***Joulukuun Pikkutontut SYYSKUUSSA***

Voi Höyhen, onpa kurja tilanne :hug:

Epiduraaleista, karvoista ja muusta... Neljäskön tapaan laitan tähän karkean kuvauksen synnytyksistä.

Ensimmäinen alkoi muutamalla supistuksella aamuyöstä ja heti perään vesien menolla. Olin aivan järkyttynyt, kuinka kipeitä ja erilaisia ne oikeat supistukset oli verrattuna niihin joskus varsin inhottaviin harjoitussellaisiin. Maha oli tyhjentynyt jo yön aikana, joten mitään peräruiskeita ei tarvittu. Mies oli myös ollut varsin avulias alapään siistimisen suhteen. Sain epiduraalin melkein heti saliin päästyäni ja se olikin todella tehokas, auttoi sopivasti vielä ponnistusvaiheessakin. Synnytyksen kestoksi tuli virallisesti 5h25min. Yksi tikki laitettiin, ei tarvittu katetrointia.

Toinen synnytys alkoi aamulla tasan klo 7 supistuksilla, heti ekasta tiesin, että tämä oli sitä ja ponkaisin sängystä ylös pakkaamaan sairaalakassia. Maha tyhjeni luonnostaan siinä aamulla. Herätin miehen puoli kahdeksalta, että lähtee viemään esikoista hoitoon, ja mies alkoi keittämään sille puuroa! Kiskoin mikrosta töpselin seinästä ja annoin muutaman valitun sanan. Kauhea pissahädän tunne alkoi, mutta en saanut mitään tulemaan, ja supistuksia tuli aivan jatkuvalla syötöllä, hyvä että minkäänlaista väliä oli. Pääsin saman tien saliin ilman mitään tutkimuksia, siellä kalvot puhkaistiin ja laitettiin epiduraali. Epiduraalista muutama minuutti, ja tuntui että nyt vauva tulee, ja niin tulikin, ja jumaliste se ponnistaminen oli järkytys, kun ei se epiduraali ehtinyt vaikuttaa. Ponnistus kesti onneksi vain neljä minuuttia. Kävin vauvan synnyttyä sitten pissalla. Karvat oli taas mies hoitanut pois eikä katetrointia tarvittu tai olisi ehdittykään tehdä. Tikkejä ei tarvittu. Synnytys kesti siitä ensimmäisestä supistuksesta 3h10min. Epiduraali alkoi vaikuttaa sitten vauvan jo oltua maailmassa, mutta pystyin itse kävelemään osastolle.

Kolmas synnytys alkoi aamulla puoli kymmeneltä, olin vielä nukkumassa. Kaksi supparia ehti tulla ja nousin sängystä, jolloin vedet tulvahti lattialle ja sitä tuli PALJON. Lapset autoon ja Tamperetta kohti, mies vei minut ensin sairaalaan ja lapset sitten hoitoon, tällä kertaa ei edes ehdottanut mitään puuroja. Kassikin oli valmiiksi pakattu. Tuttuun tapaan karvat oli huolehdittu. Svo:lla kätilö väitti, että ei varmasti ole vedet menneet, kalvot on ehjät, jotain valkovuotoa on saattanut tulla. Teki mieli väittää vastaan, että jos lattian kuivaamiseen tarvitaan kaksi kylpypyyhettää ja kahdet housut kastuu läpi, ei siinä mistään valkovuodosta ole kyse, mutta koska tiesin ko kätilön ja hänen tapansa toimia (eli teet niin kuin minä sanon tai elämästäsi tulee todella vaikeaa) en sanonut mitään. Sitten se hemmetin supistuskäyrävehje ei jostain syystä rekisteröinyt supistuksia lainkaan, vaikka niitä kyllä tuli viiden minuutin välein, minkä toinen kätilö kyllä totesi ihan mahan päältä kokeilemalla kun tämä ensimmäinen taisi pitää minua ihan pöljänä. Vauva ei ollut laskeutunut ihan kunnolla eikä mulla ollut mitään tunnetta siitä, että se olisi juuri tulossa, joten pyysin päästä miehen kanssa kahville, mihon tämä ensimmäinen kätilö oli oikein tyytyväinen. Sen verran ehdin, että sain kahvin tilattua kun supistukset alkoi tulemaan taas ihan jatkuvasti ja oli pakko palata svo:lle. Vauva oli laskeutunut ja kiinnittynyt ja alakerta hyvin avautunut ja kätilö ehdotti peräruisketta. Kävin itse laittamassa ja oli kyllä kannattavaa. Salissa sain ilokaasun joka oli aivan taivaallinen, oli aivan omissa maailmoissani, enkä tajunnut edes vauvan sydänäänten ajoittaista katoamista. Kalvotkin todettiin jo rikkoutuneiksi, oli vaan auki jostain ylempää ja vauvan pää esti sitten välillä veden tulon juurikin siellä svo:lla. Sitten sain kohdunkaulapuudutteen kun oli kuulema Suomen paras laittaja. Varmaan olikin, ei tuntunut missään ja kivut lähti melkein kokokaan. Ilokaasu taas käyttöön kun alkoin hälventyä. Ponnistustarve tuli taas yllättäen ja siihen ei mitään sitten ehtinyt saamaankaan, onneksi oli taas parissa minuutissa ohi vaikka vauva tuli avotarjonnassa. Ei taaskaan mitään katetrointeja.
Synnytys kesti jonkun reilut neljä tuntia (en muista tarkkaan) ja sen jälkeen oli jotenkin alkukantaisen normaali olo, ihan kuin ei olisi synnyttänytkään. Kätilö häipyi, kävin suihkussa, juotiin miehen kanssa tarjotut kahvit ja imetin vauvaa nojatuolissa, mikä huvitti kätilöä kovasti kun viimein ehti palata takaisin pahoittelemaan kun oli jättänyt meidän niin yhtäkkiä.

Toivottavasti tämä neljäskin menee yhtä helposti =)

Jatkanpa muista asioista myöhemmin, lapset heiluu tuossa ympärillä siihen malliin, että kirjoittamisesta ei oikein tule mitään.

Tsoink ja vauveli 28+2

 

kiitos kaikille tsempistä :flower: ehkä tämä tästä kuhan saa noi asuinjärjestelyt etenemään ja uuden asunnon alle pääsee sit laittan kaikki vauvajutut ja muut valmiiksi

 

hoyhen83, tosi kurja tilanne! Tsemppiä ja voimia sulle!!

Epiduraalista puhuitte.. Mä sain kans esikoisen synnytyksessä, ja oli ihan ehdoton silloin. Supistuksia oli tullut tauotta jo tunteja, mutta paikat ei kuitenkaan auennut kokonaan. Epin jälkeen sain otettua torkut ja loppuavautuminen kävi suht nopsaan.. Ponnistusvaiheessa ehkä vähän häiritsi, etten tuntenut supistuksia kunnolla, mutta nopsaan tuli ja ponnistusvaiheeksi merkattiin 11 min.

Hyvää viikonloppua mammat!!

Silona 25+6

 

Laitetaanpas täältäkin pikainen juttu ennenkuin on häihin lähtö

Elikkäs esikoisen synnytys käynnistyi yliaikakontrolli aamuna(Tiistai) rv41+6 klo: 04.00 10 min välein tulevilla säännöllisillä supistuksilla, 8.00 oli aika joten siellä tarkistettiin tilanne. Sormelle oli auki ja saliin ne laittoi jo vaikka olo viel varsin siedettävä.
Salissa odoteltiin synnytyksen kunnolla käynnistymistä ja päivän mittaan supistukset tiheni, 19.00 pyysin jo jotain helpotusta kipuun kun väli enää 2min ja koski jonkun verran. Ensimmäiseksi annettiin EPIDURAALI mikä on näin jälkikäteen ajateltuna tosi kummallista, kohdunsuun tilannetta ei kukaan edes tarkastanut ja olisin pärjännyt varmasti ilokaasulla tms. vielä kuitenkin.

oksitosiinit pistettiin tippumaan vähän sen jälkeen ja taas odoteltiin, kovasti supisti mutta mitään ei oikeastaan tapahtunut. Näin jatkui pitkälle iltaan/yöhön ja mies lähtikin sitten kotiin ja ite sain unilääkkeen.

Seuraavana aamuna supistukset sitten voimistui ja kohdunsuu alkoi aueta, vauva tuntui silti olevan jotenkin oudosti ja tohon mennessä oli laitettu 8 annosta epiduraalia eikä edelleenkään tarjottu edes muuta.

Synnytys todettiin pysähtyneeksi keskiviikkona klo:15.00 kohdunsuun ollessa 4cm auki ja sitten lähdettiin sektioon. Pysähtyneen synnytyksen syynä oli virheellinen tarjonta.

Ton kertomuksen pointti oli siis lähinnä se että en itse tykännyt epiduraalista kyllä yhtään, kaikenmaailman piuhat oli kiinni ja melkeinpä sänkypotilaana oltiin koko 36h :/ En missään nimessä halua sitä tän toisen kohdalla

Amme olisi kiva ja suihkuttelut, jumppapalloon nojailut, keinuttelu tms. Jos synnytys etenee niin spinaali tai joku muu lääkkeellinen tulee hyvinkin kysymykseen. Peräruiskeen myös pyydän tällä kertaa, esikoisesta ei tarjottu ja tuntui tosi kurjalta kun oli hätä eikä saanut pusattua mitään ulos Karvoja ei ole ajeltu sairaalassa, siistinä läpi raskauden ollut.


Mut nyt jo kiire...
Astre ja vauva 24+6

 

Höyhen tosi kurja tilanne Iso iso zemppihali :hug: Ja voimia tulevaan.Toivottavasti saat asunnon pian ja pääset laittamaan vauvan tavaroita valmiiksi ja asettumaan.

epiduraalista on ollut puhetta.Paljon oon siitä kuullut mutta yhdessäkään synnytyksessä sitä ei oo ollut enkä oo ehtinyt sitä kaipaamaan kun kaikki kolme on tullut syöksynä ja kahden kanssa on vaan hyvällä onnella ehditty sairaalaan asti.Kolmannen kanssa ei ehditty ja jännityksellä odotan miten nyt käy.Mä oon saanut kahden kanssa vaan ilokaasua ja hyvin se on auttanut eli ilmeisesti oon sitä osannut oikein hengittää,kun apua on ollut eikä kätilöt oo puuttuneet siihen.Miehelle sitä tarjosin kun se puhui haluavansa kokeilla sitä mutta ei tainnutkaan kehdata kun oli kätilö huoneessa

äitiysavaustus päätökset tuli viime viikolla joten ehkä jo ensi viikolla pääsen penkomaan pakkausta Tänään ajattelin pestä meidän pyykinpesukoneen niin saan sitten ihan puhtaassa pesukoneessa pestä vauvanvaatteet,kun se pakkauskin tulee Ens viikolla on jo toinen lääkärineuvola hui miten nopeasti tää aika menee perässä en meinaa ollenkaan pysyä:O

raskaudesta nauttiminen:Mäkin suunnittelin että koska tää on viimeinen raskaus että nautin tästä täysin rinnoin koko ajan mutta alussa se oli aika haastavaa pahoinvoinnin ja syömisinhokkejen takia ja nyt kun olo on kohentunut niin oon välillä niin totaallisesti unohtanut olevani raskaana enkä millään pysy raskausviikkojeni perässä että kyllä tää raskaus on mennyt aikalailla äkkiä ja jotenkin varkain melkein ohi.

Mielenkiinnolla kyllä seuraan tuota kotisynnytys aihetta

Metsätähti ja pikkuinen 26+3:heart: Kerrankin muistin raskausviikot

 

Noh jospa minäkin omaa synnytys(kauhu)kokemusta kuvailisin parilla sanalla...

Heräsin tiistaina aamuyöllä klo 3 kun jotain hieman lorahti pöksyihin.Menin vessaan ja sitä jotain tuli lisää.En siinä sitten saanut enää nukuttuakaan,kun jännitin vain sitä,että nytkö tämä synnytys alkaa.Aamulla kahdeksalta menimme tarkastuttamaan asiaa,mutta sanoivat että ei ole lapsivettä.Omasta mielestä ei se voinut olla mitään muuta kuin juurikin sitä itseään eli lapsivettä.Sitä lorahteli pitkin päivää aina silloin tällöin eli todennäköisesti kalvoihin oli tullut pieni reikä ylös,josta sitä pääsi tihkumaan.Supistuksia tuli aina silloin tällöin,kuitenkin silleen säännöllisesti,että väli ei ollut kymmentä minuuttia enempää.

Illalla kahdeksan aikaa supistukset alkoivat hieman enemmän tuntumaan,mutta päätimme kuitenkin mennä sitten nukkumaan,koska ei tehnyt vielä niin kipeää ja väli oli kuitenkin aika pitkä.Tunnin ajan nukuimme,tai siis mies nukkui,kunnes herätin hänet,että nyt sattuu jo ihan todella.Siinä sitten mietimme,että mitä teemme.Vuorokausi oli vaihtunut keskiviikon puolelle ja lähdimme sitten sairaalle tarkistamaan tilannetta.Siellä ei kuitenkaan tilannetta tarkistettu vaan lähdimme matkaan ambulanssilla kohti synnytyssairaalaa,jonne matkaa 90km.

Siellä vietimme keskiviikko aamun,päivän,illan ja yön.Sitten torstaina klo 3.10 syntyi poika sektiolla,pitkittyneen synnytyksen vuoksi.En auennut kuin 5cm ja todennäköisesti syy oli väärä tarjonta.Epiduraalin sain kun olin 2cm auki,koska olin todella kipeä ja väsynyt,koska en ollut nukkunut yli vuorokauteen.Sen jälkeen menin entistä kipeämmäksi ja tuntuu kuin epiduraalilla olisi ollut hidastava vaikutus synnytyksen etenemiseen.Supistuksia tuli muutaman minuutin välein koko ajan,mutta eivät olleet ilmeisesti tarpeeksi tehokkaita avaamaan kohdunsuuta,vaikka oksitosiinikin tippui.Loppujen lopuksi minulle nousi korkea kuume ja oksentelin vähän väliä.Kerkesin kokeilla ilokaasua ennen sitä epiduraalia,mutta koin sen huonoksi,tuli vain huono olo ja en siitä juuri helpotusta saanut.Epiduraalikaan ei auttanut kunnolla ja enää en sitä haluaisi kokea uudelleen.Minä sain käydä epiduraalista huolimatta vessassa kaikkien letkujen ja piuhojen kanssa.Lopussa lapseen kiinnitettiin joku piuha päähän ja myös sen kanssa sain käydä sellaisella "teräksisellä pöntöllä" pissalla,joka oli sängyn vieressä.Juuri ennen sektiota minut sitten vasta katetroitiin.
Leikkaussalissa minulle sanottiin,että mitään ei pitäisi tuntua,mutta niinpä vain tunsin kun minut leikattiin auki.Huusin kuin hyeena,valittelin huonoa olo ja oksentelin,kunnes lääkärit ottivat minut tosissaan ja nukuttivat vihdoin ja viimein.

Näin syntyi meidän esikoinen 48 tunnin päätteeksi ja tuosta ajasta en nukkunut kuin 1h.Joten hieman olin väsynyt ja sekaisin.Toivon todella,että saan tälläkertaa kokea normaalin alatiesynnytyksen tai sitten edes normaalin sektion.Haluan myöskin nähdä lapseni heti.Esikoisen sain nähdä vasta iltapäivällä,joten ehti kulua puolipäivää ennenkuin hänet näin.Tuosta synnytyskokemuksesta ei juuri positiivista sanottavaa löydy,muuta kuin se ihana tuhiseva palkinto jonka viimein sitten sain :heart:.


adalmiina ja sitso 28+3

 

Huh hui kuinka ensikertalaista kylmää kun luen noita synnytysjuttuja - voi apua!!!!
Ihan oikeasti kyllä pelottaa!!!!
Kiitos hyvistä vinkeistä - tällä hetkellä tuntuu että
se epiduraali voisi olla minun juttuni, samoin kuin peräruiske. Katsotaan sitten miten käy, iik! Aion kyllä hoitaa itseni "siistiksi" jottei tarvitse mitään noloa ja inhaa ajelukokemusta sairaalassa kokea. Meen vaikka sitten sokerivahaukseen jos ei muuten onnistu Siinähän saa hyvää kipuharjoittelua samalla, heh
Oi apua, kyllä nyt pelottaa että mitenh'n tämän tytön oikeen käy... :/

Höyhen83: Valtavan paljon tsemppihalauksia sinulle ja pikkuiselle :hug:
Muista pitää itsestäsi hyvää huolta surunkin keskellä!!!

 

Jospa itsekin vihdoin korkkaisi syyskuun. Lueskelemassa käyn kyllä useemmin, mutta se kirjottaminen on aina muka hankala aloittaa.

Höyhen Voimia ja jaksamisia elämäntilanteen muuttumisesta. Päivä kerrallaan. :hug:

Epiduraalista on kokemusta ensimmäisen kohdalla. Ja tykkäsin ihan kamalasti. Ainoa vaan että sitoi tosiaan sänkyyn, ei päässyt liikkeelle. Mutta toisaalta mä olin tosi väsyny ja pahoinvoiva niin enpä liikuskelua kaivannut. Pahoinvointi ei johtunut epiduraalista. Olin tosi pahoinvoiva jo ennen sitä. Oksentelin vähän väliä. Yök, se oli kamalaa. Toisen kanssa en saanut kuin ilokaasua ja pistettiin yhden kerran kipulääke lihakseen. Olisin todella halunnut muuta kivunlievitystä, noista ei paljoa apua ollut, mutta kun kätilö ei tiennyt onko synnytys käynnissä niin se ei mitään muuta kivunlievitystä pystyny antamaan.

Molemmat synnytykset on käynnistetty kypsyttelystä lähtien. Ensimmäinen 36+6, syntyi 37+1, lapsivesien menosta vuorokausi kului eikä synnytys lähteny itekseen käyntiin, synnytyksen kesto 16 t 35 min Toinen 40+1, syntyi 40+3, vauvan liikkeiden vähyyden vuoksi sekä lapsivettä liikaa, synnytyksen kesto 3 t50 min. Toivotaan, että tätä kolmatta ei tarvitsisi käynnistää vaan käynnistyisi ihan itsestään.

Rautakuurille olen joutunut, hemppa oli sen verran laskenut. Obsidanilla aloitin, mutta mun maha ei yllätys yllätys, kestäny sitä(ei kestänyt edellisessäkään raskaudessa), maha oli ihan julmetun kipeä. Nyt olen sitten käyttäny maltoferia. Hankala annosteltava, 40 tippaa pitää ottaa yhteensä. Menee kyllä laskuissa monesti sekasin, ku niitä tiputtelee. Eipä mahaan satu, toivottavasti ajaa myös asiansa ja hemppa nousisi.

simuli 26+4

 

Unohdin kokonaan kommentoida raskauden nauttimisesta. Meillä ollut aina haaveena kolme lasta, ja nyt kun tätä kolmatta odotan niin on tullut huomattua, että tämä raskaus ei ole ollut sellainen niinkuin kaksi edellistä. Ajatus tosiaan on ollut raskaustestin tehtyäni, että tämä tosiaan on viimeinen raskaus, ei ole sellaista kaipuun tunnetta enää uusista raskauksista (niinkuin edellisissä raskauksissa on jo ollut). Kyllä näistä potkuista nauttii ihan erilailla kuin aikaisemmista. Tietää, että niitä ei enää koskaan tule tuntemaan. Vaikka koskaanhan ei pitäisi sanoa "ei koskaan", mutta kyllä nyt on sellainen tunne, että ei enää koskaan.

simuli taas

 

Höyhen Tosi ikävä juttu ja varmasti vielä rankempaa näin vauvaa odottaessa. Kauheasti mietityttää miksi teille näin käynyt, mutta ymmärrän ettet jaksa asiasta puhua. Voimia!!!

Onko teillä muilla sellaista rinta/selkä pistosta? Siis viime yö oli aivan järkky kun mua pisti ihan tajuttomasti rintaan ja selkään. Siis sellainen tunne kuin joku pistäis puukolla sydämestä ja se tulis selästä lapaluun alta läpi. Ei mikään lihasjumi tms. vaan sellanen pistos. Jotkut asennot hieman helpotti kipua, mut aina kun vaihto asentoo niin se palas. Muistan esikosta oli loppuaika tätä samaa, mut ei se ihan näillä viikoilla vielä alkanut. Muutenkin olo alkaa oleen niin tuskanen, et luulis et oisin ainakin viikolla 35 tai jotain. Voi mitä tää loppuaika tulee vielä oleenkaan??

Muisku26+6

 

Miimau älä pelkää! Jokainen kokee synnytyksen omalla tavallaan.
Jos se olisi niiiiin kamala kokemus niin maailma olisi täynnä yksilapsisia perheitä.

Monet asiat mitä nyt ajattelee noloina, ei synnytyksessä siltä tunnu. Kätilöt ovat nähneet kaikenlaista, hoitavat työnsä ammattimaisesti eivätkä tirsku vieressä! Synnytys vie mukanaan, joten yksityiskohdat eivät yleensä jää mieltä kaihertamaan. Synnytys on vain pieni hetki ihmisen elämässä ja tärkeintä on lopputulos eli vauva! :heart:

Myöhemmin synnytyksiä vertaillaan äitien kesken, kuten miehet armeijakokemuksiaan... ja jos ei ole omaa kokemusta, kaikki kuulostaa pelottavalta jne.
Ei se kivutonta ole eikä kaikki aina mene kuten suunnittelee, siksi ei kovin tarkkoja suunnitelmia kannata tehdä, antaa luonnon hoitaa ja lääketieteen auttaa, se on mun motto!
Mulla on viisi hyvää synnytyskokemusta ja kuudetta toivon!

Hippuliinu ja Villis 24+5

 

Muisku mulla tonne vasempaan kylkeen/selkään pistää istuessa, on ollut nyt muutaman päivän ja aika pahaa tekee, tuntuu että henki salpautuu. Mikälie lihasjumi.

höyhen voimia sulle, rankkaa tuo on mutta toivottavasti elämä helpottuu tuosta kun pääset aloittamaan oman elämän ja keskittymään vauvaan.

Jee, mulla on huomenna eka lääkärineuvola! Jännittää, kiva kun on jotain vähän erilaista luvassa, nyt kun ei oo ultriakaan enää.

Isyyspakkaus en tee, mutta aattelin ostaa pullon hyvää viskiä jemmaan ja kertoa sit sen sijainnun laitoksella miehelle, pääsee varpaijaisia juhlimaan

Vauvan liikeet Poika kyllä myllertä kiitettävästi, mun pikkuveli oli meillä viimeyön yökylässä ja tänä aamuna pääsi tuleva kummisetäkin todistamaan aamun töminät. Potki pari napakkaa iskua kumminkin käteen

Synnytys Mua ei vieläkään se jännitä tai stressaa, etukäteen olen ajatellut että ei harmita vaikka täällä Jyväskylässä ei ilokaasua saa, en haluakkan mitään "pöhnää". Ja epiduraali ei kauheasti ajatuksena nappaa. Ajattelin yrittää pärjätä ilman mahd. pitkään ja ehkä ponnistukseen kohdunkaulan puudutetta. Hankala tietty etukäteen suunnitella kun esikoinen on kyseessä Eipähän tiedä pelätä mitään

On tullut parin päivän palstahiljaisuus kun sain yllättäen töitä ke-pe viime viikolle. Voin kertoo ettei toi päiväkotitouhu suju enää yhtään niin ketterästi
Ja olin ihan poikki aina iltaisin työpäivän jälkeen. Mutta päälle teki terveellistä olla ihmisten ilmoilla, oli kivaa päästä vielä töihin. Saa nähdä ehtiikö tulla lisää työpätkiä ennen äippälomaa.

Muuten ei erikoista, viikotkin poksuu tänään. Hui kun tää raskaus on jo pitkällä!

Susimieli ja Pieni 27+0

 

Miimau vaikka mullakaan ei tuo ensimmäinen synnytys mennyt ensinkään siten kun piti, ja osittain oli todella epämiellyttävää ja pelottavaa niin kyllä mulla silti on päällimmäinen muisto siitä koko rytäkästä se kun lääkäri sanoi ensimmäistä mahasta nostaessa että "poikahan täältä tulee" (ja sama kommentti hetken kuluttua uudelleen ) ja ne ensihetket kun näin pojat ja kuulin ensimmäiset parkumiset :heart: Ikävät kokemukset ja muistot kyllä ovat haalenneet vaikka kyllä muakin silti pelottaa edessä oleva. Mutta tuli mitä tuli, tärkeintä on se määränpää eikä se matka Siitä on selvinny aika monta naista ennen meitä ja tulee selviämään meidän jälkeenki

adalmiina siis epäonnistuiko sulla puudutus myös sektiossa? Tai siis tunsitko ihan kipua? Mä tunsin kyllä kaiken mitä tapahtui mutta ei kipua, sanoivat että spinaali vie vaan sen kivun pois mutta ei turruta tunnottomaks. Mutta siis huihui jos vielä kivutkin tuntuivat :O

Höyhenelle tsempit ja halit, erot on aina rankkoja mutta siitähän se lähtee helpottamaan kunhan löytyy oma koti ja pääsee uuden alkuun

 

Höyhenelle jaksamista!!

Meillä huomenna toinen sokerirasitus ja ke neuvola+neuvolalääkäri.
Mulla ei ole vielä synnytyskokemusta, mutta toivon että kaikki menee hyvin ja silleen suht nopeasti ettei tarvis ainakaan yli puoltavrk pungertaa.

Eilen ja tänään on tarvinnut olla ylitöissä ja huomenna jatkuu taas sitte iltaviikolla. Jee.. Vähän kyl huomaan että väsyttää, kun jäi periaatteessa viikonloppu välistä. Meinaan kyllä ens viikolla ainakin perjantain olla TAL-vapaalla..

Niin ja "tuhlasin" ekat eurot vauvaan menneellä viikolla kun kävin tuossa Reiman tehtaanmyymälässä ja ostin II-laadun potkarit ja sisähaalarin ja lisäksi tumput ja pipon. Kului kaikkiaan 14 € En kyl tajunnu mikä niissä potkareissa ja haalareissa oli kakkoslaatua.
Mitäs mieltä ootte kun meillle on tarjolla sellainen kaukalo telakalla, jonka telakan saa sekä turvavöihin, että isofixiin ja kaukalossa ei lue mitään merkkiä, vain osoite Lastentarvike. On ollut yhdellä lapsella ja on siistit. 60 euroo on pyynti. Meillä ei ole tämän hetkisessä autossa isofixiä, joten turvavöihin sen saisimme ja vyökin piisaa. Tuntuu tosin että sivusuunnassa heiluu, mutta ei kai sitä mitään istuinta vöillä kiinnitettynä sivusuunnassa tukevaksi saakaan, mitä vertaa isofixillä kiinnitettyyn istuimeen/kaukaloon.

muoks. Niin siis tuossa kaukalossa luki tarrassa nettiosoite siitä tulikin automaattisesti linkki..

 

tirppa82 Juu-u,kyllä mä tunsin sen kivun.Mullekin sanottiin,että tuntuu kun jotain tehdään,mutta kipua ei pitäisi tuntua.Noh,toisin kävi.Mutta mä olenkin jälkeen päin alkanut epäilemään,että nuo puudutusaineet sun muut mömmöt sairaaloissa ei sovi minulle.Jotenkin minun elimistö hylkii niitä tai jotain.Mulle nimittäin kävi eräässä toisessa leikkauksessa kymmenen vuotta sitten niin,että heräsin kesken leikkauksen.Samoin esim. hammaslääkärissä,saavat puudutusainetta työntää ihan tolkunlailla,jotta puudutus auttaisi edes vähän.Aion joskus ottaa selvää,mistä moinen johtuu,että puudutteet sun muut ei meinaa minuun tehota.Joku minussa kuitenkin on selvästi pielessä :ashamed:.

En siis halunnut missään nimessä pelotella ketään tuolla minun synnytys- ja sektiokokemuksella,mutta valitettavasti kaikki ei todellakaan aina mene oppikirjojen mukaan.Väliin mahtuu niitä ikävämpiäkin kokemuksia.Minä tuskin voin koskaan unohtaa noita ikäviä kokemuksia,mutta avoimin mielin yritän lähteä nyt tätä toista sitten pungertamaan ulos.Haluan uskoa siihen,että tämä toinen olisi edes jollainlailla mukavampi kokemus.Tästä syystä minulla on kuukauden päästä meno pelkopolille,jossa saan puhua asiasta vielä ammattilaistenkin kanssa.

 

Miimau ei kannata pelätä:hug: Jokainen kokee synnytyksen hyvin omalla tavallaan ja mulla ainakin nuo kaikki kolme synnytystä on ollut oikein mukavia eikä mitään huonoa oo jäänyt mieleen.Päinvastoin muistan kuinka esikoisen synnytyksen jälkeen olin ihan yllättynyt että näin helppoa ja nopeaako tää olikin?Enkä ees jälkeenpäin ollut yhtään kipeä ja kun kätilö sanoi että voin lähteä suihkuun kun siltä tuntuu niin hyppäsin vaan sängylle istumaan ja pystyyn ja vasta siinä tajusin että tää saattais jopa sattua ihan tosissaan.Et asiat voi mennä oikein hyvinkinKannattaa vaan olla mahdollisimman avoimin mielin ja luottaa itseensä ja sairaalan henkilökuntaan.Toinenkin synnytys oli hyvin nopea mutta hyvä ja helppo,kolmannen synnytys oli niin nopea ettei henkisesti ihan kerinnyt mukaan ja kaikista kipein se oli kai siksi kun oli niin nopea mutta oikein hyvä mieli jäi eikä yhtään haittais jos tää neljäs ois vaikka samanlainen vaikka kahta samanlaista synnytystä ei kyllä oo olemassakaan.Ihan mielenkiinnolla taas odotan että minkälainen kokemus tämä todennäköisesti viimeinen synnytys on

