Heippa!
Jellonan pyynnöstä tulin lisäilemään synnytyskertomusta, jonka sain itseasiassa vasta eilen kirjoitettua
Meillä on fb:ssä syyskuisten ryhmä, sinne sen lisäilin. Mutta, tässä se tulee:
Keskiviikkona rv 39+3 olin viestitellyt työkaverini kanssa, joka kyseli vointia ja kuulumisia ja sitä, onko ollut mitään tuntemuksia, että synnytys olisi lähellä. Vastailin hänelle, että ei niin minkäänlaisia tuntemuksia ja vointi on täysin ennallaan. Supistelujakaan ei ollut tullut, tai ne olivat olleet ihan yksittäisiä, niitä tuli päivittäin. Kuten tänäkin iltapäivänä, muutama kipeä supistus tuli ja meni. Olin äitin luona käymässä ja äiti ehdotti, että pomppisin vähän jumppapallon päällä ja niin tein vaikken mihinkään poppaskonsteihin uskokaan. Kaveri oli sanonut, että hänen synnytyksensä alkoi jumppapallon päällä hyppimisestä
En kauaa jaksanut siinä pomppia ja pikkuveli, 16v., sanoi, että lopettaisit nyt, kun näytinkin niin tyhmältä
Vähän ennen klo 20.00 sanoin miehelle, että haluan katsoa Elämä lapselle konsertin ja klo 20 otin hyvän asennon sohvalla. Heti alkoi supistuksia tulla. Juttelin samaan aikaan äitin kanssa fb:ssä ja hän oli miehen lisäksi ainoa, jolle noista ensimmäisistä supistuksista edes mainitsin. Koska nehän loppuisivat pian kuitenkin. Supistukset kuitenkin jatkuivat ja väli oli 10min. Parin tunnin ajan ilmoitin äitille joka supistukset ja yhdessä niitä kellotettiin. Äiti alkoi jo kysellä, lähtisikö tulemaan meille lastenvahdiksi. Toppuuttelin sitä vielä. Joka kerta kun kävin kakkoshädällä, tuntui, että supistukset loppuvat ja kerran väli olikin jo 30min! Sen jälkeen väli kuitenkin tiheni 6-7min ja siitä välissä tuli jo muutaman minuutin välein. Siinä vaiheessa sanoin äitille, että tulisi nyt varmuuden vuoksi. Rupesin lukemaan neuvolasta saatua opasta synnyttämään lähtijälle (vai mikä nyt olikaan) ja siinä oli ihmeekseni, että uudelleen synnyttäjän tulisi soittaa sairaalaan, kun supistuksia on tullut TUNNIN ajan 10 minuutin välein ja kun supistus kestää 30-45s. Mulla supistukset oli kestäneet jo 3 tuntia ja tota yhtä 30min väliä lukuun ottamatta tulleet vähintään 10min välein ja nyt väli oli enää vain 5min. Soitin siis sairaalaan joskus 23 jälkeen ja kerroin tilanteen. Kätilö, kenen kanssa puhuin oli ystävällinen, sanoi, että on itsestäni kiinni, koska sairaalaan haluan lähteä, mutta siinä vaiheessa kannattaa tulla, kun tuntuu, että kivunlievitystä jo haluaa. Uudelleen pitäisi soittaa, kun sairaalaan olemme lähteneet. Tässä välissä äiti juuri tuli meille. Kivut olivat kovia. Alle tunnin päästä sairaalaan soitosta päätimme sinne lähteä. Matkalta soitin ja sanoin, että olin alle tunti sitten sinne soittanut ja nyt olisimme tulossa. Nyt kätilö ei ollutkaan yhtä ystävällinen, kysyi kuivalla äänellä, että olenko ottanut panadolia tai käynyt lämpimässä suihkussa. En ollut. Oli sitä mieltä, että olisi pitänyt kääntyä takaisin kotiin ja tehdä nämä! Sanoin, että kotiin ei enää palata, kun ollaan sieltä jo lähdetty ja kivut on jo kovia. Tervetuloa sitten vaan, hyvin kuivalla ja ärtyneellä äänellä. Kiva, kiitos.
