JOULUNODOTTAJAT HEINÄKUUSSA!

Rakenneultra takana ja kaikki hyvin. Poitsulta löytyi kaikki mitä pitikin ja kätilö tuumas vain että nyt vain kasvamaan. Painoa oli 301g. Isosisko oli sitä mieltä että lääkäri olis voinut jo tänään ottaa vauvan pois mahasta :D Pitkä odotus vielä edessä.

Vapaapäivät takana ja huomenna taas töihin. Ja mä liityn kans näihin E.V.V.K. Voisin vain olla kotona ja pesää rakentaa, eli kaappien siivous pahasti kesken ja aamuisin olis kiva vaan köllätellä rauhassa ja sitten puolen päivän aikaan vaivautua laittaan ne päivävaatteet päälle. Pitää hommata se aamukampa...

Saparo ja Tiku Tiikeri 19+2 (muistaakseni)
 
Viikonloppu reisussa niin täällä on monen monta sivua luettavana,no ei se mitään mukava nuita lukea.

Onnea kaikille ultra kuulumisista :flower:

Margaret: :hug: Varmasti tuomonen säikyttää ja pistää mietityttämään,mutta toivotaan että kaikki on hyvin massussa.

Vaunuista ollu paljon puhetta,meilläkin on niiden hankinta vielä edessä kaksosten sellaiset kun vanhat yhdistelmät meni rikki.
Sen verran minäkin sanon tuohon halpa kallis hommaan että meillä oli vanhat vaunut emma merkkiset ja ne tosiaan ovat aika pieni kokoiset ettei sielä enään kovin iso lapsi nuku ja se että niissä ei ollut minkäänlaista jousitusta,tosi raskaat pukata verratuna esim.brion.

Mekään ei olla ostettu vielä mitään,koska on ennestään oikeastaan kaikkea.Vaatteiden koosta sen verran että meillä ainakin pärjättiin hyvin 56cm vaatteilla alussa eikä ne olleet hirveen isoja,ainoastaan yksi potkupuku oli 50cm eikä sitä kerinny kuin ihan vain pari kertaa käyttämään ja meidän neiti oli syntyessään 3880g ja 51cm.

Opiskelijoista:Jos on mahollisuus että semmoinen on mukana niin minun puolesta saa olla,koska kätilö ei kerkiä sielä huoneessa juuri olemaan kuin sen synnytys hetken,opiskelijalla on paljon enempi aikaa sinulle.

Tuntemuksia kun neidin sai syliin,varmasti hyvin sekavat,ei sitä jotenkin tajunu varmaan täysin koko hommaa niinkuin joku hyvin sano että aivot ei ollu ihan mukana enään siinä vaiheessa.Mutta olin todella onnellinen ja helpottunut.Minä olin ainakin niin väsynyt että kun neidin sain syliin silmät menivät automaattisesti kiinni.Oksensinkin siinä heti synnytksen jälkeen.Sitten kun neiti oli pesty ja puettu ja sai uudestaan syliin niin siinä vaiheessa sitä oli jo itsekkin mukana hommassa ja tajus koko jutun,eihän siinä voinut muuta tehdä ku hirveen levee hymy pärställä ja ihailla prinsessaa.

Sairaala kassissa mulla oli mukana pesuvehkeet ja muut hygienia jutut,lehtiä,suklaata,kamera,patterit kameraan,kotiin tulo vaatteet.En muista mitä muuta,täynä kai se oli tavaraa,mutta nuita mitä luettelin niin varmaan vain tarvin.

Täällä on alkanu turvotus,sormet ja varpaat turpoaa,ei ole yhtään kiva.
Ja vaikka maha ei mitenkään hirvee iso olekaan niin olo alkaa olemaan kuin ankalla,semmosta yhtä vaappumista eteenpäin ja nukkuminen on kans alkanu menee tai se kun pitäis kääntyä eikä se enään niin helppoa olekaan,miehelle nauroinkin että varmaan parin kuukauden päästä saa hommata semmosen vetolakanan mun alle mistä se voi aina vetää kun haluan kylkeä kääntää.Niin eli liitoskivut on alkanu,no ei saa valittaa vielä kun ei ne tästä helpota kun pahemmaksi vaan menee.

Ihana lukea nuita sairaala juttuja kuinka ollu mukavaa huonetoverin kanssa,kun minä olin kolmen huoneessa ja ei puhuttu sanakaan kummankaan kanssa,mutta se varmaan johtu ihan siittä että kun neiti joutu toiseen osastoon ja minä olin niin hädissäni sen takia niin ei mulla kiinnostanut tehdä mitään sosiaalista sielä,muuta kuin nukkua ja syödä ja aina hirveellä vauhdilla neidin luo.Toivottavasti nyt menisi kaikki hyvin niin olisi energiaa tutustua myös muihin samanikäisten vauvojen äiteihin.

