***Joulukuun Pikkutontut SYYSKUUSSA***

Jennynny, Mango, Fantaihana ja ketäs teitä kiinnostikaan mun kotisynnytyssuunnitelmat... Kirjoittelen varmaan niitä täällä jonkin verran sitä mukaa, kun asiat selkiytyvät. Jos muuten haluaa lueskella kotisynnytystarinoita/ etsiä Suomen käytännöistä tietoa, niin kotisynnytys.foorumi.org on siihen hyvä osoite. Löysin sen itsekin ihan vasta.

Minullakin esikoisen syntymä oli pitkä ja pirun kipeä kokemus, kunnon kipulääkearsenaali oli käytössä opiaateista epiduraaliin. Jotenkin kuitenkin koin, että jos minua olisi tuettu liikkumisen/hieronnan jne. keinoin jaksamaan, synnytys olisi luultavasti ollut sujuvampi - nyt esim. vauva oli virhetarjonnassa kun olisi saanut ponnistaa, ja kunnon ponnistamisen tarvetta saatiin odotella pari tuntia ja puudutus piti lopettaa sinä aikana, eli olin viimeiset tunnit aivan perkeleellisen kipeä. Molemmat ongelmat (virhetarjonta ja ponnistustarpeen puuttuminen) löytyvät epiduraalipuudutuksen haittavaikutuslistasta, joten haluaisin tällä kertaa pärjätä ilman sitä. Lisäksi sairaalan rutiini peräruiske sai minut oksentamaan ja supistukset kipeytymään sietämättömiksi, joten haluaisin senkin kohdan kokea luomuna... samoin jatkuva sydänäänikäyrässä kiinni roikkuminen tuntuu liian sitovalta, ja kotoa sairaalaan siirtymisen ajoittaminen ja ylipäätään sietäminen häiritsevät synnytyksen kulkua. Tässä minun syitäni toivoa kotisynnytystä.

Olen henkisesti varautunut siihen, että jos olen mahdottoman kipeä, niin sitten siirryn sairaalaan - samoin tietysti, jos synnytys ei edisty normaalisti tai jos lapsen voinnista tulee huoli. Mutta haluan, että sinne ei ole PAKKO siirtyä, jos tarvetta ei ole, ja että minulla on kuitenkin kotona asiantuntevat kätilöt, jotka seuraavat tilannetta sinä aikana, kun viihdyn kotona.

Tällaisia ajatuksia kotisynnytyksestä... pitää lääkärineuvolassa ensi viikolla kysyä, mistä saan TSH-lähetteen ja putken (napaverestä otettava näyte). Ja lastenlääkärin tarkastus tietysti on varattava, mutta se varmaan menee samalla tavalla, kuin polikliinisissä synnytyksissä. Näitä on onneksi vielä aikaa selvitellä.

 

Swerfiel Jep, mua ainakin kiinnostaa lueskella kuinka sun suunnitelmat menee putkeen! Eikös se kätilö, jonka saat paikalle kotiin, hoida nuo putkilojutut ja lastenlääkärin varaamiset?
Mulla on siis aikalailla päinvastaiset synnytyskokemukset kuin sulla. En ole koskaan saanut kohdunkaulanpuudutusta kummempaa, tosin se auttoi ponnistusvaiheessa (eka synnytys) aika paljon. (tajusin vasta toka kerralla). Mutta jos kivun kanssa jaksaa, eli ettei oma keho väsy ennenaikojaan loppuun, kyllä se synnytys onnistuu ilman lääkkeitäkin. Ja sillä, että on tutussa "omassa paikassaan" voi olla uskomaton merkitys kun sattuu...silleen kunnolla.
Itse ainakin olen sellainen omaan oloon käpertyjä, muhun ei saa koskea, mulle ei tarvi todellakaan puhella, ja paras olisi kun saisin työntää pään oman tyynyn alle ja kitua omassa rauhassa ilman yleisöä... (Tämähän on sitten ihan vain mun fantasia) Tätä nykyä, kun joutuu lähtemään sairaalaan, mä kiristelen hampaita kuin villieläin, murahtelen kätilölle, taon päätä sängyn laitaan - ja... siinäpä se onkin, synnytys on nimittäin luultavasti jo ohi tuon jälkeen... Ponnistus hoituu jakkaralla ja kaikki sisuskalut on rullalla monta päivää tai viikkoa. Toivottavasti ei kuitenkaan kuukausia.. Eli syöksy on mun tyyli!

Menipäs omaan napaan, sori!
Mukavaa, ja aurinkoista päivää kaikille!

Jennynny +neljäs 27+5

 

Huomenet!