Sairaalassa oltiin n. 00.30, ilmoittautumisessa oleva sihteeri kysyi, voitaisiinko odottaa jonkin aikaa, kun siellä oli joku tilanne meneillään. Mentiin sohvalle odottelemaan ja paniikki tuli itselleni. Siitä sairaalan hajusta, synnytyssaleista kuuluvista äänistä, kivuista jne. Huh! Olin ihan kauhuissani, että miten mä olinkaan siellä taas. Se tunne oli kamala! Laitoin kädet korville, kun en pystynyt kuunnella niitä ääniä. Hengitin suun kautta, kun en pystynyt haistamaan sitä sairaalan hajua.
00.45 päästiin tarkkailuhuoneeseen ja käyrälle. Supistuksia tuli tiuhaan. Kätilö haastatteli minua ja kyseli toiveistani. Muuta en sanonut, kuin että haluan ehdottomasti kivunlievitystä ja nimenomaan epiduraalia ja että sitä olen saanut aiemmissakin synnytyksissä ja se on toiminut. Sisätutkimus tehtiin ennen saliin menoa ja olin auki 3,5-4cm. Papereiden mukaan reilu tunnin päästä, 01.55, oltaisiin menty synnytyssaliin.
Epiduraalia toivoin klo 02.20, lääkäri pääsi paikalle klo 02.58. 03.14 se alkoi vaikuttaa. Ah, mikä helpottava tunne! Joskus 3 jälkeen katsottiin alakerran tilanne, olin 7cm auki. Siihen se sitten jumahtikin. Olin 3 tuntia sen 7cm auki. Supistuksia tuli edelleen todella tiuhaan tahtiin, kiitos epiduraalin, en niitä tuntenut. Kalvot puhkaistiin klo 04.10, lapsivesi oli kirkasta. 05.51 sain lisäannoksen epiduraalia, kivut alkoivat siis tulla takaisin. Olin siis edelleen sen 7cm auki. 06.13 aloitettu syntocinon tehostamaan supistuksia. Klo 09.00 sain vielä pienen annoksen epiduraalia, tätä kätilö suositteli, että vaikuttaisi vielä ponnistusvaiheen, enkä tuntisi silloinkaan kipuja. Ennen tuota kivut olivat siis tulleet takaisin, edellisen epiduraalin vaikutus oli loppunut. Jossakin vaiheessa katsottiin, että olin 9cm auki ja kätilö sanoi, että uudelleensynnyttäjällä se tarkoittaa sitä, että saa luvan ponnistaa heti, kun tuntee tarvetta. Paineentunnetta tunsin sängyllä maatessa ja siinä sain itsekseni ponnistella. Ponnistamisentarvetta ei tuntunut, eli pieni annos epiduraalia oli ponnistamisentarpeen vienyt. Tämä harmitti, mutta pääasia, etten kipuja tuntenut.
Klo 09.20 siirryin sängystä jakkaralle. Papereissa lukee Paineentunnetta tuntee, muttei vielä ponnistamisen tarvetta. Tarjoutuva osa vielä korkealla, synnyttäjä ponnistaa käyrältä näkyvien supistusten aikana ohjatusti. Synnyttäjä jatkaa sinnikkäästi työntämistä ja vauvan pää seuraa. Muutamalla seuraavalla supistuksella äiti ponnistaa rohkeasti ja vauvan pää kehittyy hallitusti avonaisessa tarjonnassa. Hartiat syntyvät helposti. Syntyy virkeä, hyväkuntoinen tyttö, nostetaan äidin syliin. Apgar 9. Istukka syntyy hetken kuluttua itsestään. Autetaan äiti sängylle ja nostetaan vauva ihokontaktiin. Vauva tuli siis avosuutarjonnassa, tämän vuoksi synnytys jumahti siihen 7cm ja aukesi siitä hyvin hitaasti sinne 9cm:n. Tyttö syntyi 09.47. Ponnistusvaihe kesti myös vähän kauemmin tuon huonon tarjonnan takia. Tuli kaikille yllätyksenä (tietenkin?), että tyttö oli siinä tarjonnassa ja kun pää oli tullut, oli opiskelijan ja kätilön ilmeet yllättyneet ja opiskelija käski olla ponnistamatta, mutta hartiat sitten tulivatkin kuin itsestään.