Täällä kans kovasti odotetaan joulua :xmas:

Varmasti jotain nyt unohdin.

Niin joo Tuitsulle kiitos etusivun muutoksesta :flower:

Minttuliina ja joulutähti 19+0
 
jennipenni oon ihan yhtä ikäloppu kuin säkin :LOL: :LOL:

Liityn työmotivaation menettäneisiin. Ja kuka se täällä sanoikaan että vauva oleilee 'mahan toisessa laidassa'. Mun kököttää oikealla puolella suurimman osan aikaa, sitä kohtaa myös silittelen :heart: Liikkeitä olen tuntevinani mutta hyvin hentoa kuplintaa enkä mitään megapotkuja.-> Herkkä mies tulossa kun on mulla karvainen rintakin? Toivottavasti tätä karvoitusta ei tule lisää, menisin muuten eräästä formulakuskista.

Painogalluppiin: viitisen kiloa tullut lisää.
 
Rakenneultra täälläkin takana. Ja siellä meidän pikkuinen (340g)köllötteli mukavasti kaikki tarpeellinen kohillaan :heart: Sukupuolta ei kysytty, synnytyksessä selvinnee :whistle: Mä oisin kyllä ollut utelias, mutta mies ei tahdo tietää etukäteen. Kyllä mä koitin niitä kuvia tiirailla siihen malliin, jos ois näkynyt jonkunlaiset vehkeet, vaan eihän tämmönen maallikko osaa niitä kuvia tulkita.

Onnea myös muille ultrassa käyneille ja Margaretille peukkuja että seuraavassa ultrassa kaikki onkin aivan loistavasti!

liplap (kohta 32v) ja tonttuliini rv 20+2
 
Onnea ultrassa käynneille!!

Johan mullakin jotain oireita alkaa tuleen... nimittäin närästää ihan sikana. Nyt parina päivänä ollu enkä hoksaa yhtäkkiä mistä vois olla peräisin. Kertokaa mikä siihen auttaa... ei nyt pääsee mitään rennietä tms hakeen! Vai pitääkö vaan kärsiä....

Snoukku närästyksissään!
 
onnea taas ultralaisille ja tsemppiä myös Margaretille ja Pinkeijulle (jäi joskus aiemmin sanomatta kun Menninkäistä tsempattiin)

Tää on kyllä hauska palsta siitä että aina kun tulee jotain ihan uutta vaivaa tai tuntemusta, samantien siitä saa lukea täältä, eli muilla löytyy ihan samoja tuntemuksia!
Nytkin mullakin on pari päivää entistä enemmän ollut niin kovana ja pullistuneena maha tai osa siitä etenkin aamuisin, että sitä koittelen ihmeissäni, missä mennään! Olen tullut siihen tulokseen että usein kaveri vain on jossain omassa lempiasennossaan kun olen pötkölläni itse, ja työntää pään tai takapuolen tai mikälie, tohon ihoa vasten navan viereen ja se jopa välillä kivistää! Sitten jos siitä kohti vähän aikaa kevyesti painaa tai pitää kättä päällä, häipyy jossain vaiheessa eli vaihtanee asentoa? Voiko supisteluja tulla vaikka olis ihan pötköllään? Tai voiko kohtu alkaa supistelee kun vaavi melskaa siellä? Nytkin tässä istuessa (maha vähän lytyssä ollut ja olio ilmeisesti liikkeellä) yhtäkkiä maha ihan kova. Voi sekin olla että liikkeet alkaa vain tuntua selvemmin, ovat vähän outoja ja herkkänä ne tuntuu jopa epämiellyttäviltä.
Jotain kannatinsiteiden venymistä tms on myös nyt, liekö otus juuri kasvamassa niin että taas tuntuu enemmän, mutta ihan sellaisia koviakin pistokipuja etenkin yöllä kääntyessä tulee. Ja kumartuessa alkanut maha ottaa vastaan. Tästähän tämä vain sitten selkenee eli "pahenee", hauskaa! Toistaiseksi hauskaa...