Että tällä mammalla taas hormonit myllää...
Vein äsken lapset tarhaan. Itselläni on vapaapäivä, mutta suunnitelmissa oli tehdä paljon kaikkee...siiivota ensinnäkin pitkästä aikaa, hoitaa asioita ja "inventoida" lasten talvivaatteet että mitä tarvii hommata. Usein siis vapaapäivinäni (joita 3-vuorotyö siis suo myös viikolla) lapset ovat kanssani kotona, mutta joskus vien heitä tarhaan.
No, kesälomien aikana kaikki hoitotädit tahassa ovat vaihtuneet, siis KAIKKI neljä tätiä. Ja luulen että suureksi osaksi tästä syystä kuopus ei haluaisi jäädä sinne aamuisin. Ennen ei ole tätä ongelmaa ollut, siis alku nyt tietysti vei aikansa, mutta muuten aina jäänyt ihan mielellään. Tänä aamun poika pisti sitten sellaisen shown päälle kun vein että eipä ole ennen moista nähnyt. Huusi kuin syötävä eikä irroittanut otettaan musta ei sitten millään. "Äiti ei lähde pois", sanoi vain. Yksi hoitaja lopulta repi hänet sylistäni ja livahdin pihalle. Ikkunassa olivat heiluttamassa, mutta ulos asti kuului huuto ja toki näin että itki niin lohduttomasti että!!
Koko matkan kotiin sitten itkin itsekin ihan valtoimenaan ja tunsin syyllisyyttä et olin heidät sinne vienyt. Oikein tunsin kun päässäni ois piru kuiskinut että "olet sinäkin äiti, et vapaapäivääsikään halua omien lastesi kanssa viettää. Kannattaako enää lisää lapsia sitten tehdä??" : / Samaan aikaan tietysti sädekehä toisellapuolella lohdutti että kyllä äitikin tarvitsee välillä vapaapäivän lapsistaan.
Mutta olin siis ihan hysteerinen kun kotiin pääsin ja soitin miehellekin töihin. Siis voiko taas näin huonoksi äidiksi itseään tunteakaan??!!!

Sori nyt tää vuodatus, tänne vaan helppo vuodattaa kun toivon että ees joku ymmärtäis :ashamed: Mun parhailla kavereilla ei yhdellä ole lapsia ja toinen on niin päiväkotivastainen ihminen että hänelle on turha tällaista sepustaa.

Mutta mutta... kaipa sitä on alettava hommiin että saa nyt jotain aikaseksikin. Hyvää viikonloppua!!
Niin joo ja swerfiel Pakko sanoa että ihailen rohkeuttasi kotisynnytyksen osalta siis. Ihan järkevältä suunnitelmalta kuulostaa.

Muisku 26+5

 

Poppeliini: Lisäätkö mut myös tonne odottajien listaan? 3.12 HildaEmilia K-HKS esikoinen tyttölupaus

 

Tervetuloa HildaEmilia ketjuun!! Mukavaa saada vielä uusia odottajia joukon jatkoksi!!
Liikkeistä..No täälläkin tuli eilen joku vainoharhaisuus päälle ja seurasin liikkeitä pitkin päivää, kun pikkuinen oli jotenkin liikkumaton...muutamia liikkeitä silloin tällöin...Illalla ennen kahtatoista alkoikin potkushow, josta odottava isäkin sai osansa kun pyysi että "potkases poika oikein kunnolla" Suoraan kämmeneen!
Tänä aamuna jo hiukan myllättiin, että kai siellä kaikki ok on ja välillä vaan pienellä lepi-päiviä jolloin ei niin paljon "riehuta"!!

Nyt aamukahvin kimppuun vihdoin ja vahtailemaan pian alkavaa vauva tulossa-ohjelmaa!

Kahlan ja rakkain rv. 25+2 :heart:

 

swerfiel: seurataanko synnytystä ja vauvaa miten siellä kotona, doplerilla tms?? Miten pitkä matka sulla on sairaalaan, jos jotain menee pieleen? hätäsektiopäätöksethän tulee synnärilläkin sekuntien ja minuuttien aikana, joten itse en kyllä uskaltaisi kotona synnyttää, vaikka olisi aiemmat synnytyksetkin menneet hyvin. Mutta jos sun lääkärit siihen suostuu, niin arvioivat jo varmaan riskisi edellisen synnytyksen perusteella. Itse tiedän vähän liian monta ikävää tarinaa ja ammattini puolesta kaiken mikä voi mennä pieleen, että suhtaudun aina kotisynnytyssuunnitelmiin varauksella. Mutta siellähän sitä enne kaikki ovat syntyneet, joten tuskin se ihan mahdotontakaan on ja monesti varmaan menee ihan hyvin. Englannissa kaverini teki syöksysynnytyksen keittiöön esim. Ei siis ehtinyt kuin ambulanssi paikalle, vaikka tarkoitus oli synnyttää sairaalassa Mielenkiinnolla jään seuraamaan kotisynnytyssuunnitelmiasi.

 

swerfiel: Mua ainakin kiinnostaa kovasti lukea sun kokemuksia ja suunnitelmia!!!

Mitä haittavaikutuksia epiduraalista on?
Onko kokemuksia epiduraalittomasta synnytyksestä? Mitä kivunlievityksiä ootte käyttäneet/suosittelette?

Ihnaa viikonloppua kaikille vaavimasuille

Miimau & masuasukki 24+3

 

Mulla epiduraali on auttanut hyvin. Pitkittyneessä synnytyksessä sen kautta oli helppo saada uusia boluksia kun kipu alkoi uudelleen tuntua. Jos heikensi supistuksia niin oksitosiini tipalla niihin saatiin voimaa...
Harmeina oli se ettei liikkuminen ja pissaaminen onnistunut enää epiduraalin kanssa, mutta tuskin olisin kipuja sietänyt ja jaksanut pitkittyneitä synnytyksiä ilman. Virheasentoon mulla tuskin vaikutti.. lantio se varmaan oli joka lapset käänsi vinoon... En olekaan kuullut että epiduraali voisi siihen vaikuttaa... Tokassa annettiiin olla riittävän kauan niin jaksoin itse ponnistellakin.

