Onnea Lillikalle neidistä ja kaikille muillekin tässä tällä viikolla vauvautuneille. Listan yritän saada ajan tasalle ensi viikon aikana.
Oma synnytyskertomus plus omaa vauvanapaa:
Tiistai aamuna huomasin, että jotain lorahti housuun, mut arvelin, että ehkä se oli vain tosi märkää valkovuotoa. Laitoin kuitenkin varuiksi siteen ja kun kurkkasin hetken päästä, niin sinne oli lorahdellut jotain vaaleanpunaista. Tajusin, että lapsivettä se on. Vein esikoisen päiväkotiin ja soitin päivystykseen, jonne sitten käskivät tulemaan.
Päivystyksessä alkoi supistella koko ajan kipeämmin ja vaadin pikaista pääsyä lääkärille. Olin jo hieman auki ja mut otettiin sisään ja siirrettiin johonkin synnytystä odottelevien osastolle. Soittelin miehen paikalle ja mun vanhemmat pojan hoitajiksi. Miehen tullessa paikalle oli supistukset jo tosi kipeitä ja säännöllisiä, kolmen minuutin välein. Kätilö tutki mut ja saman tien tuli lähtö synnytyssaliin. Siihen asti olin mennyt ilman kivunlievitystä, mutta supistukset sai mut ihan voimattomaksi, en enää tajunnut mistään mitään ja pyysin epiduraalin.
Epiduraalin laitto ei onnistunut ekalla kerralla ja muutenkin oli huomattavasti epämiellyttävämpi kokemus kuin viimeksi. Se kuitenkin auttoi ja kivut vähenivät. Mun suoli alkoi tyhjenemään ja aina supistuksen yhteydessä tuli hallitsemattomasti housuun, pääsin sitten lupaa päästä vessaan ja sainkin sen kun lupasin etten synnytä pönttöön. Vessakäynnin jälkeen tunsin tosi kovaa ponnistuksen tarvetta, olinkin jo kokonaan auki ja sain luvan alkaa ponnistamaan. Nopeasti ja helposti tuli poitsu ulos, vaikka kyllähän se ponnistaminen tuntuikin tosi tuskaiselta ja välillä alkoi usko loppumaan, kun pää ei millään meinannut tulla ulos. Jälkeenpäin ajatellen kaikki sujui kuitenkin tosiaan helposti ja nopeasti, se vaan tuntui siinä hetkessä hankalalta.
Synnytyksen viralliseksi kestoksi tuli tosiaan 3h, mutta se virallinen kesto alkaakin kun supistukset on säännöllisiä eli ihan ekasta vedenlorahduksesta meni kuitenkin useampi tunti aikaa ennen kun poju oli maailmassa.
Sairaalassa oltiin pojun kanssa kaksi kokonaista päivää, kolmantena päästiin kotiin. Poika oli aikaisista viikoista huolimatta (35+4) hyvässä kunnossa ja sain hänet heti vierihoitoon. Verensokereita seurattiin aluksi, mutta ne oli ok, samoin lämpö pysyi hyvin. Lisämaitoa annettiin aluksi, että paino ei lähde liikaa tippumaan noin pienellä. Nyt maidot on jo kunnolla nousseet ja imetän pelkästään, en jaksa oikein pumppailla kun poika ei tykkää juoda tuttipullosta.
Bili-arvoja seurataan sen verran, että maanantaina käydään osastolla ne mittauttamassa ja samalla tarkistellaan painon kehitystä.
Poitsu on tosi suloinen paketti ja niin pieni. Aikamoinen tissitakiainen hän on, syö aika tiuhaan, koska syödyt määrät on niin pieniä. Nukahtaa aika helposti tissille ja herää sit taas hetken päästä jatkamaan.
Toisaalta pienen koon takia pitää imettääkin kolmen tunnin välein vähintään, että poju saa tarpeeksi ruokaa ja energiaa.
Poitsu viihtyy parhaiten sylissä, ei niin väliä kenen, pääasia että on sydänääniä ja lämpöä lähellä. Oma sänky tai muu ei nappaa yhtään, sieltä herätään ja kitistään heti. Kantoliina onkin ollut ihan korvaamaton kaveri, että saa kädet vapaaksi vauvan nukkuessa!
Kyllä me kaikki listalaiset ollaan pian jakauduttu, tsemppiä teille synnytykseen kenellä se vielä on edessä! Nauttikaa mahoistanne, omaa on jo aika ikävä, se oli mun mielestä tosi ihana. :heart:
Loppuun vielä kuva ihanuudesta
mamadread ja ihme 4 päivää (36+0 POKS )
Oma synnytyskertomus plus omaa vauvanapaa:
Tiistai aamuna huomasin, että jotain lorahti housuun, mut arvelin, että ehkä se oli vain tosi märkää valkovuotoa. Laitoin kuitenkin varuiksi siteen ja kun kurkkasin hetken päästä, niin sinne oli lorahdellut jotain vaaleanpunaista. Tajusin, että lapsivettä se on. Vein esikoisen päiväkotiin ja soitin päivystykseen, jonne sitten käskivät tulemaan.
Päivystyksessä alkoi supistella koko ajan kipeämmin ja vaadin pikaista pääsyä lääkärille. Olin jo hieman auki ja mut otettiin sisään ja siirrettiin johonkin synnytystä odottelevien osastolle. Soittelin miehen paikalle ja mun vanhemmat pojan hoitajiksi. Miehen tullessa paikalle oli supistukset jo tosi kipeitä ja säännöllisiä, kolmen minuutin välein. Kätilö tutki mut ja saman tien tuli lähtö synnytyssaliin. Siihen asti olin mennyt ilman kivunlievitystä, mutta supistukset sai mut ihan voimattomaksi, en enää tajunnut mistään mitään ja pyysin epiduraalin.
Epiduraalin laitto ei onnistunut ekalla kerralla ja muutenkin oli huomattavasti epämiellyttävämpi kokemus kuin viimeksi. Se kuitenkin auttoi ja kivut vähenivät. Mun suoli alkoi tyhjenemään ja aina supistuksen yhteydessä tuli hallitsemattomasti housuun, pääsin sitten lupaa päästä vessaan ja sainkin sen kun lupasin etten synnytä pönttöön. Vessakäynnin jälkeen tunsin tosi kovaa ponnistuksen tarvetta, olinkin jo kokonaan auki ja sain luvan alkaa ponnistamaan. Nopeasti ja helposti tuli poitsu ulos, vaikka kyllähän se ponnistaminen tuntuikin tosi tuskaiselta ja välillä alkoi usko loppumaan, kun pää ei millään meinannut tulla ulos. Jälkeenpäin ajatellen kaikki sujui kuitenkin tosiaan helposti ja nopeasti, se vaan tuntui siinä hetkessä hankalalta.
Synnytyksen viralliseksi kestoksi tuli tosiaan 3h, mutta se virallinen kesto alkaakin kun supistukset on säännöllisiä eli ihan ekasta vedenlorahduksesta meni kuitenkin useampi tunti aikaa ennen kun poju oli maailmassa.
Sairaalassa oltiin pojun kanssa kaksi kokonaista päivää, kolmantena päästiin kotiin. Poika oli aikaisista viikoista huolimatta (35+4) hyvässä kunnossa ja sain hänet heti vierihoitoon. Verensokereita seurattiin aluksi, mutta ne oli ok, samoin lämpö pysyi hyvin. Lisämaitoa annettiin aluksi, että paino ei lähde liikaa tippumaan noin pienellä. Nyt maidot on jo kunnolla nousseet ja imetän pelkästään, en jaksa oikein pumppailla kun poika ei tykkää juoda tuttipullosta.
Bili-arvoja seurataan sen verran, että maanantaina käydään osastolla ne mittauttamassa ja samalla tarkistellaan painon kehitystä.
Poitsu on tosi suloinen paketti ja niin pieni. Aikamoinen tissitakiainen hän on, syö aika tiuhaan, koska syödyt määrät on niin pieniä. Nukahtaa aika helposti tissille ja herää sit taas hetken päästä jatkamaan.
Toisaalta pienen koon takia pitää imettääkin kolmen tunnin välein vähintään, että poju saa tarpeeksi ruokaa ja energiaa.Poitsu viihtyy parhaiten sylissä, ei niin väliä kenen, pääasia että on sydänääniä ja lämpöä lähellä. Oma sänky tai muu ei nappaa yhtään, sieltä herätään ja kitistään heti. Kantoliina onkin ollut ihan korvaamaton kaveri, että saa kädet vapaaksi vauvan nukkuessa!
Kyllä me kaikki listalaiset ollaan pian jakauduttu, tsemppiä teille synnytykseen kenellä se vielä on edessä! Nauttikaa mahoistanne, omaa on jo aika ikävä, se oli mun mielestä tosi ihana. :heart:
Loppuun vielä kuva ihanuudesta
mamadread ja ihme 4 päivää (36+0 POKS
)