Samoin juuri töistä kotiin ajellessa meinasi alkaa oikein masentamaan kun tajusin että olen viikon ollut töissä pitkän loman jälkeen, ja työmotivaatio on yhtä nollissa kuin ennen lomille jäämistä. Ja kuitenkin työ piti olla sitä mitä olen aina halunnut jne. Kauheasti pohdiskelen jäädäkö sairikselle (selän ja ilmeisen supisteluherkkyyden (?) takia pääsis varmaan) vai erityisäippäpäiville ja milloin, lähinnä kiinni siitä miten saa sijaisen järkättyä. Omaa tuntoa kolottaa kun olen jättämässä yhtiökumppania näin ennenaikaisesti ja suunnitelmallisesti itsekseen/ sijaisen varaan, mutta hitto kun ei tuosta työssä stressaamisestakaan ainakaan olo parane, tänäänkin koko aika kauhea päänsärky!
Ja napaa vielä, tuli myös päivällä ihme heikotuskohtaus, oksetti ja oli pakko jättää asiakas pariin kertaan ja mennä vessaan yrittää tyhjennystä tai edes hengittelee, alas ei ehtinyt istua. Onneksi sitten tuli ruokis ja sai taas elämästä kiinni. UH! (ja sori taas valitus)

Noi synnärijutut on jänniä, alkuun ajattelin että en halua miettiä koko asiaa vielä, nyt olen jo käynyt heinäkuisia urkkimassa, on se vaan hurjaa! Itse olen elämässäni nähnyt niin paljon eläinten eritteitä ja esim lehmän synnytyksiä, ettei ihmetytä tai tunnu missään nuo pöydälle sontimiset tai ne verimöykkyjutut, ne kuuluu asiaan. Silti ensimmäinen fiilis oli että ei ulkopuolisia mun synnytykseen katsomaan, ikäänkuin nolottaisi kuitenkin sitten tuossa tilanteessa. Tarkemmin ajateltuna, tuskin tuossa tilanteessa on millään mitään väliä, sitä paitsi pitäähän noiden opiskelijoiden aina jostain aloittaa, tervetuloa kuuntelemaan kuuleman mukaan synnytyksessä suusta pääseviä uhkauksia ja muita vähemmän kohteliaita juttuja :LOL:

Niin, onko teillä jo synnyttäneillä tullut jotain pahanlaista sanottua esim miehelle? Vai pelkkää hihitystä ja maskin heittelyä ilokaasusta? :wave:

19 tasan, 4 pv ultraan
 
Onnea Saparolle ja Liplapille ultrakuulumisista =) !
Nyt kun tämän yön malttaisi nukkua kunnolla, niin huomenna sitten saan minäkin kurkata tuonne vatsakarvapeitteen syvyyksiin, mitä sille pienelle oliolle kuuluu :heart: . Toivottavasti pelkkää hyvää...
 
Oi, sätseeni menee huomenna ultrattavaksi! Mihin aikaan tulet kertomaan kuulumiset???

ON: ylihuomenna jo neuvola, jossa sitten varataan sitä ultra-aikaa... :| Toivottavasti mahdollisimman nopeasti saavat ajan järkättyä. En malta millään enää odotella, kun täällä (melkein) kaikki joulumammat ovat rakenneultrassa jo käyneet! Onneksi neuvolassa on ultralaite (ikivanha tosin), mutta jos tällä kertaa sais vilkaisun pikkuisesta. Viimeksihän tuo neuvolatäti ei saanut kuvaan mitään näkymään. Ultras mun mielestä ihan liian ylhäältä, melkein tissien alta. Ei kai siellä nyt mitään näykään.... :/ Voi toivottavasti olis neukkatäti vaihtunut!

minimille jaksamisia siellä työpaikalla. Jos tuntuu ylivoimaiselta olla töissä, niin saikkarillehan sitä on jäätävä. Tuntuu varmaan kurjalta, mutta tässä tilassa sitä on ajateltava vain itseään (ja vauvaa). Yllättävän monella tässäkin porukassa tuntuu olevan vaikeuksia tai ongelmia työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa. Se on välillä niin vaikeaa olla nainen, kun tuntuu että sitä on velvoitteita liian moneen asiaan ja paikkaan... :ashamed:

liplapille, Saparolle ja Pi Pa Relle :heart: :lliset onnittelut ultrakuulumisista! (unohdinkohan jonkun :whistle: ) Omaa ultraa kärsimättömästi odotellessa...

-Snuupi ja snickers 18+5-
 
Alkuperäinen kirjoittaja Snoopy:
Oi, sätseeni menee huomenna ultrattavaksi! Mihin aikaan tulet kertomaan kuulumiset???
Heti aamusta tietysti :D . Jos ei puoleen päivään mennessä ole mitään kuulunut, niin sitten on maailma romahtanut jalkojen alla :snotty: . Toivottavasti sellaista vaihtoehtoa ei olisi olemassakaan.