Mä olen kokeillut ilokaasua (aika tehoton ja pistää päätä sekaisin), kohdunkaulan puudute (auttoi vain yhden supparin ajan) ja epiduraalia. Jos sietää kipua niin kai sitä pystys ilman kivunlievitystäkin, mutta mulla jo se että laitettiin epiduraali liian aikaisin pois, aiheutti ekassa synnytyksessä sen että väsyin kipujen vuoksi liian aikaisin ja jouduttiin imukuppisynnytykseen.

 

Miimau Mulla on kokemuksia epiduraalittomasta synnytyksestä x 3. Kyse ei ole niinkään omasta tietoisesta valinnasta, vaan siitä ettei niitä ole ehditty koskaan antaa. Ekalta tilattiin anestesialääkäri paikalle, muttei alkanut enää laittamaan sitä, vaan kohdunkaulanpuudutuksen. Se ei kyllä auttanut supistuksiin, mutta vaikutti ainakin mulla ponnistusvaiheessa tosi paljon. Ja tosiaan tajusin sen vasta seuraavassa synnytyksessä, jossa ei sitten saatu sitäkään...

Mun mielestä epiduraali on hyvä vaihtoehto jos synnytys pitkittyy. Eli jos on pakko levätä, että jaksaa vielä ponnistaakin.

Mutta tosiaan, ei se epiduraali mikään pakko ole. Siinä tulee juurikin sitten käyttöön oksitoksiinit, joutuu ottamaan kanyylin, liikkuminen vähenee jne... Jokaisen täytyy (ja vieläpä joka kerralla) vain kätilön kanssa arvioida se tilanne, ja miettiä etukäteen onko jotain toiveita kivunlievityksen suhteen. Loppu menee sitten niinkuin menee.

Ilokaasusta joku mainitsi jotain. Mulla on ollu kahdessa ekassa synnytyksessä tosi iso apu siitä. (koska se oli ainut saatavissa oleva tajunnanlamauttaja) Ilokaasua täytyy osata impata oikein, että se auttaa. Ennakoiminen on tärkeää, eli kun näkee esim. piirturista että supistus alkaa "nousemaan", vaikkei sitä vielä tunne kipeänä, ilokaasua pitää alkaa hengittämään. Mutta vähintään yhtä tärkeää on lopettaa hengitys ennen supistuksen "huippua" ja mennä niillä myrkyillä mitä on hengittänyt sen supistuksen yli. Jos ei malta (tiedän, siinä tilanteessa ei todellakaan malttaisi) päästää letkusta ajoissa irti, tulee oksettava olo. Mulle kävi kolmannessa synnytyksessä niin, mutta se johtui siitä ettei supistusten välillä ollut yhtään väliä. Eli yliannostus tuli, vaikka yritin ottaa "kuten aina ennenkin", höyryt eivät vain ehtineet poistua ennen kuin seuraavaa jo imettiin sisään...
Aika vähän kätilötkään osaavat neuvoa sen käyttöä, sanovat helposti vain ettei se kaikille sovi... Musta tuntuu että syy on nimenomaan siinä tavassa jolla sitä käytetään. Lisäksi se imppaaminen "rytmittää" synnytystä varsin mukavasti. :saint:

No, tää on nyt ainoa kivunlievityskeino, josta mulla on kokemusta sen verran että uskallan naamani avata. Mites teillä muilla jo synnyttäneillä?

 

heipparallaa!

mä katoin eilen aika mielenkiintoisen dokkarin teemalta ja se pikkasen tuki tuon joogan ajatusmaailmaa. Eli mieli ja keho ovat yhteydessä toisiinsa niin kipujen kuin onnentunteiden osalta. Jos vaikka tällä kertaa oppis siirtämään ajatusmaailmaa johonkin kukkien keskelle ja hengittelis suuremat paineet/kivut pois. Kyllä suunnitelmissa on ottaa samat dropit kuin edellisessäkin synnytyksessä (epuduraali+ilokaasu)
mut eipä sitä tuu kauheesti ajateltua miten omat ajatukset vaikuttaa omaan kehoon ja miten sitä kipua ottaa vastaan.

meillä ei onneks ole tarjottu peräruisketta eikä ajeltu karvoja kuten joskus ennen vanhaan. Tosin se pissaaminen oli aika hankalaa ku loppua kohtin ei edes vessaan laskettu..tuli sit alle (sanoin kyllä että pitäs päästä mut eipä mitää tapahtunu)

27 poks poks

 

Nyt on kysyttävä tällänen vähän varmaa tyhmä kysymys Siis eikö epiduraalin saanutta katetroida? Mä oon jotenki aina olettanu että katetroidaan kun eikös sillon tosiaan oo kovin hankala mennä vessaan. Vielä kun sitten itse sain spinaalin kanssa katetrin niin oletin että tietysti epiduraalinki kanssa, vaikka kai siinä oli enemmän kyse siitä että sängystä ei pääse ylös ensimmäiseen vuorokauteen sektion jälkeen. Karvat ajeltiin katetroinnin yhteydessä, olipa yksi elämäni nöyryyttävimpiä kokemuksia tuokin. Varmaan asiallisemman kätilön kanssa ei ois ollu mitää mut kun se siinä ärjyi koko ajan että jalat levälleen ja sitten kauheen kovakouraisesti suoritti puhdistustoimia ennen katetrointia niin itkuha se siitäkii tuli..

