EevaN mäkin päätin että haluan lapset ennen 30v ikää ja onneksi se onnistui
Bellaella meillä on ollut brion kombit jo viis vuotta ja oon ollut niihin todella tyytyväinen täällä pohajoisen oloissaNiitä voin lämpimästi omasta puolestani suositella
Belleihana: Mulla on nyt onneksi äitikavereita ja paras ystävä odottaa myös samaan aikaan ja meillä on viikko eroa lasketuissa ajoissa mutta esikoista odottaessa olin vasta 22v ja silloin olin kaveripiirin ensimmäinen odottaja/lapsellinen ja kyllä aluksi oli yksinäsitä kunnes onneksi tutustuin yhteen ihanaan nuoreen äitiin kun esikoinen oli 3kk ja ollaan nykyjään oikein hyviä ystäviä.Henkiselle hyvinvoinnille se on tosi tärkeää (ainakin mulle) että on joku kenen kanssa jakaa vauva arkea ja mieluiten vielä sellainen jonka kanssa voi käydä yhdessä vaunuttelemassa ja kahvilla.
Itkemisestä mä oon myös hyvin herkillä,tänäänkin lapsille iltasatua lukiessa alkoi itkettää kun siinä oli niin kaunis kohta.
Lontoon rae tervetuloa mukaanMissä päin asustelet kun sulla on noin paljon matkaa synnärille?Vaikka ei mullakaan matka oo mikään hyvin lyhyt (60km)Mä en noin pitkällä matkalla kerkeis synnärille kun oon kaikki kolme synnyttänyt syöksynä ja nytkin joudutaan lääkärin kanssa hyvin tarkkaan miettimään että pitääkö synnytys käynnistää että ehtisin tällä kertaa sairaalaan asti.Uskon kyllä että sulla ei oo matkalla hätää,mut ambulansissa ei saa kivunlievitystä et hyvin myöhään ei lähtöä kannata jättää tuolla matkalla.
Tuisku81 valitettavasti oon saanut ekat suonikohjut vaikka ne ei ees oo meidän suvussa yleisiä ja äitikin neljä lasta saanneena ja monta vuotta hyvin ylipainoisena eläneenä sai ensimmäiset suonikohjut vasta 55v eli muutama vuosi sitten.En tykkää:kieh:
Täällä päivä mennyt mukavasti vaikka onkin tuntunut aika yksinäiseltä kun ei oo enään kesävieraita vaan ollaan oltu vaan omalla porukalla.Vaikka mies on vielä tän viikon lomalla niin sillä on niin paljon kaikkea hoidettavana että ei sitä näy kotona sitäkään vähää kuin silloin kun on töissä.Syksyllä meinasin lähteä muutamaksi päiväksi ihan yksin reissuun ilman miestä ja lapsia ja mies jää lapsia hoitamaan kotiin.Sitten taas jaksaa oikein hyvin reilun vuoden olla ihan vauvassa kiinni ja keskittyä vaan kotielämään
Mä vähän "järkytyin" kun tänään kalenteri katsoessa hoksasin että voi ei nyt alkoi heinakuun viimeinen viikko ja ens viikolla on jo elokuu.Kohta alkaa taas kerhot,alkaa arki ihan kunnolla ja syksy tulee.Mä en ois vielä valmis luopumaan kesästä vastahan tää alkoi.Toivottavasti tulis pitkä ja lämmin syksy.
Metsätähti ja pompula rv?
Bellaella meillä on ollut brion kombit jo viis vuotta ja oon ollut niihin todella tyytyväinen täällä pohajoisen oloissaNiitä voin lämpimästi omasta puolestani suositella
Belleihana: Mulla on nyt onneksi äitikavereita ja paras ystävä odottaa myös samaan aikaan ja meillä on viikko eroa lasketuissa ajoissa mutta esikoista odottaessa olin vasta 22v ja silloin olin kaveripiirin ensimmäinen odottaja/lapsellinen ja kyllä aluksi oli yksinäsitä kunnes onneksi tutustuin yhteen ihanaan nuoreen äitiin kun esikoinen oli 3kk ja ollaan nykyjään oikein hyviä ystäviä.Henkiselle hyvinvoinnille se on tosi tärkeää (ainakin mulle) että on joku kenen kanssa jakaa vauva arkea ja mieluiten vielä sellainen jonka kanssa voi käydä yhdessä vaunuttelemassa ja kahvilla.
Itkemisestä mä oon myös hyvin herkillä,tänäänkin lapsille iltasatua lukiessa alkoi itkettää kun siinä oli niin kaunis kohta.
Lontoon rae tervetuloa mukaanMissä päin asustelet kun sulla on noin paljon matkaa synnärille?Vaikka ei mullakaan matka oo mikään hyvin lyhyt (60km)Mä en noin pitkällä matkalla kerkeis synnärille kun oon kaikki kolme synnyttänyt syöksynä ja nytkin joudutaan lääkärin kanssa hyvin tarkkaan miettimään että pitääkö synnytys käynnistää että ehtisin tällä kertaa sairaalaan asti.Uskon kyllä että sulla ei oo matkalla hätää,mut ambulansissa ei saa kivunlievitystä et hyvin myöhään ei lähtöä kannata jättää tuolla matkalla.
Tuisku81 valitettavasti oon saanut ekat suonikohjut vaikka ne ei ees oo meidän suvussa yleisiä ja äitikin neljä lasta saanneena ja monta vuotta hyvin ylipainoisena eläneenä sai ensimmäiset suonikohjut vasta 55v eli muutama vuosi sitten.En tykkää:kieh:
Täällä päivä mennyt mukavasti vaikka onkin tuntunut aika yksinäiseltä kun ei oo enään kesävieraita vaan ollaan oltu vaan omalla porukalla.Vaikka mies on vielä tän viikon lomalla niin sillä on niin paljon kaikkea hoidettavana että ei sitä näy kotona sitäkään vähää kuin silloin kun on töissä.Syksyllä meinasin lähteä muutamaksi päiväksi ihan yksin reissuun ilman miestä ja lapsia ja mies jää lapsia hoitamaan kotiin.Sitten taas jaksaa oikein hyvin reilun vuoden olla ihan vauvassa kiinni ja keskittyä vaan kotielämään
Mä vähän "järkytyin" kun tänään kalenteri katsoessa hoksasin että voi ei nyt alkoi heinakuun viimeinen viikko ja ens viikolla on jo elokuu.Kohta alkaa taas kerhot,alkaa arki ihan kunnolla ja syksy tulee.Mä en ois vielä valmis luopumaan kesästä vastahan tää alkoi.Toivottavasti tulis pitkä ja lämmin syksy.
Metsätähti ja pompula rv?