 
No niin, nyt on täälläkin ultra käyty ja kaikki oli kuten pitikin :) Pituutta toukalle oli kertynyt 25cm ja painoa 359g, liikkeet oli ++ ja käsiänsä kaveri kovasti heiluttelikin :heart: Taisin siinä itkuakin tihrustaa kun olin niin helpottunut ja liikuttunut näkemästäni! Jännitin koko viikonlopun tätä päivää, mutta onneks kaikki oli kuten pitikin. Sukupuolta lääkäri ei edes lähtenyt veikkaan, oli vahvasti sitä mieltä että luotettavaa "määritelmää" ei voi tehdä kun vasta rv25 jälkeen. Tämä ei meitä haitannut, sukupuoli selvitköön vasta synnytyssalissa! Nyt ollaan kyllä mietitty josko mentäis siihen 4D ultraan rv28-30... Ei pitänyt edes harkita asiaa mutta tässähän tulee ikävä kun ei muuten näe toukkaa! Siellähän sen sukupuolekin sitten näkis...! Kuitenkin salaa kiinnostunut...

Onnesta soikeena olinkin sitten ostelemassa tänään muutamat äitiyshousut; kapp ahlista löytyi loistavat suorat housut ja hm:stä farkut (farkut oli juuri saapunut eli syksyn mallistoa). Ei tarvi enää viritellä housuja kiinni hakaneulapatenteilla B)

Kiitos kaikille "suruvalitteluista" ja lohduttavista sanoista; serkkupoika on jo paranemaan päin eli kriittiset hetket on jo takana päin! Ei onneks ollut vielä hänen aikansa lähteä täältä. Sairaalassa joutuu majaileen vielä hyvän tovin mutta onpahan osaavissa käsissä! Loppu hyvin, kaikki hyvin :)

Jeps, nukkumatti kutsuu, joten hyvät yöt kaikille! Niin ja onnea ultraan menijöille ja siellä olleille :)

Nora ja toukka (tasan 20rv)
 
Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen takana...
Jänskätti, että huomaako joku - ei huomannut... olin kai niin nopea liikkeissäni, ettei kukaan ehtinyt tiirailla... Tai sit ne vaan ei kehdannut sanoa :LOL: Työkaverithan mulla tietää, mutta ei asiakaat joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä.
Työkaveri, jolla on 2 viikkoa ä-loman alkuun oli heikossa kunnossa. hemo ollu vaan 90 ja paineet tosi alhaiset, Pakotin sen kotiin, kun oli valkea kun lakana. Toivottavasti itse ei menisi niin heikoksi... Tylsää odotus on ä-lomalla muutenkin... odottavan aika on pitkä.

opiskelijoista itselläni ei ollu synnytyksessä opiskelijaa, mutta olen ollut doulana kaverin synnytyksessä, niin hänellä oli. Hän on vielä hiukkasen rasisti tummaihoisia kohtaan ja sattui sitten kätilö kysymään juuri ennen ponnistusvaihetta, että saisiko saliin tulla gambialainen kätilö seuraamaan, kun on oppia saamassa Suomessa. Kaveri ponnistusluvan toivossa kai lupasi auliisti, että joo tottakai. Ja Tämä gambialainen isokokoinen erittäin tummaihoinen täti oli loppun lopuksi kaikista kannustavin koko tilanteessa. Kaverikin totesi kahden(kolmen) jäätyämme saliin, että hyvinhän se vauva tuli vaikka oli neekeri kattomassa. Itselleni jäi hyvät kokemukset opiskelijasta. En toki haluaisi mitään nuoria pojankloppeja sinne, mutta yksin kun olen menossa synnärille niin toivoisin, että olisi kätilöllä tai sitten jollain kivalla opiskelijalla aikaa. Mutta eipä taida olla opiskeluissa työssäoppisjaksoja joulun aikaan. Lomilla ovat silloin.

On tässä yksin odottamisessa/lapsen kasvattamisessa hyväkin puolia (tai ehkä niitä pitää nähdä, jotta jaksaa) Nimen voi päättää ihan itse, kasvatustavat, ei tarvi kinata saako käyttää kestovaippoja tai annetaanko vauvalle tuttia. Tai kuka nousee yöllä, kun lapsi itkee jne... Kun olen tämän kaiken jo yksin kerran kokenut koliikkivauvan kanssa ja selvinnyt ihan kai selväjärkisenä niin enköhän selviä toistamiseenkin. Jollekin kauhistelijalle totesinkin, että en tiedä osaisinko edes kumppanin kanssa lasta kasvattaa, kun en ole sitä koskaan kokenut. Voisi tulla vaan iso soppa... Mutta kyllä sitä välillä tulee aikoja jolloin kaipaa sitä toista tuohon jakamaan ilot ja surut ja huolet.. On kauhea murehtia yksin, jos lapsella on jokin sairaus tmv... ja et voi jakaa sitä lapsen isän kanssa. Ei se ole sama isovanhempien tai kavereiden kanssa vaikka ne kuinka läheisiä olisikin. Esikoista epäiltiin kuuroksi 3-4kk ikäisenä, oli kamala miettiä sitä. MUtta onneksi huoli oli aiheeton ja oli ilmeisesti koliikin jälkitila tai muuta selitystä ei löytynyt. Poika kuulee nykyään liikaakin tai sitten on tosi valikoiva kuulo, jos vaikka huonetta käskee siivoomaan ei kuule mitään:LOL:
Mutta te olette kaikki ihania! En ole ennen ymmärtänyt näiden keskusteluryhmien viehätystä, mutta nyt olen riippuvainen teistä! iso :hug: teille kaikille!
pinkeiju ja möngertelijä 19+1
 