Mutta joo, pitää lähteä kyttäämään leipomuksia, kohta tulleepi vieraita

 

Ilokaasusta Jennynny kuvaili aika hyvin miten sitä kannattaa ottaa. Itse kyllä vedin kakkosen synnytyksessä siihen asti kunnes näin että huippu on ja lopetin aina siinä vaiheessa. Toimi kyllä hyvin! Sain myös epiduraalin mutta se puudutti tällä kertaa vain vasemman reiden ihon... Pudendaalipuudutus juuri ennen ponnistusvaihetta on kyllä mun kokemusten mukaan hyvä, vaikka tokassa synnytyksessä ehdinkin saada sen vain toiselle puolelle.

swerfiel innolla luen myös kotisynnytyssuunitelmiasi. Itse en siihen pystyisi, ensinnäkin sen takia että molemmat aiemmat synnytykset jouduttu käynnistämään ja tämä kolmaskin häädetään melko varmasti (ellei joku ihme tapahdu ja lapsi synny spontaanisti rv 39 tietämillä).

Peräruiskeesta itse olen kokenut sen vain hyvänä. On kuitenkin ollut melko luonnon mukainen synnytyksen vauhdituskeino. Ja niinhän se on melko usein että kyllä se suoli tyhjenee tavalla tai toisella ennen kuin se lapsi puskee ulos.

Mä olen tässä muutaman viikon ajan oikeasti alkanut vasta sisäistämään että meille syntyy oikeasti kohta kolmas lapsi. Eilen illalla juteltiin siitä miehen kanssa ja hänestäkin tuntuu ettei ole vielä oikein tätä sisäistänyt. Sanoikin että kai siinä käy niin että yhtäkkiä me vain saadaan taas lapsi

Poppeliini ja kolmas muru 27+4 (siis enää reilu 9 viikkoa täysaikaisuuteen?? :O )

 

tirppa mulla esikoisen synnytyksessä katetroitiin parikin kertaa epiduraalin laiton jälkeen. Tokassa synnytyksessä (+pieleen meneessä epiduraalissa) en ehtinyt miettiä enää vessassakäyntiä kun poika jo alkoi tulemaan. Karvoja multa ei ole koskaan ajeltu synnytyssalissa.

 

Tervetuloa HildaEmilia!

Ja JEE meillekin on vihdoin saapunut äippäpakkaus, pian sitä noutamaan!! Meinasin jo hermostua, kun ei alkanut kuulua!

"Kauhulla" luen teidän kiputarinoita, kun ei ole mitään kokemusta... Kaikki mahdolliset kivunlievitykset aion kyllä käyttää, tarpeen mukaan toki! En edes aio yrittää luomuilla tässä asiassa... : /

Ihanaa kun on viikonloppu ja uusi viikko odotuksessa, POKS! Kohta viikot jo alkaa kolmosella!! :O
Kaikille hyvää vikonloppua!

SariP ja Pömppä 28+0

 

Heippa! Liittyisin mieluusti joukkoon;
12.12, Eve75 - EKKS - toinen, poikalupaus

Kotona jo kaksivuotias typykkä, nyt poikaa odotellaan! Kivunlievityksenä en epiduraalia ehtinyt ekassa synnytyksessä saamaan vaikka luvattiin, syynä kiire aamu sairaalassa, hoitajien vuoronvaihto parahiksi ja sen semmoista.. Ilokaasu oli hyvä tiettyyn pisteeseen asti. Nyt haluan epiduraalin saada!!

Hyvää viikonloppua miultakin! Itsellä menee sairaslomalla, joku virustauti päällä, kun jäsenet aivan väsyksissä.

Eve75 ja pas-poitsu 26+3

 

kivunlievitysMulla ei ekan kanssa ollu edes mitään tarvetta. Oli ihan oikeesti aikalailla kivuton synnytys. Tosin olin jo etukäteen päättäny et en mitään puudutksia suostu ottamaan, mulla on aivan hirvee neulakammo sellasia neuolja kohtaan joiden pistämistä mä en itse näe. Eli hammaslääkäri ja epiduraalit. Verenluovutukset ja sellaset ei taas haittaa yhtään. Kuopuksen kanssa supistukset tuntu enemmän, mut ihan siedettäviä ne kuitenkin oli kaurapussin ja hengitykseen keskittymisen avulla. Selkään saattu lähinnä siinä vaiheessa kun kuopus kesken ponnistamisen vaihto asentoa avotarjontaan. Sillon selässä tuntu tosi inhottavalta. Mut kumpikin kuitenkin sen verran kivuton et vaikka olisin epiduraalin suostunu ottamaan niin en kuitenkaan missään vaiheessa olis sitä tarvinnut. Tää kolmaskin taitaa mennä luomuna kun pelkkä ajatus epiduraalineulasta ahistaa. :xmas:

Mulla on taas tänään ollu ihan kauhee "pissavaiva" ihan viiden minuutin välein piti yhdessä vaiheessa juosta vessassa, epäilin jo pissatulehdusta mut kun mitään kirvelyä ei ole ja keskiviikkona oli ihan sama juttu ja sit yhtäkkiä meni taas ohi. Eli taitaa kuitenkin vaan olla perätilassa oleva vauva joka ton aiheuttaa. Mut ihan kauheelta tuntu kun kaupassa meinas pissa tulla alle ja kuitenkin olin just sitä ennen käynyt kirjastossa vessassa. :stick:

Fantaihana 27+2

Hyvin pätkii muisti taas, eli tietenkin uusille tervetuloa!

 

tirppa mua ei ainakaan silloin katetroitu ollenkaan kun sain sen epuduraalin. Itse sain kantaa vessaan itseni sekä tippapussit ja miljoona metriä kaapelia/johtoja mukanani.

tervetuloa vaan uudet mukaan!!!!!!

 

Epiduraali, ilokaasu, karvojen ajelu, peräruiske, synnytys"kertomuksia" yms, sitä minun kirjoitus nyt koskee

Itse siis esikoista synnyttämään lähtiessäni yllättäen rv 36+ en ollut ehtinyt "siistiä" kanervan tapaan puutarhaani Vedet siis kotona lähtivät ja aamuyöllä sairaalaan piti mennä. Aikamoinen turre taisi olla sillä kätilö siisti vähän alapäätäni vedoten siihen että jos joutuu tikkejä laittamaan niin on helpompaa Sain synnytyksen aikana epiduraalin ja lisää sitä, ehkä vähän liikaakin liian myöhään koska en tuntenut supistuksia kun h-hetki tuli. Pissasin alle koska jaloista oli tunto poissa ja kätilö pyysi niin minua tekemään. Suoli tyhjennettiin osastolla.. Synnytys meni loppujen lopuksi aika hyvin ja 3 tikkiä sain..

Toisen kanssa olin siistinyt pöheikköäni säännöllisin välein joten kun taas vedet lähtivät tuli sairaalaan lähtö. eivät siistineet tällä kertaa. Peräruiskeen pyysin ja toimitin homman itse siis vessassa (hyvin meni). Synnytys saliin päästyäni ekaksi tarjosivat ilokaasua, josta mun pää meni ainakin ihan sekaisin, epäilen että mulla jäänyt se maski naamalle eli olen enemmä tai vähemmän henkäillyt sitä ja sammunut kirjaimellisesti koska mulla ei tunnista ole mitään tietoa :O Tullessani "tajuihin" olin kuin teknodiscossa ja itkin aivan hysteerisesti että joku yrittää pitää väkisin maskia naamallani (kädet olivat kai niin turrat että pidin itse kiinni) , siitä selvittäyäni olin auki mukavasti joten sain heti epiduraalin ja pian pitikin käydä tositoimiin ja poika syntyi helposti muutamalla ponnistuksella, ei repeämiä.

Kolmas käynnistettiin osastolla sovitusti joten olin siistinyt puutarhani. ja kun aika tuli siirtyä saliin pyysin taas saada peräruiskeen jonka hoidin jo tottuneesti itse. Salissa kalvot puhkaistiin ja synnytys lähti rajusti käyntiin. Ensiksi taas sain ilokaasua, jonka kanssa tein "tieteellisiä" tutkimuksia vähän, eli kokeilin miten joudun teknodisco tilaan. Jos joku puhui, ääni toistui uudestaan ja uudestaan eli jäi vähän kuin päälle. Pihalla olin kuin lumiukko, mutta vain hetken. Olin taas hyvin sillä tavaralla auennut ja sain epiduraalin. Meni tunti sen laitosta ja pyysin päästä vessaan, mutta jaloista oli tunto aivan poissa ja kätilön kurkistaessa alapäähän olikin aika ruveta ponnistaa (itselläni ihan loppu vaiheessa tulee armoton pissa/kakkahätä ja tosiasiassa vauva syntymässä), 2 minuutin jälkeen tyttö syntyi ilman ihmeempää kipua.

Tässä hyvin karkeasti synnytykseni. Kaikki olleet aika helppoja ja mitä useampi sitä nopeempi ja helpompi ollut. Joten mä odotan ihan hyvillä mielin synnytystä ja aion ottaa ilokaasun jotta pääsen diskoilemaan sekä epiduraalin jos minun Fragmin piikitys vaan osuu niin että 12h tai enemmän kulunut edellisen laittamisesta..

Joten lyhyesti: suosittelen peräruisketta, tulee kevyempi olo sekä ei tarvii miettiä ulostaako siihen sängylle ennen vauvan tuloa tai yhtä aikaa. Ja pyytää ajoissa puudutetta jos haluaa ja mahdollisesti kertoa jo synnytys saliin siirryttäessä toiveesta jos tietää tarkasti että haluaa esim epiduraalin kun sen aika.

