Mäkin soitin tänään neuvolaan. Sain ajan kolmen viikon päähän eli vielä pitäisi malttaa hetki odottaa. Nyt siis omien laskujen mukaan se 3+6. Juteltiin terkkarin kanssa myös tupakanpolton lopettamisesta ja hän oli sitä mieltä että tärkeintä on että lopetan, joko vähentäen tai vaihtoehtoisesti seinään, ihan miten itse tuntuu parhaalta. No, tämän seurauksena päätin sitten tänään että tää loppuu seinään ja tästä ei tehdä nyt yhtään sen isompaa ongelmaa
. Hyvä fiilis ollu tänään, ei oikeestaan ees kovin vaikeeta. Ja eipä ole kyllä mitään parempaa syytä lopettaa.
Mä plussasin maanantaina, koska mulla oli aamulla aivan järkyttävän yököttävä olo joka oikeestaan jatkui pitkin päivää. Sain aamulla myös ihan järkyttävät raivokohtaukset, jollasia ei ole tullut vuosiin. Viime raskaudessa olin koko 9kk aika ailahteleva, voi mies raukka jos tää alkaa tälläkin kertaa jo nyt
.
Aamuisin kahvin jälkeen mulla on vähän yököttävä olo, sekä muuten kroppa tuntuu turvonneelta. Ekassa raskaudessa sain heti alkuviikkojen jälkeen itselleni (normaalisti pienet rinnat) kunnon bosat. Sinäsä harmittavaa, mutta imetyksen jälkeen hävisivät. Jos siis nyt taas turpoavat ekana, ei haittaa kyllä yhtään
. Muuten en sen kummempia tuntemuksia ole vielä bongaillut.
Sinänsä hassua, että jotenkin vertailee kokoajan edelliseen raskauteen, mutta samalla odottaa kaikkea niinkuin se olisi ihan uutta. Millaisia fiiliksiä raskaus on herättänyt muissa, joilla on jo lapsia? Entä ekakertalaiset, mitkä fiilikset?