Anniini Minulla oli esikoisen odotuksessa samanlaista ja osoittautui vaarattomaksi. Verenvuodot tosin jatkuivat ja lopulta syyksi ultrattiin osin kohdunsuun päällä lekotteleva istukka. Istukka onneksi siirtyi kohdun kasvaessa pois. Uskon vahvasti, että sinullakin samantapaisesta kysymys. :heart:
Kysymys kaikille: Onko kukaan muu niin hemmetin peloissaan? Tämä odotus on ollut huomattavasti vähäisempi raskausoireiltaan, joten joka ilta olen varma, että siellä on tuulimuna, kohdunulkoinen tai muuten vaan kuollut pikkuinen. Itkeskelen, menen paniikkiin ja olen tolaltani. Aamuiksi rauhoitun joten kuten ja lasken pakkomielteisesti viikkoja ja päiviä siihen, kun voin yrittää metsästää kotidopplerilla virtausääniä.
Tänään tein raskaustestin vain nähdäkseni elimistössäni olevan edelleen HCG-hormonia. Pidin tikkua pissassa liian kauan, n. 15 sek kun pitäisi pitää vain 3 sek. Nyt riivaan itseäni sillä, että positiivinen tulos on varmasti väärä tikun lilluttua liian kauan pissassa.
En voi tälle mitään. Jostain syystä olen repinyt hermoni riekaileksi, vatsassa on kauhusta kivikova möykky ja silmien takana kyyneleet polttavat kuin laava. Useimmiten ne jähmettyvät ja kuljen itkemättä, silmät punaisina. Tämä on ihan kauheaa eikä ole ketään muita kuin te, joille puhua. Olen varma, että jos liityn fb-ryhmään, kerron ystäville tai uskallan iloita tästä, niin kaikki onkin ohi.
Tämä pienokainen on erittäin, erittäin toivottu. Yritystä takana puolisen vuotta ja ikää sen verran, ettei noita puolikkaitakaan vuosia määrättömästi ole.
Anteeksi avautumiseni. Olen tosi pahoillani. Jos mörköilen ihan liikaa, voisin poistua takavasemmalle kun te muut olette niin positiivisia? Luen kyllä mielelläni ja fiilistelen teidän hyviä kuulumisia.
Vasta 7+0 omien laskujeni mukaan. Ilkeämielisen raskauslaskurin mukaan vasta 6+5, mutta sen mokoman suuntaan en enää edes pierase. Käytän kivempaa laskuria etten oikeasti kohta kiipeä seinille, -tai juttele katolle.