Huh, tuli ihan synnytysfiilis päälle ja voisin tältä istumalta lähteä synnyttämään jos vauva olisi täysiaikainen =)

pikkuinen tasan 27 viikkoa :heart:

 

Jaahas vai että pitää tässä vielä varautua alleen pissimäänki Viimeks en vessaan päässy ku erikseen KERJÄÄMÄLLÄ, olin ihan täysin sidottu sänkyyn. Oksitosiinitippa ja sydänpiuhat mitkälie oli kiinni, toinen mahan päällä ja toinen sisäkautta ja en tiiä oliko muutakin. Koko päivän tuntui että pitäs päästä vessaan mutta sen pari kertaa kun pääsin ni ehkä tipan sain tiristettyä ja sitten kiireesti takasin piuhoihin kiinni. Silloin ainakin helpotti kyllä kun se katetri laitettiin, oli aika tuskanen olo kun alkoi olla jo rakko täys eikä kuitenkaa mitää tullut pois. Nyt kyllä todella toivon että saisi ees vähän liikkua sitten synnärillä, liekö vaikuttanut tuo kaksosraskaus siihen ettei ne oikein ylös sängystä päästäneet. Jos ees vessaan sais mennä vapaasti.. Karvoja ei siis multa kokonaan sheivailtu, rajaa vähän siirsivät alaspäin sektioviillon tieltä En pariin viimeseen kuukauteen enää yltänyt saati nähnyt pusikkoa siistiä, joten aika luonnontilaisena olin

Itse oon aatellu että otan kyllä kaikki kivunlievitykset mitä saa ja tarvii, viimeksihän en saanut mitään kun ei ollut tarvetta. Ennen sitä spinaalia siis. Senkin ne tuikkasivat ensin väärään kohtaan, ikäänkuin en muutenkin ois ollut jo pelosta paskajäykkänä niin kivalta kuulosti kun lääkäri tökkäs ja sitten kuului "oho, no täähän ei nyt menny ollenkaa sinne mihin piti, otetaan uusiks".. Tuo sitten aiheutti sen että se väärä pistokohta oli kipeä monta kuukautta. Mutta eipä tuosta mitään traumoja jäänyt, tehosi hyvin ja itse operaatio oli kivuton, joskin tietty tunsin kaiken mitä siellä tapahtui.

Uusille tervetuloa!

 

Muisku, ymmärrän ihan tasan, miltä sinusta tuntuu! Meilläkin pojalla oli kaksivuotiaana kesäloman jälkeen tosi vaikeata tuo päiväkotiin palaaminen, ja itkin aika monta kertaa, kun olin sieltä poispäin kävelemässä. Olin juurikin itse kotona (saikulla), eli teoriassa olisin voinut kotonakin hoitaa... karmea morkkis! Onneksi sekin vaihe meni ohi, ja sen jälkeen poikanen on viihtynyt mainiosti, jopa niin, että välillä komentaa minut iltapäivällä vielä pois (saatan esim. käydä kaupassa välissä), kun on leikit niin kesken. Koita jaksaa! Olet siinä ihan oikeassa, että äitikin välillä tarvitsee vapaapäivänsä.

Epiduraalin hyviä ja huonoja puolia (nämä ovat suoria sitaatteja kätilötyön oppikirjastani, sulkeisiin kirjoitetut omia selvennyksiä ja täydennyksiä. Poimin kaikki, mitä löysin.):

+ Tehokas
+ Pitkävaikutteinen
+ Parantaa ventilaatiota (eli äidin ja siten myös sikiön hapensaantia)
+ Lisäannoksia on helppo antaa tarpeen mukaan
+ Voi lievästi laskea kohonnutta verenpainetta, ja voi samalla parantaa verenkiertoa ja sikiön vointia

- Laittaminen kestää -> ei auta heti, kun olisi tarvetta
- Pahonvointi, oksentelu, huimaus (mahdollisia sivuvaikutuksia)
- Saattaa lisätä pyörtymisalttiutta
- Voi vaikeuttaa kääntymistä synnytyssängyllä
- virtsaamisen tarvetta ei välttämättä enää tunnu, tai rakko saattaa puutua kokonaan, jolloin ei pysty virtsaamaan (ja täysi rakko haittaa synnytystä)
- supistukset saattavat heiketä ohimenevästi, ja tämä puolestaan saattaa lisätä synnytyksen edistämisen tarvetta
- Synnyttäjän arvio supistusten voimakkuudesta ei ole kivuttomuuden vuoksi samanlaista, kuin ennen puudutusta (tämä on juuri oksitosiinia käytettäessä riski, jos vaarallisen voimakkaita suppareita ei huomaa)
- puudutemyrkytys (harvinainen komplikaatio)
- Verenpaineen liiallinen lasku (aika yleistä, saattaa vaikuttaa istukan toimintaan, hoidetaan nesteytyksellä, lisähapella ja lääkkeillä)
- jalkojen puutuminen -> on pysyttävä sängyssä
- Supistukset saattavat heikentyä, ja avautumisvaihe ja ponnistusvaihe pitkittyä
- Epiduraalipuudutuksen on todettu pitkittävän synnytyksen kestoa, ja lisäävän operatiivisen synnytyksen mahdollisuutta (Imukuppi, sektio...)
- Puudutuksen käyttöön liittyy kohonnut insidenssi sikiön tarjontavirheeseen ja oksitosiinin käyttöön
-Elimistön omien endorfiinien kipua lievittävä vaikutus lakkaa täydellisesti kivun poistavan epiduraalipuudutuksen yhteydessä (eli jos ponnistamisen tarve puuttuu, ja puudute väännetään sen löytämiseksi pois päältä, supparikipu tulee täysillä, ilman mitään puskuria -minulle kävi näin. )
- Synnytyksen jälkeen saattaa esiintyä päänsärkyä ja selkäsärkyä

Huonojen puolien lista on pitkä, mutta eiväthän nuo kaikki missään nimessä koske kaikkia! Epiduraalipuudutus on vallankin ensisynnyttäjälle tai pitkässä synnytyksessä hyvä ja tehokas apu, jotta synnyttäjä saa levätä ja jaksaa sitten ponnistaa. Itse vaan toivon, että tämä toinen synnytys olisi sen verran nopeampi, ettei erillistä lepopuudutusta tarvitsisi.

