Eihän täällä ehdi enää edes käydä! Kännykällä selailen yöllä kun koitan pysyä hereillä kun poikaon tissillä (45min parhaimmillaan..), mutta siinä ei pysty kirjoittelemaan.
Mulla on vieläkin toi epparin parantuminen vaiheessa
Järki meinaa lähteä, tuntuu että elämänlaatu alkaa jo laskea ton takia.
Se siis tulehtui silloin alkuun, samaan aikaan kohtutulehduksen kanssa, ja oli niin kipeä että itketti. Noh, antibioottien jälkeen se tuntui paremmalta ja huokaisin jo helpotuksesta, mutta eihän sitä iloa kestänyt kun pari päivää kun toi tuli taas kipeeksi.
Ihmettelin kun siinä oli sellain kumma myhkyrä muuten parantuneen arven päällä, ja koitin antaa sille ilmakylpyjä jne että se paranisi. Googletin aiheesta ja tein itse diagnoosin, granulaatiokudosta. Se tuli siitä kun yksi tikki hieman aukesi tulehtuneessa ihossa ja tuo kudos sitten kasvoi sihen auenneeseen kohtaan. Joillekkin noita tulee jos haavan reunat ei oo kohdakkain.
Viime viikon alusta asti tää on ollut sitte niin kipeä että kolme buranaa menee päivässä ja siltikin särkee. Kunnalliselle lääkärille sain ajan 23.1... Sanoivat ensin puhelimessa että noi saattaa parantua itsestään, että kannattaako varata lääkäriä. Eli kaksi viikkoa olisi pitänyt vielä kärsiä.
Lopulta varasin eiliselle ajan yksityiselle gynelle, ja onneksi varasin. Ensinnäkään nämä ei kuulemma lähde itsestään ja tää mun on niin iso että sitä ei kannata kokeilla penslata (niitä voi kai niinkin poistaa) vaan leikkaus on ainoa apu mulle. Maanantaina päiväkirurgisessa toi leikataan puudutettuna pois. Sitten se toivottavasti paranisi lopultakin, johan tässä kuukauden on ollut koko ajan kipeä!
Vaikka olen iloinen että vaivaan on tulossa helpotusta niin hieman hirvittää miten pärjätään pojan kanssa kotona kun mies on päivät koulussa, on meinaan kumman hankalaa kun ei voi istua, istumaan nousu makuultakin on aikamoinen haaste.
Muuten kaikki sujuu hyvin, imetys meinasi vähän takuta kun pojallapalaa pinna kun maitoa suihkuaa kurkkuun niin että meinaa hukkua, ja aikamoisia rintaraivareita oli ja välillä lypsin ja pumppasin pulloon, mutta sitten alkoi pelottaa että kohta se halua tissiä enää ollenkaan ja pidin parin päivän imetys-operaation ja keskityin vain imetykseen, maattiin ilman paitoja pojan kanssa navat vastakkain peiton alla ja vaikka mitä imetystukilistan nettisivuilta luettuja kikkoja käytettiin. Auttoi, ja nyt tissi kelpaa hyvin, kerran päivässä on kiukkuisempi hetki, jollain pitää välillä huilata ja odottaa että syömäri rauhoittuu ja yrittää sitten uudelleen. Raivarit liittyy myös iltaisin vaivaavaan mahan kipristelyyn, ilmeisesti mahakipuisuus suihkutissien lisänä on pojalle liikaa.
Yöt nukkuu kohtuu hyvin, yhden neljän tunnin pätkän heti nukkumaan menon jälkeen, sen jälkeen parin-kolmen tunnin pätkiä. Eli kerran tai kaksi yössä syödään. Ja omassa pinniksessään nukkuu, on sivuvaununa mun puolella sänkyä.
Sain kaksplussan kautta muuten ihan oikeankin kaverin, joulukuisten pinosta ollaan lenkkeilty yhden naisen ja hänen tyttärensä kanssa, asuvat sattumalta ihan naapurissa, ihanaa kun on mammaseuraa päivisin! Sattui vielä olemaan tosi saman henkinen. Mulla ei kauheesti kavereita ole ja etenkään sellaisia jotka äippälomailisivat.
