Tässä meidän synnytyskertomus
Mullahan oli laskettu aika su 8.12. Mitään tuntemuksia ähestyvästä synnytyksestä ei ollut ja oloani täälläkin tuskailin.
Rv 39+3 sisätutkimuksessa paikat epäkypsät ja neuvolassa arveltiin, että vauva ei olisi ihan vielä syntymässä. To-pe välisenä yönä mulla tuli kipeitä supistuksia n. 10-20 min välein enkä saanut nukuttua. Aamuyöstä olin sitten kuitenkin nukahtanut jossain vaiheessa eikä pe aamuna tuntunut enää mitään, ainoastaan oli sellanen kumma etova olo ja närästys, en meinannu saada ruokaa alas. Siinä pe päivällä sitten odoteltiin siskoani kylään ja päätin leipoa pipareitakin kun olin edellisenä päivänä tehnyt taikinan valmiiksi. Jokunen supistus tuli ja aika tiheään sain käydä pissalla, samalla aina pissalla käydessä tuntui että kakka tulossa, mutta maha oli niin kovalla ettei punnaamisesta tullut mitään. Illalla laitettiin siskon kanssa pizzaa ja käytiin vielä esikoisen kanssa ulkona, oli ihana ilma kun lunta satoi taivaan täydeltä.
Siinä klo 18 aikaan alkoi supistukset tulla melko kivuliaina, mutta ihan hyvin pystyin vielä touhuamaan. Käytiin saunassakin. Supistukset voimistui ja niitä alkoi tulla tiheämpään tahtiin, n. 7-10 min välein. Klo 20 jälkeen siskoni oli lähdössä kotiin ja mietin, pitäisikö soittaa mun äiti varmuudeksi meille yöksi esikoisen kanssa, jos vaikka lähtö tulee yöllä. No, päätin soittaa ja äiti tuli klo 21. Siinä vaiheessa aloin olla jo aika kipeä ja äiti laittoi esikoisen nukkumaan, itse en ois jaksanut... Yritin olla liikkeellä ja kävin vielä suihkussa. Alettiin pohtia sairaalaan lähtöä n. klo 23. Olin kipeä ja supistuksia tuli n. 5-10 min välein, en kuitenkaan kokenut että tarvis välttämättä vielä lähteä, ajattelin että pärjään vielä kotona. Klo 24 lähdettiin miehen kanssa kävelylle ulos ja n. 30 min käveltiin.Siinä sitten alkoi tuntua paineen tunnetta takapuolessa ja päätettiin lähteä sairaalaan. Lähdimme klo 00.25 ja ajelimme vielä hetken kaupungissa.
Klo 00.45 olimme sairaalassa. Olin ihan varma, että sieltä lähetettäis meidät vielä kotiin. Kun kerroin kätilölle, että tuntuu paineen tunnetta takapuolessa, hän sanoi että saamme tulla suoraan synnytyssaliin. Hän pyysi mua vaihtamaan vaatteet ja käymään sängylle. Olimme tosi yllättyneitä ja mulla oli aika epäuskoinen olo - en uskonut, että vauva ois ihan vielä syntymässä. Kätilö teki sisätutkimuksen klo 01 ja tulos oli että olin 4 cm auki. Kätilö sanoi, että vauva syntyy tänään, luultavasti ennen aamua. Mua alkoi itkettää. Koin, että pärjäsin vielä ilman kipulääkkeitä, joten kävelin salissa ja nojailin sellaseen kävelytukeen, kätilö lämmitti myös riisipussia mulle selkään, kun supistukset tuntui enemmän siellä. Jossain vaiheessa kätilö kysyi, olenko valmis täysin lääkkeettömään synnytykseen, koska nyt voi kaikki käydä nopeasti. Ajattelin, että kyllö mä jotain haluan. Klo 02.30 olin 6 cm auki ja sain kohdinkaulan puudutteen, samalla lääkäri puhkaisi kalvot. Ilokaasuakin otin sitten. Puudutus oli ihana, se vei kivun kokonaan pois - en tuntenut kuin vain painetta takapuolessa. Tunnin kuluttua, klo 03.45 alkoi tuntua ponnistamisen tarvetta tosi voimakkaana. Kätilö katsoi että olen 10 cm auki ja saisin ponnistaa kun siltä tuntuu. Ponnistusvaihe kesti 22 min ja poika syntyi klo 04.12. <3 Ponnistusvaihe oli kivulias, en muista että esikoisen aikana ois tuntunut juuri yhtään, mutta silloin mulla ei ollutkaan mitään ponnistamisen tarvetta. Nyt oli ja vähän pelkäsin antautua tilanteeseen ja ponnistaa täysin voimin. Poika jäi hartioista jumiin ja jouduttiin vähän painamaan häpyluun kohdalta. Lapsivesi oli vihertävää kun poika syntyi, vaikka kalvot kun puhkaistiin, oli ollut kirkasta. Vauva oli ehtiny kakata juuri syntyessään. Hänellä oli kaikki kuitenkin hyvin eikä merkkejä tulehduksesta ollut sinä aikana kun oltiin sairaalassa. Kun näin vauvan, ajattelin ekana tä nyt tämä on ohi vihdoin... Vauva pääsi heti ihokontaktiin ja ensi-imetys sujui hyvin, vauva oli 45 min rinnalla.
Vauva painoi siis 3890 g ja oli 53 cm pitkä, päänympärys 34 cm. Mulle ei tullut kuin yksi pieni repeämä välilihaan, yksi tikki jouduttiin laittamaan. Esikoisen aikanhan väliliha leikattiin. Synnytyksen jälkeen mun oli vähän vaikea saada pissattua muutaman päivän ajan, onneksi sekin korjaantui kun sain sairaalassa jotai lääkettä siihen vaivaan ja muistutettiin juoda paljon.
Kaiken kaikkiaan positiivinen mieli jäi synnytyksestä, vaikka en nyt ehkä ihan heti uudestaan menisi.
Ehkä se kolmas lapsi meille vielä jonain päivänä kuitenkin voisi tulla. <3
Merve ja pikkujätkä 4 vrk
