Minimin kanssa olen samaa mieltä, monessa asiassa. Moni odottaa kärsimättömänä vauvan syntymää, mutta mä en haluaisi, että vauva syntyy yhtään aiemmin, kuin on siihen valmis. Juttelin neuvolassa näistä raskausviikoista 37-42 ja terkkarikin sanoi, että kyllä se myöhemmillä viikoilla syntynyt vauva on valmiimpi maailmaan, kuin aikaisemmin syntyvä. Loppuviikot ovat vielä hienosäätöä ja yritän itseäni sillä ajatuksella tsempata silloin, kun eniten ottaa oma olotila päähän.
Kieltämättä olen ihmetellyt viimeisen kuukauden kirjoituksia, miten negatiivissävytteisiä ne ovat olleet, vaikka kaiken pitäisi periaatteessa olla toisin, tänne saakka ollaan kaikki selvitty ja kohta saamme vauvat, mitä kuukausikaupalla ollaan odotettu. Tottakai mä itsekin tulen tänne purkamaan huonoa oloani, väsymystä, vaivoja tai muita, mutta kai tästä viimeisestä kuukaudesta kaikilla on jotain hyvääkin sanottavaa? Mä ymmärrän toki niitä, kenellä on ollut vaikea raskaus, kipuja, liikkumisvaivoja tms. mutta itselläni tämä raskaus on ollut niin odotettu ja iloinen asia, että muutama viikko vielä menee, välillä valittaen, välillä nauttien. Täysiaikaista raskautta toivon itselleni siksikin, koska tätä vauvaa on odotettu yli 2 vuotta, takana keskenmeno ja lapsettomuushoidot. Esikoinen tulossa ja koko tähänastinen elämä menossa uusiksi. Nautin siis edelleen siitä, että saan olla raskaana, vaikka pikkuhiljaa haluaisin jo päästä uuteen vaiheeseen, siihen vauvaan. Aika moni täällä on varmaan lapsensa saanut alkuun nopeasti ja useammalla on lapsia ennestään, joten ehkä tämä raskaus ei ole niin erityinen, että sen toivoisi vielä jatkuvan.
Yritetään nyt pysyä vielä positiivisena loppuhetket, ei tämä kellään enää kauaa kestä. Valitetaan jos valituttaa, kerrotaan kivoista hetkistä, jos sellaisia on. Eikös niin =) .
Kieltämättä olen ihmetellyt viimeisen kuukauden kirjoituksia, miten negatiivissävytteisiä ne ovat olleet, vaikka kaiken pitäisi periaatteessa olla toisin, tänne saakka ollaan kaikki selvitty ja kohta saamme vauvat, mitä kuukausikaupalla ollaan odotettu. Tottakai mä itsekin tulen tänne purkamaan huonoa oloani, väsymystä, vaivoja tai muita, mutta kai tästä viimeisestä kuukaudesta kaikilla on jotain hyvääkin sanottavaa? Mä ymmärrän toki niitä, kenellä on ollut vaikea raskaus, kipuja, liikkumisvaivoja tms. mutta itselläni tämä raskaus on ollut niin odotettu ja iloinen asia, että muutama viikko vielä menee, välillä valittaen, välillä nauttien. Täysiaikaista raskautta toivon itselleni siksikin, koska tätä vauvaa on odotettu yli 2 vuotta, takana keskenmeno ja lapsettomuushoidot. Esikoinen tulossa ja koko tähänastinen elämä menossa uusiksi. Nautin siis edelleen siitä, että saan olla raskaana, vaikka pikkuhiljaa haluaisin jo päästä uuteen vaiheeseen, siihen vauvaan. Aika moni täällä on varmaan lapsensa saanut alkuun nopeasti ja useammalla on lapsia ennestään, joten ehkä tämä raskaus ei ole niin erityinen, että sen toivoisi vielä jatkuvan.
Yritetään nyt pysyä vielä positiivisena loppuhetket, ei tämä kellään enää kauaa kestä. Valitetaan jos valituttaa, kerrotaan kivoista hetkistä, jos sellaisia on. Eikös niin =) .