Kysyin tänään mieheltä kummeista mutta sitä ei tuntunut asia vähääkään kiinnostavan:/ Ja vaikka oon jo muutaman kerran asiaa siltä tiedustellut niin sitä ei vieläkään asia tunnu kiinnostavan niin antaapa sen asian sitten olla mun puolesta vaikka ihan kokonaan.Jotenkin ärsyttää kun toista ei yhtään kiinnosta ees miettiä koko asiaa:/
Ens viikolla ois se toinen lääkärineuvola ja sitä seuraavalla viikolla sokeriraistus johon mun pitää ottaa noi kaikki kolme lasta mukaan eikä mua kyllä kiinnostais mennä koko lääkärineuvolaan tai varsinkaan sinne sokerirasitukseen:/Tänään kun kysyin siitäkin että haluaako mies lähteä sinne lääkäriin mukaan vai onko lasten kanssa niin ei osannut mitään siitä sanoa,no sitten kun edellisenä iltana kysyn sitä ennen sitä lääkäriä niin se ei todennäköisesti ole edes muistanut koko asiaa... eikä vieläkään osaa sanoa siihen juuta eikä jaata...mut pakkohan se on siinä vaiheessa päättää.Onpas negatiivinen loppuosa niin lopetan ettei tää negatiivisuus vaan tartu kenenkään ei oo nimittäin kovin kiva tunne kun tuntuu että on ihan yksin tän asian kanssa...

 

metsätähti, harmi kun miehesi ei tunnu kiinnostuneelta mistään. Luulisi että hieman koskettaa häntäkin nämä asiat! Sympatiat sinne...

Höyhen83, suuret tsempit ja voimia tulevaan! Ehkä on helpottavaa kuitenkin, jos ero on nyt se ainut vaihtoehto teille. Elämä kyllä kantaa, ja kaikki kyllä järjestyy, oma äitini on aina niin sanonut! :heart:

Itse on tullut huonosti tänne kirjoteltua, mutta lukenut olen ahkerasti.
Liikkeet on nyt viime viikolla oikeestaan alkanut tuntua selkeemmin ja napakammin. Yölläkin vähän pitää mylläkkää mahassa, ja on joutunut itse olemaan hereillä sen takia. Aika nopeesti kuintekin sitä saa unesta kiinni onneksi. Minäkin mietin aiemmin että ei oikein tunnu nuo vauvan potkut kunnolla, mutta lohduttauduin sillä että viikkoja ei ollut paljoo yli 20, ja että jos ei viiden viikon sisään ala tuntumaan niin ehkä voi jo ihmetellä sitä! Ja niin vaan yhtäkkiä ne tuntuukin selvästi. Neuvolassa täti sanoi että sitten kun liikkeet on alkanut tuntua selvästi, niin niiden pitääkin tuntua joka päivä. Esim. että aamulla tuntee vauvan liikkuvan, jossain vaiheessa päivällä, ja sitten illalla vielä. Tämä tietysti voi herättää huolta jos on joskus hiljaisempia päiviä.

Muuten olo ollut ihan hyvä, suurempia kipuja tai kolotuksia ei oo ollut. Maha nyt vaan on jo hiukka tiellä ja olo ei ole kovin ketterä.. Kävellessä tai muuten rasituksessa tulee jonkun verran harjotussuppareita ja kiristää ja puristaa mahaa ikävästi. Vauhtia on siis joutunut hidastamaan ja välillä ihan pysähtymään kesken kävelyn

Itselläkin synnytys mietityttää hieman. Esikoisesta en stressannut siitä, ja ajattelin että se vaan putkahtaa sieltä jotenkin No, ei se niin helpolla tullutkaan kun meikäläisen paikat oli niin tiukat, että piti puudutteita pistellä että paikat rentoutuu ja vauva pääsee liikkumaan ulospäin. Sain epiduraalin joka oli ihana helpotus kipuihin, mutta vei supistuksien tunteen ja sen paljon puhutun ponnistustarpeen kokonaan. Minähän yritin ponnistella ja katsella käyrältä niitä supistuksia! Ponnistusvaihe hieman pitkittyi, johonkin yli20 min, ja päädyttiin imukuppiin ja ikävään välilihan leikkaukseen.. Toisaalta ei haittaa yhtään, se vauva tulee jotenkin ulos, ja siinä toimitaan tilanteen mukaan, mutta ne lukuisat tikit alapäässä ja jokseenkin pitkä toipuminen ei ollut kivaa!! Nyt toiveena siis nopeempi toipuminen ja että paikat pysyisi ehjinä. Kaikenkaikkiaan synnytys oli aika nopea, ja kun sairaalaan mentiin, olin jo 4cm auki. Iltapäivällä alkoi ihan ensimmäiset supistukset, muuttuen kipeemmiksi iltaa kohti, ja kun puolenyön jälkeen mentiin sairaalaan, poika syntyi viiden aikaan!

Nyt ei muuta muistu mieleen. Mutta tulipahan taas tekstiä!

miida 27+1 (aika tosiaan menee niiiin nopeesti, ihmeellistä!)

 

Moi,

mietin jo aikaa vanhempainvapaan jälkeen, kun haluaisin olla mahdollisimman pitkään kotona vauvan jälkeen. Oon nyt ansiosidonnaisella ja miehen kanssa juteltuani, ahdistuin ihan kokonaan

Hänen mielestään minun pitäisi jatkaa ansiosidonnaisella vanhempainvapaan jälkeen, koska kukaan ei nyt tässä yli vuoteen ole tarjonnut minulle töitä eikä oletettavasti tulisi tarjouksia kotona olo aikanakaan. Itse koen tämän "keplotteluna" eli hakisin vain Kelasta kotihoidontukea. Ja jos kuulemma mulle tarjottais koulutuksia tai kursseja, voisin vaan kieltäytyä niistä ja siirtyä tällöin kotihoidon tuelle.

Ansiosidonnaisella ollessa saisin käteeni noin 700 euroa enemmän, ja oletettavasti menot kuitenkin nousevat, kun perhe suurenee.

Mitä te muut ootte mieltä tästä, mä oon ihan pihalla! Ja nää mielialan heilahtelut ei tässä tilanteessa paranna asiaa, vaan oon tehnyt tästä kärpäsestä nyt kotona härkäsen

Tevu ja hippiäinen 24+6

 

Höyhen :hug: Asioilla on tapana järjestyä vaikkei alkuksi siltä näyttäisi. Jaksamisia ikävään tilanteeseesi.

metsätähti :hug: myös sulle ja jaksamista välinpitämättömän ukon kanssa.

Hippuliinu Sähän kiteytit ihanasti mun toiveeni synnytykse suhteen "antaa luonnon hoitaa ja lääketieteen auttaa". Mä taidan ihan vähän käyttää tätä kun kysytään toiveita Haikaranpesässä käsittääkseni kaikki tekee jonkinmoisen suunnitelman.

jennynny Olitko se sinä kenellä oli ollut samanlaisia alaosaston ongelmia... Tosiaan hiiva oli sitten kuitenkin, ei vain pikatestissä näkynyt. Voi kuulemma varsinkin miehellä olla sitkeä ja osin oireetonkin, jos on tartunnan saanut. Meille määrättiin molemmille Fluconazol tabletit, rasvaa ja maitohappobakteerikuuri sekä kehoitus happamoittaa ruokavaliota.

Mä kyllä jätin tabun ottamatta kun vähän googlettelin tuota lääkettä. Todettu aiheuttavan sikiölle epämuodostumia ja jossain luki, että saatujen hyötyjen tulisi olla selkeästi suuremmat kuin mahd. riski. On kuitenkin rasvoilla olo helpottunut niin ei tee mieli napata pilleriä vaikka lääkärin mielestä ok, kun on jo yli puolenvälin.

Tevu Mä tod. näk. jäisin ansiosidonnaiselle ja kieltäytyisin sitten tarjotusta kurssista. Työhaastatteluun jos pääsis/joutus voisi miettiä onko työ lähellä unelmaa ja minkä ikäinen lapsi silloin on. Voi olla myös, että sua ei edes haluta palkata jos haastattelussa kerrot olevasi vuoden ikäisen äiti, jolle ei ole vielä edes haettu hoitopaikkaa. Olethan sinä osasi veroista maksanut töissä ollessasi ja siten oikeutettu nyt saamaan osan takaisin.

Synnytyksestä sen verran, että mulla epiduraali selkeästi rentoutti sen verran, että aukesin laiton jälkeen reilussa tunnissa 6cm. Ponnistuksen tarve säilyi koko ajan ja pissalla kävin heti kun synnytys oli ohi. Toimi siis minulla Ehti paikat puutua sopivasti ennen ponnistusvaihetta, suppareihin ei ehtinyt paljoa tuomaan helpotusta.

Nyt kun olen syönyt maitohappobakteeria ei ole närästänyt yhtään niin paljon kun aikasemmin. Jos joku kärsii ko. ongelmasta kannattaa kokeilla tuoko nuo apua.

Bongasin tänään ensimmäisen raskausarven (nooooouuuuuu:stick Esikosta ekat tuli vasta LAn jälkeen, joten nyt taitaa tulla aika paljon enemmän ku pari hassua viirua...

Tein hetki sitten palautettavia laskutehtäviä ja ne oli tosi helppoja mun mielestä. Opettaja tunnilla vaan varoitteli, että niiden tekemiseen menee aikaa ja pitää miettiä paljon. Nyt mietityttää, että meniköhän ne ihan metsään kun tein ihan hetkessä. Toivottavasti mä vaan olen niin fiksu, että siksi meni helpolla

Mango ja Kieppuli 24+6

Äääks, kun aika menee nopeasti. Ei olla vielä ehditty/muistettu/jaksettu hakea vauvalle vakuutusta ja se pitäs tehdä ennen rv 26. Eli ens viikolla on pakko muistaa!!! (niin ja hakemuksenhan voi täyttää netissä, ei luulis olevan niin vaikeeta...)

 

höyhen :hug: jaksamisia! Toivottavasti sat asunnon pian ja sitä kautta järjestelemään asioita.

Synnytykset ovat olleet a) ensimmäinen melkein kauhukertomus ja b) toinen sit loppujen lopuksi todella helppo. Kakkosen odotusaikana kävin pelkopolilla juttelemassa, nyt tällä kertaa ei toistaiseksi ole sellaiselle tarvetta. Onneksi mulla on rd:n takia kontrollin n kk välein ä-polilla joten siellä voi joka kerta jutella mieltä painavista asioista.

Järjestelin tänään vauvanvaatteita. Lajittelin kaikki koon mukaan. Meille ei kyllä tarvitse hankkia yhtäkään (50)56-62 koon bodya, pelkäästään kokoa 62 oli yhteensä 33 kpl :O. Pikkuruinen toppahaalari (56-62) vielä puuttuu, mutta muuten on kyllä aika lailla kaikki vaatteet kokoon 68 valmiina. 74--> saan alkaa katselemaan kirpparilta sitten vähän enenmmän =)

Poppeliini ja tyttönen 27+6 :heart:

 

KIITOS tuhannesti lohduttavista ja rohkaisevista vastauksistanne synnytyspelkoiseen postaukseeni :heart: Kylläpä oli helpottava tuo lausahdus että
"antaa luonnon hoitaa ja lääketieteen auttaa" - taidan myöskin ottaa sanavarastooni

Metsätähti: Onpa kurja asenne/asennettomuus miehelläsi nyt TOIVOTTAVASTI menee pian ohi! Voimia :hug:

Vakuutus: Apuva, en ole kuullutkaan että vakuutus vaaville on hoidettava ennen viikkoa26, iiiks! Mikä vakuutus on kyseessä? Onko se pakollinen? Oletteko hommanneet? Tyhmiä kysymyksiä taas satelee.... KIITOS kun aina löytyy apua täältä!!! Tämä on kaikki NIIN uutta!

Pissatulehdus?!: Joku kirjoitti tuossa jokunen päivää sitten oudoista pissaoireista eli että koko ajan on vessahätä mutta silti ei oikein mitään suurempaa tunnu tulevan eikä kirvellä tms. Eli täällä sama juttu! Mitään kirvelyä ei ole tai arkuutta eikä pissa haise pahalta tai voimakkaalta. Ainoastaan vain pissahätä on kova. Silti esim.viime yönä ei tarvinnutkäydä kuin kahdesti vessassa. Mikähän voi olla? Voikohan vain liittyä vaavi asentoon/tilaan kohdussa tms?

Flunssa kesti aivan ihmeen kauan, vieläkin nuhaa ja yskää! Yleensä pääsen eroon parissa-kolmessa päivässä, nyt olin saikulla koko viime viikon ja viikonloppukin meni toipuillessa. Tänään kyllä aion urheasti töihin, olkoonkin sitten pää vielä tukossa. Taitaa tämmöinen pitkittynyt flunssakin olla yleistä raskaudessa?!

Selkäkipuja tai pistoksia ei täällä ole vielä ainakaan ollut mutta ihmeelliseen "paineen tunteeseen rintalastassa" heräsin toissa yönä. Mietin että olisiko voinut olla jotain rytmihäiriöitä tms?

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille mammoille :flower:

 

morotus kaikille!

tervetuloa uusille.(en nyt muista oliko teitä yksi vai useampi)

Höyhenelle: voimia! kyllä te pärjäätte vauvan kans kahdestaankin. itse olen esikkoni odotanut,synnyttänyt ja kasvattanut reilu 1v asti yksin. kun on ystäviä seurana ja jaksaa olla aktiivinen äiti/lapsi kerhossa tms niin löytää mammakavereita. kunhan muistat ettei ole häpeä saada lasta "yksin", tätä varsinkin vanhemmat immeiset voi ihmetellä jopa ääneen.

oma napa; ei mitään uutta. kasvaa kohisten. olis tarkotus jaksaa mennä vielä marraskuussa koiranäyttelyyn viikkoja tuolloin 36+6,jonka toivon edes auttavan synnytystä ja saa kylläkin syntyä jos lähtee käyntiin. onhan siinä omat jännityksensä ja kehässä juoksemisensa

mut tulin vain lukemaan teidän kuulumiset ja POKSUMAAN

MARMAx4 ja jaz 27+0

 

Höyhenelle voimia :hug:.

Metsätähti, toivottavasti miehesi asenne on vain väliaikaista ja "herää" sieltä mahdollisimman pian.

Uusille tervetuloa mukaan. Mukavaa, että porukkaa saadaa lisää .

( . ) pikaisesti. Raskausdiabeteksen paastoarvo ollut nyt pari viikkoa koholla, vaikka iltainsuliinia pistän. Soitin tänään sitten hoitajalle ja sanoi, että johtuu raskaudesta ja hormooneista. Pitää vain nostaa väliin sitä annostusta, jos ei laske. Mutta kun ei ole hirveästi koholla, niin kannattaa miettiä kuinka usein teen sitä nostoa. Ensi maanantaina on kuitenkin ultrassa käynti, niin varmaan samalla jutellaan lisää tuosta paastoarvosta.

Pääsen pian katsomaan vastasyntynyttä, kun pikkusisko sai eilen pikku prinsessan (syntyi viikon etuajassa) =) :heart:. Annan heidän kyllä kotiutua ensin, ennen kuin lähden kyläilemään.

Lapitar ja kaveri 27+5

 

Täälläkään ei mitään erikoista...Olen vaan ohittanut suvereenisti teitin synnytys kertomukset...Täytyy lukaista ne sitten paremmalla ajalla Kiitos, että olette niitä viitsineet jakaa kanssamme

Mulle iski nyt se pesänrakennusvietti ja yks päivä raivasin makkarin uuteen uskoon! Meinattiin et jos ei mitään erityisen hyvää kämppä-ehdokasta löydy, niin asutaan tässä pikku kaksiossamme ainakin vauvan syntymään asti..Hurrrrjasti tekis jo mieli asentaa pinnasänky tonne sille varattuun nurkkaan...Jospa isäntä sen suostuis tänään kasaamaan... :xmas: Taidan olla hiukan liian aikainen tonttu taas... :ashamed:

Oletteko muuten jotain "teemaa" suunnitelleet pienokaisen nurkkausta/huonetta varten?

Tänään olis projektina noi makkarin kaapit...Täytyy surutta vaan viedä varastoon jotain pre-pregnancy housuja...emmä niihin hyvälläkään mahdu...

Selkäkivut ei ainakaan vielä ole tullut riesakseni...

Joo ja lenssu kesti sitten sen kaksi viikkoa...Normaalisti pääsen nuhasta yms. eroon vajaan viikon sairastelulla...Aamuisin herätessä on toki vieläkin tukkoisuutta havaittavissa...

Ukko peijuuni herätti mut seiskalta ja nyt painui takas itte unten maille...Murr!!
voip olla et sujahdan itsekkin sinne kohta takaisin..

Hyvää alkanutta viikkoa neideille ja Höyhenelle hurrrjat tsemppi halitukset :hug:

Kahlan ja massu-pingottelija rv.25+5

 

Ai hitto hyvä kun muistutitte vakuutuksesta. En tiiä onko tuo 26vko raja kaikilla yhtiöillä, pojille ainakin otettiin vajaa pari kk ennen syntymää vauvavakuutukset. Miimau pakollista ei oo vakuuttaminen, mut mä oon aatellu sen siten että kun ottaa vakuutuksen ni varmistaa että tulee terveet lapset Ei oo kertaakaan meillä ollut tarvetta hyödyntää vakuutusta mutta hyvähän se on olla olemassa, vauvalle otetaan myös.

Ärsyttäviä alapäävaivoja täälläkin. SIIS OIKEESTI, voiko hiiva tulla pelkästään virtsaputken suulle?? Samankaltaisia oireita on ku hiivassa mutta ikäänkuin väärällä osastolla Normaali virtsatietulehdus se ei oo kun kahesti oon puhtaat näytteet antanu. ARGH pitää kai taas soittaa arvauskeskukseen, ärsyttää kun omahoitaja on mies ja on jotenki nii vaikeeta miehelle selostaa tälläsiä vaivoja kun tuntuu ettei se joko ota tosissaan tai ei ainakaan tajua.

On kyllä tosiaan vähän ärtyisä olo, oli vähän kehno viikonloppu kun pojat taas valvottivat ja siihen päälle nuo alakerran vaivat ja myymättömät vaunut ja muu huono onni mikä meidän perhettä tuntuu vaivaavan. Perusmaanantai siis..

Hyvää alkanutta viikkoa kuitenkin