Tulisinko minäkin piiiiitkästä aikaa kirjoittamaa kuulumisia tänne. Oon kyllä koko ajan lukenu tätä ketjua aktiivisesti, mutta oon ollu liian laiska kirjottelemaan! Eli meillehän syntyi siis
tyttö 2820 g & 48 cm 27.11. kiireellisellä sektiolla rv 38+4.
Pientä
synnytyskertomusta sitten (etukäteen jo varoitus, tämä on PITKÄ!): kävin paria viikkoa ennen tytön syntymää synnärin päivystyksessä kun liikkeitä oli koko viikonlopun tuntunut tosi vähän. Siellä kaikki oli hyvin, mutta ultratessa lääkäri sai pienehkön painoarvion ja sain lähetteen äippäpolille vauvan kasvun seurantaan. Maanantaina 25.11. äitiyspolilla sitten lääkäri taas ultrasi, ja laittoi minut nipple-käyrälle eli nännejä hieromalla minun piti koittaa saada aikaan supistuksia. Tämä siis sen takia, että lääkäri halusi nähdä kestääkö vauva pienehkön koonsa takia supistuksia. Vauvan sydänäänissä tuli vähän laskua supistusten jälkeen, ja jouduin jatkuvalle käyrälle synnytyssaliin useammaksi tunniksi. Tuolla käyrät olivat kuitenkin hyvät, ja pääsin kotiin.
Luulin, että kaikki on ok ja lähdin suoraa sairaalasta vanhempieni luokse 70 km päähän kyläilemään kuten aikaisemmin oli sovittu. Seuraavana aamuna 26. päivä kuitenkin sain lääkäriltä soiton, että ovat pitäneet kokousta mun tilanteesta ja haluavat mut takasin käyrille sinä aamupäivänä, ja että saisin varautua käynnistykseen. Ei siinä sitten muuta kun äkkiä laitoin itseni valmiiksi, soitin miehelle ja lähdin ajelemaan sairaalaa kohti, kotoa kampetta mukaan ja synnärille.
Synnärillä olin hetken käyrillä ja pääsin sitten lääkärin tutkittavaksi. Koska kohdunsuu oli sormelle auki, saatiin ballonki laitettua ja sen kanssa pääsin sitten iltapäivällä osastolle odottelemaan tapahtumia. Ballonki aiheuttikin heti kipeitä supistuksia, ja tippui pois muutama tunti sen laiton jälkeen. Sen jälkeen supistuksia tuli vain harvakseltaan eikä kovinkaan kipeitä, kunnes myöhään illalla niitä alkoi taas tulla 5-7 min välein kohtuullisen kipeinä. Minut laitettiin taas käyrille. Siinäpä tuli sitten jälleen parit sydänäänten laskut, ja noin 24 aikaan jouduin synnytyssaliin jatkuvalle käyrälle.
Se yö ja koko keskiviikko 27. päivä vauvan syntymään asti menikin käyrillä maatessa, vain vessassa pääsin käymään tarvittaessa. Olo oli tosi tuskainen kun en ollut saanut syödä mitään edellisillan jälkeen sektiovalmiuden takia ja jatkuva makaaminen puudutti. Supistuksia yritettiin saada aikaan oksitosiinilla, joka ei minulle juuri toiminut. Suppareita tuli suht säännöllisesti maksimiannoksen jälkeen, mutta kovin kipeitä ne ei ollut eikä tehneet mitään kohdunsuulle - tilanne oli sama 3 cm auki kuin heti ballongin lähtemisen jälkeen. Koska oli jo iltapäivä, minulle sanottiin että jatketaan seuraavana päivänä synnytyksen käynnistämistä cytoteceillä. Käyrillä olin kuitenkin edelleen lääkärin määräyksestä siihen asti, että ne näyttää hyvältä.
Illasta olin jo päästä pois käyriltä kun käyrät oli hyvät (ja mulla aivan tajuton nälkä ja halu liikkua!), mutta sitten tuli pari supistusta joiden jälkeen vauvan sydänäänet jälleen laski. Viimeisemmän jälkeen niin, että kaksi kätilöä juoksi huoneeseen ja kesti hetken että löysivät äänet uudestaan, senkin jälkeen syketaso oli vain vähän päälle 110. Minut käskettiin kontilleen sängylle ja sain lisähappea. Kätilöitä tuli huoneeseen lisää ja päivystävä lääkäri soitettiin paikalle. Tässä vaiheessa tiesin jo, että nyt tuli lähtö sektioon. Lääkäri totesi, että kiireellinen sektio ja katetrin laiton jälkeen minut juoksutettiin leikkaussaliin. Tyttö syntyi klo 19.11 pistein 9/9/9.
Itselleni ei mitään traumoja tuosta synnytyksestä jäänyt, jossei lasketa harmitusta siitä että alatiesynnytys jäi tältä erää kokematta. Olin osannut varautua tuohon sektioon ja jossain vaiheessa aloin jopa jo tavallaan toivoa sitä, että tilanne saisi jonkinlaisen päätöksen, koska se sängyssä liikkumattomana makaaminen oli todella tuskaisaa. Tärkeintähän tietysti on, että tyttö syntyi terveenä.
Sektion jälkeen saatiin sitten vastauksia siihen, miksi sydänäänet tippuili. Napanuora oli ollut normaalia lyhyempi ja vauvan jalan ympärillä, lisäksi vauva oli avosuisessa tarjonnassa. Lapsivedet oli menneet jossain vaiheessa (mulla ei oo kyllä mitään käsitystä että missä ja miten), minkä takia supistuksen aikana napanuora oli kovassa paineessa ja vauvan sydänäänet laski. Kätilö sanoikin jälkikäteen, että alatiesynnytys olisi ollut pitkä tai ei onnistunut lainkaan, joten hyvä näin. Josko sitten ensi kerralla pääsisi senkin kokemaan.
En kyllä tiedä jaksaako tuota kukaan lukea, mutta oon tosi huono tiivistämään!
Tunafishu & V pian 2 vkoa