Mieletön kokemus! Olisi mennyt varmasti nopeammin, jos tarjonta olisi ollut ns. Normaali. Nyt kesto oli 13h47min. Tyttö syntyi siis torstaina 13.9. raskausviikoilla 39+4 :heart: Kaikki mun lapset on muuten syntyneet torstaipäivänä
Painoa oli 3865g ja pituutta 51cm :heart:
Vauvan sokerit olivat alhaiset ja niitä tarkkailtiin osastolla tiheään. Sokerit tippuivat 1,9, jonka jälkeen lähdettiin valvontaosastolle. Ennen sitä oltiin vihdoin saatu annettua maitoa pullosta (multa se ei onnistunut, pulloruokinta, eikä kenelläkään ollut siellä aikaa mua ohjata/neuvoa, kun sanoin, että vauva oksentaa maidon, jonka sille pullosta annan, vastaus oli vaan "no, katsotaan sitten mitä ne sokerit ovat, kun imetät
Jäin suu auki katsomaan, kun hoitaja tämän jälkeen lähti, tiesinhän mä, että ei mun rinnoista tule tarpeeksi maitoa, kun se maito ei ollut vielä edes noussut!! No, sokerit tippuikin sinne 1,9 sitten...). Valvontaosastolla saatiin annettua pullosta lisää maitoa (lääkäri neuvoi laittamaan tuttipullon tutin kitalakea kohti, mä olin unohtanut, että niin se pitääkin laittaa ja tämän ohjeen saatua sain maitoa hyvin annettua pullosta!). Sokerit nousi 3,6 ja päästiin tunnin päästä takaisin osastolle. En saanut yhteen päivään imettää ollenkaan, jotta vauvan sokerit korjaatuisi ja niinhän ne korjautuikin ja päästiin kotiin lauantaina!
Kotona on mennyt hyvin, pojat tykkäävät pikkusiskosta, käyvät vähän väliä silittämässä ja suukottamassa ja varsinkin Rasmus haluaa usein pitää sylissä :heart: Kyllä se on poikiin vaikuttanut, kun mä oon aika kiinni tossa tissitakiaisessa, Joonatan on yllättävän itkuherkkä ja Rasmus suuttuu helposta ja keskenään tappelevat vähän väliä... Varsinkin kun vieraita käy niin ovat koko ajan toistensa kimpussa...
Tyttö syö, nukkuu ja syö
Nyt on jaksanut vähän pitempiä aikoja olla hereilläkin jo. Masua vääntää, toisina päivinä enemmänkin. On kyllä tyytyväinen ja ihana tapaus :heart: Yöllä heräilee kyllä vähän väliä ja varsinkin aamuyöstä olisi kokoajan rinnalla. Mä oonkin nukkunut aamupäivisin sit parin tunnin päiväunia, niiden avulla jaksaa.
Olispa kiva jos nimiä arvuuttelisitte! Lukkoon ei olla kyllä mitään lyöty ja ihan hirveän vaikea on se päätös tehdä!!! 2 ihan lempparia on, niistä en osaa valita. Sami tykkää toisesta enemmän. Samillakin on yksi lemppari ja jos päädytään noissa nimistä siihen, mikä Samille kyllä sopii, mutta tykkää tosiaan siitä toisesta enemmän, niin sitten laitetaan se Samin yksi lemppareista toiseksi nimeksi ja tässä tapauksessa tytölle tulisi 3 nimeä. Jos päädytään siihen, kumpi Samista olisi kivempi niin tytölle tulee 2 nimeä. Olipas sekavasti selitetty :O
Nyt taidan mennä pikku torkuille :wave:
Tulkaa
Danjuska ja Metkukin kirjoittamaan synnytyskertomukset tännekin!! :attn:
