JOULUKUU 2006

[Hannele]

Taas tämä sivusto on muuttunut enkä tiedä onko kaikki muutos aina parempaan päin...Nostan nyt kuitenkin tätä ketjuamme kun kerran vauhtiin pääsin tässä kirjoittelussa =)Tuossa vanhemmassa sivuversiossa oli mukava kun heti näki kuka on kirjoittanut viimeksi, ei tarvi turhaan avata koko ketjua. Nyt se ominaisuus näytti häipyneen, harmi!

Kirjoitelkaahan!
-Hannele rv30+5-

 

[Jane]

Hannele, mulla on ollut vähän samat fiilikset oman neuvolan toiminnan suhteen. En ole normaalisti todellakaan mikä nipottaja, mutta täytyy sanoa, että en ole kyllä tähän mennessä saanut konkreettista neuvolan tädiltä. Lähinnä käynti on ollut sitä luokkaa, että katsotaan vaan pissa, paino, verenpaine, hgb ja tsekkaa ultralla sydänäänet +sf-mitta otetaan. Painonnousuun yleensä tarttuu eikä ihan hyvällä, muutamaan otteseen on täti ihan vinoillut siitä. Muuten on hyvin rutiinitoimintaa. Näihin toimintoihin menee yleensä 5-10min, nopeesti sisään ja ulos. Mitään keskusteluja ei sen enempää käydä ja kun jotain on koittanut kysellä, niin on saanut hyvin ylimalkaisia vastauksia. Harmittaa kun on eka lapsi tulossa ja ois kiva oikeesti keskustella näistä asioista "asiantuntijan" kanssa, mutta kun ei. Neuvolalääkärillä olen ollut 2 kertaa, eikä niistäkään kerroista ole kovin positiivisia kokemuksia, etenkin kun kummallakin kerralla on ollut mukana harjoittelija, joka on myös tehnyt sisätutkimuksen, opiskelumielessä tietysti ja sen kyllä ymmärrän. Lääkärikäynnit on olleet hyvin samanlaisia kun terkkarikäynnit, paitsi että on kurkannut jalkoväliin. No mutta, onhan se tietysti hyvä juttu, että noita fyysisiä asioita seuraillaan, jos vaikka niissä tapahtuu jotain, kaipa sitten niihin reagoidaan. Mut jotenkin on vaan tosi pettynyt olo melkeen aina kun tulee neuvolasta. Ja sama neuvolatäti on sitten tietysti pirpanalla kun syntyy. Täytyy varmaan funtsia ja ehkä kysyä jos sais vaihdettua jollekin toiselle. En tiedä, ehkäpä meillä ei vaan kemiat synkkaa.

Muuten menee ihan jees, vauva tosin painaa nyt jo aika ajoin alimpia kylkiluita niin, että välillä ihan polttelee. Istuminen on toisinaan hankalaa. Mutta sen kestänee kun tietää että tämä on ohimenevää... Ja täytyy olla iloinen siitä ettei ole tarvinnut olla esim. vielä päivääkään saikkarilla töistä, niin hyvin on kaikki mennyt. =)

t.Jane 29+2

 

[Tuulimamma]

Huomenia!
Ei meilläkään neuvolassa juuri muuta tehdä kuin noi rutiinit mitä Jane esitti... Kyllähän se tätsy yleensä kysyy ekaksi, että "kuis olet jaksanut"? Jos et siinä vaiheessa ala kertomaan tuntojasi niin jutut voi jäädä vähiin. Ensimmäisen raskauden aikana juttelimme enemmän ja ehkä silloin tarvitsinkin enemmän tukea ja tietoa, kun kaikki oli uutta... Rohkeasti täytyi silloinkin itse puhua, sillä ei kai se heillekään ole mitään mukavaa alkaa yksityisasioita ronkkimaan, jos ei itse tee ensin aloitetta...

Lääkärineuvoloita on meilläpäin kolme... alku-, keski- ja loppuraskauden käynti. Lisäksi lääkärille pääsee rakenneultran yhteydessä, kun meillä sen tekee aina lääkäri.
Hieman outoa, että sulla se alkuraskauden lääkäri on jäänyt sillä se kuuluu mielestäni jokaiselle... Siinähän tutkitaan, että raskaus on oikeassa paikassa, kohdussa on lapsivettä jne.

Valmennuksesta sun kantsii Hannele kysyä pikaisesti, sillä täällä se alkaa ainaski rv 30 tienoilla. Siellä saa sitten keskustella muiden samassa tilanteessa olevien kans, puhutaan parisuhteen hoitamisesta, äidin ja isän rooleista, synnytyksestä, vauvan hoidosta... joillakin paikkakunnilla se synnärivierailukin kuuluu valmennukseen. Ota siis puhelin kouraan ja kysy rohkeasti...