Kotisynnytys: Joku kysyi synnytyksen seurannasta. Sitä seurataan käsittääkseni suunnilleen vartin välein joko dopplerilla tai kätilön torvella supistuksen jälkeen (jolloin sydänäänten laskut tulevat, jos tulevat). Ja sitten tietysti kaikki se seuranta, mitä kätilö käsillään ja silmillään tekee.

Tuo hätäsektion tarve on sellainen, joka itseäkin hiukan mietityttää - mikä tahansa muu ehditään kyllä hoitaa, meiltä on sairaalaan 3km matkaa. Ajattelen kuitenkin siltä kannalta, että hätäsektio normaalisti etenevässä synnytyksessä, johon ei lääkkeillä tai toimenpiteillä vaikuteta, on äärimmäisen harvinainen - yleensä on jokin ennakoiva merkki, kuten sydänäänimuutokset tai verenvuoto, jonka perusteella siirtyisin joka tapauksessa sairaalaan seurantaan, ja siten olisin hätäsektiota tarvittaessa siellä valmiina. Ainahan on kuitenkin se pienen pieni mahdollisuus, että istukka irtoaa/kohtu repeää tms. ilman mitään ennakkovaroitusta.

Taidankin lähteä surffaamaan tilastokeskuksen sivuille, jos vaikka löytäisin jotain numerotietoa hätäsektioista...

 

Heips!

Ihan nopsaan tulin kuulumisia tältä päivältä kertomaan.Täällä siis tänään lääkärikäynti ja ultra takana.Kaikki oli ok.Kohdunsuullakaan ei ollut tapahtunut muutoksia.Painoarvio oli jo huimat 1270g,mutta käyrän mukaan oli keski-ja yläkäyrän välissä.Vauva oli poikittaistilassa .

Yllätys yllätys,lääkäri-täti ei taaskaan ollut paras mahdollinen : /.(Eikö täältä meidän paikkakunnalta tosiaan löydy yhtäkään asiallista ja mukavaa lääkäriä...ei näköjään... .) Yritin kysellä siinä tuota liikkeiden vähäisyyttä,mutta ei se siihen juuri kantaa ottanut.Eikä kyllä mihinkään muuhunkaan asiaan mitä yritin jutella.Huoh...täytyy odottaa seuraavaa neuvolaa ja kysyä siellä.Onneksi neuvolantäti on kuitenkin mukava,jonka kanssa voi jopa jutella.

Pääasia kuitenkin,että kaikki hyvin ja tästä on hyvä taas porskuttaa eteenpäin.


adalmiina ja sitso 28+2

 

Jos sitä saisi jotain kirjoitettua itsekin, joka päivä kyllä luen muiden kuulumiset mutta en saa aikaiseksi että itse kirjoittaisin...

Töitä olisi vielä 20 päivää jäljellä (ja vähän vapaita välissä mutta työpäivät vain lasketaan ..), 9.10 viimeinen työpäivä. Ihmeellisen hyvin on jaksanut, edelliseltä olin tässä vaiheessa kesälomalla jota ennen kuukauden sairaslomalla selkäkipujen vuoksi. Positiivinen puoli on se kun jaksaa töissä juosta että pysyy paino kurissa, koko aikana on tullut kilo lisää!!!! Kun ennestään on jo todella reilusti ylipainoa, ei ole ollenkaan huono asia Kotona ollessa liikkuminen ei ole todellakaan samanlaista ja syötyäkin tulee vähän koko ajan jotain joten toivon että nyt menisi ihan sinne äippäloman alkamiseen ilman sairaslomaa.

Minullahan on tulossa sektio kun on jo kaksi sektiota takana. Kummatkin pojat ovat olleet pokkitilassa ja on tehty suunniteltu sektio, tyttö syntynyt normaalisti alateitse.
Sektiossa 16 vuotta sitten ja 2v sitten oli hurja ero! Vanhimman pojan aikana jo edellisiltana aloitettiin esilääkitys, leikkauspäivän olin niin sekaisin tokkurassa etten edes ymmärtänyt itse pyytää pientä näytille (eikä kukaan tuonutkaan) ennenkuin myöhään iltapäivällä.
Nyt nuorimman syntyessä olin todella stressaantunut siitä jos taas menee puoli vuorokautta syntymästä ennenkuin näen vauvani mutta ensinnäkin mitään esilääkityksiä ei ollut (ainoastaan jokin vatsaa rauhoittava lääkejuoma) joten olin ihan tolkuissani koko ajan ja pikkupoika tuotiin jo heräämöön imetettäväksi. Olin todella hyvässä kunnossa, kipulääkkeitä en tarvinnut kuin edellispäivänä latetun sikainfluenssarokotteesta johtuvan käsikivun vuoksi
Onko muita menossa suunniteltuun sektioon, niin että tietäisi sen jo nyt?