Susimieli ja poika 1kk ja 1 päivä
Mulla on vieläkin toi epparin parantuminen vaiheessa
Järki meinaa lähteä, tuntuu että elämänlaatu alkaa jo laskea ton takia.Se siis tulehtui silloin alkuun, samaan aikaan kohtutulehduksen kanssa, ja oli niin kipeä että itketti. Noh, antibioottien jälkeen se tuntui paremmalta ja huokaisin jo helpotuksesta, mutta eihän sitä iloa kestänyt kun pari päivää kun toi tuli taas kipeeksi.
Ihmettelin kun siinä oli sellain kumma myhkyrä muuten parantuneen arven päällä, ja koitin antaa sille ilmakylpyjä jne että se paranisi. Googletin aiheesta ja tein itse diagnoosin, granulaatiokudosta. Se tuli siitä kun yksi tikki hieman aukesi tulehtuneessa ihossa ja tuo kudos sitten kasvoi sihen auenneeseen kohtaan. Joillekkin noita tulee jos haavan reunat ei oo kohdakkain.
Viime viikon alusta asti tää on ollut sitte niin kipeä että kolme buranaa menee päivässä ja siltikin särkee. Kunnalliselle lääkärille sain ajan 23.1... Sanoivat ensin puhelimessa että noi saattaa parantua itsestään, että kannattaako varata lääkäriä. Eli kaksi viikkoa olisi pitänyt vielä kärsiä.
Lopulta varasin eiliselle ajan yksityiselle gynelle, ja onneksi varasin. Ensinnäkään nämä ei kuulemma lähde itsestään ja tää mun on niin iso että sitä ei kannata kokeilla penslata (niitä voi kai niinkin poistaa) vaan leikkaus on ainoa apu mulle. Maanantaina päiväkirurgisessa toi leikataan puudutettuna pois. Sitten se toivottavasti paranisi lopultakin, johan tässä kuukauden on ollut koko ajan kipeä!
Vaikka olen iloinen että vaivaan on tulossa helpotusta niin hieman hirvittää miten pärjätään pojan kanssa kotona kun mies on päivät koulussa, on meinaan kumman hankalaa kun ei voi istua, istumaan nousu makuultakin on aikamoinen haaste.
Muuten kaikki sujuu hyvin, imetys meinasi vähän takuta kun pojallapalaa pinna kun maitoa suihkuaa kurkkuun niin että meinaa hukkua, ja aikamoisia rintaraivareita oli ja välillä lypsin ja pumppasin pulloon, mutta sitten alkoi pelottaa että kohta se halua tissiä enää ollenkaan ja pidin parin päivän imetys-operaation ja keskityin vain imetykseen, maattiin ilman paitoja pojan kanssa navat vastakkain peiton alla ja vaikka mitä imetystukilistan nettisivuilta luettuja kikkoja käytettiin. Auttoi, ja nyt tissi kelpaa hyvin, kerran päivässä on kiukkuisempi hetki, jollain pitää välillä huilata ja odottaa että syömäri rauhoittuu ja yrittää sitten uudelleen. Raivarit liittyy myös iltaisin vaivaavaan mahan kipristelyyn, ilmeisesti mahakipuisuus suihkutissien lisänä on pojalle liikaa.
Yöt nukkuu kohtuu hyvin, yhden neljän tunnin pätkän heti nukkumaan menon jälkeen, sen jälkeen parin-kolmen tunnin pätkiä. Eli kerran tai kaksi yössä syödään. Ja omassa pinniksessään nukkuu, on sivuvaununa mun puolella sänkyä.
Sain kaksplussan kautta muuten ihan oikeankin kaverin, joulukuisten pinosta ollaan lenkkeilty yhden naisen ja hänen tyttärensä kanssa, asuvat sattumalta ihan naapurissa, ihanaa kun on mammaseuraa päivisin! Sattui vielä olemaan tosi saman henkinen. Mulla ei kauheesti kavereita ole ja etenkään sellaisia jotka äippälomailisivat.
Susimieli ja poika 1kk ja 1 päivä