Pyörtymistaipumusta on mullakin, mutta nyt vanhemmiten olen oppinut sitä jotenkin hallitsemaan... Raskauden ajan alhainen verenpaine on meinannut viedä tajun muutaman kerran, mutta sinnillä olen itseni hereillä pitänyt.
Synnytystä ei kannata pelätä, sillä on todella vaikea etukäteen tietää mitä tuleman pitää... Siellä on lääkärit ja kätilöt auttamassa ja hoitamassa jos esim. tajunta hämärtyy... ei maailma siihen kaadu eikä synnytys siihen tyssää!! Tsemppiä ja positiivista mieltä loppuraskauteen §

Omaa napaa:
Eilen oli neuvola ja kaikki näytti olevan kunnossa
rv 29+3
Hb 110...viimeksi 100 eli pikkusen nousua
sf 25,5 cm...vihdoinkin käyrillä
RR 112/62
Paino noussut 630 g/vko eli huh, huh!? Pitänee alkaa kattomaan mitä suuhunsa laittaa...
Maha-asukki kääntyi viikonloppuna vissiin lopullisesti lähtökuoppiin... Kätilön mukaan tytteli on syvällä kanavassa ja kiinnittynyt sinne. Ekassa raskaudessa kävi samalla tavalla rv 28-29 ja kätilö ennusti ennenaikaista synnytystä... No tytteli syntyi rv 39+6 eli se siitä....

Verensokerimittarin sain ottaa kotiin, jotta voin tsekata arvot parin päivän ajalta. Saa nähdä mikä on tuomio...?! Paastoarvo oli ihan ok, mutta arvot ei näytä laskevan niin nopeasti kuin pitäisi ruuan jälkeen.... Let´s see what happens!

Eipä täällä sitten sen kummenpia... Masukin laskeutuminen on kipeyttänyt lantion ja isohko maha muuttanut selän asentoa... nukkuminen on vähän niin ja näin. Aloittelin tuossa pari viikkoa sitten vesijumpan ja latinobicin ja niistä tuntuu olevan kyllä iloa niin minulle kuin masukillekin. Nauroinkin eilen vesijumpan jälkeen, että seuraava tunti meneekin sitten vauvan vesijumpassa... Kummasti tytteli jaksaa olla aloillaan jumpan ajan, mutta sitten kun pääsen kotiin sohvalle niin johan alkaa maha pomppia. Heh! Hauska näky!

Mukavaa viikon jatkoa kaikille joulumammoille ja positiivista mieltä! Luonto hoitaa hommat joten on turha pelätä tulevaa etukäteen... Kaikkea voi suunnitella...synnytystäkin, mutta toteutus voi olla jotain aivan muuta! Kokemusta on!

-Tuulimamma rv 29+4-

 

[Tuulimamma]

Nostetaanpa tämä tuoteempi versio ylemmäs....

 

[Sohvi]

Pitkästä aikaa täältäkin hieman kuulumisia.
Perjantaina vasta neuvolaan mutta olo onkin ollut ihan hyvä. Lukuun ottamatta jumalatonta häpyluukipua, nivuskipuja, selkäkipuja.
Vatsa on järjettömän suuri, kuukausi sitte sf-mitta oli 25cm.

 

[Mariia]

Pikakommenttina tässä vaan laitan että mulla täti joka on vyöhyketeraupeutti suositteli vyöhyketerapiaa häpyluukipuiluun. On kuulema monella auttanut. Vain kuulema pari painallusta kantapäähän ja kipu on poissa ! Meinaan kokeilla...

Muutto pian ohi ja en ole pitkiin aikoihin itkenyt niin paljon kuin viime päivinä. Hirveän raskasta !!!! En kyllä muuta aikoihin...Kyllä töissäolo kotiolot voittaa, ainaskin näin muuttaessa...No ei kait, laitan tänä iltana kynttilät palamaan ja sammutan kaikki valot etten näe purkamattomia laatikoita.

Mukavia tunnelmallisia syysiltoja toivottaen

Mariia 28+2

 

[Hannele]

Nostan ylemmäs tämän uuden, osa oli vielä vanhassa ketjussa meitä kaipaillut.
-Hannele rv30+6-

 

[Hansu]

Musta on tullut nyt jotenkin tosi itkuherkkä! Ei tartte kenenkään sanoa mitään poikkipuolista sanaa tai kuin vain ajatella itkemistä yms. niin alan vollottamaan!
Äskenkin kun juttelin töistä miehelleni, ja juteltiin, niin yhtäkkiä aloin nyyhkyttämään! Noloa, kun olen nyt töissä ihan silmät punaisina!! Täytyy sanoa, että olen flunssassa tai jotain..
Muuten en mitenkään äksyile, mutta kyynelehtiminen on aika voimakasta! Tuntuu, että pahenee vaan kun raskaus etenee.
No, sain olla puolisen vuotta seesteinen ja aurinkoinen, hyvä niin!

Mä kävin viime ma hierojalla ekaa kertaa elämässäni ja kyllä kannatti! Olen Thaimaassa ollessani ollut kerran thai-hieronnassa, mutta se oli ihan erilaista. Siellä käveltiin selän päällä yms. nyt en olisi voinut kuvitellakkaan sellaista!
Mulla oli lähinnä alaselässä ongelmia ja ristiselässä myös. Mainitsin, että hartioissa ei ole mitään ongelmia koskaan ollut. Mutta ne vasta juntturassa olikin! Alaselkä ja takapuoli myös ja olin kuin uudesti syntynyt käsittelyn jälkeen! Sain jopa kengän nauhat kiinni vaivatta! Varasin heti uuden ajan ja ehdin käydä vain sen kerran, ennenkuin lähtö Ruotsiin koittaa. Aioin kyllä käydä sielläkin hierojalla.