Mapitus, sen äitiys/vanhempainrahahakemuksen voi laittaa jo hyvissä ajoin Kelalle vaikka palkkatiedot toimittaisikin vasta myöhemmin kun äippäloma alkaa. Viimeksi minulla vähän venähti kun olivat laittaneet palkanlaskennasta tiedot puolelta vuodelta tilikatkojen eli kuunvaihteen mukaan kun se laskelma täytyy olla tasan tarkkaan päivätty äitiyslomaa edeltäneestä päivästä puoli vuotta taaksepäin.

Belleihana 27+5

 

hellou


täällä vähän surumielin kirjottelen. miehen kanssa tulee ero. en vain voi asua hänen kanssan enää vaikka juuri muutettiin uuten kämppään yhdessä ja kaiken piti olla hyvin,toisin kävi. tässä etiskelen itelleni ja pikkuselle uutta asuntoa mahdollisimman pian. raskasta alkaa taas kuskaamaan tavarat pois johonkin uuteen paikkaan mutta pakko. en ala sen kummemmin tilannetta kertomaan koska tulee vaan pahamieli entisestään. :'(

viikotkin poksuu tänään nyt jo 28 :heart:

höyhen ja tonttu 28 :heart:

 

Höyhen83 Todella harmillinen tuo teidän tilanne. Tsemppiä :heart:

Tervetuloa uudet!

Kotisynnytyksestä En itse edes harkitsisi... Onhan naiset synnyttäneet kotona ikuisuuden, joten en siis tyrmää ajatusta, muiden kohdalla.
Mulla on käynnistetty kolme synnytystä ja kahta vauhditettu oksitosiinitipalla. Lisäksi olen ottanut epiduraalin neljässä ekassa, sitten kun tuntui, ettei millään enää siedä kipuja. Vikassa sain spinaalin (ja oli mun kokemuksena parempi) Puudutukset auttavat rentoutumaan ja mulla on synnytys vauhdittunut sen ansiosta. Koskaan ei ole katetroitu enkä ole kyllä puudutettuna joutunut enää vessaan menemään, sen verran lopussa olen sen ottanut.

Vauvojen suuren koon vuoksi en varmaan olisi saanut edes lupaa kotisynnytykseen, vaikka ne hyvin ovatkin aina menneet. Ponnistusvaihe kestänyt max 10min ja on ne vauvat ulos mahtuneet, mutta riskinsä siinä aina on, että jääkin jumiin.
Just oli jossain lööpissä ihmettelyä, että briteissä syntynyt jättivauva 5,7 kiloako se oli? Meidän esikoinen painoi 5,1! Sieltä se pikkuinen sumopainijaTYTTÖ kuitenkin tuli alakautta, en ollut itse ylipainoinen, sokruja ei ollut testattu. Neuvolatäti se muisti loppuaikana aina ihmetellä, että aika isolta tuntuu ja pitäisiköhän ne sokerit testata jne. Lopulta laittoi sitten synnytystapa-arviointiin, taisi olla jo yliaikainen. Ja isohan tuo oli, mutta pitäisi mahtua. Käynnistettiin synnytys, ettei enempää kasvaisi. No vauva oli isompi kun arvioitiin ja mahtui. Aina olin vitsaillut synnytyksestä, että kiva sitten puskea jotain viiskiloista melonia pihalle...Enpä ihan väärässä ollut!

Seuraavissa ollaankin sokruja tarkkailtu, mutta mitään ei ole ollut. Mulla vain tuppaa kasvamaan isoiksi, kaikki olleet neljän ja viiden kilon väliltä. Synnytyksen jälkeen sitten pikkuhiljaa kivunneet omille käyrilleen ja meillä on ihan normaalipainoisia ja alakäyrillä kulkeviakin lapsia!

Tulevaa synnytystä en ole juuri suunnitellut, menee omalla painollaan ja kuuntelen omaa oloa ja kätilöiden suosituksia. Synnytyksen kestot ovat aina puolittuneet alkaen esikoisen 13 tunnista kuopuksen 1,5 tuntiin. Sairaalassa ollaan oltu kyllä kauemmin, mutta ajan lasken siitä kun supistukset ovat muuttuneet synnytyssuppareiksi. Saas nähdä miten tällä kertaa! Toivottavasti menisi saman kaavan mukaan kuin aiemmin, turvallisesti ja hallitusti sairaalassa. =)

Hippuliinu ja Villis 24+4

 

Höyhen83, ikävää ja raskasta aikaa käyt läpi. Tuntuu että raskaana vastoinkäymiset tuntuu monta kertaa pahemmalta ja mieliala heittelehtii minne sattuu.
Joten muistahan levätä mahdollisimman paljon että jaksat itse ja vauva voi hyvin!!!
Iso :hug: :hug:


).( Menen tänään 2 vanhimman lapsen kanssa katsomaan 3 iloista rosvoa Hgin kaupungin teatteriin. Odotetaan kaikki kolme jo kovasti sillä sitä on kehuttu hurjan paljon. Joten mukava iltapäivä tiedossa, sillä aikaa iskä ja nuorin tytär saavat omaa laatuaikaa :heart:

pikkuinen 27+1 :xmas: