Huomenna kyllä ulkoillaan! Olettaisin että kyse on hampaasta, tyttö on nyt 5kk, runsas kuolaaminen alkoi reilu kuukausi sitten, ikenet olleet kireinä pari viikkoa ja nyt kolmatta päivää on tuota lämpöä. Korkeimmillaan sitä on ollut vain 37.6, laskee ja nousee päivän mittaan. On myös tosi kärttyinen ja levoton. Sääliksi käy tuo pikkuinen, on ihan naatti!
Tänään herättiin 05.00 ja yöunille meni vasta yhdeksän aikoihin. Kymmeneltä heräsi itkien, suostui tipan maitoa syömään ja jatkoi uniaan. On nukkunut tänään päivän mittaan kolmet noin puolen tunnin unet, joten väsyneitä ollaan kaikki! Maitoa ei meinaa huolia ollenkaan, soseita syö hyvällä halulla. Tuosta nesteen saannista olinkin huolissani, liekö sitten imeminen tekee niin kipeää, ettei siksi pulloa huoli. Kokeiltiin jo toisenmerkkistä korvikettakin, ei kelvannut. Joi kuitenkin nyt pari desiä ennen noita yöunia, muutamalla syöttökerralla.
Mutta huomenna meinaan ulos mennä, jos tuo lämpö ei ton isommaksi nouse. Olen muutenkin ihan hirveän väsynyt nykyisin, ei yhtään helpota että joutuu sisällä kököttämään.
Päivä siis meni kutakuinkin tytön vieressä kelliessä, yhtään ei suostunut yksin touhuamaan. Viilennettyä purulelua tarjosin vähän väliä, inhottaa kun ei voi oikeen mitään tehdä toisen olon parantamiseksi.
Toisaalta kun näinkin tiiviisti ollaan koko päivä toistemme naamoja tuijoteltu, sitä taas miettii kuinka uskomatonta on, että tuollaisen ihanuuden on aikaiseksi saanut. Minun oma Nuusku Makkarainen :heart:
Tästä tulikin mieleeni kysymys, joka on alkanut pyöriä päässäni, eli osaako sitä toista lasta rakastaa yhtä paljon kun ensimmäistä? Varmasti osaa, mutta itseäni askarruttaa tämä kovasti, kun tuo esikoinen on niin tärkeä minulle ja vasta nyt osaan ajatella niin että se tosiaan on minun, ei hoidossa =) Kuulostaa hassulta, meille tuo tyttö oli kolmen ja puolen vuoden yrittämisen tulos, eli oltiin jo käytännössä luovuttu toivosta. On ihan uskomatonta kuinka paljon voikaan toisesta ihmisestä välittää, koenko samaa tämän toisen kanssa?
Ollaan muuten miehen kanssa naurettu että miten tää voikin mennä näin, ensimmäiseen "tärppiin" menee liki neljä vuotta ja toiseen vajaa kolme kuukautta...
Noh, nyt oli meidän lasten aika tulla
Piti vielä kysyä että onko joku muu kärsinyt päänsärystä? Mulla tuli elämäni ensimmäinen migreeni esikoista odottaessa, kun niitä oli useampaan otteeseen tullut, kävin lääkärissä. Hyödytön käynti, käski ostaa reseptivapaata nopeasti liukenevaa särkylääkettä, migreenilääkkeitä kun ei kuulemma yleensä määrätä raskaana oleville...
Ostin 500mg PamolF, on nopeavaikutteinen ja edullinen sekä sopiva raskaanaolevalle. Vaikutus vaan kestää noin neljä tuntia, eli on päiviä, jolloin joudun ottamaan uuden lääkkeen heti kun vaikutus lakkaa. Ei myöskään välttämättä lähde särky kokonaan pois. Nyt nämä migreenit on alkaneet uudelleen, tosi inhottavaa! En nyt kuitenkaan voi mitään pitkiä aikoja maata pimeässä vessassa oksentamassa kun on tuo tyttö
Ja kun se yksi lääke ei välttämättä tehoakkaan. Onko siis jollekkin määrätty oikeita migreenilääkkeitä raskausaikana? En haluaisi toista turhaa reissua lääkäriin tehdä...
Nyt painelen suihkuun ja maate, toivotaan että tulee rauhallinen yö! On vaan turhan hyvä kirja kesken, eli en ihan heti malta nukkumaan käydä...
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille toivottaa NPS ja Papunen (tunnin päästä rv 13+0!)