Heip!
Pikainen päivitys, ollaan menossa reissuun ja saatetaan viipyä viikkokin, joten päivittelen mahdollisia päivityksiä kun palaudutaan, kiitokset kärsivällisyydestä jo etukäteen
saanu Kävin vuosia sitten nuorisopsykiatrin juttusilla, oikeastaan auttoi aika paljon, sillä psykiatrini oli todella rento ja omalaatuinen tapaus ja huomasinkin sitten aina ajattelevani sellaisessa tilanteessa, jossa aloin panikoimaan, että mitä tää mun psykiatrini ajattelisi samassa tilanteessa, ja koska hän ei yhtään välittänyt muiden ihmisten mielipiteistä ja oli tosiaankin hieman outo, niin tavallaan rentouduin itsekkin sen verran, että selviydyin tilanteesta. Aina se ei onnistunut tosin, minulla olikin silloin käytössä pari lääkettä, vatsaa rauhoittava (sillä vatsani on se joka reagoi jännittävissä/stressaavissa tilanteissa) ja muuten vain rauhoittava lääke. Minulla pahimmat paikat oli sellaiset, joissa ei ole yleisövessaa ja jouduin odottamaan jotain. Eli esim. apteekissa jonottaminen saattoi olla melkoista tuskaa ja joskus jouduin lähtemään kesken pois. Samoin vierailu sellaisissa paikoissa, jossa on minulle melko vieraita ihmisiä vielä, esim. mieheni sukulaisten luona käyminen jännittää aina etukäteen edelleen ja lähteminen kotoa johonkin yleensäkkin joskus "jännittää" kamalasti. Tästä pääsin vuosiksi kokonaan eroon, kun muutin paikkakuntaa ja samalla huono suhde päättyi ja löysin ihanan nykyisen mieheni, joka antoi vähän näkemystä asioihin. En siis ole käynyt psykiatrilla tai tarvinnut lääkkeitä sen jälkeen. Tämä vain valitettavasti paheni viimeksi raskauden lopulla, luultavasti siksi, koska minulla on vatsan kanssa aina ongelmia raskauden aikana, siis toimii tosi arvaamattomasti, ummetus/ripuli, niin inhottava jännitys hiipii aina kun on menoa johonkin, että mitenkäs maha toimii sitten kyläillessä tms. Oli aika paha myös juuri synnytyksen jälkeen, mutta parani samaa tahtia kun palauduin synnytyksestä. Minulla ehkä on jostain sellaisesta johtuva tämä kuitenkin, että ajattelen joskus (alitajuisesti, en tietoisesti) liikaa, mitä ihmiset ajattelevat minusta ja siitä kehittelen itselleni kamalasti paineita. Olen yrittänyt elää niin, ettei tämä rajoittaisi minua, mutta vaikka saan itseni "pakotettua" näihin jännittäviin paikkoihin/tilanteisiin, eli esim. sukulaisvierailulle/reissuun, niin huomaan, etten osaa rentoutua joskus ollenkaan, ja se pilaa monesti mielialaa, en osaa nauttia oikein kaikista tilanteista ja se harmittaa. En itse ole nyt puhunut tästä neuvolassa ollenkaan, ehkä on ärsyttävä myöntää, etten ole kokonaan siitä parantunut Höh piti vain pikaisesti jotain sanoa, mutta tuli vähän enemmänkin tekstiä
Mutta nyt tulee jo kiire, pakkaamaan, jaiks.
helena85 ja tirpana 19+0 POKS <3
Pikainen päivitys, ollaan menossa reissuun ja saatetaan viipyä viikkokin, joten päivittelen mahdollisia päivityksiä kun palaudutaan, kiitokset kärsivällisyydestä jo etukäteen
saanu Kävin vuosia sitten nuorisopsykiatrin juttusilla, oikeastaan auttoi aika paljon, sillä psykiatrini oli todella rento ja omalaatuinen tapaus ja huomasinkin sitten aina ajattelevani sellaisessa tilanteessa, jossa aloin panikoimaan, että mitä tää mun psykiatrini ajattelisi samassa tilanteessa, ja koska hän ei yhtään välittänyt muiden ihmisten mielipiteistä ja oli tosiaankin hieman outo, niin tavallaan rentouduin itsekkin sen verran, että selviydyin tilanteesta. Aina se ei onnistunut tosin, minulla olikin silloin käytössä pari lääkettä, vatsaa rauhoittava (sillä vatsani on se joka reagoi jännittävissä/stressaavissa tilanteissa) ja muuten vain rauhoittava lääke. Minulla pahimmat paikat oli sellaiset, joissa ei ole yleisövessaa ja jouduin odottamaan jotain. Eli esim. apteekissa jonottaminen saattoi olla melkoista tuskaa ja joskus jouduin lähtemään kesken pois. Samoin vierailu sellaisissa paikoissa, jossa on minulle melko vieraita ihmisiä vielä, esim. mieheni sukulaisten luona käyminen jännittää aina etukäteen edelleen ja lähteminen kotoa johonkin yleensäkkin joskus "jännittää" kamalasti. Tästä pääsin vuosiksi kokonaan eroon, kun muutin paikkakuntaa ja samalla huono suhde päättyi ja löysin ihanan nykyisen mieheni, joka antoi vähän näkemystä asioihin. En siis ole käynyt psykiatrilla tai tarvinnut lääkkeitä sen jälkeen. Tämä vain valitettavasti paheni viimeksi raskauden lopulla, luultavasti siksi, koska minulla on vatsan kanssa aina ongelmia raskauden aikana, siis toimii tosi arvaamattomasti, ummetus/ripuli, niin inhottava jännitys hiipii aina kun on menoa johonkin, että mitenkäs maha toimii sitten kyläillessä tms. Oli aika paha myös juuri synnytyksen jälkeen, mutta parani samaa tahtia kun palauduin synnytyksestä. Minulla ehkä on jostain sellaisesta johtuva tämä kuitenkin, että ajattelen joskus (alitajuisesti, en tietoisesti) liikaa, mitä ihmiset ajattelevat minusta ja siitä kehittelen itselleni kamalasti paineita. Olen yrittänyt elää niin, ettei tämä rajoittaisi minua, mutta vaikka saan itseni "pakotettua" näihin jännittäviin paikkoihin/tilanteisiin, eli esim. sukulaisvierailulle/reissuun, niin huomaan, etten osaa rentoutua joskus ollenkaan, ja se pilaa monesti mielialaa, en osaa nauttia oikein kaikista tilanteista ja se harmittaa. En itse ole nyt puhunut tästä neuvolassa ollenkaan, ehkä on ärsyttävä myöntää, etten ole kokonaan siitä parantunut
Höh piti vain pikaisesti jotain sanoa, mutta tuli vähän enemmänkin tekstiä Mutta nyt tulee jo kiire, pakkaamaan, jaiks.
helena85 ja tirpana 19+0 POKS <3