä eikä olla vieläkään semmosta saatu kun ovat vähän pidemmällä joululomalla... Toivottavasti ei oo liian myöhäistä kun soittelen ens viikon maanantaina :/ Nimeä ei tiedetä vieläkään kun ei tuota ukkoo saa keskustelemaan asiasta vakavasti ja samaa ongelmaa on kummien kanssa... Tai ehkä minäkin oon pieni ongelma kun en osaa millään päättää

Meilläkin 50-senttiset vaatteet on käyny aivan liian pieneksi ja myös monet 56-senttisistä alkaa olla liian lyhyitä. Leveyttä kyllä riittäis vaikka kuinka paljon mutta kun pojulla on niin pitkät jalat että ei saa niitä enää suoraksi 56-senttisissä vaatteissa
Rimpulahan tuo vielä on, mutta viime päivinä on kyllä alkanu posket pullistumaan ja mun äitikin naureskeli että onhan sille tullu se kaivattu kaksoisleuka
Näillä syötöillä saa kyllä alkaakin näkymään kun poju on tankannu aika lailla viimeiset kaks päivää. Syö suurimmaksi osaksi 2-4 tunnin välein mutta pari kertaa päivässä pitää saada lisää melkein heti syötön jälkeen ja on syönyt nyt melkein joka kerta ainakin 40 minuuttia - pari kertaa yli tunninkin - ja sehän tuntuu kivalta nänneissä
Eilen päätin kokeilla ensimmäistä kertaa sitruunaa ja kyllähän tuo autto vaikka oli aika tuskaa :x Se vaan oli huono homma että nännit oli kipeenä taas tänään ja kun laitoin taas sitruunaa niin kirveli jo niin pahasti että meinasin hypätä kattoon... No, seuraavalla syötöllä näkee että auttoiko mitään...

Tinden poju on kyllä kasvanu aika hyvin :heart: Meilläkin neuvola ensi viikon tiistaina mutta ei taideta päästä ihan noin huimiin lukemiin Veikkaan että kuitenkin yli 4 kilon on päästy reippaasti.

Voisinkin käydä nyt koneella ollessa katsastamassa mitä odotus-puolelle kuuluu

pimmi + nöpönenä

 

Heippahei :wave:

Meillä menee edelleenkin hyvin. Ollaan käyty vaavin kanssa jo ulkona, eli kaupassa rattailla, ja ollaan myös oltu vähän muutenkin ulkona. Meillä mahdutaan vielä 50cm vaatteisiin, mutta huomaan että tytylle on tullut hyvin painoa lisää. Neuvolassa ei vielä olla käyty, mutta mennään pian. Meillä typy ei tarvitse vielä pulloa, saa tissistä tarvittavan määrän maitoa. Typy on alkanut seuraamaan katseellaan kun isoveikat vilahtaa ohi :heart: Isoveikat touhuavat keskenään, ja vähänväliä käyvät pikkusiskoa pusuttelemassa =) Mutta nyt en enempää ehdi kirjoitella, kun isommilla taitaa yltyä tuo riehuminen vähän liiaksikin, ja tyty kaipaa syliä :heart:


heippodei :wave:

 

nyt vihdoin aikaa kirjoittaa.. vaavi on tänään viikon vanha.. (ilalla).
synnytys oli todella raskas..


torstai illalla alkoi supisteleen 12min välein aluksi kivuttomasti mut 10 aikaan tuli jo kivuliaita supistuksia.. näitä kestettiin perjantai iltaan saakka kunnes käytiin sairaalassa.. 11min välein supistuksia.. lääkäri katsoi paikat ja oli kohdunkaula täysin lyhentyny ja n.2cm auki.. lähdettiin kotio odotteleen et jotain tapahtuis, mutta vasta lauantai aamulla tuli n.5min välein supistuksia ja lähdettiin sairaalaan.. 12.00. tutkittiin paikat auki 4cm. eiku sisälle vaan odotteleen.. kello neljä oli auki 6cm.. kipu jatkui.. sain vähä ilokaasua joka aluksi auttoi, mutta tuli vähä huono olo ku en ollut kun aamupalan syänyt. siinä käyrillä kuunneltiin koko ajan sydänääniä ja monta kertaa laitettiin antura vauvan päähän kun ei ne saanut sitä kuulumaan kunnolla.. mulle laitettiin kaksi kertaa kohtua supisteleva piikki ja joku lihaspiikki.. kuuden aikaan sanoin et nyt tarvitsis helpotusta.. lääkäri tuli ja katsoi et 7cm auki ettei voida enää laittaa kohdunkaulan piikkiä ja puhkas lapsivesi kalvot.. siinä siis kärvisteltiin ilman helpotusta koko synnytys..huh.. koko ajan olin aika hyvin liikkeessä et edistyis.. noh seitsemän aikaan oltiin jo 9cm auki mutta reunaa vielä jäljellä.. siinä si tuli ne ihanat ponnistuksen tarpeet ja puuskutukset kun ei saanu ponnistaa.. sitte ku tuli kova supistus kätilö työnsi reunan pois ja vähä vajaa kahdeksan olin 10cm auki.
viis yli kaheksan sain ruveta ponnistaan ja väliliha leikattiin siin jossain vaihees. 20.49 oli meijän prinsessa maailmassa..

semmonen oli meijän synnytys
vaavin kanssa aika kuluu nopeasti ja pikkuhiljaa kaikki alkaa luonnistumaan...

 

PUM-BADAPUM JA RÄISKIS!!! hyi kun paukuttelevat, mie en niin kauheasti noista perusta..

Eihän tässä metelissä edes nukuta ja hyvä niin kun pitää tuota vaavia odottaa, että herää päivän viimeiselle vaipanvaihdolle ja syötölle. Yöllä sitte syödään pari kertaa, mutta ne menee mulla puoliunessa. hyvin saan nukuttua mutta silti aamupäivät meinaa mennä torkuessa, kun meinaan nukahtaa aamutissutteluille ja nyt ku mies on kotona pitkää viikonloppua niin ei tartte ees huolehtia isompien muksujen syöntejä.. arkena oon kyllä syöttäny vauvan aamutissit istualleen ettei nukahtas uudelleen..
Pikku-jäbä on alkanu hyvin kasvaa, ihan silmissä pullistuu. ja ei mikään ihmekään kun kattoo miten paljon se syö! vetäsee molemmat tissit ja sitte vielä tuttelia päälle ainaki 60 milliä! ja siis ihan hyvin alkanu tissitki tuota evästä tuottamaan, kun aina sitä ensinnä tarjoan että rupeais tarjonta vastaamaan kysyntää, mutta kun tuolla tuntuu vaan kertamäärät lisääntyvän ja lisääntyvän.. painaa varmaan jo viis kiloa seuraavassa neuvolassa 10.1...

jees, viikon päästä asutaan jo omaa taloa! perjantaina käydään vielä lainapaperit kirjoittamassa ja se on siinä vähänkö ihanaa. mie jo luulin ettei tuo ukko ole edes tosissaan koko taloasian kanssa, mutta nyt on sit aika vauhdikkaat talokaupat tehty! pientä pintaremppaa meidän oli tarkotus siinä talossa tehdä ja minä ihan olin siinä uskossa että ainakin tapetit vaihdetaan ennen muuttoa mutta ei kai sitte. ukko kehtas suuttua kun otin asian puheeksi. ei niitä kuulema heti aleta tekemään kun rahaa menee muuhunki. no vähän aihe herättää kuumia tunteita kun tiedän että ne pintarempat jää sitte kokonaan tekemättä kun niitä ei aleta heti laittamaan. mutta onneksi se on silti ihan asuttavassa kunnossa, ois vaan ollu kiva tehä siitä vähän enempi oman näkönen.. tämän lisäksi ei ole muuta negatiivsta kuin se että joudutaan kuitenki vielä tammikuun vuokra maksamaan tästä rivarista, kun 30pv irtisanomisaika. sinne menee seki takuuvuokra... vähän kyllä hirvittää, että onko mulla yksi vara-avain hukassa... mitähän se maksaa jos ne joutuu vaihtamaan lukot tästä sen takia...?

no joo, nyt on tämän kirjoituksen aloittamisesta jo melkein kaksi tuntia ja kerkesin sen poitsun nyt saada yöunille. alkaa jo vähän itseäkin haukotuttaa, niin jos sitä vaikka lähtis kohta kokeilemaan jos uni tulis simmuun.. aamulla pitää jaksaa nousta tekemään yhtä sun toista, vaikka onki tuo 11-vuotias siskontyttö kyläilemässä etelästä. ei se esyötävää osa muksuille laittaa vaikka innoissaan leikkiikin niiden kans.


-maria ja poika 3,5vk<br><br>

 

Minäkin liene kuulun tänne eli 28.11.06. syntyiy tämä ihanuus.Poika Kokoa oli 3780g ja 50cm.
synnytys meni ihan mukavasti ja nopeasti eikä mitään traumoja jäänyt.saliin menin 21.40 ja piipero oli maailmassa 23.55.Valitsai syntymäpäivänsä hyvin sillä nyt meillä on suvus kolmet synttärit samana päivänä(isomummoni on syntynyt 28.11.1917 ja on yhä elossa,sekä serkkuni on syntyny 28.11.1998)
Poikaa on jo ehditty käyttää lääkärissäkin,on silmätulehdus joten saatiin silmätipat.Onneksi rähmiminen on jo vähäistä.painokin on hyvässä nousussa,piipero painaa nyt 4420g.Ristiäisiä pitäis rueta järkkää,onneks on jo pappi tiedos ja muutama päivämääräkin.Nimikin jo on

 

onnea uusille vauvoille! :flower:

Heli, onpa ihanaa kun teidän vauva syntyi viattomien lasten päivänä. minun bestiskin on syntyny silloin ja 2v sitte vähän toivoin että pikkukakkonen ois syntyny silloin. :snotty:


-maria ja poika 3,5vk