Minttuliina: Kyllä siellä kerkesin kuulla jos minkälaista ääntelyä!
En tiiä oonko naapurihuoneessa ollu mut muistaakseni olin kolmosessa. Niin se sanoi meillekkin että voi olla että joudutte käytävälle kahvittelee kun meinas tosissaan salit loppua kesken. Mutta saatiin sit olla rauhassa kuitenkin loppuun asti.
Laitan tässä nyt vähän stooria miten se homma lähti käyntiin..
Eli silloin keskiviikkona 19.päivä sain tosiaan siivottua ja pyykättyä ja täällähän minä palstalla roikuin. Ja kerroinkin teille siitä että lähteäkö näytille vai ei. Kun ne liikkeet olivat vähentyneet ja jotain mulla valskasi toi alapää.
Lähettiin sit miehen kans kuitenki varalta käymään synnärillä että saa kattoo onhan kaikki ok. Mitään kipeitä suppareita ei ollut. No minut laitettiin heti käyrälle ja kätilö tarkasti kohdunsuun tilanteen ja sanoi että olen 4cm auki. ja kaulaa ei oo jäljellä vaan vähän reunaa.Lapsivettä ei kuulemma oo vuotanut. No sanoi että otetaan käyrää vähän ja odotetaan lääkäriä että saa ultrata. Siinä meni se puol tuntia ja kätilö sanoi että sullahan tulee supparit 5 min välein että tunnetko. Sanoin että kyllä minä välillä tunnen kun vatta kovettuu mut ei ne kipeitä oo. Kätilö sanoi että nyt on synnytys käynnistymässä että et taida lähteä enää kotiin. Minä kyllä olin vielä vahvasti lähdössä kotiin ja sanoin että kun on sellainen lapsenlikka nyt joka ei voi jäädä yöksi. No otettiin sitä käyrää vähän yli tunti ja supparit olivat säännölliset. Sit mut irrotettiin ja sanottiin että odotella vähän aikaa tuossa aulassa ja kuulostella mille se alkaa tuntuu.. Siinä aulassa istuskelin sit puolisen tuntia ja supparit alkoivatkin tuntua jo. Sitten tuli toinen kätilö paikalle ja sanoi että he ei olis mua päästämässä enää kotiin mutta jos kerta mun on pakko käydä niin eka pitää ottaa toinen käyrä koska lapsen sydänäänet olivat liian kovat. No minä tietysti olin heti paniikissa. Sen käyrän oton jälkeen kätilö sanoi että kyllä nyt mies saa lähtee yksin kotona käymään että supistukset voimistuvat ja viimeisen tunnin aikana reuna pehmentynyt ja auennut melkein sentin lisää. Ja kerta viimeksi synnytys ollut nopea niin ei uskaltanut päästää kotiin koska nyt eteneminen oli alkanut noin nopeaa. Silloin mulle iski armoton paniikki!! En halunnut synnyttää!! Mulla kädet vapisi ja tuskan hiki virtasi.
No jäin sit saliin ja mies lähti kiireesti kotona käymään. Olin käyrällä koko ajan ja alkoi jo käydä kipeetä! Mut sit se alkoi hiipua. Oltuani salissa pari tuntia niin suparit alkoivat heiketä. Ja ilmeisesti sen takia kun olin niin stressaantunut ja peloissani siitä synnytyksestä ja niistä lapsen nopeista sydänäänistä. Nyt jälkeenpäin ajatellen en itsekkää tajua mikä sai mut niin kauheaan pelkotilaan. Yö meni valvoessa ja aamulla olin ihan puolikuollut kun en saanut nukuttua.
Aamulla onneksi vaihtui kätilö ja homma pääsi etenee. nimittäin tuo yökätilö ei tehnyt elettäänkään millekkää kun en saanut nukuttua.
Aamukätilö sit tutki paikat ja sanoi että ei ole edennyt illasta että saa nyt lääkäri ultrata kun taas meinasi lapsen sydänäänet paukuttaa liian kovaa.
Ultrassa selvisi että vettä ei ole juuri nimeksikään eikä vauva liiku. Ja tilanne olisi pitänyt selvittää jo eilen. Eli siis se mitä on valskannu toi mun alapää on ollut lapsivettä ja yöllinen kätilö testasi ettei mitään oo tullu. ja se ettei se kuitenkaan mulle illalla sitä lääkäriä hommannu. Mut sit lääkäri sanoi että puhkaistaan kalvot kun tilanne on jo niin pitkälle ollut menossa että turhaan tätä pitkittää koska joka tapauksessa synnytys käynnistyisi luonnollisesti muutenkin ihan pian. Kalvot puhkaistiin klo 12 ja supparit alkoivat säännöllisesti heti. Kokeilin ensin ilokaasua ja siitä oli apua ihan alussa. Puoltoista tuntia kärvistelin sen kaasun ja kaurapussin avulla. Sit sain spinaalin klo 13.50 ja aaaaahhh mikä taivas avautui!! Kätilö poistui salista klo 14.10 ja sanoi että tulee puol kolme mun luo takaisin. käski soittaa kelloa jos tuntuu jotain. Minä köllöttelin siinä ja tunsin jotain liikettä ja ajattelin että jaahas.. pieni alkaa laskeutua sieltä. mutta oli niin hyvä olla kun ei ollut kipuja enää. Sanoin miehelle tuolloin kun kätilö lähti salista että käy nyt pihalla tai vaikka osta mulle pastillia että kohta minä sua tarvin mut nyt on hyvä olla. saat sinäkin vähän huokaista ennen tosipaikkaa. Mies vastahakoisesti lähti käymään.
Sit 14.20 kätilö juoksee saliin ja sanoo että nyt pitää tarkistaa kun vauvan sydänäänet laskee alle 50. Minä säikähdin että ai.. apua mitä nyt. kätilö kurkkasi ´peiton alle ja sanoi että tukka näkyy!!
minä vaan tuumasin että ei kai se nyt vielä.. Kätilö vaan että kyllä nyt aletaan hommiin. minä sanoin että hyvänen aika mies lähti just ostaa mulle pastillia että ootetaan nyt se ensin. kätilö tuumasi ettei nyt enää ootella vaan ponnista!!!
no siinä minä sit ponnistin ja ponnistusvaihe kesti 2 min. että siinä ei todellakaan odoteltu enää miestä tulevaksi. just kun sain tytön kokonaan ulos niin mies aukaisi salin oven. Oli muuten näkemisen arvoinen ilme miehellä!
Mies oli poissa sen kymmenen minuuttia ja lapsi syntyi silla aikaa.
Ja se tunne mitä luulin vain lapsen lakskeutumiseksi alemmas olikin jo ihan muuta. Mulla ainakin oli tuo spinaalin ajoitus kyllä niin hyvä että itse synnyttäminen oli helppoa.
Istukka saatiin helposti ulos kun kätilö sai painaa vähän rajummin kun mulla puudutukset toimi moitteettomasti.
Tyttö on todella rauhallinen ja kiltti. Yöt antaa mun nukkua kun ei herää kuin kerran tai kaks syömään. yritän tässä päivittää tonne profiliin kuvaa kun tämän romaanin olen saanut ilmoille!!
Lumienkeli ja tyttö