Joo, tiedän Mariia, kuinka kamalaa muutto on ja vieläpä raskausaikana! Vielä tuoreessa muistissa kuukauden takainen muutto..Nyt en enää jaksaiskaan! Yritä jaksaa ja tsemppiä! Mua hermostutti eneiten ne tyhjät pahvilaatikot, jotka jäi lojumaan, kun kamat oli purettu. Onneksi oli se kolmas huone johon niitä sai tungettua ja vietyä pikku hiljaa pois. Loppujen lopuksi se oli meidän nopein muutto ikinä! Ehkä siksi kun ei ollut huonekaluja. Muuttaessa yleensä huomaan kuinka paljon turhaa sälää sitä onkaan kerännyt! Me ollaan sellaisia hamstraajia, nyt piti kyllä heittää ihan raa'asti kamaa pois!

Vaavi potkii minkä ehtii, ja äidillä on tullut kunnon syömävaihde! En ehkä vedä kerralla niin paljoa, tulee muuten huono olo, mutta usein syön kyllä! Ja ihan ruokaa, vaikka herkutkin maistuu. Eilenkin teki ennen nukkumaan menoa mieli nakkeja! Pakkohan niitä oli syödä.
Mun sf-mitta oli viimeksi 31cm ja painoarvio 1500g, oisko siitä kaksi viikkoa. Yksi neuvola on vielä Suomessa, se on 16.10.

Kaikille hyvää alkavaa työpäivää!

Hansu 29+3

 

[Taina]

Heippa!
Täälä ollaan sairaslomalla jo toista viikkoa. Oli veristä vuotoa ja supistuksia. nyt onneks kaikki on kunnossa eikä vaavi päättänyt vielä syntyä. Esikoinen on hoidossa ja minä levossa. Ihania lääkäreitä oli sairaalassa, tosi reippaita ja ammattitaitoisia.

Ultrassa ei näkynyt vauvan sukupuolta, piti niin tiiviisti jalat yhdessä eli jännitys säilyy joulukuuhun asti, jos vauva nyt malttaa pysyä niin kauan mahassa. Ultrassa muuten vauva vastasi viikkoja 30+3 vaikka viikkoja oli silloin kasassa 29+2. Äiti kävi eilen kylässä ja toi vaaleanpunaisen mekon vauvalle!! Saa nähdä onko sille käyttöä. Itse en ole uskaltanut ostaa mitään tyttömäistä vaikka ehkä vähän tyttöolo onkin..

Vauva on aivan lähtökuopissa, laskeutunut ja kiinnittynyt. Uni alkaa olemaan tosi katokaista, mikään asento ei enää hyvä ja esikoisen hoitaminen todella työlästä. Onneksi on mies auttamassa!!!!!!!!!!!!!!!! Harmittavaa vaan kun olis kotona niin paljon tehtävää ja pitäisi malttaa ottaa rennosti... Taitaa mulla jäädä joulusiivot tekemättä...

Hauskaa päivänjatkoa kaikille!
Taina rv30+1

 

[Hansu]

Hui, sullahan taitaa Taina tulla vauva aikaisemmin kuin olisi tarvetta! No, toivottavasti olisi vielä hetken turvallisesti kohdussa, vaikkakin 31.viikolla se selviää jo hyvin ulkopuolellakin!

Meidän tuleva tenava oli myös aika ujon puoleinen ja piti kintut ristissä, ei vilauttanut mitään! Jotain ylläriä sitten jää jouluksi, vaikkakin olisi ollut ihan kiva tietää sukupuolikin.
Vauva oli viime ultrassa perätilassa, toivon, että tajuaa kääntyä vielä loppuvaiheessa ympäri! Ettei tartte leikata.

Hansu 29+3

 

[Sohvi]

Kääk, maanantaina 4d ultraan... Eikä haluta tietää sukupuolta, mikä luultavasti siellä heti pilkottaa... Todella älykästä mennä, mutta haluan kovasti nähdä että vauvalla on kaikki hyvin.

Onks muita keillä ei ole ollut vieläkään supistuksia, siis minkäänlaisia?
Mulla ei mielestäni ole ollut vielä lainkaan, tai sitten en niitä huomaa.

Vauvalle on nyt sitten hankittu kaikki tarpeellinen ja tarpeeton. Eilen vielä innostuin ostamaan Babybjörnin sitteri ( sen ihanan pepita ruutuisen ) ja ammeen sekä vaunuihin ylimääräisen fleecepeiton.
Tänään hamstrasin edullisen mutta kauniin kastemekon kun sattui silmiin osumaan. Ihana puuvillainen mutta kauniit tyylikkään pitsireunukset, ei liian krumeluurit.
Ehkäpä hieman aikaista mutta ajattelin että vauvan ollessa ihan pieni, ei varmaan energia kauheesti riitä juokseen mitään kastemekkoa mistään.

Sohvi 29+6

 

[Vilma]

Täällä onkin ollut noista erilaisista neuvolakokemuksista juttua. Minulla on sellainen neuvolantäti, joka puhuu jokaisella käyntikerralla taukoamatta vähintään 60min, kerran jopa 1h 15min. Joka kerta lähtiessäni olen ihan uuvuksissa ja korvat puuduksissa... Siis HÄN puhuu ja minä nyökyttelen, hymistelen ja toivon että pian pääsisi lähtemään. Miehenikin lopetti muutaman käyntikerran neuvolassa käynnin kun ei jaksa kyseistä henkilöä. Minulla siis täysin normaali raskaus, joka menee melko rutiinilla ilman sen suurempia kysymyksiä tms.
Yhden kerran paikalla on ollut sijainen ja neuvolakäynti kesti 15min. Kaikki asiat tuli käytyä läpi ja ehsin jopa itsekkin saada muutaman sanan sanottua.

Nyt kotiin.

 

[Hannele]

Moi!Kävin eilen lääkärillä hakemassa sairasloman lopuksi työajaksi, eipä olisi ollutkaan kuin 6 päivää töitä enää kun jään parin viikon lomalle ennen äitiyslomaa. Nyt on saikkua sinne äitiyslomaan saakka niin "normaalit" lomat siirtyy sitten johonkin hamaan tulevaisuuteen. Alkoi olla niin väsynyt olo kun yöllä pitää monesti käydä vessassa ja sitten ei tule uni pitkään aikaan. Siinä ne sitten yöt kuluu maailman menoa ihmetellessä ja aamulla tuntuu kuin ei olis nukkunu yhtään.

Tuntuu jotenkin syylliseltä kun ei olis ollu paljoa töitäkään enää, että olis pitäny vaan kärvistellä loppuun asti. Olen odottanut tätä raskautta ja pidempää taukoa töihin jo useamman vuoden ja nyt kun se on vihdoin käsillä niin iskee paniikki..Tietysti asiaan vaikuttaa sekin että todennäköisesti en enää palaa samaan työpaikkaan vaan jatkan maatilan töillä kuten mieskin. Eilinen päivä meni ihan sekavissa tunnelmissa, kuulostelin että miltäs tämä nyt tuntuukaan ja mitä kaikkea tämä vaikuttaa tulevaisuudessa. Vaikka töistä on halunnut pois ja kyllästyttää ainaiset samat jutut ja rutiinityönteko niin nyt kuitenkin sinne on ikävä?? Ei töitä vaan luultavastikin sitä työyhteisöä johon olen kuitenkin 8 vuotta kuulunut. Näköjään sillä on suurempi merkitys kuin uskoisikaan, nyt tuntuu ettei kuulu oikein mihinkään. Miettii mitä kaikkea jää kokematta ja näkemättä. Yhteiset juhlat, vitsit, reissut, huumorinkukkaset joita meillä kuitenkin vilejllään paljon jne jne. On kyllä ihmeellinen olotila. Täytynee käydä töissä viemässä joku kakku ja vaikka kortti että sais kaikille sanottua "heipat" ennen äitiyslomaa. Sielä ei suurin osa edes tiedä etten ehkä tule takaisin. Sekin varmaan on yksi syy miksi tämä nyt vaivaa mieltäni, etten ehtinyt "hyvästellä", enkä kertoa kaikille läheisemmille työkavereille näistä tulevaisuuden suunnitelmistani. Toki sen varmaan muut hoitaa minun puolestani, juorukelloja kun mahtuu mukaan paljonkin..

Miltä teistä muista tuntuu jäädä kotiin töistä? Onko kellään yhtä sekavia ajatuksia asioista? Mies täälä kummastelee miksi tämä olikin mulle näin vaikeaa.. =)

Muuten kaikki ok, neuvola seuraavaksi ens tiistaina. Olen yrittänyt soittaa ja kysyä siitä vaömennuksesta mutten ole saanut "tätiäni" kiinni, huomenna taas soittelen.
Oletteko muuten kokeneet sen valmennuksen hyödylliseksi? Osan mielestä se on ihan soopaa ja ilmankin pärjää mutta olishan sielä nyt kiva käydä katsomassa.

Nyt lähden silittämään pikkuisia vaatteita jotta saan ne sitten pakattua muuttokuorman mukaan valmiiksi laittettuina. ;-)

-Hannele rv31+1-

 

[Tuulimamma]

Huomenta!

Samanlaisilla fiiliksillä olen sinun kanssasi Hannele... Poden jo ennakkoon huonoa omatuntoa, kun jään pois työstäni ja moni asia jää keskeneräiseksi. Jotenkin tuntuu myös inhottavalta, että joku toinen tulee järjestelemään mappini ja tiedostoni uuteen uskoon sinä aikana kun olen pois... Toisaalta odotan innolla, että pääsen pois tästä hulabaloosta vuodeksi, mutta toisaalta tuntuu tosiaan, että putoaa työyhteisöstä ja normaalista elämänmenosta pois. Ensi vuosi on ratkaisujen vuosi meidän osastollamme ja mulla on vaan ens vuoden loppuun työsopimus... Saa nähdä onko mulla enää työpaikkaakaan mihin palata?!?
No askel kerrallaan ja first thing first... täytyy nyt vain keskittyä omaan ja vauvelin hyvin vointiin ja murehtia työjuttuja sitten joskus...

Mä olen kärsinyt unettomuudesta jo usean vuoden, joten tämä raskausajan unettomuus ei ole mikään hirveä taakka mulle. Kaikenlaista hoitoakin olen kokeillut uniklinikkaa lukuunottamatta, mutta mikään ei tunnu auttavan pidemmän päälle... Välillä on rankkaa ja välillä menee paremmin, mutta kaikkeeen näköjään "tottuu"...

Valmennus oli mun mielestäni osittain huuhaata, mutta osittain todella tarpeellinenkin... Sai jutella muiden samassa elämäntilanteessa olevien kanssa ja olihan se synnytyksen läpikäyminen ihan ok. Mukavinta mielestäni oli tutustua muihin pariskuntiin. Meidän ryhmä oli vaan valitettavasti sellainen, että suurin osa asui kauempana eikä valmennus poikinut sitten äiti-vauva -ryhmää.... Monestihan samassa valmennusryhmässä olleet tapailevat sitten lapsen synnyttyäkin ja muodostavat toisilleen tukiverkostoa.

Masurintamalla ei mitään uutta...

Terkkuja täältä Pohjoisesta!

Tuulimamma 29+6

 

[Hansu]

Huomenia!

Mä kyllä odotan mun äippälomaa! Nyt tuntuu siltä että mun työt tässä työpaikassa on tehty ja joku muu jatkakoon! Täällä on kyllä niin ihania ihmisiä, ja niitä tuleekin ikävä. Mulla on tasan kaksi viikkoa duunia jäljellä ja pidän vikana päivänä kunnon läksiäiset. Tiedän että herkkänä ihmisenä vollotan koko päivän, mutta ei sille voi mitään! Mutta töiden puolesta voisin jo luovuttaa, plääh..Mutta pakko sinnitellä, mun täytyy vielä opettaa mun seuraaja ensi ja sen vikan viikon. Mun työkavereita onkin tulossa marraskuussa Tukholmaan mua moikkailee, kiva niin ettei ihan jää unholaan! Muutaman kanssa muutenkin pidetään varmaan yhteyttä, vaikka välimatka kasvaa.

Hassun näköinen massu oli toissa iltana! Toinen puoli oli ihan tyhjä ja vauva oli sulloutunut vain oikealle puolelle. Oli siinä peppu pystyssä tai sitten se oli pää! Jonkin aikaa se siinä temmelsi ja asettui sitten "oikein" masuun. Naureskelin tilanteelle, harmi, ettei ollut kameraa.

Musta tuntuu, etten pärjää enää ilman päiväunia! Joka päivä kun tulen töistä, on pakko ensin syödä ja sitten kölliä puolesta tunnista jopa kahteen tuntiin. Ja päikkärit ei vaikuta mun yöuniin, saan vielä yölläkin nukuttua. No, täytyy nukkua nyt varastoon, voi olla, että joulukuun jälkeen jää unet aika vähiin!

Onko muuten kukaan pelotellut teitä vauvajutuilla? Mua joskus ärsyttää, kun olen onnellinen tästä raskaudesta ja tulevasta vauvasta ja sitten joidenkin on pakko aina mainita jotain tyhmää. Esim. se synnytys on sitten ihan kamalaa ja kyllä se elämä muuttuu niin, että mitään omaa ei voi tehdä, vauva huutaa 24h jne!! Kyllä mä sen tiedän mitä tämä uusi tulokas tuo tullessaan, mutta pitääkö siitä aina jotain negatiivista sanoa. Olenkin yrittänyt vain olla kuuntelematta. Vaikka olisi kuinka hankalaa vauvan hoito, niin kyllä mä löydän siitä ne valoisatkin puolet. Pakkohan se on, että jaksaa.

Saako muuten sen vauvan nenän niistimen ihan apteekeista? Mites itkuhällärit, onko kokemusta, että mikä olisi hyvä? Jotkut on käyttäneet radiopuhelimia. Multa puuttuu yhtä sun toista vielä.

Nyt aamupalalle, duunissa on tauko nyt!

Oikein leppoisaa viikonloppua kaikille!

Hansu 29+5

 

[Sohvi]

Hansu: Olen kuullut että ihan Philipsin itkuhälytin olis hyvä, tiedä sitten, en ole itse vielä hommannut enkä hommaa ennenkuin näen kuinka kovaääninen tapaus vauva on

Tänään olin aamulla neuvolassa. Kaikki ok, ei sitten minkäänlaista verenpainetta, hempglobiini noussut itsekseen 121 ja vauvakin oli kääntynyt pää alaspäin.
Sf-mitta oli noussut 2cm eli oli nyt sen 27cm. Ihan käyrällä.
Ihaninta oli että mun hurja painonnousu mitä oli vkoilla 20-26/27 on nyt ainakin toistaiseksi loppunut. Kuukauden saldo ei ollut kuin 1,5kg kun tosiaan aiemmilla vkoilla oli kuukaudessa nousua semmoset 6-7kg.

Hyvä mieli tuli ja maanantaina sinne 4d- ultraan sitten katsomaan mitä paaperolle kuuluu.

 

[Sohvi]

Hansu: Olen kuullut että ihan Philipsin itkuhälytin olis hyvä, tiedä sitten, en ole itse vielä hommannut enkä hommaa ennenkuin näen kuinka kovaääninen tapaus vauva on

Tänään olin aamulla neuvolassa. Kaikki ok, ei sitten minkäänlaista verenpainetta, hempglobiini noussut itsekseen 121 ja vauvakin oli kääntynyt pää alaspäin.
Sf-mitta oli noussut 2cm eli oli nyt sen 27cm. Ihan käyrällä.
Ihaninta oli että mun hurja painonnousu mitä oli vkoilla 20-26/27 on nyt ainakin toistaiseksi loppunut. Kuukauden saldo ei ollut kuin 1,5kg kun tosiaan aiemmilla vkoilla oli kuukaudessa nousua semmoset 6-7kg.

Hyvä mieli tuli ja maanantaina sinne 4d- ultraan sitten katsomaan mitä paaperolle kuuluu.

Ja vkoja siis 30+1

 

[Tuulimamma]

Meillä on Philipsin itkuhälytin... Ostin se esikolle huutonetistä ja oli kyllä ihan tarpeellinen päiväunien aikaan, kyläillessä jne.
Niistimiä saa ihan kauppojen lastentarvikehyllyistä... Taisin kerran kokeilla kapistusta esikoisella enkä sitten käytellyt...räkätollerot saa pois kyllä paperillakin ja tukkoisuuteen voi kokeilla suolavesisumutetta. Se niistimen imaisu tuntuu vissiin aika kamalalta pienokaisen nenässä...

Vauvajutuilla mua ei ole peloteltu, kun olen sen jo kertaalleen kokenut... Täytyy kuitenkin sanoa, että kyllä se elämä muuttuu enemmän kuin sitä ennalta kuvitteli.

Aurinkoista syysviikonloppua toivotellen

Tuulimamma

 

[Kati]

Neuvolaterkkuja! Kaikki ok, tosin painoa tullut pikkuisen liikaa,päälle 700 g/viikko, mutta se olikin eka kerta kun paino on noussut yli 500 g/viikko tässä raskaudessa. Muuten kai ei olisi mitään huolta, mutta kun tuota painoa oli jo edellisen raskauden jäljiltä. Todellakin odotan sitä, että pääsisin takaisin omiin lukemiin, edes johonkin kutosella alkavaan lukuun. Päätettiin, että vaihdetaan neuvolatätiä, kun tuo meidän tytsy on aina pelännyt sitä. Nyt tänään saikin sitten sellaisen kohtauksen siellä vaikka tietenkään häntä ei edes tutkittu, että terkkari alkoi itse ehdottelemaan vaihdosta. Raukkaparka oli ihan peloissaan mitä äidille tehdään.

Juu, tosiaan alkaa äitiyslomat kohta häämöttämään. Itsellä ei niin eroa ole, paitsi rahallisesti kun kotona ollaan. Jäin toukokuussa 2005 töistä ja määräaikainen työsuhde päättyy tän vuoden lopussa, joten ihan auki tulevaisuus, minne sitä sitten äitiyslomien jälkeen menee. Oli kyllä tosi haikeaa lähteä silloin töistä, vaikken ehtinyt kuin pari vuotta olla, mutta oli niin kivat työkaverit. Lähinnä senkin vuoksi harmitti kun kävin töissä toisella paikkakunnalla, joten eipä juuri ole nähnyt työkavereita. Paitsi olihan se kiva jäädä jo sen mahan kanssa kotiin.

Noista tarvikkeista oli puhetta: nenänniistäjää ei olla vieläkään ostettu, kun tuo meidän tyttö on ollut aika terve tapaus. Eka nuha taisi olla puolivuotiaana, eikä silloinkaan ollut kuin pikkuinen nuha. Olisi ollut siis turha hankinta. Keittosuolatippoja ollaan pari nuha kertaa kokeiltu, mutta niiden laittaminen onkin ollut sitten taistelun takana, että turhaa olisi kuvitella saavansa tyttöä sen aikaa aloilleen, että olisi pystynyt niistäjää käyttämään. Korvakuumemittari on ollut ihan ehdoton, vaikkei sillä onneksi kauheasti ole käyttöä ollutkaan, mutta olen mittaillut sillä myös oman lämmön. Itkuhälytin hommattiin vasta kesällä vanha käytetty, kun mökillä ym. tuntui olevan tarvis. Kotioloissa ei olla tarvittukaan, kun tyttö nukkuu päikkärinsä sisällä, joten kuulen kyllä kun herää. Sen verran vain on tullut käytettyä, että esim. pyykit olen vienyt ulos kuivumaan päikkäreiden aikaan hälyttimen kanssa.

Noista vauvajutuilla pelotteluista: ei kukaan tainnut esikoistakaan odottaessa varsinaisesti pelotella, mutta se oli tosiaan kyllä yllätys, että vaikkei mikään ongelmatapaus ollutkaan, eikä ollut koliikkeja tai muita vaivoja niin silti en tosiaan olisi uskonut että pieni vauva kaipaa ihan 100% läsnä olon hereillä ollessaan. Tietty voi olla helpompiakin tapauksia, mutta tuo meidän esikoinen ei hereillä ollessaan kestänyt itkutta edes vessassa käynnin aikaa, ja päikkäreitä nukkui ehkä 15 minuuttia kerrallaan, joten pari ekaa kuukautta kyllä meni ihan symbioosissa vauvan kanssa. Onneksi ei ollut sellainen itkijä, joka olisi itkenyt pitkään rauhoittumatta vaan rauhoittui välittömästi päästessään syliin tai imetykseen. Tyttö kyllä vieläkin roikkuu aika paljon minussa, joten jos tulee samalainen tapaus niin pitää varmaan yrittää jakaantua kahtia.

Masun kasvatteluja!

T.Kati rv 30

 

[Lellu]

Moikka! Kiva kuulla että kaikilla menee suht hyvin ja vauvat ovat pysyneet vielä masussa.

Meidän pikku vilpertti on ollut erittäin touhukas viime päivinä. En pysty enää juuri nukkumaan oikealla kyljellä, kun se heti alkaa potkimaan voimakkaasti. Potkut ovat koko ajan tuntuneet enemmän oikealla puolella, onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Inhottava vaiva mikä on tullut viime viikolla on se että ruokailun jälkeen ruoka ja juoma nousee takaisin kurkkuun jos menee vaikka pitkäkseen tai kumartuu. Mutta pieniä vaivojahan nämä ovat, täytyy olla kiitollinen jos näin vähällä selviää. Rinnoista tihkuu myös koko ajan enemmän maitoa, hitsi ei kai tässä nyt tarvi liivinsuojuksia alkaa jo ennen synnytystä käyttämään???

Mies on parhailllaan nikkaroimassa vauvalle hoitotasoa kaverin kanssa jonka vaimolle on ensi kuussa tulossa kans vauva. Saapa nähdä minkälainen hökötys sieltä tulee tullessaan. Pinnasänky ostettaan ensi viikolla, kun saatiin sellainen 40 % alennuskuponki yhteen liikkeeseen. Ensi viikonloppuna olis tarkoitus lähteä vanhempien luo Pohjanmaallle ja sieltä katella vaunuja, hinnat ovat siellä vissiin eri luokkaa kuin täällä etelässä.

Mulla olis töitä jäljellä vielä 6 kokonaista viikkoa ja loppuvuodesta mun määräaikainen työsuhde päättyykin. Eli tulevaisuus äippäloman jälkeen avoinna. Mun tekis mieli lähteä vielä opiskelemaan mutta saapa nähdä onnistuisko se pienen vauvan kanssa. No sitä ei onneksi vielä tarvi päättää.

Hyviä vointeja kaikille ja voikaa paksusti!

T: Lellu rv 28+0

 

[Hannele]

Nostelen vaan etusivulle...
-Hannele rv31+5-

 

[Tuulimamma]

Nostellaan taas... Aika vaisuksi käy tämä meidän sakki näin loppua kohti!

Eipä itselläkään kyllä ole sen kummempia kerrottavia... remontti jatkuu ja ainainen kaaos kiristää pinnaa, masuasukki myllertää aktiivisesti... ja TASAN kuukausi äitiysvapaan alkuun - YES!!!

 

[punatulkku]

Heissan!

Oon aina välillä käynyt täällä lukemassa, harvemmin kirjoittelemassa.. Neuvolakäynneistä ollut juttua.. Meillä on ollut tosi mukava täti, ollaan juteltu 30-60min joka kerta, oon saanut kyseltyä ja on tullut sellanen olo, että pidetään hyvää huolta.

Eilen oli neuvola taas, nyt alkaakin olla sit 2 viikon välein. Painoa oli tullut kolmessa viikossa vaan 200g, mutta oon vähän flunssassa nyt.. Koko aikana se on noussut 6-7kg. Hg oli elokuussa 110, ja nyt 108, vaikka oonkin rautaa popsinut. :/ Muuten kaikki kuitenkin hyvin, närästystä ja liitoskipuja lukuunottamatta. Ja tätä flunssaa tietysti, mikä on nyt päällä.

Mullakin on nuo liikeet jostain syystä tuntunut selvemmin oikealla puolella. Paitsi vauvan hikka, joka tuntuu vasemmalla alhaalla. Tää hikottelee kans vähintään pari kertaa päivässä. Meinaa ite hermostua siihen välillä, vaikka onhan se ihana tietää, että siellä se harjottelee hengittämään.

Oon pyykännyt melkeen kaikki vauvanvaatteet nyt ja viikannut kaappiin. Sänky on valmiina, mutta petivaatteet ei vielä. Vaunut ostettiin viime viikolla kans, mutta ne on vielä liikkeessä odottelemassa. Turvakaukalo ja amme saadaan kaverilta, eli siinähän nuo tärkeimmät olis..

Hyvejä vointeja kaikille mammoille! Loppusuoralla ollaaan!

Punatulkku 31+4

 

[Taina]

Heippa!
Meillä on yritetty esikoista omaan huoneeseen jatkettavaan lastensänkyyn nukkumaan, mutta todella heikoin tuloksin! Mä taidan luovuttaa ja lainata kavereilta toisenkin pinnasängyn. Eiköhän me jotenkin mahduta koko perhe samaan makuuhuoneeseen nukkumaan jos oikein yritetään... Ei mulla oo sydäntä pakottaa sitä lasta erihuoneeseen ja uuteen sänkyyn jos ei kerran halua. Mietin kyllä että miten pahasti sen unet häiriintyy kun vauva herää monta kertaa yössä?? No ehkä tammikuussa on sitten tämän asian suhteen jo viisaampi. Tai sitten toinen vaihtoehto on laittaa vauva äitiyspakkaukseen nukkumaan niin saadaan parikuukautta lisää "armonaikaa" tähän esikoisen nukkumisprojektiin. Siis nukuttais siltikin kaikki samassa huoneessa, mutt ei olisi ihan niin ahdasta jos ei olis kahta pinnistä. meillä on todella pikkuruinen makuuhuone.

Mä oon kans pessy ja silittäny vauvanvaatteita valmiiksi kaappin. hankalaa vaan kun ei tiedä kumpi tulee niin ei tietä mitä kaikkea pitää vielä hankkia ja mitä ei, kaikki haalarit ja myssyt, tumput yms on olis pojalle valmiina, mutta tytön haluan varmasti pukea sitten eri värisiin vaatteisiin. Saa vaan nähdä mitä talvivaatteita joulukuussa on enää jäljellä jos odottaa niin kauan että vauva syntyy. Viime talvena ostettiin esikoisen toppahaalari vähän liian myöhään ja huomasin kyllä että tässä asiassa parhaat viedään päältä jos jää odottelemaan.

Mä oon menossa torstaina takaisin töihin, pari päivää päälle kaksi viikkoa siis äitiysloman alkuun. olisin saanut kyllä saikkua äippäloman alkuun asti, mutta halusin mennä töihin vielä putsaamaan pöydän ja saattamaan kaikki keskeneräiset asiat päätökseen. Sitten voin hyvillä mielin keskittyä vuoden päivät kotipuuhiin...

Meillä kans niistäjä jäi ihan käyttämättä. Vauva huusi naamapunaisena jos sen vekottimen meni sen nenään tunkemaan, vaikka yritin aivan varovasti imeä... Räkätollerot otin siis topsilla ja nuhanenään laitoin keittosuolatippoja.

Oleminen rupee olemaan jo tosi vaikeeta kun maha on niin alhaalla. Vessassa pitää juosta vartin välein (ei nyt onneksi sentään yöllä), kaikki närästää ja vauva ja synnytys on mielessä koko ajan... Viimeyönä näin unta, että synnytin pojan kun olin juuri päivällä ostanut tytönvaatteita kirpparilta. )

Mullakin on muuten aivan ihana neuvolantäti. Kyselee aina kuulumisia ja ottaa kaikki tunnot vakavasti. Tuntuu, että se tosissaan välittää! Lastenneuvolan täti onkin sitten toista luokkaa... Siellä käydään äkkiä punnitsemassa ja ottamassa rokotukset ja hipulat vinkuen pois sen "kotkan kynsistä". )

Kaunista syyspäivää kaikille joulumammoille! )
Nautitaan nyt näistä masuista, pian niitä ei enää oo!!!
Taina 31+0

 

[-Meri-]

Tulin kurkistelemaan kuulumisia ja nostelen meitä ylemmäs kun oltiin pudottu jo aika alas (toisella sivulla mentiin). Samalla kyllä hämmästelin taas muuttunutta palstan ulkoasua, eihän tätä oikein edes tahdo oppia "ottamaan omakseen".

Täällä mennään rv 29+1 ja masusta on tullut viime päivien aikaan jo aika pallo. Miten se voikin ottaa tuollaisia "kasvupyrähdyksiä" vai vaihtoiko vauva vain asentoa, tiedä häntä. Samanlaista myllerrystä on tuntunut kuin ennenkin.
Ultran mukaan istukka on ihan tuossa edessä ja se todella vaimentaa suoraan eteenpäin tuntuvia liikkeitä. Liikkeet tuntuvat enemmän sivuilla ja -auts- ylhäällä.

Meillä on kanssa ihan mukava neuvolantäti. Sellainen jolta tosiaan uskaltaa kysyä mitä tahansa, niitä typeriäkin kysymyksiä. Toisaalta hän osaa jo vähän ennakoida ja kertoa mitä saattaisi tulla vastaan ja jäädä askarruttamaan. Kahdella sanalla määriteltynä rauhoittava ja empaattinen.
Lastenneuvolan puolelta ei ole vielä kokemusta, mutta toivottavasti sattuisi yhtä hyvä tuuri.

Kuulosti jo vähän pelottavalle tuo Tainan muistutus tuosta masujen "katoavaisuudesta". Joulukuu on pikemmin kuin uskaltaa edes ajatella.

Tärkeimmät hankinnat alkavat olla tehtynä, mutta varsinaiset valmistelut ajattelin aloittaa sitten kun kuukauden kuluttua jään äitiyslomalle. Koetan luottaa siihen, että silloin on vielä aikaa.

Mukavia vointeja!

-Meri-