Huomenia :wave:

Minimille vastaan heti ekana että miehelle en kuopuksen synnytyksessä sanonut juuri mitään, kiroilin kyllä kun pahimmat supistukset oli menossa mutten repinyt mieheltä esim munia irti :kieh: Esikoista kun olin synnyttämässä niin mukanani oli eräs kaveri ja silloinkaan en hänelle hermoillut mutta kiroilin niin hirveesti että kätilö käski olla kiroilematta sillä perusteella että musta tulee pian äiti. En muutenkaan pitänyt kyseisestä naisesta ja tuo kommentti sai mut karjumaan sille kätilölle törkeyksiä :$ :LOL: Noh naurattaahan se nyt jälkikäteen jo.

Pinkeiju : Esikoisen myöskin yksin odotin noin 20 viikolta eteen päin ja oikein tyytyväinen oon ollu ratkaisuuni. Oli kyllä tytön odotus ihan erilainen sitten kun mies mukana ja jo yksi lapsi. Ei ollutkaan niin helppoa. No, mutta yksin pojan kanssa ehdin olla 1,5 vuotta ja mielestäni hyvin oon selvinny ja ainoo mitä tuli joskus mieleen tässä kun mies on ollut tytön hoidossa mukana että mitenhän sitä on selvinnyt kun ei koskaan voinut huutaa toista apuun. Kaupassa ei voinut käydä ikinä yksin jne.. Mutta hyvin sitä vaan selvis ja hoitoapua oon saanut paljon että on saanut nukkua ja muutenkin lapsivapaata. Poika on meinaan ollu aika vilpertti pienestä pitäen ja meinas käydä joskus työlääksi. Yksinhuoltajia aliarvostetaan ja kytätään mun mielestä liikaa. Se on työläs urakka mutta palkitseva. Pinkeijulle paljon jaksamista ja onneksi on tosiaan tää palsta olemassa kun ei oo sitä aikuista juttuseuraa aina siinä läsnä :)


Ja ultrassa käyneille onnea, tämän päivän uutisia sitten taas vaan odottelemaan. Mieli tekis myöskin 4D ultraan mennä mutta jääköön nyt väliin kun ei tuota ylimääräistä ole eikä mitään epäselvää ollut tavallisessakaan ultrassa.

Mulla on ihan hirvee himo salmiakkiin, en mikää väkevien karkkien ystävä oo koskaan ollut mut nyt laskis supersalmiakkipussi vaikka kerralla, namnam. Pakko hillitä ettei paineet oo pian ihan jossain pilvilukemis :whistle:

Mutta täällä kaikki hyvin siis.. hei taas :wave:

 
heissan! (joo, ruotsinsukulaisia on käyny)

ultraonnittelut käyneille ja meneville :flower:

snoukku teille tulee pitkähiuksinen lapsi. näin olen kuullut ja itellä piti paikkansa ainakin. kuopusta odottaessa sai todellain jättää illalla makeat ja happamat ruoat iltaisin väliin. ne kun närästi minulla kauheasti, varsinkin kun pitkäkseen meni.. pärjäsin ihan samarinilla, enkä sitten muuta käyttänytkään.

synnytyksestä sen verran että muistan kuinka ajattelin kuopusta "tehessä" että en enää ikinä tuu tänne. sain spinaalin 30 min ennen kuin lapsi oli jo syntynyt, että ja siitäkin 10 min ponnistamiseen. siis ihan liian myöhään. ja ensi kerralla aion olla salissa hyvissä ajoin vastaanottamassa niitä ihanaisia puudutuksia. (toivottavasti)
menen synnyttämään yksin. ihan kuin kuopuksenkin. jos ei joku halukas ilmoittaudu lapsenvahdiksi.. :ashamed: kaveri kysyi jos voi tulla synnytykseen kaveriksi. jälkeen päin ajattelin että olis tarjoutunut tulemaan lapsenvahdiksi.. (huono omatunto näistä ajatuksista)

painoa on tullut 7kg. :eek:

vointeja

kinka 19+2
 
On tää kyllä niin ihana foorumi, aina on uusia juttuja ja monesti sellaisia joita on juuri itse miettinyt! Riikkuli valitteli että istuminen on hankalaa ja häntäluuhun koskee. Teen päätetyötä 8h/päivä, ja eilen oli työpäivän lopuksi nimenomaan häntäluu niin kipeä että kotimatkalla bussissa venkoilin penkissä ja lopulta kökötin selkä superryhdikkäänä ihan penkin reunalla kun se oli ainoa asento missä pystyi olemaan. En taaskaan tajunnut että se olisi raskausoire - onko muita istumatyöläisiä joilla on hankalaa jo tässä vaiheessa? Itse kuvittelin että istuminen hankaloituu vasta joskus raskausviikoilla 35...

