Joulukuussa 7v täyttävä tyttö jää joka aamu itkien koulun pihalle :( Neuvoja, vinkkejä, tukea?

[vieras (ap)]

On kummioppilas, mutta menee eri aikaan kouluun. Meillä on koululla niin että 8.15-9.45 on tuplatunti eikä 8:n menijöillä ole välituntia. Meidän neiti taas useimmiten menee 9:ään ja kummioppilaat ovat visusti luokissaan opiskelemassa silloin kun tyttö odottaa koulunsa alkua pihalla.

Meillä ei muista ekaluokkalaisistakaan ole apua ollut, vaan tyttö itkee ihan "täysillä" huolimatta kavereiden mukavista jutteluista ja leikeistä siinä ympärillä. Useimmiten muitakin ekaluokkalaisia on jo pihalle tullut siinä vaiheessa, kun mun on töihin lähdettävä.

 

[vieras (ap)]

Kiitos taas. On lähdettävä aamutoimiin...
Nyt on tuttaviakin mukana auttamassa osissa aamuja, mutta marraskuulle saakka on pari aamua viikossa vaan sinniteltävä. Tuota lahjomista yritän nyt kokeilla myös.

 

["CIS"]

voi pientä. oliskohan mitenkään mahdollista saattaa tyttö opettajanhuoneeseen sen oman opettajan seuraan ennen koulunalkua? opettajat toki on kiireellisiä.. tai kouluavustajan? sellainen varmasti on. jos aikuisen turva antais vähän rohkeutta. ja suosittelen sitä koulupsykologia minäkin.
tuon ikäinen ei niin osaa tunteitaan kertoa mikä harmittaa.
muutos eskarilaisesta koululaiseksi on suuri ja myllertää mieltä, pitäisi olla iso vaikka on vielä niin pieni. ota yhteyttä vain sinne psykologille, hän osaa sitten kertoa miten kannattaa asiassa edetä. voimia teille

 

["poikia3"]

Meillä poika tunsi vain olonsa turvattomaksi jos ei ollut aikuista paikalla. Kuka tahansa tuttu aikuinen kelpasi, mutta lapsista ei ollut apua.

Silti kannattaa kannustaa lasta leikkimään kavereiden kanssa, niin jossain vaiheessa se yksin jääminen helpottuu.

 

[Mintus]

Meillä oli aivan samanlainen startti kouluun nyt elokuussa 7 täyttäneellä neidillä. Mä pystyn joustamaan aamuista ja nyt toista viikkoa menee itse koulun pihaan siihen saakka piti minun olla siinä kädessä kiinni kunnes kello soi.
Ei auta puhuminen, lahjonta tai uhkailu.
Tyttö on rauhallinen eikä kovinkaan sosiaalinen. Leikkii kyllä hyvin muiden kanssa mutta vanhemmat ja sisarukset menevät muiden edelle. On myös hyvin itsepäinen ja menee aivan paniikkiin pakotettaessa. Jokainen uusi asia vie aikaa totutella ja siinä sivussa olen äitinä oppinut rutkasti kärsivällisyyttä.
Voimia ja aikaa ja kaikki kyllä lähtee sujumaan

 

[aran lapsen äiti]

meillä on ollut aran lapsen kanssa samanlaista. tyttö on aina ollut arka, mutta päiväkodissa pärjäsi kuitenkin tuttujen tätien ja lasten kanssa hyvin. kaikki muutokset kuitenkin aiheuttivat juurikin samanlaisia seurauksia kuin teilläkin. ekaluokan alkaessa tilanne olikin ihan hirveä. olin itse äitiyslomalla mutta tilanne stressasi ihan hirveästi. sain lähestulkoon kiskoa tytön koulun ovesta sisään jossain vaiheessa sain tytön jäämään ulos odottamaan kavereitten kanssa koulunalkua, mutta siitä ei tahtonut tulla mitään. nökötti itkien jossain nurkassa eikä uskaltanut tehdä itseään tykö oikein mihinkään lapsiporukkaan vaikka tuttuja lapsia oli pihalla. salaa vakoilin aidan takana oli yksin aina syömässä ja välkällä. kavereita olisi kyllä ollut mutta kuten jo aiemmin mainitsin, tytön oli ihan hirveän vaikea tukkia itseään mihinkään porukkaan varsinkin kun "bestistä" ei ollut löytynyt. kaikki retket ja esim.uimahallireissut olivat ihan hirveitä! meitä auttoi kovasti tytön opettaja. osasi samaistua tyttöön, oli kuulemma itse ollut samanlainen lapsena. tiesi kuinka kannustaa tyttöä oikealla tavalla. aivan mahtava opettaja! suosittelisin kyllä puhumaan opettajalle! meidän tyttö on nyt 10v, eikä näistä ongelmista ole tietoakaan enää! aikaa se tietysti otti, mutta pikkuhiljaa eteenpäin. meillä muutosta rupes tapahtumaan ekan luokan keväällä ja tokan luokan alussa. toisilla lapsilla vaan kestää aikansa sopeutua kouluun.

 

[Puuhaa]

Tykkääkö tyttö jostain - voiko tuoksi odotusajaksi otttaa kirjan, kannettavan DVD:n tms - ja katsoa /lukea jotain joka vie ajatukset pois ikävästä?
Oma lapseni on pienempi toki, enkä tiedä koulun sääntöjä näistä...
Onko isompi ongelma se pihalla odottelu - eli auttaisiko jos osaisi ola kotona/kulkea matkat itse ja myöhemmin ?
Vai ylipäätään kouluun meno ?
Itse olen vielä aikusienakin itkuherkkä - ja hieman olen sitä mieltä että voisi lapsella olla jonkinasteista masennustakin - itkuherkkyyss kyllä lisääntyy silloinkin...

Jos saa vielä älyttömiä ajatuksia esittää - niin voisko kokeilla mitää lisäravinteita, vitamiineja - ainakin tryptofaanipitoiset ruoathan nostaa mielialaa - banaanit sun muut ?

Kovasti jaksua ja haleja .
Saisitko työnantajasi kanssa neuvoteltua myöhemmän töihin menon - tehän voitte miehesi kanssa limittää kai työaikoja kuukaudeki, pariksi ? Kysyessä ei varmaan mitään menetä ?

 

[mamilu]

Meillä on kanssa yksi arka lapsi joten tiedän ainakin kuinka vaikeata tuo välillä on. Jaksamista ja voimia vaan sinne. Mielestäni ei kannata koulun siirtämistä tehdä jos tyttö on noin valmis muuten kouluun. Ehkä hän aloitti tarha/koulu taipaleensa liian harvoin jos se on alusta asti ollut noin hankalaa. Haittaako se itku tyttöä itseään? Kun kerran sanoo että se loppuu sitten kun loppuu...? Uskoisin että ajan kanssa ja jos saisi jonkun luotettavan ja hyvän kaverin siihen aamuun mukaan?

 

[Anatolia]

[QUOTE="mmm";27248933]En usko että itkisi aamuhoitoon mennessään kun ongelma on nimeonomaan siinä että silloin kun pitää yksin jäädä puoleksi tunniksi ennen koulun alkua, niin silloin itkee. Mutta jos joku on seurana koulun alkuun saakka, itkua ei tule?

Ei sillä psykologilla mitään ratkaisua tällaisiin ole, se hoitaa jos on jotain hoidettavaa mutta kun lapsessa ei ole mitään vikaa, on vain luonteeltaan arka ja herkkä. Se on eri asia kuin joku psykologinen ongelma tms. Olettaen tietysti että kotona jne. kaikki kunnossa.[/QUOTE]
Ap kertoi kyllä lapsen itkevän myös silloin, kun lähtee kouluun naapurin lapsen äidin mukana. Ja pihassa, vaikka kaverit on vieressä.

Edelleen kysyn, että mistä voi tietää ettei lapsessa ole mitään "vikaa", jos lasta ei ole tutkittu, ja käytös on ko. ikäiselle poikkeavaa? Lapsihan itkee niin lujaa, että miltei oksentaa : / eli mistään pikku arkuudesta ei liene kyse, ja lapsella on varmasti todella kurja olo itsellään.

Minä äitinä haluaisin lapselle kaiken mahdollisen avun, ja käytäisiin siellä koulupsykologillakin, koska käynti siellä ei ota mitään mutta voi hyvällä tuurilla antaa paljon.