malttamaton, menee meillä kaksin puheluks- ollaan ainoot kun koneella lorvii
Mulla kans toi kauhee jano, niin kova, että välillä on ihan hätä- jos ei vissypulloa-vesilasia oo näkösällä.
sokerirasitukseen meen kuulemma seuraavan neuvolan jälkeen, eli se nla on elokuun puolvälis,
ja sanoivat et riittää se ns. keskiraskauden testaus (22-26vkolla?) vähän se nlatäti vähätteli, et ei mun bmi:llä ois ihan pakko mennä, kun ikää 32, ja ekassa raskaudessa ei mitään- mut sanoin ite, et jos meen nyt kuitenkin kun neuvolalääkäri siitä kuitenkin mainitsi, että menisin.
Varmaan saattaa vaikuttaa mahan pienenemiseen yksilöllisesti nesteiden liikkuminen ja miten paljo supistelee jälkikäteen, mulla kanssa meni ihan heti sairaalassa - sitä kovaa ei tuntunut ollenkaan, ensin oli sellanen pehmeä ja sitten imetyksen ja pienten jälkisuppareitten jälkeen se vielä litisty- ja laihduin aika rajusti- jota en suosittele vaikka se kuulostais kivalta
nimittäin se väsymys on hirvee jonka siitä palkaksi saa.. Eli laihduin siis siksikin, että alkupahoinvoinnin takia olin jo alkuraskaudessa 6 kg kevyempi- siihen tuli raskauskiloja 3--4 ja synnytyksessä lähti reilu 5kg, ja kolmen päivän laitoksella olon ja imetyksen jälkeen olin jo ikäänkuin miinuksella.. Jotkut sanoo että stressi, jota synnyttäjällä saattaa olla enemmän- kun on jo toisia lapsia, ja niistäkin pitää huolehtia- hidastaa palautumista, mut tää nyt on yhen vanhan kätilön sanoma juttu..
Jostain syystä, tässä raskaudessa tota painoo vaan tulee- ja mansikkaviinerit pyörii mielessä ja suklaa unissa- ei voi mitään- yleensä en oo mikään makean himottelija