Onnea :flower: kaikille rakenneultrassa käyneille - ja vielä on osalla jännät paikat edessä! Mäkin harkitse 4D ultraa, vaikka aluksi ajattelin että se on ihan tyhjänpäiväistä hömpötystä. On se vaan niin ihanaa kurkistella sitä pientä :heart:
 
Voihan kökkö kirjotin hirveen stoorin ja se katos jonnekkin :whistle:

Pitää vissiin alottaa alusta ja yrittää muistella mihin kaikkeen aioin kommentoida.

Työt on alkaneet taas loman jälkeen ja aamut on tosi tiukkaa saada ittensä liikkeelle ja samoin tuon meidän nelivuotiaan ylös saanti on hankalaa. Töissä en sitten vielä eilen eka päivänä kertonut pikku Vertistä vaan sitten kun sopiva tilanne tulee=) vissiin juoru ei ollu kerinny vielä ihan hirveen kausas:LOL: Joskin kauan ei varmaan mene ja poika meillä kertoilee aina tilanteen tullen siittä ja oli hoidossakin eilen kertonut lomareissu juttuja ja että äitin masussa kasvaa Vertti ;)

Margaret suuret :hug: ja voimia odotukseen uuten ultraan pääsyyn, toivotaan että pikkusell onkin vaan viikoja vähemmän kun luultiin... ite kans jännäilen täällä kun ens viikolla olis ultra :ashamed:

Pinkeiju Tuo lasten kuulo "ongelma" taitaa olla yleistä, ainakin meillä on havaittavissa useinkin :kieh: jos on jotain ikävää tiedossa niin kukaan ei kuule mitään, mutta auta armias jos salaa rapistan karkkipussia niin kaikki on kysymässä että mikä se oli ja keskimmäisellä on vielä tuhottoman hyvä hajuaisti, vaikka kuin salaa syöt jotain niin kuuluu:" kuka on syöny salmiakkia tms, täällä haisee" :kieh: näin netissä ihania lasten t-paitoja ja meinasin tilata niissä oli teksi "KORVAT VAIN KORISTEENA"

kukas se tästä riippuvaisuudesta jutteli täällä kans yks teistä ihan tosissaan riippuvainen... pitää monesti päivässä tarkistella onko tullut mitään uutta:)
 
Hei joulukuiset!

Ensinnäkin onnea valtavasti kaikille hyvistä uä-näkymistä! :heart:

Myös mulla on työmotivaatio-ongelmia, vielä muutaman viikon olen tässä Kuopion terveyskeskuksessa ja sitten siirryn Rautalammille, jossa viihdyn äitiysloman alkuun. Hassua ajatella, että viimeistään sitten n. 2,5 kk päästä olen äitiyslomalla! Toivottavasti jaksan olla loppuun asti töissä, raha tulee todella tarpeeseen!

Meillä Pieni möyryää nykyään ihan mahdottomasti, on ihanaa tuntea liikkeet ihan päivittäin, niin tietää Pienen olevan kunnossa. :heart: Tällä viikolla on jostain syystä ollut suht huono olo ja alamahaa on viillellyt ja kirveltänyt ja ajattelinkin, että jos torstaina vielä jatkuu, kysyn neuvolassa, kannattaisiko jäädä hetkeksi sairauslomalle, vaikka vain yhdeksi päiväksi, niin saisi vähän aikaa levättyä. Tosi hyvin olen kyllä muuten töissä jaksanutkin!

- Asrai ja Tiitiäinen rv23+4 -
 
Mietin tuossa sitä mitä mukaan ja tommosen listan joskus löysin... toivottavasti siittä on apua jollekkin, tuntuu että vaikka on "jo" neljäs kerta niin yhtä Uuno sitä on ja jännityksissä että ei muista mitää... :LOL:

Tärkeimmät tavarat: äitiyskortti, sairausvakuutuskortti, neuvolan esitietolomake (jollei ole jo etukäteen lähetetty sairaalaan).

Synnytyksen aikana: mitä itse haluaa esim. kasettisoitin, kasetteja, maskotteja, kuvia ym. ajankulua: kirjoja, aikakauslehtiä, ristisanatehtäviä... lukemista, käsitöitä. Tukihenkilölle tai isälle voisi ottaa mukaan oman, puhtaan collegepuvun, jos ei halua käyttää sairaalan vaatteita. Tukihenkilö tai isä tarvitsee myös omat eväät mukaansa, sillä synnytys saattaa pitkittyä ja yöaikaan kanttiini ei ole auki.

Synnytyksen jälkeen: kamera tai videokamera. Tarkista etukäteen onko kamerassa tarpeeksi filmiä (varafilmi mukaan) ja onko patterit kunnossa !! (itellä loppui patteri eka kuvan jälkee ja arvaatkaa ahistiko). Tarkista myös videokameran akut.

Osastolle: omaisten ja ystävien puhelinnumerot (jos omia kännyjä ei saa käyttää niin ainakaan minä en muista kenenkää numeroita ulkoa). Kortteja, paperia, kynä ja postimerkkejä (sairaalassa on myös oma posti). Lisäksi voi ottaa päiväkirjan mukaansa. Tärkeää on ottaa myös mukaan omat peseytymisvälineet eli pesusieni, erikoisemmat pesuaineet, hammasharja, hammastahnaa, shampoo, hoitovoiteet, kampa ja harja sekä esim. hiustenkuivaaja, jos sellaisen haluaa. Maidonnousu saattaa hikoiluttaa, joten hiusneulat ja pinnit auttavat hiusten kiinnittämisessä päälaelle.

Sairaalaan voi ottaa myös mukaan oman aamutakin ja tossut. Yöpaita likaantuu niin pahasti, ettei kannata sitä ottaa omaa. Omat imetysliivit ja liivinsuojukset kannattaa ottaa mukaan. Korvatulpat kannattaa herkkäunisen ottaa mukaan.

Kotiin lähtöä varten: Puhdas vaatekerta (edelliset yleensä ovat likaantuneet sairaalaan tullessa), terveyssiteitä. Vartalo ei ole entisensä heti synnytyksen jälkeen, joten kotiin pääsee lähtemään edelleen äitiysvaatteissa.

Vauva tarvitsee omat vaatteet ja tarvikkeet itselleen. Jos ei ole varma vauvan tavaroista, kannattaa tarkempia ohjeita kysyä esim. neuvolassa. Esim. aluspuku, villavaatteet ja ulkopuku. Kesällä ei villavaatteita välttämättä tarvitse. Vauva tarvitsee myös turvakaukalon, turvaistuimen tai kopan ja suojaverkon.

Huomattavaa on myös se, että sairaalasta ei pääse lähtemään ilman saattajaa (mahdollisen lapsivuodepsykoosin vuoksi). Sairaalalasku tulee postissa ja samassa laskutetaan puhelinlasku (jokaisella on oma puhelin vuoteen vieressä).
 
Tukihenkilö tai isä tarvitsee myös omat eväät mukaansa, sillä synnytys saattaa pitkittyä ja yöaikaan kanttiini ei ole auki.
Sisareni eka synnytys kesti ja kesti (muistaakseni kokonaiskesto joku 18 tuntia...) Siippa ei ollut ollenkaan varautunut eväin, ja kauhea nälkähän siinä oli iskenyt! Seuraavaa kun siskoni meni synnyttämään, oli lankomies varautunut kunnon ruokasäkillä (mukana mm. puolitoista litraa kolaa, karkkia, sämpylöitä, yms, yms...) Olivat kuulemma hoitajatkin vähän zoomailleet ja naureskelleet sitä ruokamäärää... No tällä kertaa synnytyksen kokonaiskesto oli kymmenesosa edellisestä, ja poika oli ulkona ennen kuin ehti kissaa sanoa, ja eväät tuli säästettyä kotiin :LOL: Eli kaikkeen sitä ilmeisesti täytyy ja kannattaa varautua!
 
laitan nyt suosiolla nää toiseen viestiin kun mulla tökkii kone ja katoaa aina tekstit välillä... :kieh: tietty vois jonnekki wordiin eka kirjottaa ja vaan liittää mutta laiska mikä laiska :kieh: :kieh:

Opiskelijoista Meidän ekan synnytyksessä oli avustamassa opiskelija-tyttö ja ei ainakaan mulla ole mitään moitteen sanaa siittä. En kyllä muista kysyttiinkö siihen lupaa, vissiin mutta olin niin häkeltyny saliin menosta että en taida muistaa, olin nimittäin varautunut kotiin lähtöön odotteleen synnytyksen alkua...

Odottelin kaikessa rauhassa kotona, että milloon tulee kipeitä supistuksia, kyllähän ne koko ajan tuntui kun supisti ja paikallaan ei oikeen voinu olla vaan kuljeskelin eestaas ja olin välillä sohvalla polvillaan ja nojasin itteäni selkänojaan ja "heijasin" kun se sattui sillähetkellä tuntuu hyvälle asennolle, mutta ootin että millon pitää lähteä sairaalaan, ja sitte rupes oleen jo niin tiuhaan että mies pakotti että käydään kattoon ja tullaan takas kotiin odotteleen.
Mua ennen oli siinä yks äiti menossa ja tarkistuksen jälkeen lähti kotiin niin olin ihan varma että sama passitus mulle tulee :kieh:, mutta kätilö ilmoitti että on jo täysin auki että haluatko että saliin mennään pyörätuolilla vai sängyllä :) kun päästiin saliin ja sitten supistukset loppui ja odoteltiin vauvan pää puoliksi ulkona että seuraava tulee ja saa synnytettyä kokonaan... sairaalassa ehdin olla yhteensä puolituntia ja kaikkiaankin synnytyksen kestoksi on merkattu vissiin 3,5h.

Kakkoselta asuttiin jo 100km sairaalasta ja vietiin mennessä esikko mummolaan hoitoon ja auto matka oli hankala ;) vääntelehdin takapenkillä jos miten päin onneks oli yö ja vähn liikennettä :LOL:
No sairaalaan kuitenkin ehdittiin kävin äkkiä vessassa ja tullessa sieltä sanoin että se tulee nyt kätilö ei oikeen ottanut tosesta vaan sanoi että tarkistetaan tuossa toimenpide tai mikähän huone nyt olikaan ja kun sain housut pois ja vilkas niin siirsi kiireellä salin puolelle ja samaan aikaa mies sai vaatteet vaihdettua ja tuli huoneeseen niin tyttö jo syntyi. Sairaalassa olo ajaksi oli kertomukseen merkattu 9 min ja kaikkiaan synnytyksen kestoksi muistaakseni reilu kaks tuntia. Olin vielä päivällä ollu työharjottelussa ja illalla leiponu viimeseksi päiväksi piirakkaa :whistle: jonka sitte mies vei aamulla ja ilmotti että tyttö tuli :)

Kolmannelta sitten ei sairaalaan ehdittykkään. :whistle: :whistle: Olin menny ennen yhtä nukkuun ja ei ollu mitää ja heräsin yöllä (taas) kolmen aikoihin että supistaa ja kun seurailin ja olivat säännöllisiä niin herätin miehen ja ilmotin että tarttis lähtä, niin ei aikonu mua ottaa omaan autoon :eek: (mikshän) vaan soitettiin ambulanssi ja mies lähti omalla autolla perään ja päästiin jotain 70km menee kun pikkumies päätti ettei oota enää yhtää :( joten ambulanssi parkkiin tienreunaa ja synnyttää ja en voi kyllä vallittaa tosi hyvät "kätilöt" oli ja putsattiin hengitystiet ja käärittiin avaruuslakanaan että pysyy lämpinänä (oli sellanen pieni joulukinkun näköinen kääryle kun punaset kasvot vaan näkyi). Ampparin kuski oli ehtiny oys.iin ilmottaa että syntyy välille ja kun lähettiin jatkaa matkaa niin Sepe:n maayksikkä tuli vastaan lääkärin ja kätilön kans ja taas pysähdyttiin mutta lääkäri ei käyny edes sisällä vaan kysäs kuulumiset ja kätilö tuli meidän kyytiin ja taas jatkettiin matkaa... :p
Olin muuten tuohon viimeseen synnytykseen tehnyt sellasen "toivelistan" mitä haluan jne. mutta sille ei hirveesti ollu sitte käyttöä :kieh: mutta pitää kattoa löytyiskö se vielä

nyt ootellaan taas mitä on tulossa ja jännätään päästäänkö sairaalaan asti vai tuleeko jo kotiin? toivottavasti ehtii sairaalaan kuitenkin :ashamed:
ja olis toiveissa saada testata synnytysjakkara...
Onko kellään siitä kokemuksia verrattuna normaaliin sängyllä synnytykseen?

Jaa nyt on vissiin työaikaa käytetty tarpeeks tähän "jaaritteluun" mutta palaillaan taas ;) ;)
 
:wave: Tervehdys!
Ja terveisiä ultrasta =) . Siellä se 400 g:n ja 26 cm:n kokoinen aarteeni otti käsi poskella nokosia :heart: . Kaikki rakenteet oli kunnossa. Kädet vispas, kun sormia yritettiin katsoa ja jalat potki, kun niitä mittailtiin, joten vilkas kaveri :heart: .
Kaikin puolin näytti olevan kaikki kunnossa ja koko vastasi päivälleen laskettua aikaa.
Kuvia en saanut ja sekös harmittaa :headwall: .
Sukupuolta ei mainittu koko aikana - ei edes kysynyt halutaanko tietää, joten jännitys säilyy joulukuulle ;) .

Luen teidän kirjoitukset kohta, nyt oli vaan pakko kertoa ensin omat iloiset kuulumiset =) .
 

Yhteistyössä